Strasbourg, 14. huhtikuuta 2005

Hyvä H.

Kantelitte 17. toukokuuta 2004 Euroopan oikeusasiamiehelle Euroopan komission väitetystä laiminlyönnistä EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan nojalla.

Toimitin kantelun 14.6.2004 komission puheenjohtajalle. Komissio antoi lausuntonsa 29. syyskuuta 2004. Toimitin sen Teille 20. marraskuuta 2004 lähettämällänne kehotuksella esittää huomautuksia ja 19. helmikuuta 2005 toimittamillanne lisätiedoilla.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

Väärinkäsitysten välttämiseksi on tärkeää muistaa, että EY:n perustamissopimuksessa annetaan Euroopan oikeusasiamiehelle valtuudet tutkia mahdollisia hallinnollisia epäkohtia ainoastaan yhteisön toimielinten ja elinten toiminnassa. Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännössä määrätään nimenomaisesti, että oikeusasiamiehelle ei saa tehdä kantelua minkään muun viranomaisen tai henkilön toimesta.

Kanteluanne koskevat oikeusasiamiehen tutkimukset on näin ollen suunnattu sen tutkimiseen, onko Euroopan komission toiminnassa ilmennyt hallinnollisia epäkohtia.

KILPAILUKYKY

Kantelija on Yhdistyneen kuningaskunnan viljelijä, joka ei ole saanut maitokiintiötä, johon hän katsoo olevansa oikeutettu.

Kantelijan mukaan merkitykselliset tosiseikat ovat tiivistetysti seuraavat:

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ei käytä maitokiintiöjärjestelmää yhteisön asetusten (ETY) N:o 1546/88 (1) ja (ETY) N:o 857/84 (2) ja erityisesti yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Thomsen (3) antaman ennakkoratkaisun mukaisesti.

Kantelijan edesmennyt isä oli tilan vuokralainen, jolle myönnettiin vuonna 1984 maitokiintiö. Kiintiö myönnettiin V. H. &ampin, Sonin ja vuokratilalla toimivan maidontuottajan kumppaneille. Kantelija osti 27.2.1999 yhtiön poikana erillisen maatilan. Maidontuotanto siirrettiin vanhalta tilalta uudelle tilalle 1.3.1990 kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Samana päivänä herra & rouva V H. lakkasi olemasta tuottajia, mutta kantelija jatkoi maidontuotantoa uudella tilalla uudessa WE & RA H. -nimisessä kumppanuudessa.

Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimet, vuokranantaja, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja H:n perhe katsoivat, että mikään edellä mainituista maitokiintiötä koskevista toimista ei ollut lainvastainen. Kaikki edellä mainitut osapuolet katsoivat myös, että osa tilasta siirrettiin EU:n asetusten mukaisesti. Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen edustaja myönsi kiintiön WE &ampille ja RA H:lle useiksi vuosiksi täysin tietoisena siitä, että maitokiintiö oli poistunut vuokratusta omaisuudesta.

Välimiehen 15.7.1991 antamassa ratkaisussa todettiin kuitenkin, että WE & RA H. ja heidän uusi tilansa olivat oikeutettuja vain alle 0,1 prosentin osuuteen kiintiöstä huolimatta siirrosta, joka tehtiin 1.3.1990 Mr &ampin, V H. &ampin, Sonin ja WE &ampin sekä RA H:n välillä. Kantelijan mukaan välimiehen olisi pitänyt myöntää maitokiintiö WE &ampille; RA H:lle tuottajina, koska vanhan tilan vuokralainen Mr & V H. & Son ei aikonut tuottaa maitoa. Sen sijaan maitokiintiö myönnettiin vanhan tilan omistajalle, Staffordshiren kreivikunnalle, vaikka kreivikunta ei hoitanut tilaa, ei ollut tuottajia eikä edes aikonut ryhtyä tuottajiksi. Kantelijan mukaan tämä on vastoin yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Thomsen antamaa tuomiota. Myöntäessään kiintiön Staffordshiren kreivikunnanvaltuustolle välimies ylitti lisäksi toimeksiantonsa, jonka mukaan hänen oli päätettävä maitokiintiön jakamisesta Mr &ampin, V H. &ampin, Sonin ja WE &ampin sekä RA H:n kesken. Asiasta vastaava Yhdistyneen kuningaskunnan ministeri ei korjannut asiaa. Komissio puolestaan ei ryhtynyt asiassa toimenpiteisiin sen jälkeen, kun kantelija oli 1 päivänä helmikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä pyytänyt, että asiaa tarkasteltaisiin uudelleen asiassa Thomsen annetun tuomion valossa.

