Strasbourg, 15. joulukuuta 2005

Hyvä herra G.

Teitte 3. toukokuuta 2004 GFI Umwelt – Gesellschaft für Infrastruktur und Umwelt mbH:n puolesta kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle asiakirjoihin tutustumista koskevasta pyynnöstä.

Toimitin kantelun 19. toukokuuta 2004 Euroopan komission puheenjohtajalle. Komissio antoi lausuntonsa 25. elokuuta 2004. Toimitin sen Teille 30. elokuuta 2004 ja pyysin Teitä esittämään huomautuksia, jotka lähetitte 27. syyskuuta 2004. Esititte näissä huomautuksissa uuden väitteen.

Pyysin 20. lokakuuta 2004 komissiota toimittamaan minulle lisätietoja tapauksestanne ja kommentoimaan esittämäänne lisäväitettä. Komissio lähetti vastauksensa 14. joulukuuta 2004. Toimitin sen Teille 14. joulukuuta 2004 ja pyysin Teitä esittämään huomautuksia, jotka lähetitte 30. joulukuuta 2004.

Pyysin 18.1.2005 komissiolta oikeutta tutustua sen asiakirja-aineistoon. Yksikköni tarkasti kyseiset asiakirjat 22. helmikuuta 2005. Jäljennös tästä kertomuksesta toimitettiin Teille 28. helmikuuta 2005 ja 9. maaliskuuta 2005 lähettämänne kehotus huomautusten esittämiseen.

Toimitin 29. huhtikuuta 2005 komissiolle suositusluonnoksen, jossa pyysin komissiolta yksityiskohtaista lausuntoa 31. heinäkuuta 2005 mennessä.

Komission pääsihteeristö ilmoitti minulle 5. elokuuta 2005 päivätyllä muistiolla, että yksityiskohtainen lausunto viivästyisi.

Kirjoititte 31. elokuuta 2005 tiedustellaksenne, oliko komission vastaus saatu. Tämä kirje saapui toimistooni 7. syyskuuta 2005. Komission jäsenen Grillin kanssa käydyssä puhelinkeskustelussa teille ilmoitettiin samana päivänä, että komission yksityiskohtaista lausuntoa ei ollut vielä saatu.

Sain komission yksityiskohtaisen lausunnon 6. lokakuuta 2005 (englanninkielinen alkuperäiskappale) ja 24. lokakuuta 2005 (saksankielinen käännös). Toimitin sen Teille 13. lokakuuta 2005 (englanninkielinen alkuperäiskappale) ja 25. lokakuuta 2005 (saksankielinen käännös) yhdessä 7. marraskuuta 2005 lähettämänne huomautusten esittämistä koskevan pyynnön kanssa.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Johdanto

Tämä valitus liittyy toiseen valitukseen (kantelu 402/2004/GG), jonka teki sama kantelija, saksalainen yritys.

Valitus 402/2004/GG

Komissio teki 3 päivänä elokuuta 1999 palvelusopimuksen Rhein-Ruhr Ingenieur-Gesellschaft mbH:n (RRI, saksalainen yritys) kanssa. Sopimus koski kahden EU:n asiantuntijan, toisen johtajan ja taloudellisen/hallinnollisen johtajan, toimittamista EU:n ja Kiinan integroitua ympäristöhanketta (LIEP) koskevaan tekniseen apuun. Ohjelmatoimiston ja ympäristötietoisuushankkeen hallinnointi. W:stä, joka on kantelijan palveluksessa oleva asiantuntija, tuli talous- ja hallintojohtaja syyskuussa 2000. Syyskuussa 2001 allekirjoitettuun sopimukseen tehdyn lisäyksen jälkeen W:stä tuli apulaisjohtaja.

Komission Pekingin-edustusto ilmoitti 15.9.2003 RRI:lle kirjatulla kirjeellä päättäneensä irtisanoa sopimuksen RRI:n 15 artiklan perusteella ja sillä perusteella, että apulaisjohtaja ei ollut täyttänyt tehtäviään, sellaisina kuin ne olivat muutettuina lisäyksessä 2. Komissio selitti huomauttaneensa 6 päivänä kesäkuuta 2002 ja 30 päivänä tammikuuta 2003 lähettämissään kahdessa kirjeessä, että kantelijan toimittamia palveluja ei suoritettu komissiota tyydyttävällä tavalla, ja varoittaneensa, että ellei apulaisjohtaja hoitaisi tehtäviään, se katsoisi RRI:n johtaman konsortion rikkovan sopimusta.

RRI kiisti tämän päätöksen 22 päivänä syyskuuta 2003 lähettämässään kirjeessä ja pyysi komissiota antamaan tarkempia tietoja sen perusteluista. Valtuuskunta huomautti 26. syyskuuta 2003 päivätyssä vastauksessaan, että apulaisjohtajalla oli muun muassa ”hankinta- ja sopimusvastuu”. Valtuuskunnan mukaan kantelijan asiantuntija ei ollut täyttänyt tätä velvollisuutta.

RRI lähetti valtuuskunnalle uuden kirjeen 10. marraskuuta 2003. Edustusto ei 18. marraskuuta 2003 päivätyssä vastauksessaan antanut tarkempia tietoja syistä, joiden vuoksi se päätti irtisanoa sopimuksen.

Teknistä apua koskevan sopimuksen irtisanomisen vuoksi kantelija katsoi tarpeelliseksi irtisanoa W:n kanssa tekemänsä työsopimuksen. W. valitti tästä päätöksestä Arbeitsgerichtiin (työtuomioistuin), joka sijaitsee Bonnissa (Saksa). Vaikutti siltä, että tämän menettelyn aikana kantelijan oli annettava yksityiskohtaisia tietoja W:n väitetystä kieltäytymisestä hoitaa tehtäviään.

Valituksessa 402/2004/GG kantelija väitti lähinnä, että komissio ei ollut toimittanut riittävän täsmällisiä tietoja teknistä apua koskevan sopimuksen irtisanomisen syistä.

Oikeusasiamies päätti, että asiasta olisi tehtävä tutkimus. Näin ollen hän lähetti kantelun komissiolle lausuntoa varten. Lausunto toimitettiin tämän jälkeen kantelijalle huomautusten esittämistä varten. Näiden tutkimusten tulosten perusteella oikeusasiamies katsoi, että komissio oli toimittanut riittävän tarkat tiedot sopimuksen irtisanomisen syistä ja että näin ollen kantelijan esittämässä väitteessä ei ollut hallinnollista epäkohtaa. Näin ollen asian käsittely päätettiin 12 päivänä elokuuta 2004 tehdyllä päätöksellä (1).

Kantelijan 19 päivänä maaliskuuta 2004 päivätty kirje

Kantelija oli kantelussaan maininnut esittäneensä Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (2), jäljempänä 'asetus 1049/2001', perusteella komissiolle pyynnön saada tutustua sopimuksen irtisanomista koskeviin asiakirjoihin samana päivänä, jona se oli kirjoittanut oikeusasiamiehelle (5 päivänä helmikuuta 2004).

Kantelija ilmoitti oikeusasiamiehelle 19 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyllä kirjeellä, että pyyntö oli hylätty 26 päivänä helmikuuta 2004, että uudistettu pyyntö oli tehty 4 päivänä maaliskuuta 2004 ja että oikeusasiamiehen tutkimusta olisi laajennettava siten, että se kattaa myös komission kieltäytymisen myöntämästä oikeutta tutustua asiakirjoihin.

Koska määräaika, jonka kuluessa komission oli käsiteltävä uudistettu hakemus asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti (15 työpäivää kirjaamisen jälkeen), ei ollut vielä päättynyt, kun kantelija oli kirjoittanut tämän kirjeen, oikeusasiamies ilmoitti kantelijalle, että hän ei voinut vielä käsitellä tätä uutta väitettä, mutta että kantelija voisi esittää tämän kysymyksen uudelleen heti, kun asianomainen määräaika oli päättynyt, jos komissio ei ole vielä vastannut.

Käsiteltävänä oleva väite

Kantelija uudisti 3 päivänä toukokuuta 2004 päivätyllä kirjeellä kantelunsa asiakirjoihin tutustumista koskevan kysymyksen osalta ja huomautti, että uudistettu hakemus oli hylätty 26 päivänä huhtikuuta 2004. Sen vuoksi tämä kirje kirjattiin uudeksi kanteluksi (kantelu 1368/2004/GG).

Komissio erotti päätöksessään kolme asiakirjaryhmää. Kahteen ensimmäiseen ryhmään kuuluvat asiakirjat (1: sopimusasiakirjat; 2: Sopimuksen täytäntöönpanoa koskeva kirjeenvaihto) luetteloitiin, kun taas ryhmään 3 kuuluviin asiakirjoihin viitattiin vain yleisellä tasolla (”erilaiset sopimuksen täytäntöönpanoon liittyvät kirjeenvaihdot, pääasiassa sähköpostitse, eri henkilöiden välillä”). Komissio väitti, että kysymystä oikeudesta tutustua asiakirjoihin ei voitu tarkastella tiettyjen hakijoiden osalta, koska luovutetut asiakirjat kuuluivat julkisuuteen ja olivat siten kaikkien saatavilla.

