# Euroopan oikeusasiamiehen päätös kantelusta 956/2004/PB Euroopan komissiota vastaan
- Tekijä: Euroopan oikeusasiamies
- Päivämäärä: null
- [URL](https://www.ombudsman.europa.eu/fi/decision/fi/2155)
---
> Aiempaa kantelua (asia 801/2001/PB) koskevan oikeusasiamiehen tutkimuksen yhteydessä komissio sitoutui tekemään lokakuuhun 2001 mennessä päätöksen kantelijan rikkomuskantelusta (joka koski Tanskan autoverotusta koskevan yhteisön lainsäädännön rikkomista). Se ei kuitenkaan tehnyt niin, ja oikeusasiamiehen asiaa 1237/2002/(PB)OV koskevan tutkimuksen aikana selosti tätä puutetta toteamalla, että se piti parempana kokonaisvaltaista lähestymistapaa autoverotukseen liittyviin ongelmiin ja että sen tavoitteena oli ratkaista nämä ongelmat samanaikaisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Oikeusasiamies hyväksyi tämän selityksen. Komission jatkuva viivyttely päätöksen tekemisessä johti tähän oikeusasiamiehelle tehtyyn kanteluun.
> 
> Oikeusasiamies teki suositusluonnoksen ja huomautti, että komissio ei voinut tosiasiallisesti pidättäytyä tekemästä päätöstä kantelijan rikkomuskantelusta niin kauan kuin se noudatti kokonaisvaltaista lähestymistapaansa. Komission jatkuvaa laiminlyöntiä päätöksen tekemisessä ei voitu perustella riittävästi sillä, että komissio ei ollut voinut saada jäsenvaltioilta vuosina 2001 ja 2003 pyytämiään tietoja. Komissiolla oli ollut huomattavasti aikaa yrittää saada nämä tiedot, eikä ollut selvää, miksi näihin tietopyyntöihin vastaamatta jättäminen estäisi komissiota tekemästä päätöstä yksittäisistä rikkomista koskevista kanteluista. Tältä osin oikeusasiamies muistutti, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden on helpotettava komission tehtävän täyttämistä perustamissopimuksen valvojana. Se, että jäsenvaltio kieltäytyy avustamasta komissiota tämän tutkinnassa EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan nojalla, merkitsee sitä, että jäsenvaltio ei ole noudattanut perustamissopimuksen 10 artiklan mukaista velvollisuuttaan. Tällaisessa tapauksessa komissio voi saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.
> 
> Komission yksityiskohtaisessa lausunnossa ilmoitettiin oikeusasiamiehelle, että se oli tehnyt asiaa koskevia päätöksiä ja ilmoittanut kantelijalle näistä päätöksistä. Oikeusasiamies totesi näin ollen, että komissio oli hyväksynyt hänen suositusluonnoksensa.
> 
Strasbourg, 12. toukokuuta 2006   

Hyvä herra H.

Teitte 29. maaliskuuta 2004 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun maahantuotujen autojen verotuksesta.

Toimitin kantelun 3. toukokuuta 2004 Euroopan komission puheenjohtajalle. Komissio antoi lausuntonsa 5. elokuuta 2004. Toimitin sen Teille huomautuksena, jonka lähetitte 5. lokakuuta 2004.

Tein 18. maaliskuuta 2005 komissiolle suositusluonnoksen ja ilmoitin siitä Teille samana päivänä.

Komissio toimitti minulle 8.7.2005 yksityiskohtaisen lausuntonsa suositusluonnoksestani. Toimitin sen Teille 30. syyskuuta 2005 lähettämällänne kehotuksella esittää huomautuksia.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

Väärinkäsitysten välttämiseksi on tärkeää muistaa, että EY:n perustamissopimuksessa annetaan oikeusasiamiehelle valtuudet tutkia mahdollisia hallinnollisia epäkohtia ainoastaan yhteisön toimielinten ja elinten toiminnassa. Oikeusasiamiehen ohjesäännössä määrätään nimenomaisesti, että minkään muun viranomaisen tai henkilön toimista ei saa tehdä kantelua oikeusasiamiehelle.

Kanteluanne koskevissa oikeusasiamiehen tutkimuksissa on näin ollen pyritty selvittämään, onko komission toiminnassa ilmennyt hallinnollisia epäkohtia.

KILPAILUKYKY
------------

Kantelija, tanskalainen autokauppias, oli kirjoittanut komissiolle useita kertoja Tanskan väitetyistä autoverotusta koskevan yhteisön lainsäädännön rikkomisista. Komissio oli kirjannut kantelijan nimellä tehdyn rikkomuskantelun, jonka se oli lopettanut vuonna 1997, perusteettomana. Vuonna 1998 komissio oli rekisteröinyt uuden rikkomuskantelun Tanskaa vastaan hänen nimellään. Komissio ja kantelija olivat sittemmin toistuvasti kertoneet Tanskan viranomaisten väitetyistä yhteisön oikeuden rikkomisista.

Kantelija teki kesäkuussa 2000 oikeusasiamiehelle kantelun (asia 801/2000/PB), jossa hän valitti, että komissio ei ollut ilmoittanut hänelle Tanskan viranomaisten kanssa käymiensä keskustelujen tuloksista. Komissio totesi odottavansa kahden yhteisöjen tuomioistuimessa vireillä olevan asian ratkaisua, minkä vuoksi se ei voinut esittää kantelijalle lopullista oikeudellista näkemystään hänen Tanskaa vastaan tekemästään kantelusta. Oikeusasiamies hyväksyi tämän selityksen eikä havainnut hallinnollista epäkohtaa ja totesi, että komissio oli sitoutunut tekemään päätöksen kantelijan rikkomuskantelusta lokakuuhun 2001 mennessä.

Komissio ei kuitenkaan täyttänyt sitoumustaan tehdä päätelmä kantelijan rikkomuskantelusta lokakuuhun 2001 mennessä. Kantelija oli näin ollen tehnyt oikeusasiamiehelle uuden kantelun (asia 1237/2002/(PB)OV). Kyseisessä asiassa komissio oli myöntänyt, että kantelijan esittämiin kysymyksiin ei ollut vielä vastattu. Yhteenvetona voidaan todeta seuraavaa:
> i) Verotus, joka koskee Saksassa rekisteröityjen mutta Tanskassa käyttötarkoitukseen tarkoitettujen ajoneuvojen pitkäaikaista rajat ylittävää leasingvuokrausta. Komissio oli ilmoittanut kantelijalle, että se halusi odottaa yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota *asiassa Cura Anlagen* [(1)](#(1)){#Footnote1} ennen kuin se tekisi muita aloitteita ajoneuvojen pitkäaikaista rajat ylittävää leasingvuokrausta koskevien sääntöjen osalta. Yhteisöjen tuomioistuin antoi tuomionsa 21 päivänä maaliskuuta 2002.
>
> ii) Toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta Tanskaan tuotujen käytettyjen autojen verotus ja niiden arvon arviointi. Komissio oli ilmoittanut kantelijalle aikomuksestaan odottaa tuomioistuimen tuomiota *asiassa Gomes Valente* [(2).](#(2)){#Footnote2} Yhteisöjen tuomioistuin antoi asiassa tuomion 22 päivänä helmikuuta 2001. Lisäksi komissio oli päättänyt odottaa *Tulliasiamiestä ja Siiliniä* koskevan asian (3) ratkaisua. Asiassa annettiin tuomio 19.9.2002. Lisäksi komissio lähetti 1. kesäkuuta 2001 kaikille jäsenvaltioille kirjeen tiedottaakseen niille yhteisöjen tuomioistuimen *asiassa Gomes Valente* antaman tuomion seurauksista. Vastauksessaan Tanska vakuutti komissiolle, että sen säännöt olivat *Gomes Valente* -tapauksen tulosten mukaisia. Eräät jäsenvaltiot eivät kuitenkaan olleet vieläkään vastanneet komission 1. kesäkuuta 2001 päivättyyn kirjeeseen.{#Footnote3}