Valituksen tekijä väittää, että omistajat/työntekijät siirtävät maitokiintiöitä säännöllisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Vuokralaiset eivät kuitenkaan saa siirtää maitokiintiöitä, mikä on selvästi yhteisön oikeuden vastaista tuottajien välistä syrjintää. Asetuksen (ETY) N:o 1546/88 7 artiklan 2 kohdassa säädetään, että "jos yksi tai useampi tilan osa myydään, vuokrataan tai siirretään perintönä, vastaava viitemäärä jaetaan tilalla toimivien tuottajien kesken suhteessa maidontuotantoon käytettyihin pinta-aloihin." Kantelijan tapauksessa kiintiön siirron jälkeen 1.3.1990 WE & RA H. olivat ainoat maidontuottajat ja ainoa maidontuotantoon käytetty pinta-ala oli uusi tila. Maitokiintiön myöntäminen Staffordshiren kreivikunnanvaltuustolle oli näin ollen yhteisön oikeuden vastaista.

Kantelija väittää, että Euroopan komissio ei ole valvonut yhteisön oikeuden asianmukaista soveltamista, koska se ei ole ryhtynyt toimiin sitä vastaan, että Yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut maitokiintiöitä koskevia yhteisön säädöksiä ja oikeuskäytäntöä.

Kantelija vaatii korvausta huomattavasta vahingosta.

KYSYMYS

Komission lausunto Kantelun
tutkittavaksi ottaminen

Viitaten EY:n perustamissopimuksen 195 artiklaan ja Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 1.3 ja 2.7 artiklaan komissio katsoo, että oikeusasiamiehen olisi jätettävä tämä kantelu tutkimatta, koska kantelijan esittämät tosiseikat ovat jo olleet oikeuskäsittelyjen tai tuomioistuinten päätösten kohteena Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja ne on käsitelty Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnassa.

Komissio katsoo joka tapauksessa, että kantelu olisi todettava perusteettomaksi, koska kantelijan tapausta on käsitelty parhaiden käytäntöjen mukaisesti aina, kun komissio tai jokin muu unionin toimielin on tutkinut sen. EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan perusteella Euroopan oikeusasiamiehellä ei näin ollen ole perusteita suorittaa tutkimusta.

Kantelun tausta

Kantelija kääntyi komission puoleen Yhdistyneen kuningaskunnan maitokiintiöiden osalta jo vuosia sitten. Kantelijan viimeisin asiaa koskeva tiedonanto oli hänen 1. helmikuuta 2003 päivätty kirjeensä, jossa hän pyysi komissiota panemaan täytäntöön Thomsenin tapauksen, jonka hän katsoi olevan samanlainen kuin hänen oma tapauksensa. Kyse oli siitä, oliko tuottajalle vai maanomistajalle myönnettävä maitokiintiö luovutuksen yhteydessä. Komission mukaan kantelijan kirjeessä, jolla aloitettiin jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan, ei mainittu mitään. Kantelija yksinkertaisesti pyysi komissiota harkitsemaan uudelleen havaintojaan, jotka se oli tehnyt vetoomuksesta, jonka kantelija oli esittänyt Euroopan parlamentille vuonna 1995 (4). Komissio vastasi kantelijalle 7 päivänä maaliskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä ja esitti yksityiskohtaisesti ja perustellusti syyt, joiden vuoksi komissio ei yhtynyt kantelijan kantaan asiassa Thomsen. Komissio katsoo, että kantelijan 1 päivänä helmikuuta 2003 päivätty kirje on näin ollen käsitelty asianmukaisesti.

Asiakysymys

Komissio panee merkille kantelijan oletuksen, jonka mukaan hän voisi vapaasti siirtää aiemmin vuokratulla tilalla (vanha tila) hyödynnetyn maitokiintiön myöhemmin ostetulle tilalle (uusi tila). Kantelija väittää, että lähes koko kiintiön myöntäminen vanhan tilan omistajalle, kreivikunnanvaltuustolle, oli laitonta ja syrji häntä vuokralaisena.

Komissio ei yhdy kantelijan kantaan, jolla ei ole oikeusperustaa ja jota kyseisen tapauksen tosiseikat eivät tue. Tuolloin sovellettiin komission asetuksen (ETY) N:o 1546/88 7 artiklaa, joka annettiin neuvoston asetuksen (ETY) N:o 857/84 7 artiklan nojalla tilan ja maitokiintiön välisestä yhteydestä tilojen siirtoa varten. Asetuksen (ETY) N:o 1546/88 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa, joita sovelletaan koko tilan siirtoihin ja tilan osien siirtoihin, säädettiin seuraavaa:

1. "Kun koko tila myydään, vuokrataan tai siirretään perintönä, vastaava viitemäärä siirretään kokonaisuudessaan tilalle siirtyvälle tuottajalle."

2. "Jos yksi tai useampi tilan osa myydään, vuokrataan tai siirretään perintönä, vastaavat määrät on jaettava tilalla toimivien tuottajien kesken suhteessa maidontuotantoon käytettyihin pinta-aloihin tai muiden jäsenvaltioiden vahvistamien objektiivisten perusteiden mukaisesti."