Sen jälkeen kun komissio oli katsonut, että kantelijalla pitäisi jo olla hallussaan kahteen ensimmäiseen ryhmään kuuluvat asiakirjat, se esitti seuraavat huomautukset kaikista asiakirjoista.

Asiakirjat sisälsivät kaupallisia tietoja asianomaisista yrityksistä, asiantuntijoista ja henkilöistä. Sen vuoksi asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa evättiin oikeus tutustua näihin asiakirjoihin, jos niiden sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi taloudellisten etujen suojaa.

Tietojen paljastaminen heikentäisi myös yksittäisten henkilöiden yksityisyyden ja koskemattomuuden suojaa. Tämä koski erityisesti asiakirjoja, jotka sisälsivät tiettyjen henkilöiden nimet (joissakin tapauksissa jopa heidän ansioluettelonsa). Näin ollen sovellettiin myös asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä poikkeusta.

Osittaista tutustumisoikeutta ei voitu myöntää, koska kaikki näiden asiakirjojen sisältämät sopimuksen täytäntöönpanoa koskevat tiedot kuuluivat asianomaisten henkilöiden taloudellisten etujen suojaamistarpeen piiriin. Mikään ei viittaa siihen, että ylivoimainen yleinen etu edellyttäisi ilmaisemista.

Kantelija myönsi oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa, että sillä oli hallussaan kahteen ensimmäiseen ryhmään kuuluvat asiakirjat mutta ei kolmanteen ryhmään kuuluvia asiakirjoja. Se korosti, että se ei ollut kiinnostunut kolmansia osapuolia koskevista asiakirjoista vaan ainoastaan asiakirjoista, jotka liittyivät sen "oman" sopimuksen irtisanomiseen. Kantelija väitti myös, että komission perustelut W:n yksityisyyden ja koskemattomuuden suojan osalta olivat ”grotesque”. Se korosti, että komissio oli perustellut sopimuksen irtisanomista W:n väitetyllä väärinkäytöksellä ja että se oli siten kyseenalaistanut W:n koskemattomuuden paljon pahemmalla tavalla kuin mihin olisi voitu päästä tutustumalla asiakirjoihin.

Kantelija väitti lisäksi, että komission lähestymistapa tekisi asetuksesta 1049/2001 tehottoman, koska useimmat asiakirjat koskevat kolmansien osapuolten henkilökohtaisia tai kaupallisia etuja.

Kantelija väitti näin ollen olennaisilta osin, että komissio ei ollut noudattanut asetusta (EY) N:o 1049/2001 kieltäytyessään antamasta tutustuttavaksi asiakirjoja, joita se oli pyytänyt 5.2.2004 ja 4.3.2004 päivätyillä kirjeillä. Se vaati, että komission olisi myönnettävä oikeus tutustua asiaankuuluviin asiakirjoihin.

KYSYMYS

Komission lausunto

Lausunnossaan komissio esitti seuraavat huomautukset.

W:n muutetut tehtävät oli vahvistettu sopimuksen lisäyksessä. W ei kuitenkaan ollut koskaan ottanut uusia tehtäviä hoitaakseen, ehkä siksi, että hänen työsopimustaan konsortion kanssa ei ollut muutettu uuden tehtävänkuvauksen huomioon ottamiseksi. Valtuuskunta oli yrittänyt selventää asiaa, mutta se ei ollut koskaan saanut selkeää vastausta. Tämä tilanne oli johtanut valituksiin vasta rekrytoidulta apulaisjohtajalta ja kiinalaiselta johtajalta. Lopulta komissio oli päättänyt irtisanoa sopimuksen.

Asiakirjoihin tutustumista koskeva pyyntö koski muiden ohjelman täytäntöönpanoon osallistuvien henkilöiden välistä yhteydenpitoa, joka tapahtui pääasiassa sähköpostitse, ja siinä korostettiin, että W. ei ottanut hoitaakseen uusia tehtäviä, jotka johtuivat hänen toimensa päivittämisestä muutetussa toimeksiannossa. Näiden viestien paljastaminen olisi haitallista W:lle yksilönä. Se vaikuttaisi sekä hänen henkilökohtaiseen koskemattomuuteensa että hänen kaupallisiin etuihinsa, jotka koskevat hänen asemaansa työmarkkinoilla. Komissio katsoi, että sillä oli velvollisuus suojella W:n eikä minkään muun osapuolen kaupallisia etuja. Ei ollut mitään syytä olettaa, että W. olisi henkilökohtaisesti vastuussa siitä, että uutta toimeksiantoa ei ollut noudatettu. Hänen kieltäytymisensä ottamasta vastaan uusia tehtäviä saattoi johtua hänen sopimussuhteestaan RRI:hen tai kantelijaan.

Kun asiakirja oli luovutettu hakijalle, se tuli julkiseksi, ja se olisi annettava kaikkien muiden hakijoiden tutustuttavaksi. Oli selvää, että asiakirjoja, joihin kantelija pyysi saada tutustua, ei voitu julkistaa. Pyynnöllä pyrittiin käyttämään asiakirjoja W:tä vastaan käydyissä oikeudenkäynneissä. Tällä ei ollut mitään tekemistä avoimuuden ja toimielinten hallussa olevien asiakirjojen ilmaisemista koskevan yleisen edun kanssa.

Edellä esitetyn perusteella komissio piti voimassa päätöksensä olla luovuttamatta asiakirjoja kantelijalle. Se lisäsi, että asiakirjat voitiin asettaa oikeusviranomaisen saataville vasta sen jälkeen, kun tuomioistuin oli antanut määräyksen niiden esittämisestä.

Kantelijan huomautukset

Huomautuksissaan kantelija pysytti valituksensa ja esitti seuraavat lisähuomautukset.

Komission kanta, jonka mukaan W:n käyttäytyminen selittyy hänen väitetysti epätyydyttävällä työsopimuksellaan kantelijan kanssa, oli puhtaasti spekulatiivinen. Kantelija oli 11.4.2002 ilmoittanut komissiolle otettuaan yhteyttä W:hen, että tämä oli hyvin tietoinen velvollisuuksistaan. Sen pyyntö saada tutustua hanketta koskeviin tarkastuskertomuksiin tai ainakin niiden otteisiin, jotka koskivat W:n väitettyä heikkoa suoritusta, oli kuitenkin hylätty. Konsortio ilmoitti 5. helmikuuta 2003 edustuston pyynnön mukaisesti seuraavaa: ”Huomaa, että [W:n] ja [kantelijan] välinen sopimus ei voi aiheuttaa hankkeille esteitä.”

Kantelija huomautti, että komission kanta, joka koski oikeutta tutustua asiakirjoihin, sai sen uskomaan, että asianomaisen sopimuksen irtisanominen W:n väitetyn toimimattomuuden vuoksi ei ollut lain mukaista. Tämän vuoksi se pyysi oikeusasiamiestä sisällyttämään tämän kysymyksen tutkimukseensa. Tässä yhteydessä valituksen tekijä totesi, että oli outoa, että sopimuksen irtisanomisesta oli päätetty sen jälkeen, kun uusi yhteisjohtaja ja kiinalainen johtaja olivat tehneet valituksen. Kantelija korosti, että uusi yhteisjohtaja oli konsortion kanssa kilpailevan yrityksen työntekijä.

Lisätiedustelut

Tarkasteltuaan huolellisesti komission lausuntoa ja kantelijan huomautuksia kävi ilmi, että lisätutkimukset olivat tarpeen.

Lisätietoja ja täydentävää lausuntoa koskeva pyyntö

Oikeusasiamies pyysi siksi komissiota 1) selittämään, miksi sillä, että kantelija aikoi käyttää asiakirjoja, joihin se oli pyytänyt saada tutustua, olisi oltava merkitystä komission käsitellessä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla tehtyjä pyyntöjä, ja 2) toimittamaan hänelle luettelon ryhmään 3 kuuluvista asiakirjoista sekä ilmoittamaan kunkin asiakirjan tai asiakirjaryhmän osalta asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädetyistä poikkeuksista, joiden perusteella komissio katsoi, ettei kantelijalle voitu myöntää oikeutta tutustua asiakirjoihin.

Oikeusasiamies pyysi myös komissiota antamaan lausunnon kantelijan lisäväitteestä, jonka mukaan asianomaisen sopimuksen irtisanominen W:n käyttäytymisen vuoksi ei ollut lain mukaista.

Komission vastaus

Vastauksessaan komissio esitti seuraavat huomautukset.

Asiakirjoihin tutustumista koskevan kysymyksen osalta

Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 6 artiklan 1 kohdan mukaan hakijan ei tarvinnut perustella pyyntöään saada tutustua asiakirjoihin. Kantajan etu ei näin ollen ollut merkityksellinen tässä yhteydessä. Komissio oli tarkoittanut viittaamalla siihen, miten kantelija aikoi käyttää asiaankuuluvia asiakirjoja, että tätä tarkoitusta ei voitu pitää ylivoimaisena yleisenä etuna, joka olisi ensisijainen tarpeeseen suojella toisen osapuolen kaupallisia etuja menettelyssä.

