Strasbourg, 14. lokakuuta 2004

Hyvä rouva H.

Kantelitte 26. kesäkuuta 2003 Euroopan komissiota vastaan Euroopan oikeusasiamiehelle komission päätöksestä jättää tietyt menot yhteisön rahoituksen ulkopuolelle. Tämä kantelu kirjattiin viitteellä 1219/2003/GG. Toimititte minulle 23. heinäkuuta 2003 pyynnöstäni useita tositteita.

Toimitin kantelun 25. heinäkuuta 2003 Euroopan komission puheenjohtajalle. Komissio antoi lausuntonsa 17. marraskuuta 2003. Toimitin sen Teille 26. marraskuuta 2003 ja pyysin Teitä esittämään huomautuksia.

Te ilmoititte minulle 28. marraskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä, että asia olisi katsottava käsitellyksi. Vastauksessani 12.12.2003 uudistin kehotukseni esittää huomautuksia komission lausunnosta ja tarjouduin myöntämään Teille lisäaikaa. Pyysin teitä ottamaan yhteyttä toimistooni 31. joulukuuta 2003 asti, jos haluatte käyttää tätä tarjousta. Tällaista yhteydenottoa ei kuitenkaan tehty.

Päätin 2. helmikuuta 2004 kantelua 1219/2003/GG koskevan tutkimukseni päätöksellä, jossa totesin, että te olitte luopunut asiasta.

Tiedottajanne tuli 11. maaliskuuta 2004 Strasbourgiin keskustelemaan tapauksesta yksikköni kanssa. Hän ilmoitti yksiköilleni, että haluatte minun jatkavan kanteluanne koskevaa tutkimustani.

Sen vuoksi päätin rekisteröidä kantelun uudelleen edellä mainitulla viitteellä ja jatkaa tutkimustani. Prosessiekonomisista syistä katsoin, että tutkimusta olisi jatkettava siitä kohdasta, jossa edellinen tutkimus oli päättynyt, eli komission lausunnon saatuani ja annettuani teille tilaisuuden esittää huomautuksia.

Voidakseni ratkaista kantelun täysin tietoisena kaikista merkityksellisistä tosiseikoista katsoin, että minun oli hankittava lisätietoja riita-asian taustalla olleesta hakemuksesta ja tätä riita-asiaa koskevista komission ja Saksan viranomaisten välisistä keskusteluista. Koska tiedottajanne oli ilmoittanut minulle, että Stuttgartin toimivaltainen ministeriö oli valmis toimittamaan nämä asiakirjat pyynnöstä, pyysin 7 päivänä huhtikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä ministeriöltä jäljennöstä näistä asiakirjoista. Teille ilmoitettiin asiasta samana päivänä.

Ministeriö lähetti 25.5.2004 minulle jäljennöksen asiaa koskevista asiakirjoista.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Alustuspuheenvuorot

Kantelija teki ensimmäisen kantelun oikeusasiamiehelle kesäkuussa 2003 (kantelu 1219/2003/GG). Kantelu lähetettiin komissiolle lausuntoa varten, minkä jälkeen komission lausunto toimitettiin kantelijalle, jotta tämä voisi esittää huomautuksia. Kantelijan vastaus sai oikeusasiamiehen uskomaan, että kantelija halusi luopua kantelustaan. Väärinkäsitysten välttämiseksi oikeusasiamies kuitenkin kirjoitti kantelijalle uudelleen ja uudisti kehotuksensa esittää huomautuksia. Koska tähän kirjeeseen ei saatu vastausta, oikeusasiamies päätti tutkimuksensa 2. helmikuuta 2004 tekemällään päätöksellä (1).

Oikeusasiamiehelle ilmoitettiin 11. maaliskuuta 2004, että kantelija halusi hänen jatkavan kantelunsa tutkintaa.

Oikeusasiamies päätti näin ollen rekisteröidä kantelun uudelleen erillisellä viitenumerolla (760/204/GG) ja jatkaa tutkimustaan. Prosessiekonomisista syistä oikeusasiamies katsoi, että tutkimusta olisi jatkettava siitä kohdasta, jossa edellinen tutkimus oli päättynyt, eli saatuaan komission lausunnon ja annettuaan kantelijalle mahdollisuuden esittää huomautuksia.