Edellä mainitut säännökset huomioon ottaen on päätelty, että "viljelijän, joka haluaa ryhtyä maidontuottajaksi, on hankittava tila, johon liittyy maitokiintiö (5)". Viljelijällä ei ole ehdotonta oikeutta maitokiintiöön. Yhteisöjen tuomioistuin on itse asiassa todennut, että "yhteisön oikeusjärjestyksessä turvattu omistusoikeus ei sisällä oikeutta määrätä voitollisesta edusta, kuten yhteisen markkinajärjestelyn yhteydessä myönnetyistä viitemääristä, joka ei johdu asianomaisten henkilöiden omaisuudesta tai ammatillisesta toiminnasta (6)". Tilan tai tilan osan luovutuksen yhteydessä kiintiötä ei jaeta asianomaisten osapuolten kesken asianomaisten luonnollisten henkilöiden perusteella vaan "suhteessa maidontuotantoon käytettyihin aloihin tai muiden objektiivisten perusteiden mukaisesti".

Komissio muistuttaa, että useat viranomaiset ovat vuosien mittaan tarkastelleet kantelijan tapausta. Välimies tutki sen ensimmäisenä vuonna 1990. Tuolloin kantelijan kanta poikkesi nykyisestä siltä osin, että hän ei vedonnut vapauteen siirtää kiintiönsä tilalta toiselle, vaan että "kumppanuuden identiteetin muuttuminen ja tuotannon muuttuminen sekä tuotannon siirtyminen [vanhalta tilalta] [uudelle tilalle] eivät merkinneet [Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön] mukaista tilan osan toiminnan muuttumista". Tämä huomautus osoittaa, että kantelija ei ollut tietämätön siitä, että hänen tapaustaan oli käsiteltävä tilan siirtoa koskevien sääntöjen puitteissa.

Välimies totesi, että vanhan tilan osalta oli tapahtunut kolme ammatinvaihtoa 12.2.1990 ja 25.3.1990 välisenä aikana. Mitä tulee maitokiintiöiden jakamiseen näiden kahden tilan eli vanhan ja uuden tilan välillä, välimies sovelsi Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännössä vahvistettuja perusteita, joissa viitataan ”maa-aloihin, joita on käytetty maidontuotantoon ammatinvaihtoa edeltäneiden viiden vuoden aikana”. Välimies katsoi näin ollen, että maitokiintiön myöntäminen uudelle tilalle olisi minimaalista. Välimiehen laskelma, joka perustui kyseisten tilojen pinta-alaan ja niiden toiminta-aikaan, johti siihen, että suurin osa maitokiintiöstä myönnettiin vanhalle tilalle. Näin ollen maitokiintiö jaettiin asetuksen (ETY) N:o 1546/88 7 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti eli "suhteessa maidontuotantoon käytettyihin aloihin tai jäsenvaltioiden vahvistamien muiden objektiivisten perusteiden mukaisesti".

Välimiehen palkinnon tarkastelivat County Court ja Court of Appeal. Viimeksi mainitusta päätöksestä tuli lainvoimainen, koska muutoksenhakua House of Lordsiin ei hyväksytty. Muutoksenhakutuomioistuin hylkäsi kantelijan väitteet, jotka koskivat näiden kahden tilan miehityksen muutosten vaikutuksia, toteamalla, että "jos A:lla, B:llä ja C:llä on tuotantoyksikkö maitokiintiöitä varten ja A:sta ja B:stä luovutaan, jolloin kumppanuus päättyy, miehitys muuttuu selvästi, kun C ja D muodostavat uuden ja erillisen kumppanuuden ja aloittavat miehityksen. Tästä käy selvästi ilmi, että kun asetuksissa puhutaan "siirrosta", niissä puhutaan ammatista eikä oikeudellisesta nimestä. Näin ollen katson, että maaliskuun alussa tapahtuneella ammatinvaihdolla oli vastaava oikeusvaikutus kuin perintönä tapahtuvalla myynnillä, vuokrauksella tai luovutuksella. Tästä syystä myös /.../ hylkään valituksen."

Komissio katsoo edellä esitetyn perusteella, että vaikka kantelija katsoo nyt, että hän oli vanhan tilan maidontuotantotoiminnan ja siihen liittyvän kiintiön ainoa omistaja ja että hän pystyi siirtämään sen uudelle tilalle, tämä näkemys ei valitettavasti vastaa yhteisön asetusten mukaista maitokiintiön käsitettä. Kantelija ei ottanut huomioon kiintiön ja tilan välistä yhteyttä ja aliarvioi näitä kahta tilaa hyödyntäneiden peräkkäisten kumppanuuksien kautta tehtyjen muutosten seurauksia. Kantelijan väite, jonka mukaan häntä syrjittiin vuokralaisena, on näin ollen perusteeton. Maitokiintiöt jaettiin näiden kahden tilan kesken ottaen huomioon niiden pinta-alat ja niiden hyödyntämisen kesto, eikä omistajan tai vuokralaisen henkilökohtaisella laadulla ollut merkitystä.

