Strasbourg, 12. toukokuuta 2006

Hyvä H.

Teitte 29. maaliskuuta 2004 kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle maahantuotujen autojen verotuksesta.

Toimitin kantelun 3.5.2004 Euroopan komission puheenjohtajalle. Komissio antoi lausuntonsa 5. elokuuta 2004. Toimitin sen Teille 5. lokakuuta 2004 lähettämällänne kehotuksella esittää huomautuksia.

Tein 18. maaliskuuta 2005 suositusluonnoksen komissiolle ja ilmoitin siitä teille samana päivänä.

Komissio lähetti minulle 8. heinäkuuta 2005 yksityiskohtaisen lausuntonsa suositusluonnoksestani. Toimitin sen Teille 30. syyskuuta 2005 lähettämällänne kehotuksella esittää huomautuksia.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

Väärinkäsitysten välttämiseksi on tärkeää muistaa, että EY:n perustamissopimuksessa oikeusasiamies valtuutetaan tutkimaan mahdollisia hallinnollisia epäkohtia ainoastaan yhteisön toimielinten ja elinten toiminnassa. Oikeusasiamiehen ohjesäännössä määrätään nimenomaisesti, että oikeusasiamiehelle ei saa tehdä kantelua minkään muun viranomaisen tai henkilön toimista.

Kanteluanne koskevat oikeusasiamiehen tutkimukset on näin ollen suunnattu sen tutkimiseen, onko komission toiminnassa ilmennyt hallinnollisia epäkohtia.

KILPAILUKYKY

Kantelija, tanskalainen autokauppias, oli kirjoittanut komissiolle useita kertoja Tanskan väitetyistä autoverotusta koskevan yhteisön lainsäädännön rikkomisista. Komissio oli kirjannut kantelijan nimissä tehdyn rikkomista koskevan kantelun, jonka se oli lopettanut vuonna 1997 perusteettomana. Vuonna 1998 komissio kirjasi Tanskaa vastaan uuden rikkomuskantelun hänen nimellään. Komissio ja kantelija ovat sittemmin olleet usein yhteydessä Tanskan viranomaisten väitettyihin yhteisön oikeuden rikkomisiin.

Kesäkuussa 2000 kantelija teki oikeusasiamiehelle kantelun (asia 801/2000/PB), jossa hän valitti, että komissio ei ollut ilmoittanut hänelle Tanskan viranomaisten kanssa käymiensä keskustelujen tuloksista. Komissio ilmoitti odottavansa kahden unionin tuomioistuimessa vireillä olevan asian ratkaisua, minkä vuoksi se ei voinut esittää kantelijalle lopullista oikeudellista kantaansa hänen Tanskaa vastaan tekemäänsä kanteluun. Oikeusasiamies hyväksyi tämän selityksen eikä havainnut hallinnollista epäkohtaa todeten, että komissio oli sitoutunut tekemään päätöksen kantelijan rikkomuskantelusta lokakuuhun 2001 mennessä.

Komissio ei kuitenkaan täyttänyt sitoumustaan tehdä päätös kantelijan rikkomuskantelusta lokakuuhun 2001 mennessä. Kantelija oli näin ollen tehnyt oikeusasiamiehelle uuden kantelun (asia 1237/2002/(PB)OV). Kyseisessä asiassa komissio oli myöntänyt, että kantelijan esittämiin kysymyksiin oli vielä vastattava. Yhteenvetona voidaan todeta seuraavaa:

i) Sellaisten ajoneuvojen rajatylittävään pitkäaikaiseen leasingvuokraukseen liittyvä verotus, jotka on rekisteröity Saksassa mutta joiden käyttötarkoitus on Tanskassa. Komissio oli ilmoittanut kantelijalle haluavansa odottaa yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota asiassa Cura Anlagen (1) ennen kuin se tekee muita aloitteita, jotka koskevat ajoneuvojen rajatylittävää pitkäaikaista leasing-vuokrausta koskevia sääntöjä. Yhteisöjen tuomioistuin antoi tuomionsa 21 päivänä maaliskuuta 2002.

ii) Toisesta Euroopan unionin maasta Tanskaan tuotujen käytettyjen autojen verotus ja tällaisten autojen arvon arviointi. Komissio oli ilmoittanut kantelijalle aikomuksestaan odottaa yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota asiassa Gomes Valente (2). Yhteisöjen tuomioistuin antoi asiassa tuomion 22.2.2001. Lisäksi komissio oli päättänyt odottaa Tulliasiamiestä ja Siiliniä koskevan asian (3) ratkaisua. Asiassa annettiin tuomio 19.9.2002. Lisäksi komissio lähetti 1. kesäkuuta 2001 kaikille jäsenvaltioille kirjeen, jossa se tiedotti niille yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Gomes Valente antaman tuomion seurauksista. Vastauksessaan Tanska vakuutti komissiolle, että sen säännöt olivat asiassa Gomes Valente annetun tuomion mukaisia. Jotkin jäsenvaltiot eivät kuitenkaan olleet vielä vastanneet komission 1. kesäkuuta 2001 päivättyyn kirjeeseen.

Asiassa 1237/2002/(PB)OV oikeusasiamies totesi, että komissio selitti, ettei se ollut noudattanut sitoumustaan, toteamalla, että se piti parempana kokonaisvaltaista lähestymistapaa autoverotukseen liittyviin ongelmiin ja että sen tavoitteena oli ratkaista nämä ongelmat samanaikaisesti kaikissa jäsenvaltioissa, nimittäin tekemällä yhteistyötä ja julkaisemalla selkeällä ja yksinkertaisella kielellä kirjoitettu tiedonanto. Komissio totesi lisäksi, että kyseessä oleva asia kuului oikeudenalaan, jota ei ollut vielä yhdenmukaistettu. Tämän perusteella oikeusasiamies totesi, että "komission selvitys siitä, miksi se ei tehnyt päätöstä lokakuuhun 2001 mennessä, vaikka se oli sitoutunut tekemään niin, ei ole kohtuuton" (kohta 1.6). Oikeusasiamies huomautti kuitenkin, että "kantelijalla on mahdollisuus tehdä tulevaisuudessa uusi kantelu oikeusasiamiehelle, jos komissio viivyttää edelleen päätöstään rikkomuskantelusta" (kohta 1.7).