Asiassa 1237/2002/(PB)OV oikeusasiamies totesi, että komissio selitti, miksi se ei noudattanut sitoumustaan, toteamalla, että se piti parempana kokonaisvaltaista lähestymistapaa autoverotukseen liittyviin ongelmiin ja että sen tavoitteena oli ratkaista nämä ongelmat samanaikaisesti kaikissa jäsenvaltioissa, eli tekemällä yhteistyötä ja antamalla selkeällä ja yksinkertaisella kielellä kirjoitettu tiedonanto. Komissio totesi lisäksi, että kyseinen asia kuului oikeudenalaan, jota ei ollut vielä yhdenmukaistettu. Tämän perusteella oikeusasiamies katsoi, että "komission selitys sille, miksi se ei tehnyt päätöstä lokakuuhun 2001 mennessä, vaikka se oli sitoutunut tekemään niin, ei ole kohtuuton" (kohta 1.6). Oikeusasiamies huomautti kuitenkin, että "kantelijalla on mahdollisuus tehdä tulevaisuudessa uusi kantelu oikeusasiamiehelle, jos komissio viivästyy entisestään rikkomuskantelua koskevan päätöksen tekemisessä" (kohta 1.7).
*Käsiteltävänä oleva väite*   

Käsiteltävänä olevassa asiassa kantelija ilmoitti saaneensa komissiolta 20. lokakuuta 2003 päivätyn kirjeen, jossa ilmeisesti kehotettiin häntä toimittamaan lisätietoja Tanskan viranomaisten väitetyistä yhteisön oikeuden rikkomisista. Kantelijan mukaan hän vastasi tähän kehotukseen 2.2.2004 päivätyllä kirjeellä, jossa se toimitti komissiolle esimerkkejä väitetyistä rikkomisista ja ilmoitti sille näiden viranomaisten vaatimista veromaksuista. Kantelijan mukaan komissio vastasi, ettei se aio ryhtyä toimiin ennen unionin tuomioistuimessa vireillä olevan asian lopullista tuomiota.

Kantelija väitti, että komissio ei ollut noudattanut sitoumustaan tehdä päätelmä hänen rikkomuskantelustaan, joka koski Tanskan maahantuotujen autojen verotusta.

TARJOUS
-------

**Komission lausunto**   

Kantelu lähetettiin komissiolle, joka esitti tiivistetysti seuraavat huomautukset.
*Oikeudellinen tausta - kantelujen tutkiminen*   

Tutkiessaan kanteluja komissio noudattaa säännöksiä, jotka sisältyvät *komission tiedonantoon Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle suhteista kantelijaan yhteisön oikeuden rikkomistapauksissa* [(4).](#(4)){#Footnote4} Erityisesti on otettava huomioon seuraavat säännöt: 3 artikla (valitusten kirjaaminen); 8 artikla (valitusten tutkimisen määräaika -- yleinen sääntö, jonka mukaan päätös on tehtävä vuoden kuluessa ja kantelijalle on ilmoitettava, jos määräaikaa ei voida noudattaa) 9 artikla (kantelun tutkinnan tulos -- komissio päättää asiasta harkintansa mukaan ja pitää kantelun ajan tasalla) 10 artikla (asian käsittelyn päättäminen -- kantelijalle annettavaa ennakkoilmoitusta koskeva sääntö) 14 artikla (kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle).
*Komission huomautukset*   

Oikeusasiamiehelle tehty kantelu ei sisältänyt epäkohtia hallinnollisesta menettelystä, joka on esitetty *tiedonannossa Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle suhteista kantelijaan yhteisön oikeuden rikkomistapauksissa* [(5)](#(5)){#Footnote5} tai komission henkilöstön hyvän hallintotavan säännöstössä suhteissa yleisöön[(6).](#(6)){#Footnote6} Kantelussa sitä vastoin arvosteltiin sitä, että komissio oli käsitellyt kantelua aineellisesti eli sitä, ettei se ollut päättänyt aloittaa Tanskaa vastaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä, joka koski autojen leasingiin sovellettavia verotussääntöjä ja Tanskaan tuotuihin käytettyihin autoihin sovellettavia verotussääntöjä. Tätä kritiikkiä ei voitu hyväksyä.

Komissio ilmoitti kantelijalle 20. lokakuuta 2003 päivätyssä kirjeessään autojen rajat ylittävää leasing-vuokrausta koskevasta verotuskysymyksestä, että yhteisöjen tuomioistuimen asiassa *Cura Anlagen 21. maaliskuuta 2002 antaman tuomion[(7)](#(7)){#Footnote7} jälkeen se oli pyytänyt kaikkia jäsenvaltioita (eikä ainoastaan Tanskaa)* vahvistamaan, olivatko niiden oikeudelliset järjestelyt uuden oikeuskäytännön mukaisia. Kirjeessä todettiin myös, että rajat ylittävää vuokrausta koskeva ala*" on hyvin monimutkainen eikä sitä ole tällä hetkellä yhdenmukaistettu. Komissio on päättänyt omaksua kokonaisvaltaisen lähestymistavan, jossa otetaan huomioon eri jäsenvaltioiden tilanteet. \[...\] Sen vuoksi komissio aikoo odottaa, kunnes se saa jäsenvaltioilta vastaukset juuri lähetettyyn kirjeeseen, joka koskee niiden lainsäädännön yhteensopivuutta* asiassa Cura Anlagen annetun tuomion kanssa,*ennen kuin se päättää rikkomusmenettelyn aloittamisesta*".

Saatuaan 20 päivänä lokakuuta 2003 päivätyn komission kirjeen kantelija pyysi 10 päivänä marraskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä komissiota ryhtymään välittömästi toimenpiteisiin Tanskaa vastaan. Komissio vastasi kantelijalle uudelleen 12. joulukuuta 2003 ja ilmoitti odottavansa kaikilta jäsenvaltioilta saamiaan vastauksia ennen kuin se päättää rikkomusmenettelyn aloittamisesta ja ottavansa huomioon kantelijan toimittamat asiakirjat tarkastellessaan Tanskan vastausta.

