Strasbourg, 13. helmikuuta 2007

Hyvät herrat,

Teitte 18. toukokuuta 2004 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun Euroopan komissiota vastaan italialaisen Consorzio per lo Sviluppo di Siracusa -konsortion (CO.SVI.S.) puolesta. Kantelu koski komission 2. kesäkuuta 2003 tekemää päätöstä olla hyväksymättä 61 206,27 euron suuruisia menoja, jotka aiheutuivat CO.SVI.S:lle sen hallinnoidessa yleisavustusta, jonka toimielin myönsi vuonna 1998 Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) Syrakusan alueen kehittämiseen Italiassa.

Toimitin kantelun 16.6.2004 komission puheenjohtajalle. Komissio toimitti lausuntonsa italiankielisen käännöksen 12. lokakuuta 2004. Toimitin käännöksen Teille 20. lokakuuta 2004 ja pyysin Teitä esittämään huomautuksia. Sain huomautuksenne 24. marraskuuta 2004.

Ilmoitan Teille 16. marraskuuta 2005 päivätyllä kirjeellä, että asianne käsittely on käynnissä ja että ilmoitan Teille kantelunne käsittelyn etenemisestä mahdollisimman pian. Huomautin, että pyrimme kaikin tavoin toimittamaan nämä tiedot viimeistään 31. tammikuuta 2006. Kirjoitin teille kuitenkin 15. helmikuuta 2006 uuden kirjeen, jossa totesin, että asian käsittelyn loppuun saattamiseen tarvitaan lisäaikaa ja että ilmoitan teille päätöksestäni maaliskuun 2006 loppuun mennessä.

Tutkittuani huolellisesti komission lausunnon ja huomautuksenne katsoin, että lisätutkimukset olivat tarpeen. Kirjoitin 21. maaliskuuta 2006 komission puheenjohtajalle ja pyysin häntä kommentoimaan huomautuksianne huhtikuun 2006 loppuun mennessä. Komissio korosti 21 päivänä huhtikuuta 2006 päivätyssä kirjeessään, että sen yksiköiden laajan kuulemisen vuoksi sen vastauksen täydentämiseen tarvittaisiin lisäaikaa. Ilmoitin komissiolle 3.5.2006, että olin päättänyt hyväksyä sen pyynnön ja että sen vastauksen uusi määräaika oli 31.5.2006. Ilmoitin asiasta Teille 12. toukokuuta 2006.

Komissio lähetti 9. kesäkuuta 2006 uuden kirjeen, jossa se ilmoitti sihteeristölleni lausunnon toimittamisen viivästymisestä 17 tapauksessa, joihin oli vastattava 30. huhtikuuta 2006 mennessä. Tapauksesi kuului näihin 17 tapaukseen.

Vastasin komissiolle 16.6.2006. Kirjeessäni pahoittelin sitä, että komission vastaukset tutkimuksiini viivästyivät ja että toimielin ei ollut esittänyt määräaikaan mennessä perusteltua pidennyspyyntöä. Ilmoitin Teille 22. kesäkuuta 2006 kirjeenvaihdostani komission kanssa.

Kirjoitin 11.7.2006 komissiolle uuden kirjeen, jossa täsmensin, etten ollut vieläkään saanut sen vastausta 21.3.2006 esittämääni pyyntöön. Tämän vuoksi pyysin komissiota toimittamaan minulle joko i) asiaa koskevan vastauksen tai ii) tällaisen vastauksen aikataulun viimeistään 31.7.2006. Sain 10. elokuuta 2006 italiankielisen käännöksen komission vastauksesta, jonka lähetin Teille 16. elokuuta 2006 ja johon liittyi 26. syyskuuta 2006 lähettämänne kehotus esittää huomautuksia.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista. Pahoittelen tämän tutkimuksen loppuun saattamiseen kuluvaa aikaa.

KILPAILUKYKY

Kantelijoiden, jotka valittivat italialaisen konsortion "Consorzio per lo sviluppo di Siracusa" ("CO.SVI.S.") puolesta, mukaan merkitykselliset tosiseikat ovat seuraavat.

Euroopan komissio päätti 22 päivänä tammikuuta 1998 tekemällään päätöksellä K(98) 114, jäljempänä 'päätös', myöntää Euroopan aluekehitysrahastosta, jäljempänä 'EAKR', yleiskattavan tuen Italian Syrakusan alueen talouskehitykseen. Komissio allekirjoitti 21. huhtikuuta 1998 yleissopimuksen CO.SVI.S:n kanssa. CO.SVI.S. nimettiin yleiskattavan tuen hallinnoinnista vastaavaksi kansalliseksi välittäväksi elimeksi. Asiaa koskevien säännösten mukaan menot oli suoritettava 31 päivään joulukuuta 2001 mennessä ja menoilmoitukset olisi voitu toimittaa komissiolle 30 päivään kesäkuuta 2002 asti, jotta ne olisivat olleet tukikelpoisia.

CO.SVI.S. pyysi 28. toukokuuta 2001 komissiota pidentää määräaikaa, joka oli 31. joulukuuta 2001 (jolloin kokonaistuella katettavat menot oli katettava), 31. päivään joulukuuta 2002; ja pidentää määräaikaa 30 päivään kesäkuuta 2002 (jolloin kaikki kyseisiä menoja koskevat tilit oli toimitettava komissiolle) 30 päivään kesäkuuta 2003. CO.SVI.S. perusteli pyyntöään sillä, että useimmilla yleisavustuksen saajilla oli ollut vakavia vaikeuksia tehtäviensä suorittamisessa, koska ne eivät olleet saaneet asiaankuuluvia avustuksia ajoissa. Komissio ilmoitti CO.SVI.S:lle 20 päivänä kesäkuuta 2001 päivätyllä kirjeellä, ettei se voinut hyväksyä CO.SVI.S:n pyyntöä määräaikojen lykkäämisestä, koska lykkäys voitiin sallia vain ylivoimaisen esteen tapauksessa.

Komissio ilmoitti 2.6.2003 Italian talous- ja valtiovarainministeriön välityksellä CO.SVI.S:lle päätöksestään, jonka mukaan 61 206,27 euron suuruisia menoja ei voitu korvata, koska ne olivat aiheutuneet määräajan eli 31.12.2001 jälkeen. Komissio lähetti 23.2.2004 Italian ministeriölle uuden kirjeen, jossa se toisti kantansa.

CO.SVI.S. kirjoitti 22 päivänä maaliskuuta 2004 komissiolle ja riitautti päätöksensä olla pitämättä 31 päivän joulukuuta 2001 jälkeen aiheutuneita menoja tukikelpoisina. CO.SVI.S. katsoi, että nämä menot liittyivät yleiskattavan tuen päättämiseen ja että ne eivät olisi voineet toteutua ennen 31 päivää joulukuuta 2001. CO.SVI.S. viittasi myös ennakkotapaukseen, johon olisi voitu vedota CO.SVI.S:n hyväksi.