Komission mukaan Thomsenin tapaus ainoastaan vahvistaa tuomioistuimen aiemman oikeuskäytännön eikä oikeuta kantelijan tapauksen uudelleentarkastelua.

Kantelijan huomautukset

Huomautuksissaan kantelija pysyttää valituksensa ja esittää tiivistetysti seuraavat lisähuomautukset:

Staffordshiren kreivikunnanvaltuustolle myönnettiin maitokiintiö, vaikka se ei koskaan aikonut antaa maata uudelleen maidontuotantoon. Sen sijaan lääninvaltuusto täytti maidon markkinointilautakunnan lomakkeen, jossa se pyysi, että maitokiintiö rekisteröitäisiin sen toimipaikassa, josta lääninvaltuusto vuokrasi maitokiintiön huomattavalla voitolla. Nämä toimet ovat ristiriidassa asiassa Thomsen annetun tuomion kanssa, jossa todetaan, että maitokiintiöt on jaettava tuottajille eikä maa-alueille, joita ei käytetä maidontuotantoon.

MAFF:n (7) ohjeet sen edustajalle, maidon markkinointilautakunnalle, olivat, että yksittäiset tuottajat voivat siirtää maitokiintiöitä. Maidon markkinointilautakunta myönsi maitokiintiön kantelijalle ja hänen vaimolleen eli uudella tilalla toimivalle kumppanuudelle WE & RA H. MAFF yksilöi 5.7.1990 päivätyllä kirjeellä WE &ampin, RA H:n luovutuksensaajaksi ja &ampin, V H. &ampin ja Sonin luovuttajaksi. MAFF:n edustaja ilmoitti kuitenkin H:n perheelle, että osaa tilasta ei ollut siirretty, ja kantelija vastusti tapausta tämän neuvon perusteella. Asetuksessa (ETY) N:o 1546/88 annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus vahvistaa omat sääntönsä, mikä Yhdistyneessä kuningaskunnassa tarkoittaa sitä, että luovuttaja ja luovutuksensaaja voivat sopia keskenään maitokiintiön siirtämisestä (vuoden 1989 säädöksen liitteessä 4 olevan 1 säännön 3 kohta). Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön (8) mukaan maitokiintiöitä voidaan siirtää jäsenvaltioiden sisällä, toisin sanoen tuottaja voi käyttää maitokiintiötä muualla. Näin ollen nyt käsiteltävässä asiassa V H. &ampin ja Sonin kumppanuus saattoi siirtää maitokiintiön tilalta toiselle tilalla.

Välimies myönsi maitokiintiön "maalle", ei "tuottajille", kuten Thomsen-tapauksessa edellytettiin. Maitokiintiön myöntäminen vanhalle tilalle oli lainvastaista, koska kyseistä tilaa ei ollut tarkoitus käyttää maidontuotantoon. Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuin käsitteli kuitenkin ainoastaan sitä, oliko kyseessä tilan siirto, ja kieltäytyi lausumasta siitä, olisiko maitokiintiö jaettava maa-alalle vai tuottajalle.

Kantelija pohtii, miten Staffordshiren kreivikunnanvaltuusto voisi olla välimiesmenettelyn osapuoli, koska se ei koskaan aikonut käyttää vanhaa tilaa maidontuotantoon. Hän pohtii myös, miksi H:t eivät voineet sopia keskenään maitokiintiön siirtämisestä, kun maidon markkinointilautakunta alun perin hyväksyi tämän toimintatavan. Ennen kaikkea hän kuitenkin kyseenalaistaa sen, miksi komissio ei ole ryhtynyt toimiin Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisia vastaan, koska ne ovat jatkuvasti jättäneet huomiotta EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan lait.

PÄÄTÖS

1 Väitteen tutkittavaksi ottaminen

1.1 Komissio katsoo lausunnossaan, että kantelua ei voida ottaa käsiteltäväksi EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan ja Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 1.3 ja 2.7 artiklan mukaisesti, koska kantelijan esittämistä tosiseikoista on jo nostettu kanne Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja ne on käsitelty Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnassa. Komissio väittää lisäksi, että kantelu olisi joka tapauksessa todettava perusteettomaksi, koska komissio on käsitellyt kantelijan tapausta parhaiden käytäntöjen mukaisesti, minkä vuoksi Euroopan oikeusasiamiehellä ei ole perusteita suorittaa tutkimusta EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan nojalla.

1.2 Oikeusasiamies muistuttaa, että hänen käsiteltävänään oleva asia koskee komission väitettyä laiminlyöntiä valvoa yhteisön oikeuden asianmukaista soveltamista. Oikeusasiamies ei katso, että kysymys komission väitetystä laiminlyönnistä tältä osin olisi ollut minkään oikeudellisen menettelyn kohteena. Mitä tulee kysymykseen siitä, onko komissio toiminut parhaan käytännön mukaisesti käsitellessään kantelijan tapausta, oikeusasiamiehen on päätettävä asiasta tutkimuksensa jälkeen. Komission väite, jonka mukaan se on toiminut parhaiden käytäntöjen mukaisesti, koskee asiakysymystä eikä anna oikeusasiamiehelle mahdollisuutta todeta kantelua perusteettomaksi asiaa analysoimatta.