Komissio ei ollut vieläkään saanut vastauksia kaikilta jäsenvaltioilta, vaikka se oli lähettänyt muistutuksia. Se korosti kuitenkin, että se piti edelleen parempana kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja että se käytti perustellusti harkintavaltaansa noudattamalla tätä lähestymistapaa. Kun kaikki vastaukset on tutkittu, komissio ottaa huomioon kaikki saamansa tiedot, myös kantelijan toimittamat tiedot. Kun komissio on päättänyt aloittaa rikkomusmenettelyn Tanskaa vastaan, se luonnollisesti ilmoittaa päätöksestään kantelijalle.

Kuten komissio huomautti oikeusasiamiehelle asiassa 1237/2002/PB esittämissään huomautuksissa, kantelija, joka näytti olevan osallisena useissa riita-asioissa Tanskan veroviranomaisten kanssa, voisi harkita asian saattamista Tanskan tuomioistuinten käsiteltäväksi. Asia saatetaan tämän jälkeen saattaa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi ennakkoratkaisun saamiseksi.

Käytettyjen maahantuotujen autojen verotuksen osalta komissio lähetti 1.6.2001 kaikille jäsenvaltioille kirjeen, jossa se ilmoitti niille asiassa *Gomes Valente* annetun tuomion seurauksista. Jotkin jäsenvaltiot eivät kuitenkaan olleet vieläkään vastanneet, vaikka komissio oli lähettänyt niille useita muistutuksia. Näin ollen tätä erityiskysymystä ei ollut vielä tutkittu perusteellisesti. On tärkeää korostaa, että operatiivisesta näkökulmasta tätä asiaa on käsiteltävä osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa koordinoidusti jäsenvaltioiden kanssa. Tanska oli kuitenkin vastannut komission 1 päivänä kesäkuuta 2001 päivättyihin kirjeisiin, ja Tanskan viranomaiset katsoivat, että Tanskan lainsäädäntö oli yhdenmukainen asiassa *Gomes Valente* annetun tuomion kanssa. Kantelijan kanssa käydyn lisäkirjeenvaihdon jälkeen komissio ilmoitti kantelijalle helmikuussa 2004, että ajoneuvojen verotuksen osalta komissio oli päättänyt odottaa yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota *asiassa Weigel* [(8).](#(8)){#Footnote8} Kyseinen tuomio annettiin 29 päivänä huhtikuuta 2004, ja komission toimivaltaiset yksiköt tutkivat sitä parhaillaan.
*Päätelmä*   

Komissio oli vastannut asianmukaisesti kaikkiin kirjeisiin, jotka kantelija oli lähettänyt kantelua 1237/2002/(PB)OV koskevan oikeusasiamiehen päätöksen jälkeen. Kussakin komission vastauksessa esitettiin yksityiskohtaisia lausumia asian asiakysymyksestä. Komissio luonnollisesti ilmoittaa hänelle henkilökohtaisesti kantelun lopputuloksesta.

Hyvä hallintokäytäntö (kuten tiedonannossa KOM/2002/14 ja komission hyvän hallintotavan säännöstössä todetaan) edellyttää, että päättäessään siitä, viedäänkö jäsenvaltio oikeuteen yhteisön oikeuden noudattamatta jättämisen vuoksi, komissio ottaa huomioon kaikki kantelijan esittämät huomautukset ja pyrkii samalla varmistamaan, että toimet, joita se toteuttaa asian tutkimiseksi, ovat oikeassa suhteessa haluttuun tavoitteeseen. Kun tutkinta on saatu päätökseen, komissio voi käyttää harkintavaltaansa päättäessään rikkomusmenettelyn aloittamisesta. Kun komissio päättää odottaa, kunnes kaikki jäsenvaltiot ovat vastanneet, ennen kuin se päättää, aloittaako se jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn kutakin jäsenvaltiota vastaan, ja omaksuu siten kokonaisvaltaisen lähestymistavan, se ei toimi ainoastaan järkevästi vaan käytti myös laillisesti harkintavaltaansa. Rikkomistapauksessa kantelijalla on oikeus odottaa, että komissio ottaa huomioon kaikki hänen esittämänsä merkitykselliset perustelut tutkiessaan asiaa, ja jos asian käsittelyn lopettamista ehdotetaan, että kantelijalle ilmoitetaan asiasta etukäteen kirjeessä, jossa esitetään syyt tähän. Hänellä ei kuitenkaan ole oikeutta vaatia, että komissio käynnistäisi jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn tai että se omaksuisi hänen tulkintansa sovellettavasta yhteisön oikeudesta. Edellä esitettyjen perustelujen ja oikeusasiamiehelle aiemmin lähetettyjen, samaan asiakirja-aineistoon liittyviä kanteluja koskevien huomautusten perusteella komissio ei katsonut, että se olisi laiminlyönyt hyvän hallinnon velvollisuutensa kantelijaa kohtaan.
**Kantelijan huomautukset**   

Komission lausunto toimitettiin kantelijalle. Kantelija pitäytyi huomautuksissaan kantelussaan.

OMBUDSMANin SUOSITUS
--------------------

**Suositusluonnos**   

Oikeusasiamies antoi 18. maaliskuuta 2005 komissiolle seuraavan suositusluonnoksen:
> Komission olisi tehtävä päätös kantelijan Tanskaa vastaan tekemästä rikkomuskantelusta mahdollisimman pian ja ilmoitettava päätöksestään kantelijalle.

Suositusluonnos perustui jäljempänä esitettyihin näkökohtiin.

1. Kantelija väitti, että komissio ei ollut noudattanut sitoumustaan tehdä päätelmä hänen rikkomuskantelustaan, joka koski Tanskan maahantuotujen autojen verotusta.

2. Käytettyjen maahantuotujen autojen verotuksen osalta komissio totesi 5.8.2004 antamassaan lausunnossa, että asiassa *Gomes Valente* annetun tuomion[(9)](#(9)){#Footnote9} jälkeen se oli lähettänyt kaikille jäsenvaltioille 1.6.2001 kirjeen, jossa se ilmoitti niille tuomion seurauksista. Jotkin jäsenvaltiot eivät kuitenkaan olleet vieläkään vastanneet, vaikka komissio oli lähettänyt niille useita muistutuksia. Näin ollen tätä erityiskysymystä ei ollut vielä tutkittu perusteellisesti. Komissio totesi, että toiminnallisesta näkökulmasta tätä asiaa on käsiteltävä osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa koordinoidusti jäsenvaltioiden kanssa. Komissio totesi kuitenkin, että Tanska oli vastannut sen 1 päivänä kesäkuuta 2001 päivättyyn kirjeeseen ja että Tanskan viranomaiset pitivät Tanskan lainsäädäntöä asiassa *Gomes Valente* annetun tuomion mukaisena. Kantelijan kanssa käydyn lisäkirjeenvaihdon jälkeen komissio ilmoitti kantelijalle helmikuussa 2004, että ajoneuvojen verotuksen osalta komissio oli päättänyt odottaa yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota *asiassa Weigel* [(10).](#(10)){#Footnote10} Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa *Weigel*antama tuomio annettiin 29. huhtikuuta 2004, ja komission toimivaltaiset yksiköt tutkivat sitä parhaillaan.