Niiden asiakirjojen luokkaan 3, joihin kantelija oli pyytänyt saada tutustua, kuului 16 asiakirjaa (3). Näiden asiakirjojen luovuttaminen vahingoittaisi "yksilön yksityisyyden ja koskemattomuuden suojaa erityisesti henkilötietojen suojaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti" (asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohta). Tällaisia tietoja voidaan käsitellä eri tavoin vain, jos yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001 (4) säädetyt henkilötietojen käsittelyn edellytykset täyttyvät. Tämän asetuksen 8 artiklan b alakohdassa edellytettiin, että hakija osoittaa, että henkilötiedot on tarpeen siirtää sille, ja edellytettiin, että toimielin on vakuuttunut siitä, että siirto ei vahingoita rekisteröidyn oikeutettuja etuja.

Kantelijan lisäväite

Palvelusopimus, joka koski kahden EU:n asiantuntijan (yhden johtajan ja yhden talous- ja hallintojohtajan) palkkaamista, allekirjoitettiin 3. elokuuta 1999. RRI ilmoitti 8.9.2000, että talous- ja hallintoasiantuntijan oli perhesyistä erottava tehtävästään lokakuun 2000 lopussa, ja ehdotti W:n korvaamista. Komissio oli tästä samaa mieltä.

Koska toinen johtaja vaihtui, komissio oli 10 päivänä elokuuta 2001 päivätyssä kirjeessä ehdottanut RRI:lle W:n aseman ja vastuualueiden parantamista. RRI oli hyväksynyt tämän. Tämä oli johtanut siihen, että 3. syyskuuta 2001 allekirjoitettuun palvelusopimukseen oli tehty lisäys (lisäys nro 2). Tässä lisäyksessä talous- ja hallintojohtajan vastuualueita oli lisätty hyvin yksityiskohtaisesti, mukaan lukien määräys (tehtäväjärjestyksen 1.2.2 artikla), jonka mukaan "hän jakaa allekirjoitusvastuun (esimerkiksi hankintanäkökohtien, siirtopyyntöjen, tilien hallinnoinnin ja sopimusten osalta) kiinalaisen johtajan kanssa". Hänelle uskottuihin vastuisiin ja tehtäviin kuului "hankinta- ja sopimusvastuu". Toinen tärkeä tehtävä oli "korvaaminen väliaikaisesti EY:n yhteisjohtajalla, ryhmänjohtajalla" (tehtävänkuvauksen 4 artiklan 1 kohta). Talous- ja hallintojohtajasta (W.) oli siten tosiasiassa tullut apulaisjohtaja, ja hänen palkkiotaan oli korotettu.

Komissio oli 2.4.2002 lähettänyt RRI:lle kirjeen, jossa se moitti W:tä siitä, ettei tämä täyttänyt uusia velvollisuuksiaan ja tehtäviään. RRI oli sopimuksen 6 artiklan mukaan ainoa yhteyspiste sopimusta koskevassa viestinnässä. Nämä huolenaiheet otettiin uudelleen esille 6. kesäkuuta 2002. Tilanne ei kuitenkaan ollut muuttunut.

Komissio varoitti 30. tammikuuta 2003 RRI:tä jälleen siitä, että sen katsottaisiin rikkoneen sopimusta, jos tilanne ei muuttuisi. RRI oli 5.2.2003 päivätyssä vastauksessaan luvannut selventää asiaa heti, kun W. oli palannut lomaltaan. Tilanne ei kuitenkaan ollut muuttunut, ja W. oli jatkanut kaikkien uusien tehtävien hoitamista. Kaikki asianomaiset osapuolet (kiinalainen apulaisjohtaja ja EU:n apulaisjohtaja) olivat jatkuvasti tehneet asiasta valituksia edustustolle ja joutuneet ottamaan hoitaakseen tämän ylimääräisen työmäärän.

Edustusto oli irtisanonut sopimuksen 15.9.2003 saman artiklan 15 kohdan mukaisesti.

Komissio totesi lopuksi katsoneensa toimineensa RRI:n johtaman konsortion kanssa tekemänsä sopimuksen määräysten mukaisesti.

Kantelijan huomautukset

Kantelija korosti huomautuksissaan, että kuusi kahdeksasta luokkaan 3 kuuluvasta asiakirjasta, jotka olivat peräisin vuodelta 2003, oli peräisin EU:n yhteisjohtajalta, joka on kilpailevan yrityksen työntekijä. Kantelija huomautti lisäksi, että jos asianomaisten asiakirjojen pitäisi todellakin sisältää yksityisiä tietoja, komissio voi vapaasti tyhjentää nämä asiakirjojen osat. Se väitti kuitenkin W:n osalta, että tämä ei ollut toiminut yksityisenä henkilönä kyseisessä sopimuksessa vaan kantelijan työntekijänä.

Komission asiakirja-aineiston tarkastelu

Oikeusasiamiehen yksiköt tarkastivat komission asiakirja-aineiston 22. helmikuuta 2005. Tässä yhteydessä oikeusasiamiehen henkilöstö huomautti, että komissio oli yksilöinyt asiakirja-aineistoon sisältyvät asiakirjat luottamuksellisiksi ja että näin ollen niistä ei ollut tarkoitus tehdä jäljennöksiä. Vastauksena oikeusasiamiehen henkilöstön esittämään kysymykseen tarkastuksessa läsnä olleet komission edustajat selittivät, että komissio pysyi kannassaan, jonka mukaan oikeus tutustua merkityksellisiin asiakirjoihin oli evättävä sekä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan että 4 artiklan 2 kohdan perusteella huolimatta siitä, että ainoastaan ensimmäinen näistä poikkeuksista oli mainittu komission 2.12.2004 päivätyssä kirjeessä.

Kantelijan huomautukset

Jäljennös tarkastuskertomuksesta lähetettiin kantelijalle huomautusten esittämistä varten.

Huomautuksissaan kantelija huomautti, että sen kanta pysyi muuttumattomana. Koska oikeusasiamies oli nyt nähnyt asiaankuuluvat asiakirjat, kantelija kysyi häneltä (1), sisälsivätkö nämä asiakirjat riittävästi seikkoja, jotka oikeuttivat sopimuksen purkamisen; 2) olisiko näihin asiakirjoihin mahdollisesti sisältyviin väitteisiin voitu vastata ja ne olisi voitu kumota, jos komissio olisi antanut oikeuden tutustua näihin asiakirjoihin hyvissä ajoin; 3) sisälsivätkö asiakirjat henkilötietoja kolmansista henkilöistä ja oliko komissio katsonut riittävällä tavalla, että W. oli toiminut sen (kantelijan) työntekijänä; 4) onko ollut syytä tai perusteita pitää asiakirjoja luottamuksellisina; (5) oliko komissio ottanut huomioon, että asiakirjojen pitäminen luottamuksellisina oli asetuksen (EY) N:o 1049/2001 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti esteenä tutustumisoikeuden myöntämiselle ainoastaan silloin, kun nämä asiakirjat koskivat yleistä turvallisuutta, puolustusta tai sotilasasioita; ja 6) oliko viitteitä siitä, että komissio yritti peitellä hallinnollisia epäkohtia tai kilpailijoiden epäsuotuisaa vaikutusvaltaa.

OMBUDSMANIN EHDOTUS SUOSITUKSEKSI

Suositusluonnos

Tutkittuaan kaikki oikeusasiamiehelle toimitetut tai hänen yksikköjensä keräämät todisteet oikeusasiamies tuli siihen tulokseen, että vaikka sopimuksen purkamiseen ei liittynyt hallinnollista epäkohtaa, komissio ei ollut esittänyt kohtuullista selitystä sille, miksi se kieltäytyi antamasta oikeutta tutustua merkityksellisiin asiakirjoihin. Oikeusasiamiehen mukaan kyseessä oli hallinnollinen epäkohta.

Tämä päätelmä perustui seuraaviin seikkoihin:

1 Oikeusasiamies ei voi yhtyä komission kantaan asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan osalta. Aluksi on huomattava, että asiaankuuluvat asiakirjat koskevat EU:n rahoittaman hankkeen täytäntöönpanoa. W. oli yksi tähän tarkoitukseen palvelukseen otetuista henkilöistä. Näin ollen on vaikea nähdä, miten tämän hankkeen toteuttamista koskevien asiakirjojen luovuttaminen voisi vaarantaa W:n "yksityisyyden" tai "eheyden" suojelun. Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että asiaa koskevat asiakirjat ainoastaan vahvistavat komission väitteen, jonka mukaan W. ei ollut täyttänyt kaikkia hänelle sopimuksessa annettuja velvollisuuksia. Kun otetaan huomioon, että komissio on esittänyt väitteensä lausunnossaan, joka on julkisesti saatavilla oleva asiakirja, on vaikea nähdä, mitä lisävahinkoa kyseisten asiakirjojen ilmaiseminen voisi aiheuttaa W:n oikeudelle yksityisyyteen ja koskemattomuuteen. Vaikka oletettaisiin, että asiakirjojen luovuttaminen voisi vaikuttaa W:n yksityisyyteen tai koskemattomuuteen, oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että komissio ei ole riittävästi tutkinut mahdollisuutta myöntää osittainen tutustumisoikeus esimerkiksi myöntämällä oikeuden tutustua asiakirjojen versioihin, joissa W:n nimi on poistettu.