Kantelijat lähettivät oikeusasiamiehelle jäljennöksen kirjeestä, jonka Sisilian alueen (Italia) puheenjohtajavaltio oli kirjoittanut 26. maaliskuuta 2004. Tässä kirjeessä viitattiin 8 päivänä maaliskuuta 2001 päivättyyn kirjeeseen, jossa Italian valtiovarain- ja taloussuunnitteluministeriö vastasi Ligurian alueen (Italia) sille esittämään kysymykseen, joka koski ohjelmien päättämiseen liittyvien menojen tukikelpoisuusaikaa, ja selitti, että näitä menoja voidaan pitää "tukikelpoisina", jos menoilmoitukset esitetään komissiolle kuuden kuukauden kuluessa asianomaisen ohjelman päättämisestä. Valtiovarainministeriö ja taloussuunnitteluministeriö lähettivät tämän kirjeen myös Euroopan komission aluepolitiikan pääosastolle, jäljempänä ’aluepolitiikan pääosasto’, ja pyysivät aluepolitiikan pääosastoa antamaan lausunnon siinä esiin tuoduista kysymyksistä. Aluepolitiikan pääosasto ilmoitti 15.3.2001 päivätyssä vastauksessaan, ettei sillä ollut huomautettavaa asiasta.

Komissio vahvisti 7 päivänä huhtikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä kantansa olla hyväksymättä CO.SVI.S:n esittämää menoilmoitusta.

Kantelijat väittivät oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa, että komission 2. kesäkuuta 2003 tekemä päätös olla hyväksymättä 61 206,27 euron vaatimusta CO.SVI.S:lle tammi- ja kesäkuun 2002 välisenä aikana aiheutuneista menoista oli epäoikeudenmukainen.

Kantelijat väittivät, että komission olisi harkittava päätöstään uudelleen ja hyväksyttävä CO.SVI.S:n vaatima 61 206,27 euron suuruinen vaatimus.

KYSYMYS

Komission lausunto

Komission lausunto voidaan tiivistää seuraavasti.

Rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa 24 päivänä kesäkuuta 1988 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2052/88 (1), sellaisena kuin se on muutettuna 20 päivänä heinäkuuta 1993 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2081/93 (2), sallittiin kaudella 1994-1999 rakennerahastoista myönnettävät kokonaistuet. Tämän asetuksen 5 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti rahoitustukea voidaan myöntää ”yleensä yleiskattavina avustuksina, joita hallinnoi jäsenvaltion yhteisymmärryksessä komission kanssa nimeämä välittäjä ja jotka välittäjä jakaa yksittäisinä avustuksina lopullisille tuensaajille.”

Asianomainen interventio oli tarkoitus toteuttaa ns. tukikelpoisuusaikana. Toisin sanoen ainoastaan tällaisten "tukikelpoisuuskausien" alkamispäivän jälkeen ja ennen niiden päättymispäivää aiheutuneet menot voidaan katsoa tukikelpoisiksi.

Komissio teki päätöksen 22. tammikuuta 1998. Päätöksellä myönnettiin EAKR:sta 25 miljoonan euron yleisavustus Syrakusan alueen kehittämiseen Italiassa. Yleiskattavan tuen hallinnoinnista vastasi CO.SVI.S., joka on nimetty kansallinen välittävä elin. CO.SVI.S. allekirjoitti yleissopimuksen komission kanssa 21. huhtikuuta 1998.

Asiaa koskevan päätöksen 5 artiklassa vahvistettiin näihin toimiin liittyvien menojen tukikelpoisuuden määräajaksi 31 päivä joulukuuta 2001 (3). Yleissopimuksen 13 artiklan 4 kohdassa määrättiin, että välittävälle elimelle avustuksen täytäntöönpanosta aiheutuneet maksut oli suoritettava viimeistään 31.12.2001. Tällaisia menoja koskeva lopullinen tilinpäätös oli toimitettava komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2002 (4).

Yhteisön tukikehysten, yhtenäisten ohjelma-asiakirjojen ja yhteisöaloiteohjelmien hyväksymistä koskevien päätösten muuttamisesta Italian osalta 23 päivänä huhtikuuta 1997 tehdyn komission päätöksen 97/322/EY (5), jäljempänä 'komission päätös 97/322/EY', mukaisesti komissio olisi voinut muuttaa edellä mainittuja määräaikoja ainoastaan asianomaisen jäsenvaltion esittämän perustellun pyynnön perusteella.

Komissio kieltäytyi 20 päivänä kesäkuuta 2001 ja 4 päivänä syyskuuta 2001 päivätyissä kirjeissään hyväksymästä CO.SVI.S:n 28 päivänä toukokuuta 2001 esittämää pyyntöä lykätä määräaikaa 31 päivään joulukuuta 2001. Näissä kirjeissä komissio totesi, että määräajan lykkäämistä voidaan harkita vain ylivoimaisen esteen tapauksessa.

Komissio totesi, että sen lähestymistapaan tässä asiassa liittyi tiettyjä rajoituksia. Esimerkiksi aluepolitiikan pääosaston 5. lokakuuta 2001 jäsenvaltioille osoittamassa myöhemmässä muistiossa, joka koski yhteisön rakennerahastoista vuosina 1994-1999 rahoitettuihin ohjelmiin liittyvien maksujen määräajan pidentämistä, komissio oli selittänyt, että pidennys voitaisiin periaatteessa sallia, jos i) komission syyksi luettava selvästi tunnistettava virhe (mukaan lukien tekniset virheet); ja ii) ylivoimaisesta esteestä (jota pidetään vaikutuksiltaan suurena katastrofina) ja syistä, jotka voidaan rinnastaa ylivoimaiseen esteeseen.

Komissio vahvisti Italian talous- ja valtiovarainministeriölle 26 päivänä helmikuuta 2002 osoittamassaan kirjeessä, että CO.SVI.S:n pyyntöä oli mahdotonta hyväksyä. Tämä kanta vahvistettiin uudelleen Roomassa 30 päivänä huhtikuuta 2002 pidetyssä kokouksessa, joka koski vuosien 1994–1999 suunnittelukauden päättämistä. Kokoukseen osallistuivat kaikki Italian eri ohjelmien hallinnoinnista vastaavat viranomaiset ja elimet.

Komission yksiköt ilmoittivat Italian toimivaltaisille viranomaisille 2 päivänä kesäkuuta 2003 ja 23 päivänä helmikuuta 2004 päivätyillä kirjeillä, että CO.SVI.S:n esittämät 61 206,27 euron kustannukset eivät olleet tukikelpoisia ja että ne olisi sen vuoksi pitänyt vähentää Sisilian alueelle EDRF:stä myönnetyistä kokonaismäärärahoista. Komissio vahvisti kantansa 7 päivänä huhtikuuta 2004 päivätyllä talous- ja valtiovarainministeriölle osoitetulla kirjeellä.

Komissio totesi lausunnossaan, että kantelijat esittivät kolme perustelua oikeusasiamiehelle tekemänsä kantelun tueksi.