3. Henkilöautojen rajat ylittävän leasing-vuokrauksen osalta komissio viittasi lausunnossaan kantelijalle 20. lokakuuta 2003 lähettämäänsä kirjeeseen, jossa se ilmoitti kantelijalle, että rajat ylittävän leasing-vuokrauksen ala *"on hyvin monimutkainen eikä sitä ole tällä hetkellä yhdenmukaistettu. Komissio on päättänyt omaksua kokonaisvaltaisen lähestymistavan, jossa otetaan huomioon eri jäsenvaltioiden tilanteet. \[...\] Sen vuoksi komissio aikoo odottaa, kunnes se saa jäsenvaltioilta vastaukset juuri lähetettyyn kirjeeseen, joka koskee niiden lainsäädännön yhteensopivuutta* asiassa Cura Anlagen annetun tuomion kanssa, *ennen kuin se päättää rikkomusmenettelyn aloittamisesta*". Komissio totesi lausunnossaan, että se ei ollut vieläkään saanut vastauksia kaikilta jäsenvaltioilta, vaikka se oli lähettänyt muistutuksia. Se huomautti kuitenkin, että se piti edelleen parempana kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja käytti näin tehdessään harkintavaltaansa oikeutetusti. Kun kaikki vastaukset on tutkittu, komissio ottaa huomioon kaikki saamansa tiedot, myös kantelijan toimittamat tiedot. Kun komissio on päättänyt aloittaa rikkomusmenettelyn Tanskaa vastaan, se ilmoittaa päätöksestään kantelijalle.

4. Kantelija piti valituksensa voimassa.

5. Kuten oikeusasiamies totesi 13. lokakuuta 1997 tekemässään päätöksessä "*oma-aloitteisesta tutkimuksesta, joka koskee kansalaisten kansallisia viranomaisia koskeviin kanteluihin liittyviä komission hallinnollisia menettelyjä* ", komission huomautuksista kävi ilmi,*että "komission sisäisten sääntöjen mukaan päätös asian käsittelyn lopettamisesta ryhtymättä toimenpiteisiin tai päätös virallisen rikkomusmenettelyn aloittamisesta on tehtävä enintään vuoden kuluessa kantelun kirjaamisesta, lukuun ottamatta erityistapauksia, ++joiden syyt on ilmoitettava++*" (korostus lisätty).

6. Komission *Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle antaman tiedonannon suhteista kantelijaan yhteisön oikeuden rikkomistapauksissa* [(11)](#(11)){#Footnote11} 8 artiklassa todetaan nyt seuraavaa:   
   "Komission*yksiköt tutkivat valitukset yleensä tehdäkseen päätöksen virallisen ilmoituksen antamisesta tai asian käsittelyn lopettamisesta viimeistään vuoden kuluessa päivästä, jona pääsihteeristö on rekisteröinyt kantelun.*   
   *Jos tämä määräaika ylittyy, asiasta vastaava komission yksikkö ilmoittaa siitä kantelijalle kirjallisesti."*

7. Oikeusasiamies katsoi, että kun komissio ilmoittaa kantelijalle määräajan ylittymisestä, viivästys on perusteltava asianmukaisesti.

8. Nyt käsiteltävässä asiassa vaikuttaa kiistattomalta, että yhden vuoden määräaika oli ylittynyt. Kysymys oli siis siitä, oliko komissio perustellut asianmukaisesti, miksi kantelijan rikkomuskantelua koskevan päätöksen tekeminen oli viivästynyt.

9. Käsiteltävänä olevassa asiassa antamassaan lausunnossa komissio oli pääasiallisesti todennut noudattavansa kokonaisvaltaista lähestymistapaa yhteistyössä kaikkien jäsenvaltioiden kanssa. Se viittasi tietopyyntöihin, jotka se oli lähettänyt kaikille jäsenvaltioille 1. kesäkuuta 2001 ja vuonna 2002, ja ilmoitti odottavansa edelleen joidenkin jäsenvaltioiden vastauksia. Komissio ilmoitti, ettei se aikonut tehdä päätöstä kantelijan Tanskaa vastaan tekemästä rikkomuskantelusta saamatta ja analysoimatta vastauksia näihin tietopyyntöihin.

10. Kantelua 1237/2002/(PB)OV koskevassa päätöksessään, joka tehtiin 19. toukokuuta 2003, oikeusasiamies totesi, että komission päätös soveltaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa saattoi kohtuudella selittää, miksi kantelijan rikkomuskantelua koskevan päätöksen tekeminen oli viivästynyt lokakuuhun 2001 mennessä, joka oli aiemmin ilmoitettu päivämääräksi, jolloin komissio aikoi tehdä päätöksensä. Tässä tapauksessa oikeusasiamies kuitenkin huomautti, ettei hän todennut, että komissio voisi tosiasiallisesti pidättäytyä tekemästä päätöstä kantelijan rikkomuskantelusta niin kauan kuin se noudattaa kokonaisvaltaista lähestymistapaansa. Oikeusasiamiehen mielestä ei vaikuttanut johdonmukaiselta sen menettelyn kanssa, jota komissio sovelsi käsitellessään rikkomista koskevia kanteluja, että kantelijan rikkomista koskevasta kantelusta ei ollut tehty päätöstä sillä perusteella, että komissio ei ollut voinut saada jäsenvaltioilta vuosina 2001 ja 2003 pyytämiään tietoja[(12).](#(12)){#Footnote12} Vaikutti siltä, että komissiolla oli ollut huomattavasti aikaa yrittää saada nämä tiedot, eikä ollut selvää, miksi näihin tietopyyntöihin vastaamatta jättämisen pitäisi edelleen estää komissiota tekemästä päätöstä yksittäisistä rikkomista koskevista kanteluista. Oikeusasiamies huomautti tältä osin, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden on helpotettava komission tehtävää perustamissopimuksen valvojana perustamissopimuksen 211 artiklan[13 kohdan](#(13)){#Footnote13} mukaisesti. Jäsenvaltioiden on toimittava vilpittömässä yhteistyössä komission perustamissopimuksen 226 artiklan nojalla toteuttamassa tutkimuksessa ja toimitettava komissiolle kaikki tätä varten pyydetyt tiedot[(14).](#(14)){#Footnote14} Se, että jäsenvaltio kieltäytyy avustamasta komissiota sen tutkimuksissa, merkitsee sitä, että jäsenvaltio ei ole noudattanut 10 artiklan mukaista velvollisuuttaan helpottaa komission tehtävien hoitamista[(15).](#(15)){#Footnote15} Tällaisessa tapauksessa komissio voi saattaa asian yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi.   
    Jos komissio kuitenkin katsoi, että vaikeudet saada jäsenvaltioilta tietoja kokonaisvaltaisen lähestymistapansa puitteissa tekivät sen mahdottomaksi tehdä päätelmiä yksittäisistä rikkomista koskevista kanteluista, sen olisi harkittava vakavasti, pitäisikö tätä kokonaisvaltaista lähestymistapaa arvioida uudelleen.