Käsiteltävänä oleva väite

Käsiteltävänä olevassa asiassa kantelija ilmoitti saaneensa komissiolta 20.10.2003 päivätyn kirjeen, jossa häntä ilmeisesti kehotettiin toimittamaan lisätietoja Tanskan viranomaisten väitetyistä yhteisön oikeuden rikkomisista. Kantelijan mukaan hän vastasi tähän kehotukseen 2.2.2004 päivätyllä kirjeellä, jossa hän toimitti komissiolle esimerkkejä väitetyistä rikkomisista ja ilmoitti komissiolle näiden viranomaisten vaatimista veroista. Kantelijan mukaan komissio vastasi, että se ei ryhtyisi toimiin ennen unionin tuomioistuimessa vireillä olevan asian lopullista tuomiota.

Kantelija väitti, että komissio ei ollut noudattanut sitoumustaan tehdä johtopäätös hänen rikkomuskantelustaan, joka koski maahantuotujen autojen verotusta Tanskassa.

KYSYMYS

Komission lausunto

Kantelu lähetettiin komissiolle, joka esitti tiivistetysti seuraavat huomautukset.

Oikeudellinen tausta – kantelujen tutkinta

Tutkiessaan kanteluja komissio noudattaa säännöksiä, jotka sisältyvät komission tiedonantoon Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle kantelijan asemasta yhteisön oikeuden rikkomistapauksissa (4). Erityisesti on otettava huomioon seuraavat säännöt: 3 artikla (valitusten kirjaaminen); 8 artikla (valitusten tutkimisen määräaika - yleinen sääntö, jonka mukaan päätös on tehtävä vuoden kuluessa ja kantelijalle on ilmoitettava, jos määräaikaa ei voida noudattaa) 9 artikla (kantelun tutkinnan tulokset – komissio tekee päätöksensä harkintansa mukaan ja pitää kantelun ajan tasalla) 10 artikla (asian käsittelyn lopettaminen - sääntö, jonka mukaan kantelijalle on annettava ennakkoilmoitus) 14 artikla (kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle).

Komission huomautukset

Oikeusasiamiehelle tehty kantelu ei sisältänyt valituksia hallinnollisesta menettelystä, joka on esitetty Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle annetussa tiedonannossa yhteisön oikeuden rikkomisesta johtuvista suhteista kantelijaan (5) tai komission henkilöstön hyvän hallintotavan säännöstössä suhteissa yleisöön (6). Päinvastoin kantelussa arvostellaan sitä, miten komissio on aineellisesti käsitellyt kantelua, eli sitä, ettei komissio ollut päättänyt aloittaa Tanskaa vastaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä, joka koski autojen leasing-vuokraukseen sovellettavia verotussääntöjä ja Tanskaan tuotuihin käytettyihin autoihin sovellettavia verotussääntöjä. Tätä kritiikkiä ei voitu hyväksyä.

Autojen rajatylittävään leasing-vuokraukseen liittyvän verotuskysymyksen osalta komissio ilmoitti kantelijalle 20 päivänä lokakuuta 2003 päivätyssä kirjeessään, että yhteisöjen tuomioistuimen 21 päivänä maaliskuuta 2002 asiassa Cura Anlagen (7) antaman tuomion jälkeen se oli pyytänyt kaikkia jäsenvaltioita (eikä ainoastaan Tanskaa) vahvistamaan, olivatko niiden oikeudelliset järjestelyt uuden oikeuskäytännön mukaisia. Kirjeessä todettiin myös, että rajat ylittävään vuokraukseen liittyvä ala" on hyvin monimutkainen eikä sitä ole tällä hetkellä yhdenmukaistettu. Komissio on päättänyt omaksua kokonaisvaltaisen lähestymistavan, jossa otetaan huomioon eri jäsenvaltioiden tilanteet. [...] Sen vuoksi komissio aikoo odottaa, kunnes se saa jäsenvaltioilta vastaukset juuri lähetettyyn kirjeeseen, joka koskee niiden lainsäädännön yhteensopivuutta Cura Anlagen -asiassa annetun tuomion kanssa, ennen kuin se päättää, aloittaako se rikkomusmenettelyn".

Saatuaan komission 20 päivänä lokakuuta 2003 päivätyn kirjeen kantelija oli 10 päivänä marraskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä pyytänyt komissiota ryhtymään välittömästi toimenpiteisiin Tanskaa vastaan. Komissio vastasi kantelijalle uudelleen 12 päivänä joulukuuta 2003 ja ilmoitti, että se odottaa, kunnes se on saanut vastaukset kaikilta jäsenvaltioilta, ennen kuin se päättää jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittamisesta, ja että se ottaa huomioon kantelijan toimittamat asiakirjat tutkiessaan Tanskan vastausta.

Komissio ei ollut vieläkään saanut vastauksia kaikilta jäsenvaltioilta, vaikka se oli lähettänyt muistutuksia. Se huomautti kuitenkin, että se piti edelleen parempana kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja että se käytti harkintavaltaansa oikeutetusti noudattamalla tätä lähestymistapaa. Kun kaikki vastaukset on tutkittu, komissio ottaa huomioon kaikki saamansa tiedot, myös kantelijan toimittamat tiedot. Kun komissio on päättänyt aloittaa rikkomusmenettelyn Tanskaa vastaan, se luonnollisesti ilmoittaa päätöksestään kantelijalle.

Kuten komissio huomautti oikeusasiamiehelle asiassa 1237/2002/PB esittämissään huomautuksissa, kantelija, joka vaikutti olevan osallisena useissa erimielisyyksissä Tanskan veroviranomaisten kanssa, voisi harkita asian saattamista Tanskan tuomioistuinten käsiteltäväksi. Asia voidaan tämän jälkeen saattaa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi ennakkoratkaisua varten.

Käytettyjen maahantuotujen autojen verotuksesta komissio lähetti 1.6.2001 kaikille jäsenvaltioille kirjeen, jossa se ilmoitti niille asiassa Gomes Valente annetun tuomion seurauksista. Jotkin jäsenvaltiot eivät kuitenkaan olleet vielä vastanneet, vaikka komissio oli lähettänyt niille lukuisia muistutuksia. Tämän vuoksi tätä erityiskysymystä ei ollut vielä tutkittu täysimääräisesti. On tärkeää korostaa, että operatiivisesta näkökulmasta tätä asiaa on käsiteltävä osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa koordinoidusti jäsenvaltioiden kanssa. Tanska oli kuitenkin vastannut komission 1 päivänä kesäkuuta 2001 päivättyihin kirjeisiin, ja Tanskan viranomaiset katsoivat, että Tanskan lainsäädäntö on asiassa Gomes Valente annetun tuomion mukainen. Kantelijan kanssa käydyn kirjeenvaihdon jälkeen komissio ilmoitti kantelijalle helmikuussa 2004, että ajoneuvoverotuksen osalta komissio oli päättänyt odottaa yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota asiassa Weigel (8). Kyseinen tuomio annettiin 29.4.2004, ja komission toimivaltaiset yksiköt tutkivat sitä.