Ensimmäinen koski komission ja CO.SVI.S:n allekirjoittaman yleissopimuksen sisältöä. Kantelijat totesivat seuraavaa: i) yleissopimuksessa määrättiin, että maksut CO.SVI.S:lle olisi voitu suorittaa 31 päivään joulukuuta 2001 saakka ja että näitä menoja koskevat selvitykset olisi voitu toimittaa komissiolle 30 päivään kesäkuuta 2002 saakka; ii) valmistelukunnassa ei ollut viitteitä siitä, että CO.SVI.S:n olisi vastattava ohjelman päättämiseen liittyvistä menoista. Kantelijat totesivat myös, että oli loogista, että CO.SVI.S:lle oli aiheutunut tiettyjä ohjelman päättämiseen liittyviä menoja. Ne huomauttivat myös, että CO.SVI.S:n oli järjestettävä henkilöstönsä uudelleen täyttääkseen ohjelman päättämiseen liittyvät velvoitteet.

Tämän väitteen osalta komissio totesi, että määräaika 31 päivä joulukuuta 2001 oli yleissopimuksen mukaisesti määräaika, johon mennessä kaikki menot oli suoritettava. Valmistelukunnassa ei ollut viitteitä siitä, että voitaisiin sopia muusta määräajasta.

Toinen väite koski 5 miljoonan euron (21.11.2001) ja 7,5 miljoonan euron (4.1.2002) maksun viivästymistä.

Toisen väitteen osalta komissio totesi, että komission yksiköt olivat käsitelleet 7,5 miljoonan euron ja 5 miljoonan euron maksupyynnön ripeästi. Pyynnöt vastaanotettiin 8. ja 28. elokuuta 2001, ja asianomaiset pankkisiirrot tehtiin 5. ja 18. syyskuuta 2001. Mahdolliset maksuviivästykset, joita kantelijat väittivät tapahtuneen, eivät olisi oikeuttaneet kyseisten kulujen ilmoittamiselle asetetun määräajan pidentämistä, koska tällaiset viivästykset eivät olleet seurausta komission virheestä. Tällaiset viivästykset eivät myöskään muodostaneet ylivoimaista estettä.

Kolmas väite koski "ennennäkemystä", joka oli seurausta aluepolitiikan pääosaston valtiovarain- ja taloussuunnitteluministeriölle 15. maaliskuuta 2001 lähettämästä kirjeestä.

Tämän väitteen osalta komissio totesi lausunnossaan, että kyseisessä kirjeessä oli vaikea yksilöidä CO.SVI.S:ää suosivaa ennakkotapausta, koska komissio ei ollut ottanut kyseisessä kirjeessä kantaa määräajan pidentämiseen.

Komissio totesi lisäksi, että välittävälle elimelle päättämismenettelyn aikana aiheutuneet kulut olivat aiheutuneet kulujen esittämiselle asetetun määräajan päättymisen jälkeen. Se totesi, että komission yksiköihin sovelletaan tiukkoja rajoituksia, kun ne käsittelevät määräaikoja koskevia pidennyspyyntöjä, koska nämä pidennykset voivat johtaa hallitsemattomaan tilanteeseen eri ohjelmien päättämisen yhteydessä. Komissio ei kiistänyt sitä, että CO.SVI.S:lle oli aiheutunut ohjelman päättämiseen liittyviä menoja, vaan pikemminkin kyseisten menojen tukikelpoisuuden. Päätösmenettelyyn liittyvät kustannukset olisi joka tapauksessa voitu kattaa kansallisilla varoilla, kuten komission päätöksen 97/322/EY liitteenä olevassa tietolomakkeessa nro 16 (”Yhteisrahoitettujen hankkeiden vaihtoehtoinen rahoitus”) todetaan.

Komissio totesi lisäksi, että kulujen maksamisen määräaika 31. joulukuuta 2001 oli yleinen määräaika eikä sitä ollut vahvistettu ainoastaan CO.SVI.S:n hallinnoiman kokonaisavustuksen osalta.

Italian viranomaisille ja CO.SVI.S:lle välittävänä elimenä oli ilmoitettu viipymättä ja useaan otteeseen komission kannasta, joka koski kyseisten menojen tukikelpoisuuden lopullista määräaikaa. Määräajan pidentämistä koskevaan pyyntöön oli saatu kielteinen vastaus komission yksiköiltä, jotka ilmoittivat CO.SVI.S:lle, että pidennys olisi voitu myöntää vain ylivoimaisen esteen vuoksi. Viimeksi mainittu ei ollut esittänyt tältä osin mitään näyttöä.

Komissio totesi lopuksi, että komission yksiköt olivat toimineet 22.1.1998 tehdyn päätöksen sekä komission ja välittäjänä toimivan elimen välillä allekirjoitetun yleissopimuksen sisällön mukaisesti.

Kantelijoiden huomautukset

Huomautukset, jotka kantelijat esittivät vastauksena komission lausuntoon, voidaan tiivistää seuraavasti.

Kaikki CO.SVI.S:lle aiheutuneet kulut aiheutuivat palvelun tarjoamisesta komissiolle. Koska kulujen kokonaismäärä ei ollut ylittänyt CO.SVI.S:lle sen tehtävien hoitamiseen osoitettuja varoja ja koska tämä tehtävä oli suoritettu asianmukaisesti, se, että komissio oli lopulta hyväksynyt vain osan näistä kuluista, merkitsi sitä, että komissio sai perusteetonta etua.

Mitä tulee komission väitteeseen, jonka mukaan päättämismenettelyyn liittyvät kulut olisi voitu kattaa kansallisista varoista, tätä mahdollisuutta ei ollut otettu huomioon, koska CO.SVI.S.:n toiminta olisi kantelijoiden mukaan pitänyt rahoittaa kokonaan yhteisön varoista.

Toisin kuin komissio väittää, että sen yksiköt olivat aina käsitelleet maksut ajoissa, komission syyskuussa 2001 suorittama maksu oli tosiasiallisesti viivästynyt ja varat oli hyvitetty vasta 4.1.2002. Kantelijan mukaan se ei näin ollen voinut noudattaa määräaikaa, joka oli 31. joulukuuta 2001.

Komission väitteestä, jonka mukaan aluepolitiikan pääosaston 15.3.2001 päivättyä kirjettä valtiovarainministeriölle ja taloussuunnitteluministeriölle ei voitu pitää merkityksellisenä, koska komissio oli tyytynyt toteamaan, ettei sillä ollut huomautuksia sille esitetystä kysymyksestä, on todettava, että tällaisten huomautusten puuttuminen on päinvastoin katsottava hiljaiseksi sopimukseksi Italian valtiovarainministeriön ja taloussuunnitteluministeriön 8.3.2001 päivätyssä kirjeessään esittämän kannan kanssa (6).

CO.SVI.S. ei myöskään ollut koskaan kiistänyt sitä, että määräaika 31 päivä joulukuuta 2001 oli yleinen määräaika. Se, että muut yleiskattavien tukien hallinnointiin osallistuvat viranomaiset olivat ilmaisseet tiettyjä huolenaiheita, osoitti kuitenkin, että tällaiseen hallinnointiin liittyi objektiivisia vaikeuksia.