11. Näiden seikkojen perusteella oikeusasiamies katsoi, että komissio oli syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan, ja antoi edellä mainitun suositusluonnoksen.

**Komission lausunto**   

Komissio esitti oikeusasiamiehen suositusluonnoksesta antamassaan yksityiskohtaisessa lausunnossa lyhyesti seuraavat huomautukset.

Oikeusasiamiehelle 29. maaliskuuta 2004 tekemänsä kantelun jälkeen kantelija kirjoitti komissiolle uudelleen 14. kesäkuuta 2004 ajoneuvojen arvostusmenettelyn järjestämisestä Tanskassa.

Kantelija kirjoitti 27 päivänä kesäkuuta 2004 uudelleen komissiolle ja teki uuden kantelun käytettyjen ajoneuvojen verotuksesta Tanskassa.

Verotuksen ja tulliliiton pääosasto toimitti 14.6.2004 päivätyn kirjeen oikeus- ja sisäasioiden pääosastolle lausuntoa varten ajoneuvojen arvonmääritysmenettelyn järjestämisestä Tanskassa. Se ilmoitti tästä kantelijalle 30 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä. Komissio pyysi kantelijalta 13 päivänä heinäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessään tietoja 27 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessään esitetystä uudesta kantelusta.

Kantelija toimitti pyydetyt tiedot 26 päivänä heinäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä ja lisäsi siihen uuden kantelun, joka koski käytettyjen ajoneuvojen verotusta Tanskassa. Komissio vastasi edellä mainittuihin kirjeisiin 4 päivänä elokuuta 2004 ja ilmoitti kantelijalle pitävänsä uutta kantelua perusteettomana.

Saatuaan oikeus- ja sisäasioiden pääosaston huomautukset kantelijan 14 päivänä kesäkuuta 2004 päivätystä kirjeestä komissio vastasi kyseiseen kirjeeseen 20 päivänä elokuuta 2004. Komissio ilmoitti kantelijalle pitävänsä kantelua perusteettomana.

Näistä kysymyksistä vastaava komission yksikkö oli joutunut luopumaan tavoitteestaan tehdä kaikkien jäsenvaltioiden osalta kokonaisarviointi *asiassa Gomes Valente* annetun tuomion jatkotoimista, koska vastausten saaminen joiltakin jäsenvaltioilta oli erittäin vaikeaa. Tämän vuoksi se oli tehnyt kokonaisarvioinnin Tanskan rekisteröintiverolainsäädännön yhteensopivuudesta EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan kanssa. Arvioinnin jälkeen komissio lähetti Tanskan viranomaisille 13 päivänä syyskuuta 2004 päivätyn kirjeen, joka sisälsi huomautuksia ja kysymyksiä. Muistutus lähetettiin 31. tammikuuta 2005. Tanskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle, että vastaus lähetettäisiin todennäköisesti huhtikuun 2005 loppuun mennessä.

Komissio ilmoitti kantelijalle 7 päivänä lokakuuta 2004 päivätyllä kirjeellä, että asiassa *Gomes Valente* annetun tuomion perusteella oli tehty arviointi ja että edellä mainittu kirje oli lähetetty Tanskan viranomaisille. Se ilmoitti hänelle myös, että se ei katsonut Tanskan lainsäädännön sisältävän sääntöjä, joiden mukaan toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevan käytetyn auton verotusarvo ylittäisi yleisesti Tanskassa jo rekisteröidyn samankaltaisen ajoneuvon arvoon sisältyvän jäännösveron, ja että se ei ollut löytänyt näyttöä siitä, että Tanskan veroviranomaiset olisivat järjestelmällisesti tehneet virheellisiä arviointeja.

Saatuaan oikeusasiamiehen suositusluonnoksen tässä asiassa komissio osoitti kantelijalle 12. huhtikuuta 2005 täydentävän kirjeen, jossa se ehdotti, että kantelija ei ollut ymmärtänyt, että sen 7. lokakuuta 2004 päivätty kirje sisälsi sen näkemyksen, jonka mukaan hänen kantelunsa käytettyjen ajoneuvojen verotusta koskeva näkökohta oli perusteeton. Komissio totesi 12 päivänä huhtikuuta 2005 päivätyssä kirjeessään nimenomaisesti, että kantelu oli tältä osin perusteeton, ja viittasi aiempiin kirjeisiin ja selityksiin. Se huomautti, että Tanskan viranomaisille osoitettu kirje koski kysymyksiä ja valituksia, joita ei ollut esitetty kantelijan omissa kanteluissa. Se ilmoitti hänelle myös, että komission olisi katsottava käsitelleen hänen valituksensa toista näkökohtaa (vuokraus), johon komissio ei ollut vielä vastannut, viemällä Tanskan yhteisöjen tuomioistuimeen[tältä osin (16).](#(16)){#Footnote16} Komissio sitoutui ilmoittamaan kantelijalle tuomioistuimen kyseisessä asiassa antamasta tuomiosta ja komission mahdollisista jatkotoimista[(17).](#(17)){#Footnote17} Syy siihen, miksi kantelijalle ei ollut ilmoitettu rikkomusmenettelystä aiemmin, oli se, että toimen oli toteuttanut jokin muu pääosasto kuin verotuksen ja tulliliiton pääosasto. Komissio myönsi, että henkilöstön merkittävän vaihtuvuuden vuoksi oli valitettavaa, että asiaa viime vuosina käsitelleille virkamiehille ei ollut ilmoitettu jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn olemassaolosta.

Kantelija pyysi 10 päivänä toukokuuta 2005 päivätyllä kirjeellä arvioimaan uudelleen kysymystä siitä, arvostavatko Tanskan viranomaiset järjestelmällisesti tuotuja käytettyjä autoja väärin. Komissio hyväksyi kantelijan pyynnön ja tarkasteli uudelleen kaikkia kantelijan toimittamia asiakirjoja. Se vastasi 15.6.2005 päivätyllä kirjeellä, jossa se vahvisti aikaisemmat päätelmänsä ja selitti yksityiskohtaisesti, miksi sillä ei ollut mitään todisteita, jotka osoittaisivat yhteisöjen tuomioistuimessa, että Tanskan viranomaiset olivat järjestelmällisesti arvioineet väärin maahan tuotuja käytettyjä autoja.
**Kantelijan huomautukset**   

Oikeusasiamies vastaanotti 3. lokakuuta 2005 kantelijan huomautukset komission yksityiskohtaisesta lausunnosta.