Päätelmä

Komissio oli vastannut asianmukaisesti kaikkiin kirjeisiin, jotka kantelija oli lähettänyt oikeusasiamiehen tehtyä kantelua 1237/2002/(PB)OV koskevan päätöksen. Kussakin komission vastauksessa esitettiin yksityiskohtaisia toteamuksia asian asiasisällöstä. Komissio luonnollisesti ilmoittaa hänelle henkilökohtaisesti hänen kantelunsa lopputuloksesta.

Hyvä hallintokäytäntö (kuten tiedonannossa KOM/2002/14 ja komission hyvän hallintotavan säännöstössä todetaan) edellyttää, että kun komissio päättää, nostaako se kanteen jäsenvaltiota vastaan yhteisön oikeuden noudattamatta jättämisen vuoksi, se ottaa huomioon kaikki kantelijan esittämät huomautukset ja pyrkii samalla varmistamaan, että tutkintatoimet ovat oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään. Kun tutkinta on saatu päätökseen, komissio voi käyttää harkintavaltaansa päättäessään, aloittaako se rikkomusmenettelyn. Kun komissio päättää odottaa, kunnes kaikki jäsenvaltiot ovat vastanneet, ennen kuin se päättää, aloittaako se jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn kutakin jäsenvaltiota vastaan, ja omaksuu näin kokonaisvaltaisen lähestymistavan, se ei ainoastaan toimi rationaalisesti vaan myös käytti laillisesti harkintavaltaansa. Rikkomusasiassa kantelijalla on oikeus odottaa, että komissio ottaa hänen esittämänsä merkitykselliset perustelut huomioon asiaa tutkiessaan, ja jos asian käsittelyn lopettamista ehdotetaan, että kantelijalle ilmoitetaan asiasta etukäteen kirjeellä, jossa esitetään syyt tähän. Hänellä ei kuitenkaan ole oikeutta vaatia, että komissio aloittaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn, eikä vaatia, että komissio omaksuu hänen tulkintansa sovellettavasta yhteisön oikeudesta. Ottaen huomioon edellä esitetyt perustelut ja oikeusasiamiehelle aiemmin lähetetyt huomautukset, jotka koskivat samaan asiakirja-aineistoon liittyviä kanteluja, komissio katsoi, ettei se ollut laiminlyönyt hyvää hallintoa koskevaa velvollisuuttaan kantelijaan nähden.

Kantelijan huomautukset

Komission lausunto toimitettiin kantelijalle. Huomautuksissaan kantelija pysytti valituksensa.

OMBUDSMANIN EHDOTUS SUOSITUKSEKSI

Suositusluonnos

Oikeusasiamies osoitti 18. maaliskuuta 2005 komissiolle seuraavan suositusluonnoksen:

Komission olisi tehtävä päätös kantelijan Tanskaa vastaan tekemästä rikkomuskantelusta mahdollisimman pian ja ilmoitettava päätöksestään kantelijalle.

Tämä suositusluonnos perustui jäljempänä esitettyihin näkökohtiin.

1. Kantelija väitti, että komissio ei ollut noudattanut sitoumustaan tehdä johtopäätös hänen rikkomuskantelustaan, joka koski maahantuotujen autojen verotusta Tanskassa.


2. Käytettyjen maahantuotujen autojen verotuksesta komissio totesi 5.8.2004 antamassaan lausunnossa, että asiassa Gomes Valente annetun tuomion (9) jälkeen se oli lähettänyt 1.6.2001 kaikille jäsenvaltioille kirjeen, jossa se ilmoitti niille tuomion seurauksista. Jotkin jäsenvaltiot eivät kuitenkaan olleet vielä vastanneet, vaikka komissio oli lähettänyt niille lukuisia muistutuksia. Tämän vuoksi tätä erityiskysymystä ei ollut vielä tutkittu täysimääräisesti. Komissio totesi, että operatiivisesta näkökulmasta asiaa on käsiteltävä osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa koordinoidusti jäsenvaltioiden kanssa. Komissio totesi kuitenkin, että Tanska oli vastannut sen 1 päivänä kesäkuuta 2001 päivättyyn kirjeeseen ja että Tanskan viranomaiset pitivät Tanskan lainsäädäntöä asiassa Gomes Valente annetun tuomion mukaisena. Kantelijan kanssa käydyn kirjeenvaihdon jälkeen komissio ilmoitti kantelijalle helmikuussa 2004, että ajoneuvoverotuksen osalta komissio oli päättänyt odottaa yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota asiassa Weigel (10). Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Weigel antama tuomio annettiin 29 päivänä huhtikuuta 2004, ja komission toimivaltaiset yksiköt tutkivat sitä parhaillaan.


3. Autojen rajat ylittävän leasing-vuokrauksen osalta komissio viittasi lausunnossaan kantelijalle 20. lokakuuta 2003 lähettämäänsä kirjeeseen, jossa se ilmoitti kantelijalle, että rajat ylittävään ajoneuvojen leasing-vuokraukseen liittyvä ala ”on hyvin monimutkainen eikä sitä ole tällä hetkellä yhdenmukaistettu. Komissio on päättänyt omaksua kokonaisvaltaisen lähestymistavan, jossa otetaan huomioon eri jäsenvaltioiden tilanteet. [...] Sen vuoksi komissio aikoo odottaa, kunnes se saa jäsenvaltioilta vastaukset juuri lähetettyyn kirjeeseen, joka koskee niiden lainsäädännön yhteensopivuutta Cura Anlagen -asiassa annetun tuomion kanssa, ennen kuin se päättää, aloittaako se rikkomusmenettelyn". Komissio totesi lausunnossaan, että se ei ollut vieläkään saanut vastauksia kaikilta jäsenvaltioilta, vaikka se oli lähettänyt muistutuksia. Se korosti kuitenkin pitävänsä edelleen parempana kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja käyttäneensä näin tehdessään perustellusti harkintavaltaansa. Kun kaikki vastaukset on tutkittu, komissio ottaa huomioon kaikki saamansa tiedot, myös kantelijan toimittamat tiedot. Kun komissio on päättänyt aloittaa rikkomusmenettelyn Tanskaa vastaan, se ilmoittaa päätöksestään kantelijalle.