2 Yleisemmin voidaan todeta, että komission käsiteltävässä asiassa omaksuma kanta voitaisiin ymmärtää siten, että aina kun henkilön nimi (joka on henkilötieto) mainitaan komission hallussa olevassa asiakirjassa, tämä asiakirja voidaan luovuttaa vain, jos tutustumista pyytävä henkilö osoittaa, että henkilötiedot on tarpeen siirtää hänelle asetuksen 45/2001 8 artiklan b alakohdan mukaisesti. Kun otetaan huomioon, että useimmissa asiakirjoissa on nimi, tämä tulkinta veisi suurelta osin yleisön oikeuden tutustua asiakirjoihin, vaikka se on Euroopan unionin perusoikeuskirjan 42 artiklassa tunnustettu perusoikeus. Tässä yhteydessä on erityisesti huomattava, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että hakijan, joka pyytää saada tutustua yhteisön toimielimen hallussa oleviin asiakirjoihin, ei tarvitse esittää perusteluja. Komission näkemystä, jonka mukaan asiakirjaan tutustumista pyytävän henkilön on osoitettava, että hänelle on annettava nimi aina, kun kyseinen asiakirja sisältää tällaisen nimen, on vaikea sovittaa yhteen tämän säännöksen kanssa.

3 Epäselvyyksien välttämiseksi oikeusasiamies haluaa korostaa olevansa samaa mieltä siitä, että tarve suojella henkilön yksityisyyttä voi edellyttää, että yhteisön toimielin ei paljasta kyseisen henkilön nimeä, kun siltä pyydetään oikeutta tutustua kyseisen henkilön nimen sisältävään asiakirjaan. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että tällaisen päätöksen on perustuttava yksittäistapauksen tosiseikkoihin ja että se on tehtävä ottaen asianmukaisesti huomioon, että tiedonsaantioikeutta koskevia poikkeuksia on tulkittava suppeasti. Hän katsoo lisäksi, että mahdollisuutta myöntää osittainen tutustumisoikeus on harkittava erityisen huolellisesti tällaisissa tapauksissa.

4 Komissio on myös vedonnut asetuksen 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäiseen luetelmakohtaan, jonka mukaan oikeus tutustua asiakirjoihin voidaan evätä, jos tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisia etuja. Tässä yhteydessä on todettava, että komissio on korostanut, että sillä oli mielessään W:n eikä kenenkään muunkaan henkilön kaupalliset edut. On kuitenkin vaikea nähdä, mitkä voisivat olla W:n kaupalliset edut, joita komissio väittää puolustavansa. Kuten edellä on todettu, asian kannalta merkitykselliset asiakirjat tukevat ainoastaan komission väitettä, jonka mukaan W. ei ollut täyttänyt kaikkia hänelle sopimuksessa annettuja velvollisuuksia. Kun otetaan huomioon, että komissio on esittänyt väitteensä lausunnossaan, joka on julkisesti saatavilla oleva asiakirja, on vaikea nähdä, mitä lisävahinkoa kyseisten asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen voisi aiheuttaa W:n oletetuille kaupallisille eduille. Lisäksi on todettava, että komissio on korostanut, ettei ollut mitään syytä olettaa W:n olevan henkilökohtaisesti vastuussa siitä, että uutta toimeksiantoa ei ollut noudatettu. Tämän vuoksi on vielä vaikeampaa ymmärtää, miten asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen voisi vahingoittaa W:n taloudellisia etuja.

Oikeusasiamies osoitti näin ollen 29. huhtikuuta 2005 ohjesääntönsä 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissiolle seuraavan suositusluonnoksen (5):

Komission olisi tarkasteltava uudelleen kantelijan pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin.

Yksityiskohtainen lausunto

Suositusluonnoksesta antamassaan yksityiskohtaisessa lausunnossa komissio esitti seuraavat huomautukset.

Komissio oli vakuuttunut siitä, että se oli käsitellyt asianmukaisesti kantelijan pyynnön saada tutustua asiakirjoihin ja että se oli asianmukaisesti perustellut päätöksensä olla luovuttamatta kyseisiä 16:ta asiakirjaa (luettelo, jonka se toimitti). Se oli kuitenkin tarkastellut kantelijan pyyntöä uudelleen hyvän yhteistyön hengessä.

Komissio ei katsonut, että aina kun asiakirja sisälsi henkilön nimen, sitä ei pitäisi luovuttaa. Se katsoi, että tunnistettua tai tunnistettavissa olevaa henkilöä koskevat tiedot on asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti jätettävä antamatta, jos niiden ilmaiseminen vaikuttaisi kyseisen henkilön yksityisyyteen tai koskemattomuuteen tai jos se muutoin merkitsisi asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaista henkilötietojen lainvastaista käsittelyä. Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohdan mukaisesti osittainen tutustumisoikeus voitaisiin myöntää poistamalla henkilötiedot.

Jos pääsyä henkilötietoihin ei voitu myöntää asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla, mahdollisuutta siirtää tiedot tietylle vastaanottajalle tiettyä tarkoitusta varten olisi tarkasteltava asetuksen (EY) N:o 45/2001 nojalla. Tämän asetuksen nojalla oli määritettävä tietojen siirtämisen tarpeellisuus.

Koska asiakirjoihin tutustumista koskevaa hakemusta ei tarvinnut perustella, yhdelle hakijalle luovutettu asiakirja oli näin ollen luovutettava kaikille muille hakijoille. Näin ollen arvioidessaan vahinkoa, joka voisi aiheutua tutustumispyynnön hyväksymisestä, komission oli otettava huomioon tietojen julkistamisen seuraukset.

Komissio katsoi, että tässä tapauksessa asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi asiantuntijan mainetta. Tämä heikentäisi hänen koskemattomuutensa ja taloudellisten etujensa suojaa, koska se voisi asettaa hänet epäedulliseen asemaan työmarkkinoilla.

Luettelossa olevaa asiakirjaa nro 13 lukuun ottamatta kaikki asiakirjat sisälsivät osia, jotka olivat komission ulkopuolisten henkilöiden laatimia. Koska komissio oli katsonut, ettei ollut selvää, oliko asiakirjat luovutettava vai ei, laatijoita oli kuultava asetuksen 1049/2001 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Koska komissio ei kuitenkaan ollut voinut ottaa yhteyttä näihin kirjoittajiin, sen oli otettava huomioon heidän oikeutetut etunsa käytettävissään olleiden tietojen perusteella.

Tarkasteltuaan uudelleen kutakin asianomaista asiakirjaa komissio oli edelleen vakuuttunut siitä, että tietojen täydellinen ilmaiseminen vahingoittaisi kantelijan asiantuntijan lahjomattomuuden suojaa ja hänen kaupallisia etujaan. Tarkastellessaan asiakirjoja komissio oli kuitenkin harkinnut mahdollisuutta myöntää osittainen tutustumisoikeus.

Komissio oli toistuvasti todennut, että kantelijan asiantuntija ei ollut täyttänyt uusia tehtäviä, jotka oli sisällytetty tarkistettuun toimeksiantoon. Siltä osin kuin asiakirjat kuvastivat tätä tilannetta, niiden sisältö voitiin julkistaa. Niiden asiakirjojen paljastaminen, jotka sisältävät kantelijan asiantuntijaa koskevia väitteitä ja jotka menevät edellä mainittua lausuntoa pidemmälle, vahingoittaisi kuitenkin selvästi kyseisen henkilön mainetta.

Komissio katsoi lisäksi, että EU:n yhteisjohtajan henkilöllisyyden paljastaminen heikentäisi hänen koskemattomuutensa suojaa, koska hänen nimensä liittyi väitteisiin sopimusvelvoitteiden puutteellisesta täyttämisestä. Lisäksi komissio katsoi asiakirjojen nro 1, 2 ja 6 osalta, että niiden henkilöiden nimet, jotka ainoastaan toteuttivat asiakirjojen siirron toisten puolesta, vaaransivat heidän maineensa.

Kaikista edellä esitetyistä syistä komissio katsoi, ettei se voinut paljastaa seuraavien henkilöiden henkilöllisyyttä: 1) asiantuntija; 2) EU:n yhteisjohtaja; 3) yhteisjohtajan työnantajan toimistossa oleva yhteyshenkilö; ja 4) henkilö, joka oli ollut yhteydessä asiantuntijaan toimeksisaajan puolesta.

Tämän perusteella komissio omaksui seuraavan kannan:

(1) Asiakirjojen nro 1, 2, 3, 6, 9, 10, 11, 12 ja 13 sisältö voitiin ilmaista poistettuna versiona, josta joidenkin henkilöiden nimet oli poistettu.

(2) Asiakirjat nro 4, 5, 7 ja 8 sisälsivät kohtia, jotka eivät liittyneet kantelijan tutustumispyyntöön. Nämä viestit oli jätetty pois asiakirjoista. Jäljelle jääneiden osien sisältö voitiin ilmaista poistettuna versiona, josta joidenkin henkilöiden nimet oli poistettu.

(3) Asiakirjoista nro 3, 4 ja 5 oli poistettu sopimuksen tehneen yhtiön nimi sen taloudellisten etujen suojaamiseksi, koska kyseinen yhtiö oli mainittu hallinnollisen ongelman yhteydessä. Samasta syystä myös kantelijalle ja toiselle yritykselle maksettujen ennakkomaksujen määrät oli poistettu.