Lisätiedustelut
Lisätietopyyntö

Tutkittuaan komission lausunnon ja kantelijoiden huomautukset oikeusasiamies katsoi, että lisätutkimukset olivat tarpeen. Näin ollen hän kirjoitti 21.3.2006 komissiolle.

Kirjeessään oikeusasiamies totesi, että kantelijat olivat huomautuksissaan viitanneet kirjeeseen, jonka Italian valtiovarainministeriö ja taloussuunnitteluministeriö olivat lähettäneet Ligurian alueelle 8. maaliskuuta 2001 vastauksena kirjeeseen, jonka alue oli lähettänyt Italian ministeriölle 22. helmikuuta 2001. Maaliskuun 8 päivänä 2001 päivätyn kirjeen sisällöstä kävi ilmi, että Ligurian alue oli pyytänyt Italian ministeriötä esittämään näkemyksensä mahdollisuudesta pitää tukikelpoisina asianomaisen ohjelman päättämiseen liittyviä menoja, vaikka ne olivat aiheutuneet määräajan jälkeen. Italian ministeriö katsoi, että näitä menoja voitiin pitää tukikelpoisina, ja kehotti komissiota esittämään halutessaan huomautuksia. Komissio ilmoitti 15.3.2001 päivätyssä vastauksessaan, ettei sillä ollut huomautettavaa. Oikeusasiamies katsoi tarpeelliseksi tarkistaa komission 15. maaliskuuta 2001 päivätyn kirjeen täsmällisen merkityksen. Oikeusasiamies pyysi siksi komissiota kommentoimaan tätä kohtaa.

Oikeusasiamies viittasi myös komission jäsenvaltioille 5. lokakuuta 2001 osoittaman muistion sisältöön. Tässä muistiossa toimielin luetteli kaksi tapausta, joissa määräaikaa periaatteessa pidennettäisiin: selvästi tunnistettava komission syyksi luettava virhe (tekninen virhe mukaan luettuna) ja ylivoimainen este (jota pidetään vaikutuksiltaan suurena katastrofina) sekä ylivoimaiseen esteeseen rinnastettavissa olevat syyt. Vaikutti kuitenkin siltä, että CO.SVI.S:lle 20 päivänä kesäkuuta 2001 osoittamassaan kirjeessä toimielin totesi, että määräaikaa voitiin pidentää vain ylivoimaisen esteen vuoksi. Oikeusasiamies pyysi siksi komissiota kommentoimaan tätä ilmeistä eroa.

Lisälausunnon pyytäminen

Kantelijat totesivat huomautuksissaan, että koska CO.SVI.S:lle aiheutuneiden kulujen kokonaismäärä ei ollut ylittänyt CO.SVI.S:lle sen tehtävien hoitamiseen osoitettuja varoja ja koska CO.SVI.S. oli suorittanut nämä tehtävät asianmukaisesti, komission päätös hyväksyä lopulta vain osa näistä kuluista merkitsi sitä, että se sai perusteetonta etua. Tämä oli uusi väite, jota ei esitetty alkuperäisessä valituksessa. Koska tässä tapauksessa näytti olevan tarpeen suorittaa lisätutkimuksia, oikeusasiamies katsoi aiheelliseksi pyytää komissiolta lausuntoa tästä lisäväitteestä.

Komission vastaus

Komissio esitti vastauksessaan seuraavat seikat.

Mitä tulee 15 päivänä maaliskuuta 2001 päivätyn kirjeen sisältöön, jossa komissio totesi, ettei sillä ollut huomautuksia Italian valtiovarainministeriön ja taloussuunnitteluministeriön esittämästä kannasta, jonka mukaan kyseisen ohjelman päättämiseen liittyvät menot voitiin korvata, vaikka ne olivat aiheutuneet määräajan jälkeen, komissio myönsi, että kirjeen sisältö oli epäselvä. Komissio pahoitteli tätä epäselvyyttä. Se korosti kuitenkin, että EAKR:ää kaudella 1994–1999 koskevat säännöt, joita sovellettiin kyseiseen kokonaistukeen, olivat todellakin selvät. Maksujen lopullinen määräaika oli 31. joulukuuta 2001, ja määräaikaa olisi voitu muuttaa ainoastaan komission nimenomaisella päätöksellä. Komissio ei ollut tehnyt tällaista päätöstä käsiteltävässä asiassa. Italian viranomaisten kanta, jonka mukaan tietyn ohjelman päättämiseen liittyvät menot olivat tukikelpoisia, vaikka ne olivat aiheutuneet määräajan jälkeen, vaikutti olevan voimassa olevien sääntöjen vastainen. Komissio ei olisi voinut ottaa kantaa, joka olisi poikennut näistä säännöistä.

Jäsenvaltioille 5 päivänä lokakuuta 2001 osoitetun muistion sisällön ja CO.SVI.S:lle 20 päivänä kesäkuuta 2001 osoitetun kirjeen sisällön välisen ilmeisen eron osalta komissio korosti, että ilmeinen ero johtui siitä, että käsiteltäessä CO.SVI.S:n esittämää pyyntöä määräajan pidentämisestä ei vaikuttanut tarpeelliselta tutkia, täyttyivätkö edellytykset, jotka koskevat komission syyksi luettavaa selvästi tunnistettavaa virhettä. Ainoa huomioon otettava näkökohta oli ylivoimaisen esteen olemassaolo. Lisäksi komissio selitti, että 5.10.2001 päivätty muistio oli yleinen ohjeellinen muistio, joten kaikki tapaukset, joissa määräaikaa lähtökohtaisesti pidennettäisiin, otettiin huomioon kyseisessä kirjeessä.

Väitteestä, jonka mukaan komissio on saanut perusteetonta etua siitä, että CO.SVI.S. ei ole käyttänyt kaikkia sille myönnettyjä varoja, komissio korosti, että huomioon olisi voitu ottaa ainoastaan tukikelpoiset menot, jotka liittyvät asianomaisen avustuksen myöntämistä koskevan päätöksen yksittäisiin toimenpiteisiin. Komissio ei voinut osarahoittaa muita menoja kuin ne, jotka oli kohdennettu kullekin toimenpiteelle ja jotka oli toteutettu asetetussa määräajassa. Jos, kuten tässä tapauksessa, tiettyjä varoja ei ole käytetty kyseisen tukikelpoisuuskauden aikana, ne on palautettava yhteisön talousarvioon. Vaihtoehtoinen tulkinta, joka merkitsisi sitä, että käyttämättömät varat olisivat jääneet tuensaajien käsiin, merkitsisi perusteetonta etua tuensaajille ja olisi ollut EY:n perustamissopimuksen 274 artiklassa vahvistetun moitteettoman varainhoidon periaatteen vastainen.

Komissio viittasi lopuksi komission yksiköiden ja CO.SVI.S:n 17 päivänä lokakuuta 2005 asetuksen (ETY) N:o 4253/88 (7) 24 artiklassa säädetyn tuen vähentämistä, keskeyttämistä ja peruuttamista koskevan menettelyn yhteydessä järjestämään kokoukseen. Koska komissio ei hyväksynyt CO.SVI.S:n tässä kokouksessa esittämiä väitteitä, komissio teki 11 päivänä toukokuuta 2006 päätöksen K(2006) 1983 CO.SVI.S:lle alun perin myönnetyn kokonaistuen osittaisesta peruuttamisesta.