4. Kantelija piti valituksensa voimassa.


5. Kuten 13. lokakuuta 1997 tehdyssä oikeusasiamiehen päätöksessä, joka koski kansalaisten kansallisia viranomaisia vastaan tekemiin kanteluihin liittyviä komission hallinnollisia menettelyjä koskevaa oma-aloitteista tutkimusta, todettiin, komission kyseisessä asiassa esittämistä huomautuksista kävi ilmi, että "komission sisäisten sääntöjen mukaan päätös asian käsittelyn lopettamisesta ryhtymättä toimenpiteisiin tai päätös virallisen rikkomusmenettelyn aloittamisesta on tehtävä viimeistään vuoden kuluessa kantelun kirjaamispäivästä, lukuun ottamatta erityistapauksia, joiden syyt on ilmoitettava" (kursivointi tässä).


6. Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle yhteisön oikeuden rikkomisesta johtuvista suhteista kantelijaan annetun komission tiedonannon (11) 8 artiklassa todetaan nyt seuraavaa:
   "Komission yksiköt tutkivat kantelut pääsääntöisesti tehdäkseen päätöksen virallisen ilmoituksen antamisesta tai asian käsittelyn lopettamisesta viimeistään vuoden kuluessa siitä, kun pääsihteeristö on kirjannut kantelun.
   Jos tämä määräaika ylittyy, asiasta vastaava komission yksikkö ilmoittaa asiasta kantelijalle kirjallisesti."


7. Oikeusasiamies katsoi, että kun komissio ilmoittaa kantelijalle määräajan ylittymisestä, viivästymiselle on esitettävä pätevät syyt.


8. Nyt käsiteltävässä asiassa vaikuttaa kiistattomalta, että yhden vuoden määräaika on ylitetty. Kysymys oli siis siitä, oliko komissio perustellut asianmukaisesti viivästyksen, joka johtui kantelijan rikkomuskantelua koskevan päätöksen tekemisestä.


9. Käsiteltävänä olevassa asiassa antamassaan lausunnossa komissio oli pääasiallisesti todennut noudattavansa kokonaisvaltaista lähestymistapaa yhteistyössä kaikkien jäsenvaltioiden kanssa. Se viittasi tietopyyntöihin, jotka se oli lähettänyt kaikille jäsenvaltioille 1. kesäkuuta 2001 ja vuonna 2002, ja totesi odottavansa edelleen joidenkin jäsenvaltioiden vastauksia. Komissio ilmoitti, että se ei aikonut tehdä päätöstä kantelijan Tanskaa vastaan nostamasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kantelusta saamatta ja analysoimatta vastauksia näihin tietopyyntöihin.


10. Kantelua 1237/2002/(PB)OV koskevassa päätöksessään, joka tehtiin 19. toukokuuta 2003, oikeusasiamies päätteli, että komission päätös omaksua kokonaisvaltainen lähestymistapa voisi selittää perustellusti, miksi kantelun tekijän rikkomusta koskevan päätöksen tekeminen oli viivästynyt lokakuuhun 2001 mennessä, joka oli aiemmin ilmoitettu päiväksi, jona komissio aikoi tehdä päätöksensä. Tässä tapauksessa oikeusasiamies kuitenkin huomautti, ettei hän todennut, että komissio voisi tosiasiallisesti pidättäytyä tekemästä päätöstä kantelijan rikkomista koskevasta kantelusta niin kauan kuin se noudattaa kokonaisvaltaista lähestymistapaansa. Oikeusasiamiehen mielestä ei ollut komission rikkomuskantelujen käsittelyyn sovellettavan menettelyn mukaista, että kantelijan rikkomuskantelusta ei ollut tehty päätöstä sillä perusteella, että komissio ei ollut saanut jäsenvaltioilta vuosina 2001 ja 2003 pyytämiään tietoja (12). Vaikutti siltä, että komissiolla oli ollut huomattavasti aikaa yrittää saada nämä tiedot, eikä ollut selvää, miksi vastaamatta jättämisen näihin tietopyyntöihin pitäisi edelleen estää komissiota tekemästä päätöstä yksittäisistä rikkomista koskevista kanteluista. Oikeusasiamies huomautti tältä osin, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden on helpotettava komission tehtävää perustamissopimuksen valvojana perustamissopimuksen 211 artiklan 13 kohdan mukaisesti. Jäsenvaltioiden on toimittava vilpittömässä mielessä yhteistyössä komission perustamissopimuksen 226 artiklan nojalla suorittamassa tutkimuksessa ja toimitettava komissiolle kaikki tätä varten pyydetyt tiedot (14). Se, että jäsenvaltio kieltäytyy avustamasta komissiota sen tutkimuksissa, merkitsee sen 10 artiklan mukaisen velvollisuuden laiminlyöntiä, joka jokaisella jäsenvaltiolla on helpottaa komission tehtävien suorittamista (15). Tällaisessa tapauksessa komissio voi saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.
    Jos komissio kuitenkin katsoi, että vaikeudet saada jäsenvaltioilta tietoja kokonaisvaltaisen lähestymistapansa puitteissa estivät sitä tekemästä johtopäätöksiä yksittäisistä rikkomista koskevista kanteluista, sen olisi harkittava vakavasti, olisiko tätä kokonaisvaltaista lähestymistapaa arvioitava uudelleen.


11. Näiden seikkojen perusteella oikeusasiamies katsoi, että komissiolla oli hallinnollinen epäkohta, ja esitti edellä mainitun suositusluonnoksen.

Komission lausunto

Oikeusasiamiehen suositusluonnosta koskevassa yksityiskohtaisessa lausunnossaan komissio esitti tiivistetysti seuraavat huomautukset.

Oikeusasiamiehelle 29. maaliskuuta 2004 tekemänsä kantelun jälkeen kantelija kirjoitti komissiolle uudelleen 14. kesäkuuta 2004 ajoneuvojen arviointimenettelyn järjestämisestä Tanskassa.

Kantelija kirjoitti 27 päivänä kesäkuuta 2004 uudelleen komissiolle ja teki lähinnä uuden kantelun käytettyjen ajoneuvojen verotuksesta Tanskassa.

Asianomainen verotuksen ja tulliliiton pääosasto toimitti 14. kesäkuuta 2004 päivätyn kirjeen oikeus- ja sisäasioiden pääosastolle lausuntoa varten ajoneuvojen arvonmääritysmenettelyn järjestämisestä Tanskassa. Se ilmoitti tästä kantelijalle 30 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä. Komissio pyysi 13 päivänä heinäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessään kantelijalta tietoja 27 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessään esitetystä uudesta kantelusta.