(4) Asiakirjoihin nro 14, 15 ja 16 tutustuminen oli evättävä, koska niiden sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi yksilöidyn henkilön suojaa ja hänen taloudellisia etujaan. Koska nämä kirjeet eivät sisältäneet muita seikkoja kuin yksilöitävissä olevaa henkilöä koskevia väitteitä, osittaista tutustumisoikeutta ei voitu myöntää.

Komissio liitti mukaan muokatut versiot asiakirjoista, joihin osittainen tutustumisoikeus myönnettiin.

Kantelijan huomautukset

Huomautuksissaan kantelija huomautti suhtautuvansa myönteisesti komission tekemiin myönnytyksiin, mutta korosti, että ne eivät menneet riittävän pitkälle.

Kantelija esitti yksityiskohtaisesta lausunnosta seuraavat huomautukset.

Ei ollut mahdollista nähdä, miten EU:n yhteisjohtajan nimen paljastaminen voisi uhata tämän koskemattomuutta. Kyseisen henkilön esittämät moitteet näyttivät vaikuttaneen merkittävästi komission päätökseen irtisanoa sopimus. On oletettava, että komissio piti näitä moitteita edelleen perusteltuina.

Kolmansien osapuolten kuulemisen osalta on otettava huomioon, että tutustumispyyntö oli tehty jo helmikuussa 2004. Oli täysin käsittämätöntä, ettei komission olisi pitänyt saada näiden kolmansien osapuolten suostumusta asiaan liittyvien asiakirjojen luovuttamiseen, varsinkin kun monet näistä asiakirjoista laati EU:n yhteisjohtaja, joka näytti työskennelleen LIEP:n parissa elokuuhun 2004 asti. Jos komissio kuitenkin ainakin varmistaisi, että EU:n yhteisjohtajalta peräisin olevissa asiakirjoissa mainitaan ainakin tämän nimi, kantelija ei vaatisi nimen julkistamista.

Yhteisjohtajan työnantajan toimistossa olevan yhteyshenkilön ja toimeksisaajan puolesta asiantuntijan kanssa kirjeenvaihdossa olleen henkilön nimien poistamista tai sopimustietojen poistamista ei vastustettu.

Ei kuitenkaan ollut mitään syytä peittää kantelijan asiantuntijan W:n nimeä. Asian kannalta merkityksellisissä asiakirjoissa kuvailtiin puhtaasti tosiseikkoja eli sitä, että tiettyjä palveluja ei ollut suoritettu. Tällä perusteella komissio saattoi kuitenkin vain moittia sopimuskumppaniaan sopimuksen noudattamatta jättämisestä. Komissio ei pystynyt vastaamaan kysymykseen siitä, johtuiko laiminlyönti kantelijasta vai kantelijan asiantuntijasta. Saksan työtuomioistuimilla oli yksinomainen toimivalta vastata tähän kysymykseen, ja näissä tuomioistuimissa vireillä oleva menettely oli ainoa tuomioistuin, jossa voitiin palauttaa kantelijan asiantuntijan rehellisyys, joka oli kyseenalaistettu komission päätöksellä purkaa sopimus.

Asiakirjojen nro 14-16 osalta komissio oli väittänyt, että asiantuntijaa koskevia väitteitä sisältävien asiakirjojen luovuttaminen, joka meni pidemmälle kuin toteamus, jonka mukaan asiantuntija ei täyttänyt uudesta toimeksiannosta johtuvia tehtäviä, vahingoittaisi selvästi kyseistä henkilöä. Tämä oli yllättävää. Kantajan tutustumispyynnön ainoana tarkoituksena oli saada tutustua asiakirjoihin, joihin sopimuksen purkamista koskeva päätös perustui. Komissio oli viitannut asiakirjoihin nro 1–16 tässä yhteydessä merkityksellisinä. Se, että komissio viittasi nyt muihin kantelijan asiantuntijaa vastaan esitettyihin väitteisiin, viittasi siihen, että komissio oli irtisanonut sopimuksen (myös) muista kuin komission tuolloin lähettämässä kirjeessä esitetyistä syistä. Asiaankuuluviin asiakirjoihin tutustumisen epäämiselle ei ollut perusteita. Oikeusasiamiehen olisi sen vuoksi pyrittävä siihen, että komissio myöntää oikeuden tutustua asiakirjoihin nro 14-16.

PÄÄTÖS

1 Alkuhuomautukset

1.1 Käsiteltävänä olevan kantelun on tehnyt saksalainen yhtiö. Komissio teki vuonna 1999 palvelusopimuksen Rhein-Ruhr Ingenieur-Gesellschaft mbH:n (RRI, saksalainen yritys) kanssa. Sopimus koski kahden EU:n asiantuntijan, yhden apulaisjohtajan ja yhden rahoitus- tai hallintojohtajan hankkimista Kiinassa toteutettavaa hanketta varten. W., joka on kantelijan palveluksessa oleva asiantuntija, nimitettiin talous- ja hallintojohtajaksi syyskuussa 2000. Syyskuussa 2001 allekirjoitettuun sopimukseen tehdyn lisäyksen (lisäys nro 2) jälkeen W:stä tuli tosiasiallisesti apulaisjohtaja. Komission Pekingin-edustusto ilmoitti RRI:lle 15 päivänä syyskuuta 2003, että se oli päättänyt irtisanoa sopimuksen sillä perusteella, että apulaisjohtaja oli laiminlyönyt tehtävänsä, sellaisina kuin ne ovat muutettuina lisäyksessä 2. Tämän jälkeen kantelija pyysi komissiolta oikeutta tutustua asiakirjoihin, joihin menettelyn päättäminen perustui. Komissio hylkäsi pyynnön.

1.2 Kantelija väitti oikeusasiamiehelle toukokuussa 2004 tekemässään kantelussa lähinnä, että komissio ei ollut noudattanut Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001 (6), jäljempänä 'asetus 1049/2001', kieltäytyessään antamasta oikeutta tutustua asianomaisiin asiakirjoihin.

1.3 Kantelija esitti kantelua koskevasta komission lausunnosta esittämissään huomautuksissa lisäväitteen, jonka mukaan asianomaisen sopimuksen irtisanominen W:n käyttäytymisen vuoksi ei ollut lainmukaista. Oikeusasiamies päätti sisällyttää tämän väitteen tutkimukseensa ja pyysi komissiolta täydentävää lausuntoa.

1.4 Tämän jälkeen oikeusasiamies tarkasti komission asiakirja-aineiston. Tätä tarkastusta koskevasta kertomuksesta esittämissään huomautuksissa kantelija kysyi oikeusasiamieheltä (1), sisälsivätkö nämä asiakirjat riittävästi seikkoja, jotka oikeuttivat sopimuksen purkamisen; 2) olisiko näihin asiakirjoihin mahdollisesti sisältyviin väitteisiin voitu vastata ja ne olisi voitu kumota, jos komissio olisi antanut oikeuden tutustua näihin asiakirjoihin hyvissä ajoin; 3) sisälsivätkö asiakirjat henkilötietoja kolmansista henkilöistä ja oliko komissio katsonut riittävällä tavalla, että W. oli toiminut sen (kantelijan) työntekijänä; 4) onko ollut syytä tai perusteita pitää asiakirjoja luottamuksellisina; (5) oliko komissio ottanut huomioon, että asiakirjojen pitäminen luottamuksellisina oli asetuksen (EY) N:o 1049/2001 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti esteenä tutustumisoikeuden myöntämiselle ainoastaan silloin, kun nämä asiakirjat koskivat yleistä turvallisuutta, puolustusta tai sotilasasioita; ja 6) oliko viitteitä siitä, että komissio yritti peitellä hallinnollisia epäkohtia tai kilpailijoiden epäsuotuisaa vaikutusvaltaa.

1.5 On huomattava, että oikeusasiamiehen tehtävänä on tutkia hallinnollisia epäkohtia koskevat väitteet, ei kuitenkaan vastata kantelijoiden hänelle esittämiin erityiskysymyksiin. Oikeusasiamies ei missään tapauksessa voisi vastata kantelijan toisen kysymyksen kaltaisiin hypoteettisiin kysymyksiin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että suurin osa muista kysymyksistä liittyy tämän tutkimuksen kohteena oleviin väitteisiin. Näiden väitteiden tutkiminen oikeusasiamiehen toimesta vastaa näin ollen myös näihin kysymyksiin.

1.6 Oikeusasiamies katsoo kuitenkin aiheelliseksi selventää niitä tosiseikkoja, joihin kantelijan neljäs ja viides kysymys näyttävät perustuvan. Asiakirja-aineiston tarkastuskertomuksessa olevalla viittauksella kyseisten asiakirjojen "luottamukselliseen" luonteeseen pyrittiin osoittamaan, että oikeusasiamies oli pannut merkille komission kannan, jonka mukaan asiaankuuluvia asiakirjoja ei pitäisi luovuttaa kantelijalle. Se, että oikeusasiamies käyttää tätä ilmaisua, ei tarkoita, että komissio olisi esittänyt lisäperusteluja tukeakseen näkemystään, jonka mukaan asiakirjoja ei pitäisi luovuttaa. Kantelijan viittauksesta asetuksen (EY) N:o 1049/2001 9 artiklan 1 kohtaan on huomattava, että tämä säännös kattaa "arkaluonteiset" asiakirjat (eikä "luottamukselliset" asiakirjat).