Valitus

Ympäristönsuojelun vaatimusten ja maaseutuympäristön hoidon vaatimusten kanssa sopusointuisista maatalouden tuotantomenetelmistä 30 päivänä kesäkuuta 1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2078/92 (EYVL L 215, s. 85) säädettiin tukijärjestelmästä, jolla edistetään muun muassa maatalouden laajaperäistämistä. Viljelijät voisivat saada tukea esimerkiksi, jos eläinyksiköt hehtaaria kohti eivät ylitä tiettyä lukua (1,4). Kyseisen luvun laskemiseksi asetuksessa säädettiin, että ”yli kuuden kuukauden ikäiset hevoseläimet” olisi otettava huomioon 1,0 eläinyksikkönä. Uuhet ja vuohet, joiden eläintiheys on 0,15 eläinyksikköä.

Karlsruhen alueen viljelijä haki asetuksen mukaista tukea. Hänen maansa peitti kolme hehtaaria, ja hänellä oli neljä hevosta ja kääpiöaasi. Viljelijä katsoi, että aasi oli noin uuhen kokoinen. Näin ollen hän laski LSU:n kokonaismääräksi 4,15 ja siten keskimääräiseksi LSU:ksi hehtaaria kohti hieman alle sovellettavan kynnysarvon, joka on 1,4 LSU/hehtaari. Alueen toimivaltainen viranomainen (Landwirtschaftsamt Wildberg) tutki asian ja tuli siihen tulokseen, että 0,16 eläinyksikön suuruinen eläinyksikkö oli sopiva kääpiöaasille. Tämä merkitsi sitä, että asiaankuuluvaa kynnysarvoa noudatettiin edelleen.

Euroopan komission suorittamassa myöhemmässä tarkastuksessa todettiin, että tämä lähestymistapa oli virheellinen, koska aasi kuului hevoseläimiin, joiden LSU-arvoksi oli laskettava 1,0. Näin ollen kyseiselle viljelijälle maksettua tukea haettiin takaisin. Kantelijan mukaan kyseinen summa oli 240 Saksan markkaa.

Kantelijan, Regierungspräsidium Karlsruhen puheenjohtajan, mukaan komissio tekee jäsenvaltioiden myöntämiä maataloustukia koskevia otantatarkastuksia. Esimerkiksi 100 000 hakemuksesta tarkastetaan noin 400 hakemusta. Jos käy ilmi, että 400 tarkastetusta hakemuksesta 40 on hyväksytty väärin, komissio katsoo, että 10 prosenttia (40/400) kokonaistuesta on maksettu väärin.

Kantelijan mukaan komissio teki tässä yhteydessä vain yhden tarkastuksen, joka koski edellä mainittua viljelijää. Kaikista tarkastetuista hakemuksista (eli yhdestä) 100 prosenttia osoittautui näin ollen käsitellyiksi virheellisesti. Valituksen tekijä väittää, että komissio päätteli näin ollen, että Baden-Württembergin osavaltiolle myönnetty koko tuki (927 401 euroa) olisi peruutettava seuraavasta vuodesta alkaen. Kantelijan mukaan useat valitukset osoittautuivat tuloksettomiksi.

Kantelussaan kantelija katsoi periaatteessa, että oli epäoikeudenmukaista ja suhteetonta rangaista osavaltiota lähes miljoonalla eurolla yhdestä ainoasta hakemuksesta tehdyn yhden ainoan virheen vuoksi.

KYSYMYS

Komission lausunto

Lausunnossaan komissio esitti seuraavat huomautukset:

Kantelu koski Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä yhteisörahoituksen ulkopuolelle 15 päivänä toukokuuta 2003 tehdyllä komission päätöksellä 2003/364/EY (2) Saksalle aiheutuneiden 927 401 euron menojen jättämistä yhteisörahoituksen ulkopuolelle. Päätös jättää tämä määrä yhteisön rahoituksen ulkopuolelle oli tällä välin tullut lopulliseksi, koska Saksa, joka oli ainoa osapuoli, jolla oli oikeus riitauttaa päätös, ei ollut katsonut tarpeelliseksi nostaa kannetta yhteisöjen tuomioistuimessa.