Kantelija toimitti pyydetyt tiedot 26 päivänä heinäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä ja lisäsi uuden kantelun, joka koski käytettyjen ajoneuvojen verotusta Tanskassa. Komissio vastasi edellä mainittuihin kirjeisiin 4 päivänä elokuuta 2004 ja ilmoitti kantelijalle pitävänsä uutta kantelua perusteettomana.

Saatuaan oikeus- ja sisäasioiden pääosaston huomautukset kantelijan 14 päivänä kesäkuuta 2004 päivätystä kirjeestä komissio vastasi kirjeeseen 20 päivänä elokuuta 2004. Komissio ilmoitti kantelijalle pitävänsä kantelua perusteettomana.

Näistä kysymyksistä vastaava komission yksikkö oli jo joutunut luopumaan tavoitteestaan tehdä kaikkien jäsenvaltioiden osalta yleinen arviointi asiassa Gomes Valente annetun tuomion seurannasta, koska joillakin jäsenvaltioilla oli valtavia vaikeuksia saada vastauksia. Se oli näin ollen tehnyt kokonaisarvioinnin Tanskan rekisteröintiverolainsäädännön yhteensopivuudesta EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan kanssa. Arvioinnin jälkeen se lähetti Tanskan viranomaisille 13 päivänä syyskuuta 2004 päivätyn kirjeen, joka sisälsi huomautuksia ja kysymyksiä. Muistutus lähetettiin 31. tammikuuta 2005. Tanskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle, että vastaus lähetettäisiin todennäköisesti huhtikuun 2005 loppuun mennessä.

Komissio ilmoitti kantelijalle 7 päivänä lokakuuta 2004 päivätyllä kirjeellä, että arviointi oli tehty asiassa Gomes Valente annetun tuomion perusteella ja että edellä mainittu kirje oli lähetetty Tanskan viranomaisille. Se ilmoitti hänelle myös, ettei se katsonut Tanskan lainsäädäntöön sisältyvän sääntöjä, joiden mukaan toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevan käytetyn auton verotusarvo ylittäisi yleisesti Tanskassa jo rekisteröidyn samankaltaisen ajoneuvon arvoon sisältyvän jäännösveron, ja ettei se ollut löytänyt näyttöä siitä, että Tanskan veroviranomaiset olisivat järjestelmällisesti tehneet virheellisiä arviointeja.

Saatuaan oikeusasiamiehen suositusluonnoksen tässä asiassa komissio lähetti kantelijalle 12 päivänä huhtikuuta 2005 täydentävän kirjeen, jossa se ehdotti, että kantelija ei ollut ymmärtänyt, että sen 7 päivänä lokakuuta 2004 päivätty kirje sisälsi sen näkemyksen, että hänen kantelunsa käytettyjen ajoneuvojen verotusta koskeva näkökohta oli perusteeton. Komissio totesi 12 päivänä huhtikuuta 2005 päivätyssä kirjeessään nimenomaisesti, että kantelu oli tältä osin perusteeton, ja viittasi aiempiin kirjeisiin ja selityksiin. Se huomautti, että Tanskan viranomaisille osoitettu kirje koski kysymyksiä ja kanteluja, joita ei ollut esitetty kantelijan omissa kanteluissa. Se ilmoitti hänelle myös, että kantajan kantelun toista osaa (vuokraus), johon komissio ei ollut vielä vastannut, oli pidettävä sellaisena, että komissio oli saattanut Tanskan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi tässä asiassa (16). Komissio sitoutui ilmoittamaan kantelijalle tuomioistuimen kyseisessä asiassa antamasta tuomiosta ja komission mahdollisista jatkotoimista (17). Syy siihen, miksi kantelijalle ei ollut ilmoitettu rikkomusmenettelystä aiemmin, oli se, että toimen oli toteuttanut muu pääosasto kuin verotuksen ja tulliliiton pääosasto. Komissio myönsi, että on valitettavaa, ettei asiaa viime vuosina käsitelleille virkamiehille ollut ilmoitettu jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn olemassaolosta sen jälkeen, kun henkilöstön vaihtuvuus oli ollut suurta.

Kantelija pyysi 10 päivänä toukokuuta 2005 päivätyllä kirjeellä arvioimaan uudelleen kysymystä siitä, arvostavatko Tanskan viranomaiset järjestelmällisesti maahantuotuja käytettyjä autoja virheellisesti. Komissio hyväksyi kantelijan pyynnön ja tutki uudelleen kaikki kantelijan toimittamat asiakirjat. Se vastasi 15 päivänä kesäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellä, jossa se vahvisti aiemman päätelmänsä ja selitti yksityiskohtaisesti, miksi sillä ei ollut mitään näyttöä siitä, että Tanskan viranomaiset olisivat järjestelmällisesti arvioineet maahantuotuja käytettyjä autoja virheellisesti.

Kantelijan huomautukset

Oikeusasiamies vastaanotti 3. lokakuuta 2005 kantelijan huomautukset komission yksityiskohtaisesta lausunnosta.

Kantelija "kiistää [komission] väitteen siitä, että se olisi tutkinut perusteellisesti käsiteltävänä olevat asiat ja arvioinut niille esitetyn pienen todistusaineiston". Hän esitti "3 monista tapauksista väitteen tueksi ":

1. Tanskassa arvonmääritys tehdään sillä ehdolla, että auto kunnostetaan ja saatetaan myyntiin. [Tanska] toteaa tämän omissa julkaisuissaan. Komissio on useaan otteeseen todennut olevansa tietoinen tästä seikasta. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioissa C-47/88 ja C-393/98 todetaan, että arvonmääritys on tehtävä sillä edellytyksellä, että auto saapuu maahan rajan kautta. On sanomattakin selvää, että ennallistamisveroa ei sovelleta kotimaisiin ajoneuvoihin.

2. [Kantelija] toi vuosina 1999–2003 maahan ja myi yli 500 käytettyä VW Lupo 3L -autoa [D]anesille. Vaikka jokainen auto oli käytetty auto Saksasta - yhtäkään autoa ei [arvioitu] alle uuden auton hinnan Tanskassa täsmälleen samassa kokoonpanossa.