2 Sopimuksen väitetty lainvastainen irtisanominen

2.1 Komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija väitti, että komission päätös irtisanoa sopimus W:n käyttäytymisen vuoksi ei ollut lainmukainen.

2.2 Komissio selitti, että palvelusopimuksessa oli sovittu kahden EU:n asiantuntijan, yhden apulaisjohtajan ja yhden talous- ja hallintojohtajan, palkkaamisesta ja että vuonna 2000 W. oli nimitetty talous- ja hallintojohtajaksi. Sopimukseen oli allekirjoitettu lisäys syyskuussa 2001. Komission mukaan tämä lisäys oli lisännyt huomattavasti talous- ja hallintojohtajan vastuuta, mukaan lukien määräys (tehtäväjärjestyksen 1.2.2 artikla), jonka mukaan "hän jakaa allekirjoitusvastuun (esimerkiksi hankintanäkökohtien, siirtopyyntöjen, tilien hallinnoinnin ja sopimusten osalta) kiinalaisen johtajan kanssa". Komissio totesi, että W:lle annettuihin vastuisiin ja tehtäviin kuuluivat "hankinta- ja sopimusvastuu" sekä velvollisuus "korvata väliaikaisesti EY:n yhteisjohtaja, ryhmänjohtaja" (tehtävänkuvauksen 4 artiklan 1 kohta).

Komissio oli 2.4.2002 lähettänyt RRI:lle kirjeen, jossa se moitti W:tä siitä, ettei tämä täyttänyt uusia velvollisuuksiaan ja tehtäviään. Nämä huolenaiheet otettiin uudelleen esille 6. kesäkuuta 2002. Komission mukaan tilanne ei kuitenkaan ollut muuttunut.

Komissio varoitti 30. tammikuuta 2003 RRI:tä jälleen siitä, että sen katsottaisiin rikkoneen sopimusta, jos tilanne ei muuttuisi. RRI oli 5.2.2003 päivätyssä vastauksessaan luvannut selventää asiaa heti, kun W. oli palannut lomaltaan. Komission mukaan tilanne ei kuitenkaan ollut muuttunut, ja W. oli jatkanut kaikkien uusien tehtävien hoitamista. Komissio totesi, että kaikki asianomaiset osapuolet (kiinalainen apulaisjohtaja ja EU:n apulaisjohtaja) olivat jatkuvasti esittäneet edustustolle tätä koskevia valituksia ja että niiden oli vastattava tästä ylimääräisestä työmäärästä.

Komissio väitti, että sen päätös purkaa sopimus sopimuksen 15 artiklan mukaisesti oli näin ollen ollut oikea.

2.3 Ennen tämän väitteen käsittelyä oikeusasiamies pitää hyödyllisenä korostaa, ettei hänellä ole valtuuksia tutkia W:n toimintaa.

2.4 Oikeusasiamies toteaa, että kantelija ei kiistä sitä, että edellä mainittu sopimuksen lisäys lisäsi W:n velvollisuuksia ja että näihin velvollisuuksiin sisältyi "hankintoja ja sopimuksia" koskeva vastuu.

2.5 Oikeusasiamies on tutkinut komission asiakirja-aineiston tässä asiassa. Tässä yhteydessä tarkastetuista asiakirjoista kävi ilmi, että W. näytti todellakin olettavan, ettei hän ollut vastuussa "hankinnoista ja sopimuksista" ja että muiden hankkeen toteutukseen osallistuvien henkilöiden oli näin ollen käsiteltävä useita tähän alaan kuuluvia asioita. On totta, että kantelija on korostanut, että osa asiaankuuluvista asiakirjoista on peräisin EU:n yhteisjohtajalta, joka on kilpailevan yrityksen työntekijä. On kuitenkin huomattava, että asiaa koskeviin asiakirjoihin sisältyy myös W:n itsensä lähettämiä viestejä ja että näiden viestien sisältö tukee myös komission kantaa.

2.6 Komission yksityiskohtaisesta lausunnosta esittämissään huomautuksissa kantelija arveli, että komissiolla olisi voinut olla muita syitä sopimuksen purkamiseen. Oikeusasiamies, jonka yksiköt ovat tutkineet komission asiakirja-aineiston, ei ole tietoinen tällaisista lisäsyistä. Hän katsoo lisäksi, että se, että W. ei ole ottanut hoitaakseen kaikkia niitä tehtäviä, jotka hänelle oli osoitettu muutetussa toimeksiannossa, olisi joka tapauksessa riittänyt antamaan komissiolle oikeuden irtisanoa sopimus käsiteltävässä asiassa.

2.7 Näin ollen ja ottaen huomioon komission pyrkimykset ratkaista ongelma komission kanta vaikuttaa järkevältä. Komission päätökseen purkaa sopimus ei näin ollen liity hallinnollista epäkohtaa.

3 Asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden väitetty puuttuminen

3.1 Helmikuussa 2004 kantelija oli pyytänyt komissiolta oikeutta tutustua sopimuksen irtisanomista koskeviin asiakirjoihin. Komissio oli hylännyt tämän pyynnön. Kantelija väitti oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa, että näin tehdessään komissio ei ollut noudattanut asetusta (EY) N:o 1049/2001. Kantelija teki selväksi, että sen kantelu koski vain kolmatta komission tässä yhteydessä yksilöimistä kolmesta asiakirjaluokasta. Komissio kuvasi tätä ryhmää siten, että siihen kuuluu ”eri henkilöiden välinen kirjeenvaihto, joka liittyy sopimuksen täytäntöönpanoon, pääasiassa sähköpostitse”.

3.2 Komissio katsoi lausunnossaan, että näiden viestien paljastaminen olisi haitallista W:lle yksityishenkilönä, koska se vaikuttaisi sekä hänen henkilökohtaiseen koskemattomuuteensa että hänen kaupallisiin etuihinsa, jotka liittyvät hänen asemaansa työmarkkinoilla. Komissio korosti, ettei ollut mitään syytä olettaa, että W. olisi henkilökohtaisesti vastuussa siitä, että uutta toimeksiantoa ei ollut noudatettu. Hänen kieltäytymisensä ottamasta vastaan uusia tehtäviä saattoi johtua hänen sopimussuhteestaan RRI:hen tai kantelijaan.

3.3 Vastauksessaan oikeusasiamiehen lisätietopyyntöön komissio huomautti, että kyseinen asiakirjaryhmä käsitti 16 asiakirjaa. Komissio katsoi, että näiden asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi "yksilön yksityisyyden ja koskemattomuuden suojaa erityisesti henkilötietojen suojaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti" (asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohta). Se totesi lisäksi, että tällaisten tietojen ristiriitaisuus voi toteutua vain, jos yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001 (7) säädetyt henkilötietojen käsittelyn edellytykset täyttyvät. Komissio totesi, että tämän asetuksen 8 artiklan b alakohdassa edellytetään, että hakija osoittaa, että henkilötiedot on tarpeen siirtää sille, ja edellytetään, että toimielin on vakuuttunut siitä, että siirto ei vaaranna rekisteröidyn oikeutettuja etuja. Asiakirja-aineistoa tarkastellessaan komissio selvensi, että se katsoi edelleen, että sen päätös oli perusteltu myös asetuksen 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan perusteella.

3.4 Oikeusasiamies osoitti 29. huhtikuuta 2005 komissiolle suositusluonnoksen, jossa hän suositteli, että komissio harkitsisi uudelleen kantelijan pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin. Ehdotus perustui näkemykseen, jonka mukaan komissio ei ollut antanut kohtuullista selitystä sille, miksi se kieltäytyi antamasta oikeutta tutustua asiaankuuluviin asiakirjoihin.

3.5 Yksityiskohtaisessa lausunnossaan komissio selitti, että vaikka se oli vakuuttunut siitä, että se oli käsitellyt asianmukaisesti kantelijan pyynnön saada tutustua asiakirjoihin ja että se oli asianmukaisesti perustellut päätöksensä olla luovuttamatta kyseisiä 16:ta asiakirjaa (joista se oli toimittanut luettelon), se oli kuitenkin tarkastellut kantelijan pyyntöä uudelleen hyvän yhteistyön hengessä. Tämän vuoksi komissio oli päättänyt myöntää osittaisen oikeuden tutustua asiakirjoihin nro 1–13.

Komissio korosti, että sen oli tarkasteltava tietojen julkistamisen seurauksia. Sen mukaan nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisten asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi asiantuntijan mainetta. Tämä heikentäisi hänen koskemattomuutensa ja taloudellisten etujensa suojaa, koska se voisi asettaa hänet epäedulliseen asemaan työmarkkinoilla. Komissio oli kuitenkin harkinnut mahdollisuutta myöntää osittainen tutustumisoikeus.