Kantelijoiden huomautukset

Huomautuksissaan kantelijat toistivat olevansa eri mieltä komission päätöksestä jättää tutkimatta CO.SVI.S:lle aiheutuneet 61 206,27 euron menot.

Kantelijat viittasivat jälleen komission 15 päivänä maaliskuuta 2001 valtiovarainministeriölle lähettämään kirjeeseen. Niiden mielestä tätä kirjettä olisi pidettävä todisteena siitä, että komissio on hiljaisesti hyväksynyt Italian ministeriön esittämän kannan, jonka mukaan ohjelmien päättämiseen liittyviä menoja voidaan pitää tukikelpoisina edellyttäen, että menot ovat aiheutuneet ja ne on toimitettu kuuden kuukauden kuluessa asianomaisen ohjelman päättämisestä. Se, että komissio myönsi, että kyseisen kirjeen sanamuoto oli epäselvä, ja pahoitteli sitä, ettei se tarjonnut mitään oikeussuojakeinoa kyseiseen kirjeeseen sisältyvien harhaanjohtavien tietojen seurausten osalta.

Kantelijat toistivat väitteensä, jonka mukaan varojen myöntäminen CO.SVI.S:lle oli viivästynyt jonkin verran. Erityisesti CO.SVI.S oli saanut 7,5 miljoonaa euroa vasta tammikuun 2002 alussa. Tämä merkitsi sääntöjenvastaisuutta komission toiminnassa.

Lopuksi kantelijat vahvistivat kantansa, jonka mukaan komissio oli saanut perusteetonta etua.

PÄÄTÖS

1 Komission väitetysti perusteeton päätös olla hyväksymättä 61 206,27 euron suuruisia menoja

1.1 Euroopan komissio päätti 22. tammikuuta 1998 tekemällään päätöksellä K(98) 114, jäljempänä 'päätös', myöntää Euroopan aluekehitysrahastosta, jäljempänä 'EAKR', yleiskattavan tuen Italian Syrakusan alueen talouskehitykseen. Komission ja CO.SVI.S:n välillä allekirjoitettiin 21 päivänä huhtikuuta 1998 yleissopimus, jäljempänä 'yleissopimus'. CO.SVI.S. nimettiin yleiskattavan tuen hallinnoinnista vastaavaksi kansalliseksi välittäväksi elimeksi, jonka puolesta kantelijat tekivät valituksensa.

CO.SVI.S. pyysi 28. toukokuuta 2001 komissiota pidentää määräaikaa, joka oli 31. joulukuuta 2001 (jolloin kokonaistuella katettavat menot oli katettava), 31. päivään joulukuuta 2002; ja pidentää määräaikaa, joka oli 30 päivä kesäkuuta 2002 (jolloin kaikki kyseisiä menoja koskeva kirjanpito oli toimitettava komissiolle), 30 päivään kesäkuuta 2003. CO.SVI.S. perusteli pyyntöään sillä, että useimmilla yleisavustuksen saajilla oli ollut vakavia vaikeuksia tehtäviensä suorittamisessa, koska ne eivät olleet saaneet asiaankuuluvia avustuksia ajoissa. Komissio ilmoitti CO.SVI.S:lle, ettei se voinut hyväksyä sen pyyntöä määräaikojen lykkäämisestä, koska lykkääminen voitiin sallia vain ylivoimaisen esteen tapauksessa.

Komissio ilmoitti 2.6.2003 Italian talous- ja valtiovarainministeriön välityksellä CO.SVI.S:lle päätöksestään, jonka mukaan 61 206,27 euron suuruisia menoja ei voitu korvata, koska ne olivat aiheutuneet määräajan eli 31.12.2001 jälkeen.

Kantelijat väittivät oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa, että komission päätös oli epäoikeudenmukainen.

1.2 Komissio totesi lausunnossaan, että ainoastaan alkamispäivän jälkeen ja ennen päättymispäivää (eli tukikelpoisuusaikana) aiheutuneita menoja voidaan pitää tukikelpoisina. Asiaa koskevan päätöksen 5 artiklassa vahvistettiin, että kyseisiin toimiin liittyvien menojen tukikelpoisuuden määräaika oli 31. joulukuuta 2001. Yleissopimuksen 13 artiklan 4 kohdassa määrättiin, että välittävälle elimelle avustuksen täytäntöönpanosta aiheutuneet maksut oli suoritettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2001 ja että sen lopullinen tilinpäätös oli esitettävä komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2002.

Komissio totesi, että sen lähestymistapaan tässä asiassa liittyi tiettyjä rajoituksia. Esimerkiksi aluepolitiikan pääosaston jäsenvaltioille osoittamassa myöhemmässä muistiossa, joka koski vuosina 1994–1999 toteutettuihin yhteisön rakennerahastoista rahoitettuihin ohjelmiin liittyvien maksujen määräajan pidentämistä, komissio oli selittänyt, että pidennys voitaisiin periaatteessa sallia jommassakummassa seuraavista tapauksista: i) selvästi tunnistettava virhe, joka johtuu komissiosta (mukaan lukien tekninen virhe); ja ii) ylivoimaisesta esteestä (jota pidetään vaikutuksiltaan suurena katastrofina) ja syistä, jotka voidaan rinnastaa ylivoimaiseen esteeseen.

Komissio viittasi kolmeen kantelijoiden esittämään väitteeseen.

Ensimmäinen väite koski komission ja CO.SVI.S:n välillä allekirjoitetun yleissopimuksen sisältöä. Kantelijat totesivat seuraavaa: i) yleissopimuksessa määrättiin, että maksut CO.SVI.S:lle olisi voitu suorittaa 31 päivään joulukuuta 2001 saakka ja että näitä menoja koskevat selvitykset olisi voitu toimittaa komissiolle 30 päivään kesäkuuta 2002 saakka; ja ii) yleissopimuksessa ei ole viitteitä siitä, että CO.SVI.S:n olisi vastattava ohjelman päättämiseen liittyvistä menoista. Kantelijat totesivat myös, että oli loogista, että CO.SVI.S:lle oli aiheutunut tiettyjä ohjelman päättämiseen liittyviä menoja. CO.SVI.S. Ne huomauttivat myös, että CO.SVI.S:n oli järjestettävä henkilöstönsä uudelleen täyttääkseen ohjelman päättämiseen liittyvät velvoitteet.

Tämän väitteen osalta komissio totesi, että yleissopimuksen mukaisesti määräaika, joka oli 31. joulukuuta 2001, oli määräaika, johon mennessä kaikki menot oli suoritettava. Valmistelukunnassa ei ollut viitteitä siitä, että voitaisiin sopia muusta määräajasta.