3. Toisin kuin [Tanska] väittää - että arvostusaika on muutama viikko - olemme toimittaneet komissiolle runsaasti todisteita siitä, että se kestää yleensä noin vuoden, minkä vuoksi ajoneuvon myynti on käytännössä mahdotonta, koska emme tiedä veron kokonaismäärää ennen sitä. Komissio toteaa 4. marraskuuta 1998 päivätyssä viestissään 88/C 281/08, että "kohtuullinen määräaika" auton tarkastamiselle, arvioinnille ja rekisteröinnille on kolme viikkoa. Pelkästään arvostus kestää usein 6 kuukaudesta 1 vuoteen tai enemmän - mikä ei todellakaan ole hyväksyttävää, ja valtava este tuonnillemme".

Kantelija lisäsi, että "ei rehellisesti sanottuna usko, että komissio - tietoisena näistä tosiseikoista - voi väittää, että "toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevien käytettyjen ajoneuvojen rekisteröintivero ei yleensä ylitä järjestelmällisesti Tanskassa jo rekisteröidyn samanlaisen ajoneuvon arvoon sisältyvää jäännösveroa".

PÄÄTÖS

1 Väitetty laiminlyönti jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kantelun ratkaisemisessa

1.1 Vuonna 1998 kantelija, tanskalainen autokauppias, valitti komissiolle Tanskan väitetyistä autoverotusta koskevan yhteisön lainsäädännön rikkomisista. Kantelijan rikkomusta koskeva kantelu koski käytettyjen tuontiautojen verotusta ja rajat ylittävää pitkäaikaista leasing-vuokrausta. Kantelija oli tehnyt oikeusasiamiehelle kaksi muuta kantelua: asia 801/2000/PB ja asia 1237/2002/(PB)OV. Asiassa 801/2000/PB komissio ilmoitti odottavansa kahden yhteisöjen tuomioistuimessa vireillä olevan asian ratkaisua, minkä vuoksi se ei voinut esittää kantelijalle lopullista oikeudellista kantaansa hänen Tanskaa vastaan tekemäänsä kanteluun. Oikeusasiamies hyväksyi tämän selityksen ja totesi, että komissio oli sitoutunut tekemään päätöksen hänen rikkomista koskevasta kantelustaan lokakuuhun 2001 mennessä. Komissio ei kuitenkaan noudattanut tätä sitoumusta. Asiassa 1237/2002/(PB)OV komissio selitti, ettei se noudattanut sitoumustaan, toteamalla, että se piti parempana kokonaisvaltaista lähestymistapaa autoverotukseen liittyviin ongelmiin ja että sen tavoitteena oli ratkaista nämä ongelmat samanaikaisesti kaikissa jäsenvaltioissa tekemällä yhteistyötä ja antamalla selkeällä ja yksinkertaisella kielellä laadittu tiedonanto. Komissio totesi lisäksi, että kyseessä oleva asia kuului oikeudenalaan, jota ei ollut vielä yhdenmukaistettu. Oikeusasiamies katsoi, että nämä olivat perusteltuja syitä siihen, miksi komissio ei ollut tehnyt päätöstä lokakuuhun 2001 mennessä, ja siksi hän päätti kantelua koskevan tutkimuksensa 19. toukokuuta 2003. Oikeusasiamies huomautti kuitenkin, että "kantelijalla on mahdollisuus tehdä tulevaisuudessa uusi kantelu oikeusasiamiehelle, jos komissio viivyttää edelleen päätöstään rikkomuskantelusta" (kohta 1.7).

1.2 Kantelija ilmoitti 29. maaliskuuta 2004 oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa saaneensa komissiolta 20. lokakuuta 2003 päivätyn kirjeen, jossa häntä ilmeisesti kehotettiin toimittamaan lisätietoja väitetyistä yhteisön oikeuden rikkomisista. Kantelijan mukaan hän vastasi tähän kehotukseen 2.2.2004 päivätyllä kirjeellä, jossa hän toimitti komissiolle esimerkkejä Tanskan viranomaisten väitetyistä rikkomisista ja ilmoitti komissiolle näiden viranomaisten vaatimista veroista. Kantelijan mukaan komissio vastasi, että se ei ryhtyisi toimiin ennen unionin tuomioistuimessa vireillä olevan asian lopullista tuomiota. Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija väitti, että komissio ei ollut noudattanut sitoumustaan tehdä johtopäätös hänen rikkomuskanteluistaan, jotka koskivat maahantuotujen autojen verotusta Tanskassa.

1.3 Käytettyjen maahantuotujen autojen verotuksesta komissio totesi 5 päivänä elokuuta 2004 antamassaan lausunnossa, että asiassa Gomes Valente annetun tuomion (18) jälkeen se oli lähettänyt kaikille jäsenvaltioille 1 päivänä kesäkuuta 2001 kirjeen, jossa se ilmoitti niille tuomion seurauksista. Jotkin jäsenvaltiot eivät kuitenkaan olleet vielä vastanneet, vaikka komissio oli lähettänyt niille lukuisia muistutuksia. Tämän vuoksi tätä erityiskysymystä ei ollut vielä tutkittu täysimääräisesti. Komissio totesi, että operatiivisesta näkökulmasta asiaa on käsiteltävä osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa koordinoidusti jäsenvaltioiden kanssa. Komissio totesi kuitenkin, että Tanska oli vastannut sen 1 päivänä kesäkuuta 2001 päivättyyn kirjeeseen ja että Tanskan viranomaiset pitivät Tanskan lainsäädäntöä asiassa Gomes Valente annetun tuomion mukaisena. Kantelijan kanssa käydyn kirjeenvaihdon jälkeen komissio ilmoitti kantelijalle helmikuussa 2004, että ajoneuvoverotuksen osalta komissio oli päättänyt odottaa yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota asiassa Weigel (19). Kyseisessä asiassa annettu tuomio annettiin 29.4.2004, ja komission toimivaltaiset yksiköt tutkivat sitä.