Komissio oli toistuvasti todennut, että kantelijan asiantuntija ei ollut täyttänyt uusia tehtäviä, jotka oli sisällytetty tarkistettuun toimeksiantoon. Siltä osin kuin asiakirjat kuvastivat tätä tilannetta, niiden sisältö voitiin julkistaa. Niiden asiakirjojen paljastaminen, jotka sisältävät kantelijan asiantuntijaa koskevia väitteitä ja jotka menevät edellä mainittua lausuntoa pidemmälle, vahingoittaisi kuitenkin selvästi kyseisen henkilön mainetta.

Komissio katsoi lisäksi, että EU:n yhteisjohtajan henkilöllisyyden paljastaminen heikentäisi hänen koskemattomuutensa suojaa, koska hänen nimensä liittyi väitteisiin sopimusvelvoitteiden puutteellisesta täyttämisestä. Asiakirjojen nro 1, 2 ja 6 osalta komissio katsoi lisäksi, että niiden henkilöiden nimet, jotka ainoastaan toteuttivat asiakirjojen siirron toisten puolesta, vaaransivat heidän maineensa.

3.6 Kaikista edellä mainituista syistä komissio katsoi, ettei se voinut paljastaa seuraavien henkilöiden henkilöllisyyttä: 1) asiantuntija; 2) EU:n yhteisjohtaja; 3) yhteisjohtajan työnantajan toimistossa oleva yhteyshenkilö; ja 4) henkilö, joka oli ollut yhteydessä asiantuntijaan toimeksisaajan puolesta.

Tämän perusteella komissio omaksui seuraavan kannan:

(1) Asiakirjojen nro 1, 2, 3, 6, 9, 10, 11, 12 ja 13 sisältö voitiin julkistaa poistettuna versiona, josta joidenkin henkilöiden nimet oli poistettu.

(2) Asiakirjat nro 4, 5, 7 ja 8 sisälsivät kohtia, jotka eivät liittyneet kantelijan tutustumispyyntöön. Nämä viestit oli jätetty pois asiakirjoista. Jäljelle jääneiden osien sisältö voitiin ilmaista poistettuna versiona, josta joidenkin henkilöiden nimet oli poistettu.

(3) Asiakirjoista nro 3, 4 ja 5 oli poistettu sopimuksen tehneen yhtiön nimi sen taloudellisten etujen suojaamiseksi, koska kyseinen yhtiö oli mainittu hallinnollisen ongelman yhteydessä. Samasta syystä myös kantelijalle ja toiselle yritykselle maksettujen ennakkomaksujen määrät oli poistettu.

(4) Asiakirjoihin nro 14, 15 ja 16 tutustuminen oli evättävä, koska niiden sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi yksilöidyn henkilön suojaa ja hänen taloudellisia etujaan. Koska nämä kirjeet eivät sisältäneet muita seikkoja kuin yksilöitävissä olevaa henkilöä koskevia väitteitä, osittaista tutustumisoikeutta ei voitu myöntää.

Komissio liitti mukaan muokatut versiot asiakirjoista, joihin osittainen tutustumisoikeus myönnettiin.

3.7 Kantelija huomautti huomautuksissaan suhtautuvansa myönteisesti komission tekemiin myönnytyksiin, mutta korosti, että ne eivät mene riittävän pitkälle. Kantelija huomautti, että yhteisjohtajan työnantajan toimistossa olevan yhteyshenkilön ja asiantuntijan kanssa toimeksisaajan puolesta kirjeenvaihdossa olleen henkilön nimien poistamista tai sopimustietojen poistamista ei vastustettu.

Kantelija katsoi kuitenkin, että ei ollut mahdollista nähdä, miten EU:n yhteisjohtajan nimen paljastaminen voisi uhata tämän koskemattomuutta. Kantelijan mukaan myöskään W:n nimen poispyyhkimiselle ei ollut perusteita.

Asiakirjojen nro 14-16 osalta kantelija väitti, että komissio oli väittänyt, että asiantuntijaa koskevia väitteitä sisältävien asiakirjojen paljastaminen, joka meni pidemmälle kuin lausunto, jonka mukaan hän ei täyttänyt uudesta toimeksiannosta johtuvia tehtäviä, vahingoittaisi selvästi kyseistä henkilöä. Kantelija piti tätä yllättävänä. Se korosti, että sen tutustumispyynnön ainoana tarkoituksena oli saada tutustua asiakirjoihin, joihin sopimuksen purkamista koskeva päätös perustui. Komissio oli viitannut asiakirjoihin nro 1–16 tässä yhteydessä merkityksellisinä. Kantelijan mukaan se, että komissio viittasi nyt muihin W:tä vastaan esitettyihin väitteisiin, viittasi siihen, että komissio oli purkanut sopimuksen (myös) muista kuin komission tuolloin lähettämässä kirjeessä esitetyistä syistä. Asiaankuuluviin asiakirjoihin tutustumisen epäämiselle ei ollut perusteita. Oikeusasiamiehen olisi sen vuoksi pyrittävä siihen, että komissio myöntää oikeuden tutustua asiakirjoihin nro 14-16.

3.8 Oikeusasiamies toteaa, että komissio on tarkastellut uudelleen kantelijan pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin ja on siten noudattanut hänen suositusluonnostaan. Sen vuoksi on vielä tutkittava, ovatko komission tässä yhteydessä toteuttamat toimenpiteet tyydyttäviä.

3.9 Asetuksesta 1049/2001 seuraa, että oikeus tutustua asiakirjoihin on myönnettävä, ellei voida osoittaa, että jotakin asetuksessa säädetyistä poikkeuksista sovelletaan. Hyvä hallintokäytäntö edellyttää näin ollen, että hallinto, joka haluaa vedota tällaiseen poikkeukseen, esittää kohtuullisen selityksen osoittaakseen, että tätä poikkeusta todella sovelletaan.

3.10 Oikeusasiamies toteaa, että komissio on yksityiskohtaisessa lausunnossaan esittänyt yksityiskohtaisia selvityksiä perustellakseen näkemyksensä, jonka mukaan asiaankuuluvien asiakirjojen luovuttaminen kokonaisuudessaan vahingoittaisi kantelijan asiantuntijan koskemattomuuden suojaa ja hänen kaupallisia etujaan ja olisi näin ollen asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan vastaista. Komissio katsoi näin ollen, että vain osittainen tutustumisoikeus voitiin myöntää, ja se toimitti jäljennökset poistetuista versioista, joihin tutustumisoikeus sen mukaan voitiin antaa. Komission yksityiskohtaisesta lausunnosta esittämissään huomautuksissa kantelija huomautti, että se ei vastustanut yhteisjohtajan työnantajan toimistossa olevan yhteyshenkilön ja asiantuntijan kanssa toimeksisaajan puolesta kirjeenvaihdossa olleen henkilön nimien poistamista eikä sopimustietojen poistamista. Tämän vuoksi oikeusasiamies katsoo, että hänen tutkimuksensa on rajoituttava sen arvioimiseen, onko komissio toiminut asianmukaisesti 1) peittäessään kantelijan asiantuntijan W:n nimen, 2) peittäessään eurooppalaisen yhteisjohtajan nimen ja 3) evätessään oikeuden tutustua asiakirjoihin nro 14-16.

3.11 Ensimmäisen kysymyksen osalta oikeusasiamies toteaa, että perustellakseen näkemystään, jonka mukaan asiantuntijan nimen peittäminen ei ollut perusteltua, kantelija vetosi siihen, että asiaa koskevissa asiakirjoissa kuvailtiin puhtaasti tosiseikkoja eli sitä, että tiettyjä palveluja ei ollut tarjottu käsiteltävässä asiassa. Kantelijan mukaan komissio ei voinut tällä perusteella vastata kysymykseen siitä, oliko laiminlyönti kantelijan vai kantelijan asiantuntijan syytä. Oikeusasiamies on samaa mieltä siitä, että asiaa koskevien asiakirjojen sisältö ei vastaa tähän kysymykseen. On kuitenkin otettava huomioon, että näistä asiakirjoista käy selvästi ilmi, että kantelijan asiantuntija on - mistä tahansa syystä - laiminlyönyt tarkistetun tehtävänkuvauksen mukaiset velvollisuutensa. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komission näkemys, jonka mukaan näiden asiakirjojen täydellinen julkistaminen vahingoittaisi kantelijan asiantuntijan lahjomattomuuden suojaa ja hänen kaupallisia etujaan, ei vaikuta kohtuuttomalta. Lisäksi on otettava huomioon, että kuten komissio on perustellusti huomauttanut, asiakirja, joka annetaan hakijan saataville asetuksen 1049/2001 nojalla, on myöhemmin annettava kaikkien muiden hakijoiden saataville. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies katsoo, että komissio on toiminut asianmukaisesti päättäessään myöntää oikeuden tutustua asiakirjoihin vain osittain, toisin sanoen luovuttamalla asiaankuuluvat asiakirjat ja peittämällä kantelijan asiantuntijan nimen.