1.3 Mitä tulee komission väitteeseen, jonka mukaan Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunta on jo käsitellyt asiaa, oikeusasiamies muistuttaa, että hänen vakiintuneena käytäntönään on katsoa, että oikeusasiamiehen suorittamalle tutkinnalle ei ole perusteita, jos toinen toimivaltainen elin on jo käsitellyt asiaa. Käsiteltävänä olevassa asiassa vetoomusvaliokunta ei kuitenkaan näytä käsitelleen kantelun kohteena olevaa asiaa eli sitä, että komissio on väitetysti laiminlyönyt yhteisön oikeuden asianmukaisen soveltamisen.

1.4 Oikeusasiamies ei näin ollen hyväksy kantelun tutkittavaksi ottamista koskevia komission väitteitä, minkä vuoksi hän käsittelee pääasiaa jäljempänä 2 osassa.

2 Väite, jonka mukaan yhteisön oikeutta ei ole sovellettu asianmukaisesti

2.1 Kantelu koskee sitä, miten komissio on käsitellyt kantelijan huolta siitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ei käytä maitokiintiöjärjestelmää yhteisön asetusten (ETY) N:o 1546/88 ja (ETY) N:o 857/84 sekä yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Thomsen (9) antaman ennakkoratkaisun mukaisesti. Kantelijan edesmennyt isä oli sellaisen tilan vuokralainen, jolle oli myönnetty maitokiintiö Mr &ampin, V H. &ampin ja Sonin, joka toimi tilan (jäljempänä vanha tila) maidontuottajana, kumppanuuden nojalla. Kantelija osti 27 päivänä helmikuuta 1999 yhtiön poikana erillisen maatilan, jäljempänä 'uusi maatila'. Maidontuotanto siirrettiin vanhalta tilalta uudelle tilalle 1.3.1990 kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Samana päivänä herra & rouva V H. lakkasi olemasta tuottajia, mutta kantelija jatkoi maidontuotantoa uudella tilalla uudessa WE & RA H. -nimisessä kumppanuudessa. Vuonna 1991 välitystuomiossa, jonka Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimet myöhemmin vahvistivat, WE &ampille, RA H:lle ja uudelle tilalle myönnettiin vain alle 0,1 prosenttia kiintiöstä huolimatta siirrosta, joka tehtiin 1 päivänä maaliskuuta 1990 Mr &ampin, V H. &ampin, Sonin ja WE &ampin sekä RA H:n välillä. Kantelijan mukaan välimiehen olisi pitänyt myöntää maitokiintiö WE &ampille; RA H:lle tuottajina, koska vanhan tilan vuokralainen Mr & V H. & Son ei aikonut tuottaa maitoa. Sen sijaan maitokiintiö myönnettiin vanhan tilan omistajalle, Staffordshiren kreivikunnalle, vaikka kreivikunta ei hoitanut tilaa, ei ollut tuottajia eikä edes aikonut ryhtyä tuottajiksi. Kantelijan mukaan tämä on vastoin yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Thomsen antamaa tuomiota. Komissio ei kuitenkaan ryhtynyt asiassa toimenpiteisiin sen jälkeen, kun kantelija oli 1 päivänä helmikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä pyytänyt, että hänen asiaansa tarkasteltaisiin uudelleen asiassa Thomsen annetun tuomion valossa.

Kantelija väittää, että Euroopan komissio ei ole valvonut yhteisön oikeuden asianmukaista soveltamista, koska se ei ole ryhtynyt toimiin sitä vastaan, että Yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut maitokiintiöitä koskevia yhteisön säädöksiä ja oikeuskäytäntöä.

2.2 Komissio muistuttaa kantelijan 1. helmikuuta 2003 päivätystä kirjeestä, jossa hän pyysi komissiota panemaan täytäntöön Thomsenin tapauksen, jonka hän katsoi vastaavan hänen omaa asiaansa. Komissio toteaa, että se vastasi kantelijalle 7 päivänä maaliskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä ja esitti yksityiskohtaisesti ja perustellusti syyt, joiden vuoksi komissio ei ollut samaa mieltä kantelijan kannasta Thomsen-asiassa. Komissio katsoo, että kantelijan 1 päivänä helmikuuta 2003 päivätty kirje on näin ollen käsitelty asianmukaisesti.