1.4 Rajatylittävään autojen leasingvuokraukseen liittyvän verotuksen osalta komissio viittasi lausunnossaan kantelijalle 20. lokakuuta 2003 lähettämäänsä kirjeeseen, jossa se ilmoitti kantelijalle, että rajat ylittävään ajoneuvojen leasingvuokraukseen liittyvä ala" on hyvin monimutkainen eikä sitä ole tällä hetkellä yhdenmukaistettu. Komissio on päättänyt omaksua kokonaisvaltaisen lähestymistavan, jossa otetaan huomioon eri jäsenvaltioiden tilanteet. [...] Sen vuoksi komissio aikoo odottaa, kunnes se saa jäsenvaltioilta vastaukset juuri lähetettyyn kirjeeseen, joka koskee niiden lainsäädännön yhteensopivuutta Cura Anlagen -asiassa annetun tuomion kanssa, ennen kuin se päättää, aloittaako se rikkomusmenettelyn". Komissio totesi lausunnossaan, että se ei ollut vieläkään saanut vastauksia kaikilta jäsenvaltioilta, vaikka se oli lähettänyt muistutuksia. Se korosti kuitenkin pitävänsä edelleen parempana kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja käyttäneensä näin tehdessään perustellusti harkintavaltaansa. Kun kaikki vastaukset on tutkittu, komissio ottaa huomioon kaikki saamansa tiedot, myös kantelijan toimittamat tiedot. Kun komissio on päättänyt aloittaa rikkomusmenettelyn Tanskaa vastaan, se ilmoittaa päätöksestään kantelijalle.

1.5 Kantelija pitäytyi huomautuksissaan kantelussaan.

1.6 Oikeusasiamies antoi 18. maaliskuuta 2005 suositusluonnoksen, jossa hän suositteli, että komissio tekisi mahdollisimman pian päätöksen kantelijan Tanskaa vastaan nostamasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta ja ilmoittaisi päätöksestään kantelijalle.

1.7 Komissio totesi oikeusasiamiehen suositusluonnosta koskevassa yksityiskohtaisessa lausunnossaan, että koska joillakin niistä oli ollut valtavia vaikeuksia saada vastauksia, se oli joutunut luopumaan tavoitteestaan tehdä kaikkien jäsenvaltioiden kattava arviointi asiassa Gomes Valente annetun tuomion seurannasta. Se oli näin ollen tehnyt kokonaisarvioinnin Tanskan rekisteröintiverolainsäädännön yhteensopivuudesta EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan kanssa. Arvioinnin jälkeen se lähetti Tanskan viranomaisille 13 päivänä syyskuuta 2004 päivätyn kirjeen, joka sisälsi huomautuksia ja kysymyksiä. Muistutus lähetettiin 31. tammikuuta 2005. Tanskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle, että vastaus lähetettäisiin todennäköisesti huhtikuun 2005 loppuun mennessä. Komissio ilmoitti kantelijalle 7 päivänä lokakuuta 2004 päivätyllä kirjeellä, että arviointi oli tehty asiassa Gomes Valente annetun tuomion perusteella ja että edellä mainittu kirje oli lähetetty Tanskan viranomaisille. Se ilmoitti hänelle myös, ettei se katsonut Tanskan lainsäädäntöön sisältyvän sääntöjä, joiden mukaan toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevan käytetyn auton verotusarvo yleensä ylittäisi Tanskassa jo rekisteröidyn samankaltaisen ajoneuvon arvoon sisältyvän jäännösveron, ja ettei se ollut löytänyt näyttöä siitä, että Tanskan veroviranomaiset olisivat järjestelmällisesti arvioineet käytetyt autot virheellisesti. Saatuaan oikeusasiamiehen suositusluonnoksen tässä asiassa komissio lähetti kantelijalle täydentävän kirjeen 12. huhtikuuta 2005. Tässä kirjeessä komissio totesi erityisesti, että tuotuja käytettyjä autoja koskeva valitus oli perusteeton, ja viittasi aiempiin kirjeisiin ja selityksiin. Se ilmoitti hänelle myös, että oli katsottava, että komissio oli käsitellyt hänen kantelunsa toisen näkökohdan (vuokraukseen liittyvä verotus), johon komissio ei ollut vielä vastannut, sen jälkeen, kun se oli saattanut Tanskan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi tältä osin (20). Komissio sitoutui ilmoittamaan kantelijalle tuomioistuimen kyseisessä asiassa antamasta tuomiosta ja komission mahdollisista jatkotoimista. Syy siihen, miksi kantelijalle ei ollut ilmoitettu rikkomusmenettelystä aiemmin, oli se, että toimen oli toteuttanut muu pääosasto kuin verotuksen ja tulliliiton pääosasto. Komissio myönsi, että on valitettavaa, ettei asiaa viime vuosina käsitelleille virkamiehille ollut ilmoitettu jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn olemassaolosta sen jälkeen, kun henkilöstön vaihtuvuus oli ollut suurta. Kantelija pyysi 10 päivänä toukokuuta 2005 päivätyllä kirjeellä arvioimaan uudelleen kysymystä siitä, tekivätkö Tanskan viranomaiset järjestelmällisesti virheellisen arvion maahantuoduista käytetyistä autoista. Komissio hyväksyi kantelijan pyynnön ja tutki uudelleen kaikki kantelijan toimittamat asiakirjat. Se vastasi 15 päivänä kesäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellä, jossa se vahvisti aiemman päätelmänsä ja selitti yksityiskohtaisesti, miksi sillä ei ollut mitään näyttöä siitä, että Tanskan viranomaiset olisivat järjestelmällisesti arvioineet maahantuodut käytetyt autot virheellisesti.

1.8 Komission yksityiskohtaisesta lausunnosta oikeusasiamiehen suositusluonnoksesta käy ilmi, että komissio on tehnyt päätöksiä autojen leasing-vuokraukseen ja käytettyjen autojen tuontiin liittyvästä verotuksesta ja että se on ilmoittanut päätöksistään kantelijalle. Oikeusasiamies toteaa näin ollen, että komissio on hyväksynyt suositusluonnoksen.

1.9 Kantelija esitti suositusluonnosta koskevasta komission yksityiskohtaisesta lausunnosta esittämissään huomautuksissa seuraavat kolme seikkaa:

1. "Arvostus tehdään Tanskassa sillä edellytyksellä, että auto kunnostetaan ja saatetaan myyntiin. [Tanska] toteaa tämän omissa julkaisuissaan. Komissio on useaan otteeseen todennut olevansa tietoinen tästä seikasta. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioissa C-47/88 ja C-393/98 todetaan, että arvonmääritys on tehtävä sillä edellytyksellä, että auto saapuu maahan rajan kautta. On sanomattakin selvää, että ennallistamisveroa ei sovelleta kotimaisiin ajoneuvoihin.
2. [Kantelija] toi vuosina 1999–2003 maahan ja myi yli 500 käytettyä VW Lupo 3L -autoa [D]anesille. Vaikka jokainen auto oli käytetty auto Saksasta - yhtäkään autoa ei [arvioitu] alle uuden auton hinnan Tanskassa täsmälleen samassa kokoonpanossa.
3. Toisin kuin [Tanska] väittää - että arvostusaika on muutama viikko - olemme toimittaneet komissiolle runsaasti todisteita siitä, että se kestää yleensä noin vuoden, minkä vuoksi ajoneuvon myynti on käytännössä mahdotonta, koska emme tiedä veron kokonaismäärää ennen sitä. Komissio toteaa 4. marraskuuta 1998 päivätyssä viestissään 88/C 281/08, että "kohtuullinen määräaika" auton tarkastamiselle, arvioinnille ja rekisteröinnille on kolme viikkoa. Pelkästään arvostus kestää usein 6 kuukaudesta 1 vuoteen tai enemmän - mikä ei todellakaan ole hyväksyttävää, ja valtava este tuonnillemme".