Asiakysymyksen osalta komissio viittasi sovitteluelimen 22 päivänä lokakuuta 2002 antamaan loppukertomukseen, joka toimitettiin Saksan viranomaisille 24 päivänä lokakuuta 2002. Sovitteluelin perustettiin sovittelumenettelyn perustamisesta osaksi Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosaston tilien tarkastamista ja hyväksymistä 1 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyllä komission päätöksellä 94/442/EY (3). Sen tehtävänä oli sovittaa yhteen komission ja asianomaisen jäsenvaltion eriävät kannat EMOTR:n tukiosastosta myönnettävän yhteisön rahoituksen epäämistä koskevien päätösten osalta.

Kertomuksesta käy ilmi, että Saksan viranomaiset pitivät tässä kantelussa mainitussa yksittäistapauksessa tehtyä virhettä ”järjestelmällisenä”, kun taas komissio katsoi sen olevan ”satunnainen” virhe. Jos otoksessa havaitaan satunnaisvirhe, oletetaan, että virhe toistuu samassa suhteessa kaikissa niissä tapahtumissa, joista otos on poimittu. Sitä vastoin systemaattista virhettä, jonka syyt voidaan määrittää, voidaan arvioida erikseen, koska oletetaan, että se vaikuttaa ainoastaan niihin liiketoimiin, joita kyseinen virhe koskee.

Sovitteluelimen raportissa todetaan, että Saksan viranomaiset myönsivät kuulemisen aikana, että toisin kuin ne olivat alun perin ilmoittaneet, virhe ei ollut yksittäinen vaan että joitakin samankaltaisia tapauksia oli havaittu. Komission mukaan tämä vahvisti virheen ”satunnaisuuden”.

Sovitteluelin totesi, ettei se pystynyt pääsemään kompromissiin osapuolten näkemysten välillä.

Komissio piti kiinni 28.2.2003 päivätyssä yhteenvetokertomuksessaan esittämästään kannasta, joka koski suoritettujen tarkastusten tuloksia.

Komission mukaan sen lähestymistapa oli ollut oikea tarkastusta koskevien periaatteiden mukaisesti ja asianmukaisesti perusteltu. Se korosti, että sovitteluelin ei ollut havainnut tähän lähestymistapaan liittyviä sääntöjenvastaisuuksia.

Komissio lisäsi, että tilien tarkastaminen ja hyväksyminen koski väistämättä edellistä varainhoitovuotta, joka oli päätetty. Käsiteltävänä olevassa asiassa se koski vuonna 2000 aiheutuneita kuluja. Rahoitusoikaisu koski näin ollen menneisyyttä, vaikka se tehtiin myöhemmässä vaiheessa. Tilien tarkastamisella ja hyväksymisellä ei ollut automaattisia vaikutuksia yhteisön rahoitukseen seuraavina varainhoitovuosina. Seuraavina vuosina aiheutuneet menot tarkastettiin puolestaan jälkikäteen.

Kantelijan huomautukset

Komission lausunto toimitettiin kantelijalle huomautusten esittämistä varten. Kantelija totesi 28 päivänä marraskuuta 2003 päivätyssä kirjeessään, ettei hän kiistänyt komission toimineen muodollisesti oikein, mutta ei esittänyt muita huomautuksia komission lausunnon sisällöstä.

Lisätiedustelut

Kun oikeusasiamies oli jatkanut tutkimustaan, hän katsoi tarvitsevansa lisätietoja riita-asian taustalla olleesta hakemuksesta sekä komission ja Saksan viranomaisten välisistä tätä riita-asiaa koskevista keskusteluista. Koska kantelijan tiedottaja oli ilmoittanut oikeusasiamiehelle, että toimivaltainen Saksan ministeriö, Baden-Württembergin osavaltion ministeri für Ernährung und Ländlichen Raum, oli valmis toimittamaan nämä asiakirjat pyynnöstä, oikeusasiamies kirjoitti ministeriölle 7 päivänä huhtikuuta 2004 ja pyysi jäljennöstä näistä asiakirjoista.

Ministeriö lähetti 25.5.2004 oikeusasiamiehelle jäljennöksen asiaa koskevista asiakirjoista.