Toisesta väitteestä, joka koski väitettyjä viivästyksiä 5 miljoonan euron ja 7,5 miljoonan euron maksun saamisessa, komissio totesi, että kantelijoiden väittämät viivästykset eivät olisi oikeuttaneet kyseisten kulujen ilmoittamiselle asetetun määräajan pidentämistä, koska ne eivät olleet seurausta virheestä tai ylivoimaisesta esteestä . Lisäksi komission yksiköt olivat käsitelleet 7,5 miljoonan euron ja 5 miljoonan euron maksupyynnön ripeästi. Pyynnöt vastaanotettiin 8. ja 28. elokuuta 2001, ja asianomaiset pankkisiirrot tehtiin 5. ja 18. syyskuuta 2001.

Kolmas väite koski aluepolitiikan pääosaston valtiovarain- ja taloussuunnitteluministeriölle 15. maaliskuuta 2001 lähettämää kirjettä. Lausunnossaan komissio totesi, että CO.SVI.S:ää suosivaa ennakkotapausta oli vaikea yksilöidä kyseisessä kirjeessä, koska komissio ei ollut ottanut kyseisessä kirjeessä kantaa määräajan pidentämiseen.

Komissio ei myöskään kiistänyt sitä, että CO.SVI.S:lle oli aiheutunut kuluja ohjelman päättämisestä, vaan pikemminkin kyseisten menojen tukikelpoisuuden. Komissio huomautti myös, että kuten päätöksen 97/322/EY liitteenä olevassa tietolomakkeessa nro 16 ("Yhteisrahoitettujen hankkeiden vaihtoehtoinen rahoitus") todetaan, päättämismenettelyyn liittyvät kustannukset olisi joka tapauksessa voitu kattaa kansallisista varoista.

1.3 Komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelijat pysyivät olennaisilta osin kannassaan, jonka mukaan toimielimen päätös olla hyväksymättä 61 206,27 euron suuruisia kuluja oli kohtuuton.

Kantelija huomautti, että komission ehdottamaa mahdollisuutta, jonka mukaan päättämismenettelyyn liittyvät kulut olisi voitu kattaa kansallisilla varoilla, ei ollut otettu huomioon, koska kantelijoiden mukaan CO.SVI.S:n toiminta olisi pitänyt rahoittaa kokonaan yhteisön varoista.

Kantelijat korostivat, että kaikki CO.SVI.S:lle aiheutuneet kulut oli tarkoitettu palvelun tarjoamiseen komissiolle. Koska kulujen kokonaismäärä ei ollut ylittänyt CO.SVI.S:lle sen tehtävien hoitamiseen osoitettuja varoja ja koska nämä tehtävät oli suoritettu asianmukaisesti, se, että komissio oli hyväksynyt nämä kulut vain osittain, merkitsi sitä, että komissio oli saanut perusteetonta etua.

Komission väitteestä, jonka mukaan sen yksiköt olivat aina käsitelleet maksut ajoissa, kantelijat väittivät päinvastoin, että komission syyskuussa 2001 suorittaman maksun suorittamisen ja vasta 2 päivänä tammikuuta 2002 tapahtuneen varojen hyvittämisen CO.SVI.S:lle välillä oli viive. Näin ollen määräaikaa, joka oli 31.12.2001, ei ollut voitu noudattaa.

Aluepolitiikan pääosaston valtiovarainministeriölle ja talouden suunnittelusta vastaavalle ministeriölle 15 päivänä maaliskuuta 2001 lähettämää kirjettä olisi pidettävä osoituksena siitä, että komissio on hiljaisesti hyväksynyt Italian ministeriön aiemmin esittämän kannan (8).

1.4 Oikeusasiamies totesi 21. maaliskuuta 2006 päivätyssä lisätietopyynnössään, että kantelijat olivat huomautuksissaan viitanneet kirjeeseen, jonka Italian valtiovarain- ja taloussuunnitteluministeriö oli lähettänyt Ligurian alueelle 8. maaliskuuta 2001. Ministeriö katsoi kirjeessään, että tiettyjä ohjelman päättämiseen liittyviä menoja voitiin pitää hyväksyttävinä, vaikka ne olivat aiheutuneet määräajan 31 päivän joulukuuta 2001 jälkeen. Ministeriö pyysi komissiota esittämään halutessaan huomautuksia ministeriön kannasta. Komissio ilmoitti 15.3.2001 päivätyssä vastauksessaan, ettei sillä ollut huomautettavaa. Koska 15. maaliskuuta 2001 päivätyn komission kirjeen täsmällinen sisältö oli epäselvä, oikeusasiamies pyysi toimielintä kommentoimaan asiaa.

Oikeusasiamies viittasi myös komission jäsenvaltioille 5. lokakuuta 2001 osoittaman muistion sisältöön. Tässä muistiossa toimielin luetteli kaksi tapausta, joissa määräaikaa periaatteessa pidennettäisiin: selvästi tunnistettava komission syyksi luettava virhe (tekninen virhe mukaan luettuna) ja ylivoimainen este (jota pidetään vaikutuksiltaan suurena katastrofina) sekä ylivoimaiseen esteeseen rinnastettavissa olevat syyt. Vaikutti kuitenkin siltä, että CO.SVI.S:lle 20 päivänä kesäkuuta 2001 osoittamassaan kirjeessä toimielin totesi, että määräaikaa voitiin pidentää vain ylivoimaisen esteen vuoksi. Oikeusasiamies pyysi siksi komissiota kommentoimaan tätä ilmeistä eroa.

Lisäksi kantelijat esittivät huomautuksissaan uuden väitteen eli sen, että koska CO.SVI.S:lle aiheutuneiden kulujen kokonaismäärä ei ollut ylittänyt CO.SVI.S:lle sen asianmukaisesti hoitamien tehtävien hoitamiseen myönnettyjä varoja, komission päätös hyväksyä lopulta vain osa näistä kuluista merkitsi sitä, että se sai perusteetonta etua. Tämä oli uusi väite, ja oikeusasiamies katsoi aiheelliseksi pyytää komissiolta lausuntoa siitä.

1.5 Komissio myönsi vastauksessaan, että 15. maaliskuuta 2001 päivätyn kirjeen sisältö oli epäselvä, ja pahoitteli sitä. Se korosti kuitenkin, että kyseiseen yleistukeen sovellettavat säännöt olivat todellakin selvät. Maksujen lopullinen määräaika oli 31. joulukuuta 2001, ja määräaikaa olisi voitu muuttaa ainoastaan komission nimenomaisella päätöksellä. Komissio ei ollut tehnyt tällaista päätöstä käsiteltävässä asiassa.

Jäsenvaltioille 5 päivänä lokakuuta 2001 osoitetun muistion sisällön ja CO.SVI.S:lle 20 päivänä kesäkuuta 2001 osoitetun kirjeen sisällön välisen ilmeisen eron osalta komissio korosti, että käsitellessään CO.SVI.S:n esittämää pyyntöä määräajan pidentämisestä ei ollut tarpeen tutkia, täyttyivätkö edellytykset, jotka koskivat komission syyksi luettavaa selvästi tunnistettavaa virhettä. Ainoa kysymys, jota oli tarkasteltava tämän kirjeen yhteydessä, oli ylivoimaista estettä koskeva kysymys . Sitä vastoin 5.10.2001 päivätty muistio oli yleinen ohjeellinen muistio, joten kaikki tapaukset, joissa määräaikaa voitiin lähtökohtaisesti pidentää, otettiin huomioon kyseisessä kirjeessä.