Kantelija totesi lopuksi, että "ei rehellisesti sanottuna usko, että komissio - tietoisena näistä tosiseikoista - voisi väittää, että "toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevien käytettyjen ajoneuvojen rekisteröintivero ei yleensä ylitä järjestelmällisesti Tanskassa jo rekisteröidyn samanlaisen ajoneuvon arvoon sisältyvää jäännösveroa".

1.10 Oikeusasiamies huomauttaa, että tämän tutkimuksen yhteydessä esitetty syytös koski sitä, että komissio ei ollut noudattanut sitoumustaan tehdä johtopäätös kantelijan rikkomuskantelusta, joka koski maahantuotujen autojen verotusta Tanskassa. Juuri tähän väitteeseen viitattiin oikeusasiamiehen kirjeessä, jossa kantelijalle ilmoitettiin tutkimuksen aloittamisesta. Väitettä on käsitelty suositusluonnoksessa ja siinä, että komissio on hyväksynyt kyseisen suosituksen (ks. edellä). Kantelijan edellä lainatuissa viimeisissä huomautuksissaan esittämät kolme seikkaa koskevat komission päätelmän asiasisältöä, joka koskee yhtä hänen rikkomista koskevan kantelunsa näkökohtaa. Ne eivät kuulu tämän tutkimuksen piiriin, kuten edellä on kuvattu. Koska tämä tutkimus on edennyt pitkälle, oikeusasiamies ei pidä tarkoituksenmukaisena tutkia kantelijan esittämiä kolmea edellä mainittua seikkaa. Kantelija voi kuitenkin harkita uuden kantelun tekemistä oikeusasiamiehelle sen jälkeen, kun se on kehottanut komissiota käsittelemään erityisesti näitä kohtia (21).

2 Päätelmät

Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komissio on hyväksynyt hänen suositusluonnoksensa ja että sen täytäntöönpanemiseksi toteutetut toimenpiteet ovat tyydyttäviä.

Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Asia C-451/99, Cura Anlagen, Kok. 2002, s. I-3193.

(2) Asia C-393/98, Gomes Valente, Kok. 2001, s. I-1327.

(3) Asia C-101/00, Tulliasiamies ja Siilin, Kok. 2001, s. I-7487.

(4) EYVL 2002, C 244, s. 5.

(5) EYVL 2002, C 244, s. 5.

(6) EYVL 2000, L 308, s. 26, liite s. 32.

(7) Asia C-451/99, Cura Anlagen, Kok. 2002, s. I-3193.

(8) Asia C-387/01, Weigel, Kok. 2004, s. I-4981.

(9) Asia C-393/98, Gomes Valente, Kok. 2001, s. I-1327.

(10) Asia C-387/01, Weigel, tuomio 29.4.2004 (Kok. 2004, s. I-4981).

(11) EYVL 2002, C 244, s. 5.

(12) Suositusluonnoksesta antamassaan lausunnossa komissio totesi, että oikea ajankohta oli vuosi 2003 (syyskuu) eikä vuosi 2002, kuten suositusluonnoksessa todetaan.

(13) "[...] komissio - varmistaa, että tämän sopimuksen määräyksiä ja toimielinten sen nojalla toteuttamia toimenpiteitä sovelletaan".

(14) Asia C-192/84, komissio v. Kreikka, tuomio 14.7.1985 (Kok. 1985, s. 3967, 19 kohta).

(15) Asia C-240/86, komissio v. Kreikka, Kok. 1988, s. 1835, 28 kohta.

(16) Asia C-464/02, komissio v. Tanska, tuomio 15.9.2005, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa.

(17) Edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Tanska antamassaan tuomiossa, joka seurasi komission lausuntoa, yhteisöjen tuomioistuin totesi Tanskaa vastaan seuraavaa:

”siltä osin kuin

– sen lainsäädännön ja hallintokäytännön mukaan Tanskassa asuvilla työntekijöillä, jotka työskentelevät toisessa jäsenvaltiossa muussa kuin pääasiallisessa työsuhteessa, ei ole oikeutta käyttää yritys- tai yksityistarkoituksiin työsuhdeajoneuvoa, joka on rekisteröity siinä toisessa jäsenvaltiossa, johon heidän työnantajansa on sijoittautunut, ja

– sen lainsäädännön ja hallintokäytännön mukaan Tanskassa asuvat työntekijät, jotka työskentelevät toisessa jäsenvaltiossa, voivat käyttää yritys- tai yksityistarkoituksiin tässä toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityä työsuhdeajoneuvoa, jonka kotipaikka tai päätoimipaikka on siinä jäsenvaltiossa, jossa heidän työnantajallaan on kotipaikka, sillä edellytyksellä, että ajoneuvoa ei ole tarkoitus käyttää pääasiallisesti Tanskassa pysyvästi eikä sitä tosiasiallisesti käytetä siellä, ainoastaan sillä edellytyksellä, että työskentely tämän työnantajan palveluksessa on heidän pääasiallista työsuhdettaan ja että tätä varten maksetaan vero,

Tanskan kuningaskunta ei ole noudattanut EY 39 artiklan mukaisia velvoitteitaan."

(18) Asia C-393/98, Gomes Valente, tuomio 13.3.2001 (Kok. 2001, s. I-1327).

(19) Asia C-387/01, Weigel, tuomio 29.4.2004 (Kok. 2004, s. I-4981).

(20) Asia C-464/02, komissio v. Tanska, tuomio 15.9.2005, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa; ks. edellä alaviite 17.)

(21) Oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 4 kohdassa säädetään, että "kantelu on tehtävä kahden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona sen perusteena olevat tosiseikat ovat tulleet kantelun tekijän tietoon, ja ennen kantelun tekemistä asianomaisiin toimielimiin ja elimiin on sovellettava asianmukaisia hallinnollisia menettelyjä."