Oikeusasiamiehelle toimitetut asiakirjat sisältävät jäljennöksen 26. helmikuuta 2004 päivätystä kirjeestä, jossa ministeriö vastasi kansalaiselle, joka oli ilmaissut tyytymättömyytensä komission päätökseen kääpiöaasin tapauksessa. Tässä kirjeessä ministeriö selitti, että kyseistä eläintä koskevan virheen suoraan aiheuttama vähennys oli 858 646 Saksan markkaa. Muiden vähäisten virheiden (jotka eivät muuten olisi johtaneet vähennykseen) lisäksi komission hyväksymättä jättämien menojen kokonaismäärä oli 927 401 euroa eli 1 813 839 Saksan markkaa. Ministeriö totesi, että mahdollisuutta riitauttaa komission päätös yhteisöjen tuomioistuimessa oli harkittu. Se huomautti kuitenkin, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission oli ainoastaan osoitettava, että kansallisten viranomaisten suorittamien tarkastusten paikkansapitävyydestä oli perusteltuja epäilyjä. Tämän jälkeen asianomaisen jäsenvaltion odotettiin toimittavan yksityiskohtaista näyttöä komission esiin tuomien puutteiden korjaamiseksi. Ministeriö huomautti, että tämä olisi tässä tapauksessa ollut lähes mahdotonta, koska osavaltion viranomaisten oli käsiteltävä 54 000 hakemusta, jotka koskivat kyseistä ohjelmaa. Se lisäsi, että näin ollen oli päätetty olla nostamatta kannetta komission päätöksestä. Ministeriö huomautti kuitenkin, että se oli esittänyt Saksan liittoneuvostolle aloitteen, jonka mukaan liittohallituksen olisi yritettävä vakuuttaa komissio siitä, että määrättyjen seuraamusten olisi oltava oikeassa suhteessa tehtyihin virheisiin tai virheellisiin maksuihin.

PÄÄTÖS

1 Tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskeva väitetysti kohtuuton päätös

1.1 Euroopan komissio päätti Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä yhteisörahoituksen ulkopuolelle 15 päivänä toukokuuta 2003 tekemällään päätöksellä 2003/364/EY (4) jättää yhteisörahoituksen ulkopuolelle Saksalle vuonna 2000 aiheutuneet 927 401 euron menot. Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija, Regierungspräsidium Karlsruhen puheenjohtaja, väitti, että tämä päätös oli epäoikeudenmukainen ja suhteeton, koska se perustui yhteen tapaukseen, jossa kyseessä oleva määrä oli 240 Saksan markkaa.

1.2 Lausunnossaan komissio perusteli päätöksensä ja katsoi, että sen lähestymistapa oli ollut oikea, tarkastusta koskevien periaatteiden mukainen ja asianmukaisesti perusteltu.

1.3 Oikeusasiamies toteaa, että komission päätökseen johtanut asia koski ympäristönsuojelun vaatimusten ja maaseutuympäristön hoidon vaatimusten kanssa sopusointuisista maatalouden tuotantomenetelmistä 30 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2078/92 (EYVL L 215, s. 85) mukaista tukihakemusta. Asetuksessa säädetään tukijärjestelmästä, jolla edistetään muun muassa maatalouden laajaperäistämistä. Viljelijät voisivat saada tukea esimerkiksi, jos eläinyksiköt hehtaaria kohti eivät ylitä tiettyä lukua (1,4). Kyseisen luvun laskemiseksi asetuksessa säädettiin, että ”yli kuuden kuukauden ikäiset hevoseläimet” olisi otettava huomioon 1,0 eläinyksikkönä. On kiistatonta, että kyseisenä ajankohtana tämä luokka kattoi myös aasit. Uuhet ja vuohet, joiden eläintiheys on 0,15 eläinyksikköä. Karlsruhen alueen viljelijällä, jonka maa-ala oli kolme hehtaaria ja joka oli hakenut asetuksen mukaista tukea, oli neljä hevosta ja kääpiöaasi. Ottaen huomioon, että aasi oli noin uuhen kokoinen, hän laski yhteensä 4,15 eläinyksikköä ja siten keskimääräisen eläinyksikön hehtaaria kohti hieman alle asiaankuuluvan kynnysarvon 1,4 eläinyksikköä hehtaaria kohti. Alueen toimivaltainen viranomainen (Landwirtschaftsamt Wildberg) tutki asian ja tuli siihen tulokseen, että 0,16 eläinyksikön suuruinen eläinyksikkö oli sopiva kääpiöaasille. Tämä merkitsi sitä, että asiaankuuluvaa kynnysarvoa noudatettiin edelleen. Virhe havaittiin myöhemmän tarkastuksen yhteydessä, ja viljelijää pyydettiin maksamaan takaisin aiheettomasti maksettu määrä (240 DM). Komissio katsoi kuitenkin, että merkityksellinen virhe oli otoksessa havaittu sattumanvarainen virhe ja että oli oletettava, että se toistui suhteellisesti kaikissa niissä liiketoimissa, joista otos oli otettu.