3.12 Täydellisyyden vuoksi oikeusasiamies pitää hyödyllisenä lisätä, että edellä mainitussa arvioinnissa keskitytään tapaan, jolla komissio käsitteli kantelijan asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön, joka perustui asetukseen (EY) N:o 1049/2001. Komission yksityiskohtaista lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija viittasi itsensä ja asiantuntijansa väliseen oikeusjuttuun, joka näyttää olevan edelleen vireillä saksalaisissa työtuomioistuimissa. Tässä yhteydessä on huomattava, että komissio totesi kantelua koskevassa alkuperäisessä lausunnossaan, että asiaankuuluvat asiakirjat voitaisiin antaa oikeusviranomaisen saataville sen jälkeen, kun tuomioistuin on määrännyt ne esitettäviksi.

3.13 Toisen edellä mainitun kysymyksen osalta oikeusasiamies toteaa, että komissio perusteli päätöstään peittää EU:n yhteisjohtajan nimi sillä, että kyseisen henkilön henkilöllisyyden paljastaminen vahingoittaisi hänen koskemattomuutensa suojaa, koska hänen nimensä liittyi väitteisiin sopimusvelvoitteiden puutteellisesta täyttämisestä. On kuitenkin täysin selvää, että nämä väitteet kohdistuivat kantelijan asiantuntijaan tai kantelijaan itseensä, mutta eivät EU:n yhteisjohtajaan. Lisäksi, kuten kantelija perustellusti huomautti, komissio pitää selvästi kyseisen henkilön esittämiä tai toimittamia väitteitä paikkansapitävinä. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies ei ymmärrä, miten tarve suojella kyseisen henkilön koskemattomuutta asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla voisi antaa komissiolle oikeuden poistaa EU:n yhteisjohtajan nimi kyseisistä asiakirjoista.

Lisäksi on otettava huomioon, että komissio oli perustellut 26.4.2004 tekemänsä päätöksen evätä oikeus tutustua asiakirjoihin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan nojalla ainoastaan kantelijan asiantuntijan osalta. Jos hyväksyttäisiin komission väite, jonka mukaan olisi otettava huomioon myös tarve suojella EU:n yhteisjohtajan etuja, se merkitsisi sitä, että komissio voisi vedota perusteeseen, jota ei ollut esitetty alkuperäisessä päätöksessä. Oikeusasiamies katsoo, että tätä ei voida hyväksyä.

3.14 Kolmannesta edellä mainitusta kysymyksestä on ensinnäkin todettava, että vastauksena oikeusasiamiehen esittämään lisätietopyyntöön komissio oli luetellut asiakirjat, jotka kuuluivat niiden asiakirjojen kolmanteen ryhmään, joihin tutustumista koskeva oikeus oli evätty. Luettelo sisältää asiakirjat nro 14-16. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies katsoo, että komissio ei voisi väittää, että tutustumispyyntö ei kata näitä asiakirjoja. Oikeusasiamies katsoo, että kanta, jonka komissio tosiasiallisesti omaksui näistä asiakirjoista yksityiskohtaisessa lausunnossaan, ei ole täysin selvä. Komission yksityiskohtaista lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija näytti olettavan, että komissio oli kieltäytynyt myöntämästä oikeutta tutustua näihin asiakirjoihin sillä perusteella, että ne sisälsivät (komission mukaan) kantelijan asiantuntijaa koskevia väitteitä, jotka ylittivät komission toistuvasti esittämän väitteen (eli sen, että kantelija ei ollut täyttänyt uusia tehtäviä, jotka oli sisällytetty tarkistettuihin toimeksiantoihin). Oikeusasiamies katsoo, että tämä yksityiskohtaisen lausunnon tulkinta vaikuttaa kohtuulliselta.

Komission kannan asiasisällön osalta oikeusasiamies tosin huomautti suositusluonnoksessaan, että komissio oli esittänyt väitteensä, jonka mukaan W. ei ollut täyttänyt velvollisuuksiaan lausunnossaan, joka on julkisesti saatavilla oleva asiakirja. Oikeusasiamies oli päätellyt, että oli näin ollen vaikea nähdä, mitä lisävahinkoa asiaa koskevien asiakirjojen ilmaiseminen voisi aiheuttaa W:n oikeudelle yksityisyyteen ja koskemattomuuteen tai hänen kaupallisille eduilleen. Tämä päättely ei selvästikään päde W:tä vastaan esitettyihin uusiin väitteisiin, joita ei ehkä ole vielä julkistettu. On kuitenkin otettava huomioon, että oikeusasiamies katsoi suositusluonnoksessaan myös, että vaikka oletettaisiin, että asiakirjojen luovuttaminen voisi vaikuttaa W:n yksityisyyteen, koskemattomuuteen tai kaupallisiin etuihin, komissio ei ollut riittävästi tutkinut mahdollisuutta myöntää osittainen tutustumisoikeus esimerkiksi myöntämällä oikeuden tutustua asiakirjojen versioihin, joissa W:n nimi on poistettu. Oikeusasiamies katsoo, että tämä väite on edelleen pätevä ja että sitä sovellettaisiin myös tilanteeseen, joka näyttää olleen mielessä komission laatiessa yksityiskohtaista lausuntoaan. Näin ollen on vaikea ymmärtää, miksi komissio ei voisi antaa osittaista oikeutta tutustua asiakirjoihin nro 14-16 samalla tavoin kuin se on antanut oikeuden tutustua kaikkiin muihin asiakirjoihin, toisin sanoen sen jälkeen, kun se on peittänyt W:n nimen.

3.15 Näissä olosuhteissa ja vaikka oikeusasiamies myöntääkin, että komissio on yksityiskohtaisessa lausunnossaan edistynyt huomattavasti hänen huolenaiheidensa huomioon ottamisessa, hän katsoo edelleen, että komissio ei ole esittänyt kohtuullista selitystä sille, miksi se kieltäytyi antamasta tutustuttavaksi asiaankuuluvia asiakirjoja EU:n yhteisjohtajan nimen ja asiakirjojen nro 14-16 osalta. Kyseessä on hallinnollinen epäkohta.

4 Päätelmä

4.1 Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella on tarpeen esittää seuraava kriittinen huomautus:

Asetuksesta (EY) N:o 1049/2001 seuraa, että oikeus tutustua asiakirjoihin on myönnettävä, ellei voida osoittaa, että jotakin asetuksessa säädetyistä poikkeuksista sovelletaan. Hyvä hallintokäytäntö edellyttää näin ollen, että hallinto, joka haluaa vedota tällaiseen poikkeukseen, esittää kohtuullisen selityksen osoittaakseen, että tätä poikkeusta todella sovelletaan. Käsiteltävässä asiassa komissio ei ole esittänyt kohtuullista selitystä sille, miksi se on evännyt oikeuden tutustua merkityksellisiin asiakirjoihin siltä osin kuin on kyse EU:n yhteisjohtajan nimestä ja asiakirjoista nro 14–16. Kyseessä on hallinnollinen epäkohta.

4.2 Komission yksityiskohtaista lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija ehdotti, että oikeusasiamies yrittäisi saada komission myöntämään oikeuden tutustua asiakirjoihin nro 14-16. On kuitenkin huomattava, että oikeusasiamies on jo antanut suositusluonnoksen käsiteltävässä asiassa. On huomattava, että Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 7 kohdassa määrätään, että tehtyään suositusluonnoksen ja saatuaan asianomaisen toimielimen tai elimen yksityiskohtaisen lausunnon oikeusasiamies toimittaa kertomuksen Euroopan parlamentille ja asianomaiselle toimielimelle tai elimelle. Näin ollen on selvää, että oikeusasiamiehellä ei ole mahdollisuutta antaa uutta suositusluonnosta, jos hän katsoo, että hänen esittämäään suositusluonnosta ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön.

4.3 Oikeusasiamies totesi vuosikertomuksessaan 1998, että hänen mahdollisuutensa esittää erityiskertomus Euroopan parlamentille oli hänen työnsä kannalta mittaamattoman arvokas. Hän lisäsi, että erityiskertomuksia ei näin ollen pitäisi esittää liian usein, vaan ainoastaan erityisen tärkeistä asioista, joissa parlamentti voi ryhtyä toimiin oikeusasiamiehen avustamiseksi (8). Vuoden 1998 vuosikertomus toimitettiin Euroopan parlamentille, joka hyväksyi sen.

4.4 Oikeusasiamies toteaa, että käsiteltävänä olevassa asiassa on kyse siitä, miten komissio käsittelee pyyntöä saada tutustua tiettyyn sopimukseen liittyviin asiakirjoihin. Hän toteaa lisäksi, ettei ole ilmeistä, mihin toimiin parlamentti voisi ryhtyä avustaakseen oikeusasiamiestä ja kantelijaa tässä asiassa. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies päättelee, että parlamentille ei ole aiheellista antaa erityiskertomusta.

4.5 Oikeusasiamies lähettää tästä päätöksestä jäljennöksen komissiolle ja liittää lyhyen yhteenvedon parlamentille toimitettavaan vuoden 2005 vuosikertomukseen. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla (http://www.ombudsman.europa.eu).

(2) EYVL L 145, s. 43.

(3) Komissio toimitti luettelon näistä asiakirjoista.

(4) EYVL 2001, L 8, s. 1.

(5) Suositusluonnos on saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla (http://www.ombudsman.europa.eu).

(6) EYVL L 145, s. 43.

(7) EYVL 2001, L 8, s. 1.

(8) Vuosikertomus 1998, s. 27–28.