Kantelija kiisti*\[komission\] väitteen, jonka mukaan se olisi tutkinut perusteellisesti käsiteltävänä olevat asiat ja arvioinut niille esitetyn vähäisen todistusaineiston.* Hän esitteli "*3 monista tapauksista, jotka tukevat väitettämme*":

*1. Tanskassa arvonmääritys tehdään sillä ehdolla, että auto kunnostetaan ja saatetaan myyntivalmiiksi. \[Tanska\] toteaa tämän omissa julkaisuissaan. Komissio on useaan otteeseen ilmoittanut olevansa tietoinen tästä seikasta. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioissa C-47/88 ja C-393/98 \[sic\]* todetaan, *että arvonmääritys on tehtävä sillä edellytyksellä, että auto saapuu maahan rajan kautta. On sanomattakin selvää, että kunnostuksen verotusta ei sovelleta kotimaisiin ajoneuvoihin.*

*2. \[Kantelija\] toi ja myi vuosina 1999--2003 yli 500 VW Lupo 3L:n käytettyä autoa \[D\]anesille. Vaikka jokainen auto oli käytetty auto Saksasta - yhtäkään autoa ei arvioitu arvolla, joka alitti täysin saman kokoonpanon uuden auton hinnan Tanskassa.*

*3. Toisin kuin \[Tanska\] väittää - että arvostusaika on muutama viikko - olemme toimittaneet komissiolle runsaasti todisteita siitä, että se kestää yleensä noin vuoden, mikä tekee ajoneuvon myynnistä käytännössä mahdotonta, koska emme tiedä veron kokonaismäärää ennen sitä. Komissio toteaa 4. marraskuuta 1998 päivätyssä viestissään 88/C 281/08, että "kohtuullinen määräaika" auton tarkastamiselle, arvioinnille ja rekisteröinnille on kolme viikkoa. Pelkästään arvostus kestää usein 6 kuukautta - 1 vuosi tai enemmän - mikä ei ole täysin hyväksyttävää, ja valtava este tuonnillemme*".

Kantelija lisäsi, että "eivät*rehellisesti ottaen usko, että komissio - tietoisena näistä tosiseikoista - voi väittää, että "toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevien käytettyjen ajoneuvojen rekisteröintivero ei yleensä järjestelmällisesti ylitä Tanskassa jo rekisteröidyn samankaltaisen ajoneuvon arvoon sisältyvää jäännösveroa".*

PÄÄTÖS
------

**1 Väitetty päätelmän tekemättä jättäminen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kantelusta**   

1.1 Vuonna 1998 kantelija, tanskalainen autokauppias, valitti komissiolle Tanskan väitetyistä autoverotusta koskevista yhteisön oikeuden rikkomisista. Kantelijan rikkomusta koskeva kantelu koski käytettyjen maahantuotujen autojen verotusta ja rajat ylittävää pitkäaikaista leasing-vuokrausta. Kantelija oli tehnyt oikeusasiamiehelle kaksi muuta kantelua: asia 801/2000/PB ja asia 1237/2002/(PB)OV. Asiassa 801/2000/PB komissio ilmoitti odottavansa kahden yhteisöjen tuomioistuimessa vireillä olevan asian ratkaisua, minkä vuoksi se ei voinut esittää kantelijalle lopullista oikeudellista näkemystään hänen Tanskaa vastaan tekemästään kantelusta. Oikeusasiamies hyväksyi tämän selityksen ja totesi, että komissio oli sitoutunut tekemään päätöksen hänen rikkomuskantelustaan lokakuuhun 2001 mennessä. Komissio ei kuitenkaan noudattanut tätä sitoumusta. Asiassa 1237/2002/(PB)OV komissio selitti, ettei se noudattanut sitoumustaan, toteamalla, että se piti parempana kokonaisvaltaista lähestymistapaa autoverotukseen liittyviin ongelmiin ja että sen tavoitteena oli ratkaista nämä ongelmat samanaikaisesti kaikissa jäsenvaltioissa, eli tekemällä yhteistyötä ja antamalla selkeällä ja yksinkertaisella kielellä kirjoitettu tiedonanto. Komissio totesi lisäksi, että kyseinen asia kuului oikeudenalaan, jota ei ollut vielä yhdenmukaistettu. Oikeusasiamies katsoi, että nämä olivat perusteltuja syitä siihen, miksi komissio ei ollut tehnyt päätöstä lokakuuhun 2001 mennessä, ja päätti näin ollen kantelua koskevan tutkimuksensa 19. toukokuuta 2003. Oikeusasiamies huomautti kuitenkin, että "kantelijalla on mahdollisuus tehdä tulevaisuudessa uusi kantelu oikeusasiamiehelle, jos komissio viivästyy entisestään rikkomuskantelua koskevan päätöksen tekemisessä" (kohta 1.7).

1.2 Tässä oikeusasiamiehelle 29.3.2004 osoitetussa kantelussa kantelija ilmoitti saaneensa komissiolta 20.10.2003 päivätyn kirjeen, jossa häntä ilmeisesti kehotettiin toimittamaan lisätietoja yhteisön oikeuden väitetyistä rikkomisista. Kantelijan mukaan hän vastasi tähän kehotukseen 2.2.2004 päivätyllä kirjeellä, jossa hän toimitti komissiolle esimerkkejä Tanskan viranomaisten väitetyistä rikkomuksista ja ilmoitti sille näiden viranomaisten vaatimista veromaksuista. Kantelijan mukaan komissio vastasi, ettei se aio ryhtyä toimiin ennen unionin tuomioistuimessa vireillä olevan asian lopullista tuomiota. Kantelija väitti oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa, että komissio ei ollut noudattanut sitoumustaan tehdä päätelmä hänen rikkomuskanteluistaan, jotka koskivat Tanskan maahantuotujen autojen verotusta.

1.3 Käytettyjen maahantuotujen autojen verotuksen osalta komissio totesi 5.8.2004 antamassaan lausunnossa, että asiassa *Gomes Valente* annetun tuomion[(18)](#(18)){#Footnote18} jälkeen se oli lähettänyt kaikille jäsenvaltioille 1.6.2001 kirjeen, jossa se ilmoitti niille tuomion seurauksista. Jotkin jäsenvaltiot eivät kuitenkaan olleet vieläkään vastanneet, vaikka komissio oli lähettänyt niille useita muistutuksia. Näin ollen tätä erityiskysymystä ei ollut vielä tutkittu perusteellisesti. Komissio totesi, että toiminnallisesta näkökulmasta tätä asiaa on käsiteltävä osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa koordinoidusti jäsenvaltioiden kanssa. Komissio totesi kuitenkin, että Tanska oli vastannut sen 1 päivänä kesäkuuta 2001 päivättyyn kirjeeseen ja että Tanskan viranomaiset pitivät Tanskan lainsäädäntöä asiassa *Gomes Valente* annetun tuomion mukaisena. Kantelijan kanssa käydyn lisäkirjeenvaihdon jälkeen komissio ilmoitti kantelijalle helmikuussa 2004, että ajoneuvojen verotuksen osalta komissio oli päättänyt odottaa yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota *asiassa Weigel* [(19).](#(19)){#Footnote19} Asiassa annettiin tuomio 29.4.2004, ja komission toimivaltaiset yksiköt tutkivat sitä parhaillaan.