Kantelijan sen tietoon saattamien huolenaiheiden asiasisällön osalta komissio viittaa tuolloin sovelletun asetuksen (ETY) N:o 1546/88 7 artiklan 2 kohtaan, jossa säädetään, että tilan tai tilan osan luovutuksen yhteydessä kiintiötä ei jaeta asianomaisten osapuolten kesken asianomaisten luonnollisten henkilöiden perusteella vaan "suhteessa maidontuotantoon käytettyihin aloihin tai muiden objektiivisten perusteiden mukaisesti". Komissio muistuttaa, että välimiehen myöntämä maitokiintiö, jonka Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimet vahvistivat, perustui Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännössä vahvistettuihin kriteereihin, joissa viitattiin ”maa-aloihin, joita käytettiin maidontuotantoon ammatinvaihtoa edeltäneiden viiden vuoden aikana”. Välimiehen laskelma, joka perustui kyseisten tilojen pinta-alaan ja niiden toiminta-aikaan, johti siihen, että suurin osa maitokiintiöstä myönnettiin vanhalle tilalle. Näin ollen maitokiintiö jaettiin asetuksen (ETY) N:o 1546/88 7 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti eli "suhteessa maidontuotantoon käytettyihin aloihin tai jäsenvaltioiden vahvistamien muiden objektiivisten perusteiden mukaisesti".

Komissio väittää, että kantelija ei ottanut huomioon kiintiön ja tilan välistä yhteyttä ja aliarvioi näitä kahta tilaa hyödyntäneiden peräkkäisten kumppanuuksien kautta tehtyjen muutosten seurauksia. Komission mukaan maitokiintiöt jaettiin näiden kahden tilan kesken niiden pinta-alan ja niiden hyödyntämisen keston perusteella, eikä omistajan tai vuokralaisen henkilökohtaisella laadulla ollut merkitystä. Kantelijaa ei näin ollen syrjitty vuokralaisena olemisen perusteella.

2.3 Ennen kuin oikeusasiamies tarkastelee osapuolten esittämiä perusteluja, hän muistuttaa, että hänen tutkimuksensa rajoittuu sen tutkimiseen, toimiko komissio kantelijan 1. helmikuuta 2003 päivättyä kirjettä käsitellessään ja ryhtymättä toimiin Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan sitä sitovien sääntöjen ja periaatteiden mukaisesti ja sen oikeudellisen toimivallan rajoissa.

2.4 Oikeusasiamies toteaa, että kantelu liittyy kantelijan 1. helmikuuta 2003 päivättyyn kirjeeseen ja komission vastaukseen kyseiseen kirjeeseen. Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että kantelija viittaa 1. helmikuuta 2003 päivätyssä kirjeessään Euroopan parlamentille esittämäänsä vetoomukseen ja toteaa, että komissio "päätti, että maanomistajalle olisi hänen tapauksessaan myönnettävä maitokiintiö" ja että komissio "hyläsi hänen vetoomuksensa todeten, että vaikka hän oli tuottaja, hänellä ei ollut oikeutta maitokiintiöön". Kantelija pyytää komissiota harkitsemaan päätöstään uudelleen 1) asiassa Thomsen annetun tuomion perusteella; 2) se, että Yhdistyneen kuningaskunnan välimies ylitti toimeksiantonsa kiintiötä jakaessaan; ja 3) se, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuokralaiset eivät saa siirtää maitokiintiöitä samalla tavalla kuin maatalousmaansa omistavat tuottajat. Kantelija väittää, että Thomsen-tapaus on samanlainen kuin hänen oma tilanteensa ja että asiassa Thomsen yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että maitokiintiön olisi pysyttävä vuokralaisella/tuottajalla, jos maanomistaja ei vuokrasuhteen päättyessä aio tuottaa maitoa.

Oikeusasiamies toteaa, että komissio muistuttaa 7. maaliskuuta 2003 päivätyssä vastauksessaan tilintarkastustuomioistuimen Thomsen-asiassa esittämistä toteamuksista, joiden mukaan vuokrasopimuksen päättyessä vuokranantaja voi hankkia maitokiintiön vain, jos hän on maidontuottaja tai jos hän siirtää tilalla käytettävissä olevan kiintiön kolmannelle osapuolelle, joka on maidontuottaja. Komissio toteaa kuitenkin, että se ei yhdy kantelijan tulkintaan Thomsenin tapauksesta eli siihen, että jos vuokranantaja ei ole maidontuottaja vuokrasopimuksen päättyessä, kiintiö jää vuokralleottajalle/tuottajalle. Komissio huomauttaa, että maa-alueeseen liittyy maitokiintiö ja että maa-alueen vuokrasopimuksen päättyessä vuokralainen/tuottaja ei voi vaatia kiintiön säilyttämistä, koska vuokranantaja ei ole maidontuottaja. Komission mukaan asiassa Thomsen annetun tuomion merkitys liittyy tapahtumiin, jotka seurasivat kiintiön uudelleen jakamista vuokranantajalle. Jos vuokranantaja ei asianmukaisen ajan kuluessa joko aloita maidontuotantoa uudelleen tai siirrä tilaa ja kiintiötä uudelleen, kiintiö palautetaan kansalliseen varantoon. Kantelijan väitteestä, jonka mukaan välimies ylitti toimeksiantonsa, komissio toteaa, että se voi esittää huomautuksia ainoastaan yhteisön oikeuden näkökulmasta, jonka perusteella se katsoo, ettei ollut perusteita myöntää maitokiintiötä H. &ampille ja Sonille. H. &ampin puolisot; Son oli lopettanut maidontuotannon ennen vuokrasopimuksen päättymistä ja oli lisäksi väitetysti siirtänyt vuokratilalle kuuluvan kiintiön erilliselle tilalle. Näin ollen komissio päättelee, ettei se voi auttaa kantelijaa tässä asiassa.