1.4 Oikeusasiamies katsoo, että komission päätöstä on ensi näkemältä vaikea sovittaa yhteen terveen järjen kanssa. Se, että suhteellisen vähäpätöistä summaa koskevan virheen pitäisi johtaa huomattavan rahasumman hylkäämiseen (riippumatta siitä, perustuuko se 927 401 euron kokonaismäärään vai 858 646 Saksan markan määrään, joka näyttää johtuvan suoraan mainitusta virheestä), on yllättävää, varsinkin kun voidaan perustellusti olettaa, että kääpiöaasia koskeva virhe on hyvin todennäköisesti ollut ainoa laatuaan.

1.5 Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että komissio on selittänyt, että se on tarkastellut asiaa eri näkökulmasta. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna kansalliset viranomaiset olivat tehneet virheen. Tämä virhe oli havaittu tarkasteltaessa otosta asianomaisista hakemuksista. Komissio saattoi näin ollen perustellusti olettaa, että myös muita virheitä oli tehty. Komission mukaan merkitystä ei ollut sillä, että esillä olevassa asiassa tehty virhe koski kääpiöaasia, vaan sillä, että virhe oli tehty.

1.6 Oikeusasiamies toteaa, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission ei tarvitse maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevien sääntöjen rikkomisen osoittamiseksi osoittaa tyhjentävästi, että kansallisten viranomaisten suorittamat tarkastukset ovat riittämättömiä tai että niiden toimittamat tiedot ovat virheellisiä, vaan sen on esitettävä näyttöä vakavasta ja perustellusta epäilyksestä, joka koskee tarkastuksia tai tietoja. Tämä komission todistustaakan keventäminen johtuu siitä, että jäsenvaltiolla on parhaat edellytykset kerätä ja tarkastaa EMOTR:n tilien tarkastamiseksi ja hyväksymiseksi tarvittavat tiedot ja että sen on näin ollen esitettävä yksityiskohtaisimmat ja kattavimmat todisteet tarkastustensa tai tietojensa paikkansapitävyydestä ja tarvittaessa komission ilmoitusten virheellisyydestä (ks. mm. asia C-278/98, Alankomaat v. komissio, tuomio 13.3.2001, Kok. 2001, s. I-1501, 39–41 kohta ja asia C-329/00, Espanja v. komissio, tuomio 20.9.2003, Kok. 2003, s. I-6103, 68 kohta).

1.7 Oikeusasiamies toteaa, että Saksan viranomaiset myönsivät komission kanssa käymissään keskusteluissa (ns. Lausunnosta esittämissään huomautuksissa kantelija myönsi, että komissio oli toiminut muodollisesti oikein.

1.8 Näin ollen oikeusasiamies katsoo, että komission lähestymistapa tässä tapauksessa ei merkitse hallinnollista epäkohtaa.

1.9 Oikeusasiamies pitää hyödyllisenä huomauttaa, että tämän tapauksen taustalla ollut ongelma olisi mitä todennäköisimmin voitu välttää, jos asiaa koskevassa asetuksessa olisi otettu huomioon se mahdollisuus, että apurahan hakijoilla oli hallussaan kääpiöaasit. Hän luottaa siihen, että komissio ottaa tämän huomioon tulevissa alan lainsäädäntöehdotuksissa.

2 Päätelmät

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella näyttää siltä, että Euroopan komissio ei ole syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Päätös on saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla (http://www.ombudsman.europa.eu/).

(2) EUVL 2003, L 124, s. 45.

(3) EYVL 1994, L 182, s. 45.

(4) EUVL 2003, L 124, s. 45.