1.4 Komissio viittasi lausunnossaan kantelijalle 20. lokakuuta 2003 lähettämäänsä kirjeeseen, jossa se ilmoitti hänelle, että autojen rajatylittävän leasing-vuokrauksen ala*" on hyvin monimutkainen eikä sitä ole tällä hetkellä yhdenmukaistettu. Komissio on päättänyt omaksua kokonaisvaltaisen lähestymistavan, jossa otetaan huomioon eri jäsenvaltioiden tilanteet. \[...\] Sen vuoksi komissio aikoo odottaa, kunnes se saa jäsenvaltioilta vastaukset juuri lähetettyyn kirjeeseen, joka koskee niiden lainsäädännön yhteensopivuutta* asiassa Cura Anlagen annetun tuomion kanssa,*ennen kuin se päättää rikkomusmenettelyn aloittamisesta*". Komissio totesi lausunnossaan, että se ei ollut vieläkään saanut vastauksia kaikilta jäsenvaltioilta, vaikka se oli lähettänyt muistutuksia. Se huomautti kuitenkin, että se piti edelleen parempana kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja käytti näin tehdessään harkintavaltaansa oikeutetusti. Kun kaikki vastaukset on tutkittu, komissio ottaa huomioon kaikki saamansa tiedot, myös kantelijan toimittamat tiedot. Kun komissio on päättänyt aloittaa rikkomusmenettelyn Tanskaa vastaan, se ilmoittaa päätöksestään kantelijalle.

1.5 Kantelija pitäytyi huomautuksissaan kantelussaan.

1.6 Oikeusasiamies antoi 18. maaliskuuta 2005 suositusluonnoksen, jossa hän suositteli, että komissio tekisi mahdollisimman pian päätöksen kantelijan Tanskaa vastaan tekemästä rikkomuskantelusta ja ilmoittaisi päätöksestään kantelijalle.

1.7 Oikeusasiamiehen suositusluonnoksesta antamassaan yksityiskohtaisessa lausunnossa komissio totesi joutuneensa luopumaan tavoitteestaan tehdä kaikkien jäsenvaltioiden osalta kokonaisarviointi *asiassa Gomes Valente* annetun tuomion jatkotoimista, koska joillakin niistä oli suuria vaikeuksia saada vastauksia. Tämän vuoksi se oli tehnyt kokonaisarvioinnin Tanskan rekisteröintiverolainsäädännön yhteensopivuudesta EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan kanssa. Arvioinnin jälkeen komissio lähetti Tanskan viranomaisille 13 päivänä syyskuuta 2004 päivätyn kirjeen, joka sisälsi huomautuksia ja kysymyksiä. Muistutus lähetettiin 31. tammikuuta 2005. Tanskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle, että vastaus lähetettäisiin todennäköisesti huhtikuun 2005 loppuun mennessä. Komissio ilmoitti kantelijalle 7 päivänä lokakuuta 2004 päivätyllä kirjeellä, että asiassa *Gomes Valente* annetun tuomion perusteella oli tehty arviointi ja että edellä mainittu kirje oli lähetetty Tanskan viranomaisille. Se ilmoitti hänelle myös, ettei se katsonut Tanskan lainsäädännön sisältävän sääntöjä, joiden mukaan toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevan käytetyn auton verotusarvo ylittäisi yleisesti Tanskassa jo rekisteröidyn samankaltaisen ajoneuvon arvoon sisältyvän jäännösveron, ja ettei se ollut löytänyt näyttöä siitä, että Tanskan veroviranomaiset olisivat *järjestelmällisesti* arvioineet käytetyt autot väärin. Saatuaan oikeusasiamiehen suositusluonnoksen tässä asiassa komissio lähetti kantelijalle täydentävän kirjeen 12. huhtikuuta 2005. Tässä kirjeessä komissio totesi erityisesti, että tuotuja käytettyjä autoja koskeva valitus oli perusteeton, viitaten aiempiin kirjeisiin ja selityksiin. Se ilmoitti hänelle myös, että komission olisi katsottava käsitelleen hänen kantelunsa toista näkökohtaa (leasingiin liittyvä verotus), johon komissio ei ollut vielä vastannut, vietyään Tanskan yhteisöjen tuomioistuimeen tästä kysymyksestä(20). Komissio sitoutui ilmoittamaan kantelijalle tuomioistuimen kyseisessä asiassa antamasta tuomiosta ja komission mahdollisista jatkotoimista. Syy siihen, miksi kantelijalle ei ollut ilmoitettu rikkomusmenettelystä aiemmin, oli se, että toimen oli toteuttanut jokin muu pääosasto kuin verotuksen ja tulliliiton pääosasto. Komissio myönsi, että henkilöstön merkittävän vaihtuvuuden vuoksi oli valitettavaa, että asiaa viime vuosina käsitelleille virkamiehille ei ollut ilmoitettu jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn olemassaolosta. Kantelija pyysi 10 päivänä toukokuuta 2005 päivätyllä kirjeellä arvioimaan uudelleen kysymystä siitä, ovatko Tanskan viranomaiset järjestelmällisesti arvioineet väärin maahantuodut käytetyt autot. Komissio hyväksyi kantelijan pyynnön ja tarkasteli uudelleen kaikkia kantelijan toimittamia asiakirjoja. Se vastasi 15 päivänä kesäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellä, jossa se vahvisti aiemman päätelmänsä ja selitti yksityiskohtaisesti, miksi sillä ei ollut mitään todisteita, jotka osoittaisivat yhteisöjen tuomioistuimessa, että Tanskan viranomaiset arvioivat järjestelmällisesti väärin maahantuodut käytetyt autot.{#Footnote20}

1.8 Oikeusasiamiehen suositusluonnoksesta annetusta komission yksityiskohtaisesta lausunnosta käy ilmi, että komissio on tehnyt päätöksiä autojen leasingvuokraukseen liittyvästä verotuksesta sekä käytettyjen autojen tuonnista ja että se on tiedottanut kantelijalle päätöksistään. Oikeusasiamies toteaa näin ollen, että komissio on hyväksynyt suositusluonnoksen.

1.9 Huomautuksissaan komission yksityiskohtaisesta lausunnosta suositusluonnoksesta kantelija esitti seuraavat kolme seikkaa:

1. "Tanskassa*arvonmääritys tehdään sillä edellytyksellä, että auto kunnostetaan ja saatetaan myyntivalmiiksi. \[Tanska\] toteaa tämän omissa julkaisuissaan. Komissio on useaan otteeseen ilmoittanut olevansa tietoinen tästä seikasta. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioissa C-47/88 ja C-393/98 \[sic\]* todetaan, *että arvonmääritys on tehtävä sillä edellytyksellä, että auto saapuu maahan rajan kautta. On sanomattakin selvää, että kunnostuksen verotusta ei sovelleta kotimaisiin ajoneuvoihin.*
2. *\[Kantelija\] toi ja myi vuosina 1999--2003 yli 500 VW Lupo 3L:n käytettyä autoa \[D\]anesille. Vaikka jokainen auto oli käytetty auto Saksasta - yhtäkään autoa ei arvioitu arvolla, joka alitti täysin saman kokoonpanon uuden auton hinnan Tanskassa.*
3. *Toisin kuin \[Tanska\] väittää - että arvostusaika on muutama viikko - olemme toimittaneet komissiolle runsaasti todisteita siitä, että se kestää yleensä noin vuoden, mikä tekee ajoneuvon myynnistä käytännössä mahdotonta, koska emme tiedä veron kokonaismäärää ennen sitä. Komissio toteaa 4. marraskuuta 1998 päivätyssä viestissään 88/C 281/08, että "kohtuullinen määräaika" auton tarkastamiselle, arvioinnille ja rekisteröinnille on kolme viikkoa. Pelkästään arvostus kestää usein 6 kuukautta - 1 vuosi tai enemmän - mikä ei ole täysin hyväksyttävää, ja valtava este tuonnillemme*".