Väitteestä, jonka mukaan komissio olisi saanut perusteetonta etua, komissio totesi, että se ei voinut yhteisrahoittaa muita menoja kuin avustuksen kattamia menoja, jotka oli suoritettu asianmukaisessa määräajassa. Jos, kuten tässä tapauksessa, tiettyjä varoja ei ole käytetty kyseisen tukikelpoisuuskauden aikana, ne on palautettava yhteisön talousarvioon. Vaihtoehtoinen tulkinta, joka merkitsisi sitä, että käyttämättömät varat voisivat jäädä tuensaajien käsiin, antaisi tuensaajille perusteetonta etua. Tällainen vaihtoehtoinen tulkinta olisi siten ollut EY:n perustamissopimuksen 274 artiklassa vahvistetun moitteettoman varainhoidon periaatteen vastainen.

1.6 Komission vastauksesta esittämissään huomautuksissa kantelijat periaatteessa pysyivät kantelussaan ja huomautuksissaan jo esittämässään kannassa.

1.7 Oikeusasiamies toteaa, että komission päätöksen K(98) 114 5 artiklassa vahvistettiin selvästi, että tuen täytäntöönpanosta aiheutuneiden menojen tukikelpoisuuden määräaika oli 31. joulukuuta 2001. Kaikki näitä menoja koskevat tilit oli toimitettava 30.6.2002 mennessä. Lisäksi hän huomauttaa, että komission ja CO.SVI.S:n välillä 21.4.1998 allekirjoitetun yleissopimuksen 13 artiklan 4 kohdassa vahvistettiin selvästi, että välittävän elimen eli CO.SVI.S:n oli suoritettava maksut avustuksen täytäntöönpanemiseksi viimeistään 31.12.2001 ja että lopullinen tilinpäätös oli esitettävä komissiolle viimeistään 30.6.2002.

Se, että tietyt kustannukset ovat välttämättä aiheutuneet 31 päivän joulukuuta 2001 jälkeen (esimerkiksi kustannukset, jotka ovat aiheutuneet tilinpäätöksen toimittamisesta 30 päivään kesäkuuta 2002 mennessä), ei merkitse sitä, että tällaiset kustannukset olisi välttämättä maksettava yhteisön varoista. Toisin kuin kantelijat väittävät, mikään ei viittaa siihen, että kaikki CO.SVI.S:lle aiheutuneet menot olisi pitänyt rahoittaa kokonaan yhteisön varoista. Oikeusasiamies toteaa tältä osin, että itse päätöksessä viitataan yhteisrahoitukseen ja että päätöksen 97/322/EY liitteenä olevassa tietolomakkeessa nro 16 viitataan yhteisrahoitettujen hankkeiden vaihtoehtoiseen rahoitukseen. Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohdassa viitataan myös EDRF:n osarahoittamaan kokonaisavustukseen.

Lisäksi päätöksessä todetaan selvästi, että ainoastaan 31 päivään joulukuuta 2001 mennessä aiheutuneet menot ovat tukikelpoisia menoja, ja todetaan samalla, että kyseisiä menoja koskevat asiakirjat voidaan toimittaa 30 päivään kesäkuuta 2002 mennessä, mikä merkitsee selvästi sitä, että ainakin tietty määrä tilejä voitaisiin laatia 31 päivän joulukuuta 2001 jälkeen ja että 31 päivän joulukuuta 2001 jälkeen aiheutuneet menot kyseisten tilien laatimiseksi eivät olisi tukikelpoisia menoja.

1.9 Vaikka päätös on selkeä sen suhteen, mitkä menot katetaan yhteisön varoilla, on tutkittava, oliko komissio vastuussa tuensaajan harhaanjohtamisesta päätöksen oikean merkityksen osalta.

Kantelijat väittävät, että aluepolitiikan pääosaston 15 päivänä maaliskuuta 2001 päivätty kirje valtiovarainministeriölle ja taloussuunnitteluministeriölle sai heidät uskomaan, että CO.SVI.S:lle 31 päivän joulukuuta 2001 jälkeen aiheutuneet menot olisivat tukikelpoisia menoja ja että ne maksettaisiin avustuksesta.

Komission yksiköt ilmoittivat 15 päivänä maaliskuuta 2001 päivätyssä kirjeessään, että niillä ei ollut huomautettavaa Italian viranomaisten 8 päivänä maaliskuuta 2001 lähettämästä kirjeestä, jossa Italian viranomaiset viittasivat siihen, että menoja, jotka olivat tarpeen tilinpäätöksen laatimiseksi, voitiin pitää tukikelpoisina menoina.

Oikeusasiamies toteaa, että Italian viranomaisten 8. maaliskuuta 2001 päivätyssä kirjeessä ei mainita nimenomaisesti, korvaisiko komissio kyseiset menot avustuksella vai korvaisivatko Italian viranomaiset kyseiset menot yhteisrahoittavana viranomaisena. Kuten edellä 1.8 kohdassa todettiin, Italian viranomaiset voivat päättää yhteisrahoituksen yhteydessä kattaa kaikki aiheutuneet lisämenot, joita avustus ei ehkä kata. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komission oli kohtuullista tulkita 8 päivänä maaliskuuta 2001 päivättyä kirjettä siten, että Italian viranomaiset myönsivät, että 31 päivän joulukuuta 2001 jälkeen aiheutuneet menot maksettaisiin kansallisista varoista.

Lisäksi jos Italian viranomaiset olisivat aikoneet 8 päivänä maaliskuuta 2001 päivätyssä kirjeessä antaa ymmärtää, että itse päätöksessä vahvistetuista selkeistä säännöistä huolimatta yhteisön varoilla katettaisiin tiettyjä 31 päivän joulukuuta 2001 jälkeen aiheutuneita menoja, niiden olisi pitänyt nimenomaisesti ilmoittaa tästä kirjeessä ja pyytää komissiota esittämään huomautuksensa asiasta. Kirjeessä, joka oli päivätty 8.3.2001, ei kuitenkaan esitetty tällaista selkeää toteamusta.

Tältä osin oikeusasiamies katsoo, että aluepolitiikan pääosaston 15. maaliskuuta 2001 päivätty kirje ei ole todiste siitä, että komissio olisi suostunut kattamaan 31. joulukuuta 2001 jälkeen aiheutuneet menot.

Vaikka komission 15.3.2001 päivätyssä kirjeessään esittämä kanta olisi voitu oikeutetusti ymmärtää siten, että se ainoastaan pani merkille Italian viranomaisten kannan, jonka mukaan ne kattaisivat 31.12.2001 jälkeen aiheutuneet menot, olisi ollut parempi mahdollisten väärinkäsitysten välttämiseksi, jos komissio olisi nimenomaisesti todennut, että tämä oli sen käsitys. Oikeusasiamies toteaa, että komissio on itse myöntänyt, että sen kirjeen sisältö oli epäselvä, ja on pahoitellut tätä epäselvyyttä.