2.5 Oikeusasiamies katsoo kantelijan komissiota vastaan esittämän väitteen perustuvan näkemykseen, jonka mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten olisi pitänyt myöntää maitokiintiö kantelijalle ja hänen uudelle tilalleen eikä kreivikunnanvaltuustolle, jotta se olisi ollut yhteisön oikeuden mukainen, sellaisena kuin sitä on tulkittu ja selvennetty asiassa Thomsen. Sen määrittämiseksi, onko komissio toiminut sitä sitovien sääntöjen ja periaatteiden mukaisesti ja oikeustoimivaltansa rajoissa asiaa käsitellessään, oikeusasiamiehen on tehtävä oma arvionsa tapaukseen liittyvistä tosiseikoista ja olosuhteista. Oikeusasiamies on sen vuoksi tutkinut huolellisesti saatavilla olevan aineiston ja tehnyt seuraavat päätelmät.

2.6 Oikeusasiamiehen mielestä tilan käsite näyttää tarkoittavan kaikkia tuottajan käyttämiä tuotantoyksiköitä. Tila voi näin ollen koostua useista tiloista. 'Tuottajalla' tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä tai tällaisten henkilöiden ryhmää, joka viljelee tilaa (10). Vaikuttaa siltä, että kantelija osti uuden tilan helmikuussa 1990 ja että vanhaa ja uutta tilaa hoidettiin lyhyen ajan yhdessä yhtenä tilana yhden yhtiön alaisuudessa. Vanhan tilan vuokrasopimus näyttää päättyneen maaliskuussa 1990, mikä merkitsee tilan osan (eli vanhan tilan palauttamista lääninhallituksen haltuun) siirtoa. Asianosaisten mainitseman tuolloin sovellettavan säännöksen - asetuksen (ETY) N:o 1546/88 7 artiklan 2 kohdan - mukaisesti maitokiintiö olisi "jaettava tilalla toimivien tuottajien kesken suhteessa maidontuotantoon käytettyihin pinta-aloihin tai muiden jäsenvaltioiden vahvistamien objektiivisten perusteiden mukaisesti". Vaikuttaa siltä, että Yhdistynyt kuningaskunta oli asettanut objektiivisiksi perusteiksi "maa-alat, joita käytettiin maidontuotantoon ammatinvaihtoa edeltäneiden viiden vuoden aikana". Kun otetaan huomioon, että tilan osan siirtoa edeltäneiden viiden vuoden aikana kyseisen kiintiön mukainen maidontuotanto oli tapahtunut pääasiassa vanhalla tilalla, välimies näyttää antaneen suurimman osan maitokiintiöstä vanhalle tilalle ja lääninvaltuustolle.

Thomsen-tapauksen osalta oikeusasiamies panee merkille ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätelmän, jonka mukaan asetuksen (ETY) N:o 3950/92 (11) 7 artiklan 2 kohdan mukaan maidontuotantotilan vuokrasopimuksen päättyessä siihen liittyvä maitokiintiö palautuu lähtökohtaisesti vuokranantajalle vain, jos tämä on maidontuottaja. Yhteisöjen tuomioistuin toteaa kuitenkin edelleen, että 7 artiklan 2 kohtaa ei voida tulkita siten, että se estäisi vuokranantajaa siirtämästä tilaa kolmannelle maidontuottajalle, jolla on kyseiseen tilaan liittyvä maitokiintiö, jos vuokranantaja ei itse aio jatkaa maidontuotantoa vuokrasopimuksen päättyessä. Tältä osin yhteisön oikeudessa sallitaan se, että muu kuin tuottajana toimiva vuokranantaja hankkii tilapäisesti maitokiintiön, mutta mahdollisimman lyhyeksi ajaksi (12).

2.7 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies pitää kohtuullisena komission analyysia kantelijan tilanteesta Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön ja käytännön mukaisesti kyseisenä ajankohtana. Oikeusasiamies toteaa, että Thomson-tapaus - joka on kantelun keskeinen kohta - koskee asetuksen (ETY) N:o 3950/92 7 artiklan 2 kohdan tulkintaa eikä asetuksen (ETY) N:o 1546/88 7 artiklan 2 kohdan tulkintaa. Oikeusasiamies pitää kuitenkin kohtuullisena komission toteamusta, jonka mukaan asiassa Thomsen annetun tuomion perusteella asetuksen (ETY) N:o 3950/92 7 artiklan 2 kohtaa ei voida tulkita siten, että siinä säädettäisiin maitokiintiön säilyttämisestä maitoa tuottavalla vuokralaisella silloin, kun vuokrasuhteen päättyessä kiintiön alaisen maa-alueen omistaja ei aio tuottaa maitoa. On kuitenkin huomattava, että yhteisöjen tuomioistuin on ylin auktoriteetti yhteisön oikeuden tulkinnassa.