Kantelija totesi lopuksi, että "rehellisesti*sanottuna komissio ei voi näistä tosiseikoista tietoisena väittää, että toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevien käytettyjen ajoneuvojen rekisteröintivero ei yleensä järjestelmällisesti ylitä Tanskassa jo rekisteröidyn samankaltaisen ajoneuvon arvoon sisältyvää jäännösveroa".*

1.10 Oikeusasiamies huomauttaa, että tässä tutkimuksessa tutkittiin väitettä, jonka mukaan komissio ei ollut noudattanut sitoumustaan tehdä päätös kantelijan rikkomuskantelusta, joka koski Tanskan maahantuotujen autojen verotusta. Juuri tähän väitteeseen viitattiin oikeusasiamiehen kirjeessä, jossa kantelijalle ilmoitettiin tutkimuksen aloittamisesta. Väite on käsitelty suositusluonnoksessa, ja komissio on hyväksynyt suosituksen (ks. edellä). Kantelijan edellisissä huomautuksissaan esittämät kolme seikkaa, joihin on viitattu edellä, koskevat komission päätelmän asiasisältöä, joka koskee yhtä hänen rikkomista koskevan kantelunsa näkökohtaa. Ne eivät kuulu tämän tutkimuksen piiriin, kuten edellä on kuvattu. Tämän tutkimuksen edistyneen tilanteen vuoksi oikeusasiamies ei pidä asianmukaisena tutkia kantelijan esittämiä kolmea edellä mainittua seikkaa. Kantelija voisi kuitenkin harkita asiaa koskevan uuden kantelun tekemistä oikeusasiamiehelle kehotettuaan komissiota käsittelemään erityisesti näitä kohtia[(21).](#(21)){#Footnote21}
**2 Päätelmät**   

Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komissio on hyväksynyt hänen suositusluonnoksensa ja että sen täytäntöönpanemiseksi toteutetut toimenpiteet ovat tyydyttäviä.

Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös komission puheenjohtajalle.

Teidän vilpittömästi,

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

*** ** * ** ***

[(1)](#Footnote1){#(1)} Asia C-451/99, *Cura Anlagen,* Kok. 2002, s. I-3193.

[(2)](#Footnote2){#(2)} Asia C-393/98, *Gomes Valente,* Kok. 2001, s. I-1327.

[(3)](#Footnote3){#(3)} Asia C-101/00, *Tulliasiamies ja Siilin,* Kok. 2001, s. I-7487.

[(4)](#Footnote4){#(4)} EYVL 2002, C 244, s. 5.

[(5)](#Footnote5){#(5)} EYVL 2002, C 244, s. 5.

[(6)](#Footnote6){#(6)} EYVL 2000, L 308, s. 26, liite, s. 32.

[(7)](#Footnote7){#(7)} Asia C-451/99, *Cura Anlagen,* Kok. 2002, s. I-3193.

[(8)](#Footnote8){#(8)} Asia C-387/01, *Weigel,* tuomio 29.4.2004 (Kok. 2004, s. I-4981).

[(9)](#Footnote9){#(9)} Asia C-393/98, *Gomes Valente,* Kok. 2001, s. I-1327.

[(10)](#Footnote10){#(10)} Asia C-387/01, *Weigel,* tuomio 29.4.2004 (Kok. 2004, s. I-4981).

[(11)](#Footnote11){#(11)} EYVL 2002, C 244, s. 5.

[(12)](#Footnote12){#(12)} Suositusluonnoksesta antamassaan lausunnossa komissio totesi, että oikea ajankohta oli vuosi 2003 (syyskuu) eikä vuosi 2002, kuten suositusluonnoksessa todetaan.

[(13)](#Footnote13){#(13)} "\[...\] komissio - varmistaa, että tämän sopimuksen määräyksiä ja toimielinten sen nojalla toteuttamia toimenpiteitä sovelletaan".

[(14)](#Footnote14){#(14)} Asia C-192/84, *komissio v. Kreikka,* Kok. 1985, s. 3967, 19 kohta.

[(15)](#Footnote15){#(15)} Asia C-240/86, *komissio v. Kreikka,* Kok. 1988, s. 1835, 28 kohta.

[(16)](#Footnote16){#(16)} Asia C-464/02, *komissio v. Tanska,* tuomio 15.9.2005 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

[(17)](#Footnote17){#(17)} Edellä mainitussa asiassa *C-464/02, komissio vastaan Tanska,* antamassaan tuomiossa, joka seurasi komission lausuntoa, yhteisöjen tuomioistuin totesi Tanskaa vastaan seuraavaa:

"siltä*osin kuin*

*-- sen lainsäädännön ja hallinnollisen käytännön mukaan työntekijät, jotka asuvat Tanskassa ja työskentelevät toisessa jäsenvaltiossa muussa kuin pääasiallisessa työssään, eivät voi käyttää työ- tai yksityistarkoituksessa työsuhdeajoneuvoa, joka on rekisteröity siinä toisessa jäsenvaltiossa, johon heidän työnantajansa yritys on sijoittautunut, ja*

*-- sen lainsäädännön ja hallinnollisen käytännön mukaan työntekijät, joiden asuinpaikka on Tanskassa ja jotka työskentelevät toisessa jäsenvaltiossa, voivat käyttää työ-, elinkeino- tai yksityistarkoituksiin tässä toisessa jäsenvaltiossa, jossa heidän työnantajansa kotipaikka tai päätoimipaikka sijaitsee, rekisteröityä työsuhdeajoneuvoa, jota ei ole tarkoitettu pääasiallisesti vakituiseen eikä tosiasialliseen käyttöön Tanskassa, ainoastaan sillä edellytyksellä, että työskentely tämän työnantajan palveluksessa on heidän päätyönsä ja että tästä maksetaan veroa,*

*Tanskan kuningaskunta ei ole noudattanut EY 39 artiklan mukaisia velvoitteitaan."*

[(18)](#Footnote18){#(18)} Asia C-393/98, *Gomes Valente,* tuomio 13.3.2001 (Kok. 2001, s. I-1327).

[(19)](#Footnote19){#(19)} Asia C-387/01, *Weigel,* tuomio 29.4.2004 (Kok. 2004, s. I-4981).

[(20)](#Footnote20){#(20)} Asia C-464/02, *komissio v. Tanska,* tuomio 15.9.2005 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa); ks. alaviite 17 edellä).

[(21)](#Footnote21){#(21)} Oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 4 kohdassa säädetään, että "kantelu*on tehtävä kahden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona kantelun tekijä on saanut tietoonsa kantelun perusteena olevat tosiseikat, ja ennen kantelua on käytävä läpi asianmukaiset hallinnolliset menettelyt asianomaisissa toimielimissä ja elimissä."*