1.10 Oikeusasiamies katsoo, että kuten komissio on todennut, vaikuttaa siltä, että CO.SVI.S. ei ollut näyttänyt toteen eikä vedonnut mihinkään ylivoimaiseen esteeseen 28. toukokuuta 2001 esittämänsä pyynnön tueksi.

1.11 Kantelijoiden väitteestä, jonka mukaan komission syyskuussa 2001 suorittaman maksun suorittamisen ja varojen hyvittämisen välillä tapahtui merkittävä viive (ja tästä syystä kantelijoiden mukaan määräaikaa 31. joulukuuta 2001 ei ollut voitu noudattaa), oikeusasiamies toteaa, että kantelijoiden hänelle toimittamista asiakirjoista käy ilmi, että CO.SVI.S:n hyväksi tehtiin kaksi pankkisiirtoa 21. marraskuuta 2001 (5 miljoonaa euroa) ja 27. joulukuuta 2001 (7,5 miljoonaa euroa). Kävi kuitenkin ilmi, että nämä pankkisiirrot teki Italian valtiovarainministeriö.

Komission ja CO.SVI.S:n 21 päivänä huhtikuuta 1998 allekirjoittaman yleissopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa määrätyssä menettelyssä todetaan, että kaikki komission suorittamat yleisavustukseen liittyvät maksut hyvitetään valtiovarainministeriölle ja siirretään sen jälkeen välittävälle elimelle. Näin ollen vaikuttaa siltä, että komissio suoritti pankkisiirrot valtiovarainministeriölle syyskuussa 2001. Tämän jälkeen valtiovarainministeriö lykkäsi siirtojen tekemistä 21 päivään marraskuuta 2001 ja 27 päivään joulukuuta 2001.

Komission suorittaman maksun suorittamisen ja asianomaisten varojen hyvittämisen välinen aika CO.SVI.S:n pankkitilille ei näin ollen näytä johtuvan komissiosta.

1.12 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komission päätös, jolla hylättiin CO.SVI.S:n pyyntö määräajan pidentämisestä 31. joulukuuta 2001, tehtiin sovellettavien sääntöjen perusteella.

Näin ollen komission päätös, jonka mukaan 61 206,27 euron suuruiset menot eivät olleet tukikelpoisia, koska niitä ei ollut toimitettu asetetussa määräajassa, tehtiin myös asiaa koskevien sovellettavien sääntöjen perusteella.

1.13 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komissiossa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa asian tämän näkökohdan osalta.

2 Komission väitetysti saama perusteeton etu

2.1 Kantelijat väittivät, että koska CO.SVI.S:n kulujen kokonaismäärä ei ollut ylittänyt CO.SVI.S:lle sen asianmukaisesti hoitamien tehtävien hoitamiseen osoitettuja varoja, komission päätös hyväksyä lopullisesti vain osa näistä kuluista merkitsi sitä, että se sai perusteetonta etua.

2.2 Komissio korosti lausunnossaan, että huomioon olisi voitu ottaa ainoastaan tukikelpoiset menot, jotka liittyvät kyseisen tuen myöntämistä koskevan päätöksen yksittäisiin toimenpiteisiin. Komissio ei voinut osallistua muiden kuin avustuksella katettujen ja määräajassa toteutettujen menojen rahoitukseen. Jos, kuten tässä tapauksessa, tiettyjä varoja ei ole käytetty tukikelpoisuusaikana, ne on palautettava yhteisön talousarvioon.

Komissio korosti lisäksi, että mikä tahansa vaihtoehtoinen tulkinta, jonka mukaan käyttämättömät varat olisivat jääneet tuensaajien käsiin, merkitsisi tuensaajille perusteetonta etua ja olisi ollut EY:n perustamissopimuksen 274 artiklassa vahvistetun moitteettoman varainhoidon periaatteen vastainen.

2.3 Oikeusasiamies toteaa, että komission päätöksen K(98) 114 4 artiklassa säädetään, että avustusten myöntämistä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä voidaan muuttaa käytettävissä olevien varojen ja talousarviosääntöjen perusteella mahdollisesti tehtävien mukautusten perusteella asetuksen (ETY) N:o 4253/88 (9) 25 artiklan 5 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Mainitun asetuksen 25 artiklan 5 kohdassa säädetään, että ”[k]omissio tekee yhteistyössä jäsenvaltion kanssa tarvittavat mukautukset alun perin hyväksyttyyn tuen määrään tai ehtoihin sekä suunniteltujen maksujen aikatauluun”.

2.4 Edellä kohdissa 1.12 ja 1.13 esitettyjen päätelmien perusteella oikeusasiamies katsoo, että komission päätöstä vähentää taloudellista tukeaan, koska CO.SVI.S ei ole noudattanut kyseisten menojen kirjaamisen määräaikaa koskevaa velvoitettaan, ei voida pitää komission perusteettomana etuna.

2.5 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komissiossa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa asian tämän näkökohdan osalta.

3 Kantelijoiden väite

3.1 Kantelijat väittivät oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa, että komission olisi harkittava päätöstään uudelleen ja hyväksyttävä 61 206,27 euron menot CO.SVI.S.

3.2 Oikeusasiamies katsoo edellä 1.13 kohdassa tekemiensä päätelmien perusteella, että kantelijoiden vaatimus on hylättävä.

4 Päätelmä

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella näyttää siltä, että komissiossa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) EYVL 1988, L 185, s. 9.

(2) Rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 muuttamisesta 20 päivänä heinäkuuta 1993 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2081/93 (EYVL L 193, s. 5).

(3) Asiaa koskeva teksti kuuluu seuraavasti: "(...) Il contributo comunitario riguarda le spese connesse alle operazioni previste dalla sovvenzione globale che saranno state oggetto, nello stato membro, di disposizioni giuridicamente vincolanti, e per le quali le necessarie risorse finanziarie saranno state specificatamente impegnate al più tardi il 31 dicembre 1999. La data limite per la contabilizzazione delle spese relative a queste azioni è fissata al 31 dicembre 2001."

(4) Asiaa koskeva teksti kuuluu seuraavasti: "(...) I pagamenti effettuati dall'intermediario in esecuzione della sovvenzione globale dovranno avere luogo entro il 31.12.2001 e la rendicontazione alla Commissione delle spese sostenute dall'intermediario per l'esecuzione della suddetta sovvenzione dovrà avvenire non oltre il 30.6.2002."

(5) EYVL 1997, L 146, s. 11.

(6) Ks. alaviite 1.

(7) Neuvoston asetus (ETY) N:o 4253/88, annettu 19 päivänä joulukuuta 1988, rakennerahastojen toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta (EYVL L 374, s. 1).

(8) Ks. alaviite 1.

(9) Neuvoston asetus (ETY) N:o 4253/88, annettu 19 päivänä joulukuuta 1988, rakennerahastojen toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta (EYVL L 374, s. 1).