2.8 Edellä esitetyn perusteella vaikuttaa siltä, että komissio on toiminut sitä sitovien sääntöjen ja periaatteiden mukaisesti ja oikeudellisen toimivaltansa rajoissa päätellessään, että Thomsen-tapauksesta huolimatta se ei voi auttaa kantelijaa tämän huolenaiheen osalta. Oikeusasiamies ei näin ollen havaitse komission toiminnassa hallinnollista epäkohtaa.

3 Kantelijan väite

3.1 Kantelija vaatii komissiota korvaamaan hänelle huomattavat vahingot.

3.2 Edellä 2.8 kohdassa esitetyn toteamuksen perusteella oikeusasiamies katsoo, että kantelijan väitettä ei voida hyväksyä.

4 Kantelijan lisäväitteet

4.1 Oikeusasiamies toteaa, että komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija väittää, että Staffordshiren kreivikunnanvaltuusto oli kirjannut maitokiintiön toimistoonsa, josta se vuokrasi sen huomattavalla voitolla. Kantelija pohtii myös, miten kreivikunnanvaltuusto voisi olla välimiesmenettelyn osapuoli ja miksi H.s. ei saanut sopia keskenään maitokiintiön siirtämisestä.

4.2 Mitä tulee maitokiintiön vuokraamiseen, kantelija ei näytä saattaneen asiaa komission tietoon. Oikeusasiamiehellä ei näin ollen ole oikeutta tutkia komission mahdollisia toimia asiassa. Jos kantelijalla on näyttöä maitokiintiöiden vuokraukseen liittyvistä nykyisistä käytännöistä, oikeusasiamies ehdottaa, että kantelija kääntyy asiassa suoraan komission puoleen.

4.3 Välimiesmenettelyn ja osapuolten välisen maitokiintiön siirtoa koskevan sopimuksen osalta kantelija ei näytä väittävän, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset olisivat käsitelleet näitä asioita tuolloin voimassa olleen yhteisön lainsäädännön vastaisesti. Oikeusasiamies ehdottaa näin ollen, että kantelija hakee lisävastauksia tai oikeussuojakeinoja kansallisella tasolla näissä asioissa.

5 Päätelmät

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella näyttää siltä, että komissiossa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Komission asetus (ETY) N:o 1546/88, annettu 3 päivänä kesäkuuta 1988, asetuksen (ETY) N:o 804/68 5 c artiklassa tarkoitetun lisämaksun soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä.

(2) Neuvoston asetus (ETY) N:o 857/84, annettu 31 päivänä maaliskuuta 1984, asetuksen (ETY) N:o 804/68 5 c artiklassa tarkoitetun maksun soveltamista koskevista yleisistä säännöistä maito- ja maitotuotealalla.

(3) Asia C-401/99, Peter Heinrich Thomsen v. Amt für ländliche Räume Husum (ennakkoratkaisupyyntö), Kok. 2002, s. I-5775.

(4) Vetoomus nro 320/95.

(5) Asia C-2/92, julkisasiamies Gulmannin ratkaisuehdotus 20.4.1993, Kok. 1994, s. I-955, 2 kohta.

(6) Asia C-2/92, The Queen v. Ministry of Agriculture, Fisheries and Food, ex parte Dennis Clifford Bostock (Ennakkoratkaisupyyntö), Kok. 1994, s. I-955, 19 kohta.

(7) Yhdistyneen kuningaskunnan entinen maatalous-, kalastus- ja elintarvikeministeriö.

(8) Asia C-5/88, Hubert Wachauf v. Bundesamt für Ernährung und Forstwirtschaft (ennakkoratkaisupyyntö), Kok. 1989, s. 2609, 13 kohta.

(9) Asia C-401/99, Peter Heinrich Thomsen v. Amt für ländliche Räume Husum (ennakkoratkaisupyyntö), Kok. 2002, s. I-5775.

(10) Asetuksen (ETY) N:o 804/68 5 c artiklassa tarkoitetun maksun soveltamista maito- ja maitotuotealalla koskevista yleisistä säännöistä 31 päivänä maaliskuuta 1984 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 857/84 12 artikla.

(11) Neuvoston asetus (ETY) N:o 3950/92, annettu 28 päivänä joulukuuta 1992, maito- ja maitotuotealan lisämaksusta.

(12) Asia C-401/99, Peter Heinrich Thomsen v. Amt für ländliche Räume Husum (ennakkoratkaisupyyntö), Kok. 2002, s. I-5775, 41–43 kohta.