Strasbourg, 26. marraskuuta 2004

Hyvä herra M.

Teitte 20. tammikuuta 2004 Euroopan oikeusasiamiehelle Norrbottens Frihandelsföreningin (Ruotsin vapaakauppajärjestö) puolesta kantelun Euroopan komission päätöksestä lopettaa Ruotsia vastaan nostamanne 226 artiklan mukainen kantelu.

Toimitin kantelun 16.2.2004 komission puheenjohtajalle. Komissio antoi lausuntonsa 15. kesäkuuta 2004. Toimitin sen Teille yhdessä 27. heinäkuuta 2004 lähettämänne huomautusten esittämistä koskevan pyynnön kanssa.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

Väärinkäsitysten välttämiseksi on tärkeää muistaa, että EY:n perustamissopimuksessa annetaan Euroopan oikeusasiamiehelle valtuudet tutkia mahdollisia hallinnollisia epäkohtia ainoastaan yhteisön toimielinten ja elinten toiminnassa. Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännössä määrätään nimenomaisesti, että oikeusasiamiehelle ei saa tehdä kantelua minkään muun viranomaisen tai henkilön toimesta.

Kanteluanne koskevat oikeusasiamiehen tutkimukset on näin ollen suunnattu sen tutkimiseen, onko Euroopan komission toiminnassa ilmennyt hallinnollisia epäkohtia.

KILPAILUKYKY

Tammikuussa 2004 oikeusasiamiehelle tehtiin Norrbottens Frihandelsföreningin (Ruotsin vapaakauppajärjestö) puolesta kantelu Euroopan komission päätöksestä lopettaa Ruotsia vastaan tekemänsä 226 artiklan mukainen kantelu (1).

Kantelijan mukaan merkitykselliset tosiseikat ovat tiivistetysti seuraavat:

Kantelija teki Ruotsia vastaan 226 artiklan mukaisen kantelun valmisteveroja ja vaarallisten aineiden kuljetuksia koskevien yhteisön sääntöjen väitetyistä rikkomisista. Kun Ruotsi ostaa lämmitysöljyä Suomesta ja kuljettaa sen Ruotsiin yksityiskäyttöön, se perii öljystä valmisteveron ja edellyttää, että kuljetuksesta on laadittu saateasiakirja. Kantelijan mukaan tämä käytäntö on yhteisön sääntöjen vastainen.

Kantelija on kuitenkin tyytymätön siihen, miten komissio on käsitellyt hänen kanteluaan, ja erityisesti siihen, miten komissio on tulkinnut valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta annetun direktiivin 92/12/ETY 9 artiklan 3 kohtaa. Direktiivin 9 artiklan 3 kohdassa säädetään, että valmisteverosaatava syntyy kulutusjäsenvaltiossa, jos kivennäisöljyt kuljetetaan epätyypillisillä kuljetusmalleilla. Kantelija väittää, että komission tulkinta direktiivistä 92/12/ETY ja erityisesti sen 9 artiklan 3 kohdasta on liian laaja. Komissio katsoo, että 9 artiklan 3 kohdassa annetaan Ruotsille oikeus kantaa öljystä valmisteveroa ja vaatia esimerkiksi saateasiakirjoja 7 artiklan mukaisesti. Kantelija väittää, että komission laaja tulkinta 9 artiklan 3 kohdasta antaa jäsenvaltioille oikeuden olla soveltamatta yhteisön primaarilainsäädäntöä. Kantelija katsoo näin ollen, että komission tulkinta on ristiriidassa sisämarkkinoita ja verotusta koskevien EY:n perustamissopimuksen yleisten periaatteiden, vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä tiekuljetuksista tehdyn eurooppalaisen sopimuksen (ADR-sopimus) ja vaarallisten aineiden tiekuljetuksia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 94/55/ETY kanssa eikä ota niitä asianmukaisesti huomioon. Kantelija katsoo, että komission analyysiä direktiivin 92/12/ETY 9 artiklan 3 kohdasta valmisteverojen ja saateasiakirjojen osalta olisi täydennettävä analyysillä, joka perustuu yhteisön primaarioikeuden yleisiin periaatteisiin, ADR-sopimukseen ja direktiiviin 94/55/ETY.

Kantelija väittää lähinnä, että komissio ei ole ottanut huomioon kaikkea asiaa koskevaa yhteisön lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia käsitellessään hänen Ruotsia vastaan tekemäänsä 226 artiklan mukaista kantelua.

Kantelija väittää, että komission olisi analysoitava direktiiviä 92/12/ETY ottaen huomioon kaikki asiaa koskeva yhteisön lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset.

KYSYMYS

Komission lausunto

Lausunnossaan komissio esittää seuraavat huomiot:

Kantelija teki komissiolle 226 artiklan mukaisen kantelun, jonka mukaan Ruotsin viranomaiset toimivat yhteisön oikeuden vastaisesti seuraavista syistä. Ruotsin viranomaiset puuttuvat vapaan liikkuvuuden periaatteeseen kantamalla valmisteveroja ja valvomalla Suomessa ostettujen ja Ruotsiin tuotujen, ostajien yksityiseen käyttöön tarkoitettujen kivennäisöljyjen kuljetuksia. Direktiivin 92/12/ETY 8 artiklan mukaan yksityishenkilöiden omaan käyttöönsä hankkimista ja kuljettamista tuotteista olisi kannettava valmistevero siinä jäsenvaltiossa, josta ne on hankittu, eli tässä tapauksessa Suomessa. On totta, että edellä mainittua periaatetta voidaan rajoittaa saman direktiivin 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat säätää, että valmisteverosaatava syntyy kulutusjäsenvaltiossa, jos yksityishenkilöt kuljettavat kivennäisöljyjä epätyypillisillä kuljetustavoilla tai ne kuljetetaan yksityishenkilöiden puolesta. Kantelija katsoo kuitenkin, että Ruotsin viranomaiset toimivat direktiivin vastaisesti, koska ne pitävät epätyypillisinä yksityisliikenteessä tavanomaisia kuljetusmuotoja, joita on käytetty Ruotsin ja Suomen raja-alueella jo pitkään. Kantelija viittasi kantelussaan myös Ruotsin viranomaisten väitettyyn direktiivin 94/55/ETY ja ADR-sopimuksen rikkomiseen.

Tutkiessaan Ruotsin viranomaisia vastaan tehtyä kantelua komission verotuksen ja tulliliiton pääosasto, jäljempänä ’verotuksen ja tulliliiton pääosasto’, ei havainnut, että direktiiviä 92/12/ETY olisi rikottu. Direktiivin 94/55/ETY ja ADR-sopimuksen väitetystä rikkomisesta komissio totesi, että kantelija oli tehnyt samanlaisen valituksen, jota sen energian ja liikenteen pääosasto, jäljempänä ’energian ja liikenteen pääosasto’, oli jo käsitellyt.

Verotuksen ja tulliliiton pääosasto ilmoitti kantelijalle 12. joulukuuta 2003 päivätyllä kirjeellä direktiiviä 92/12/ETY koskevista havainnoistaan. Se oli analysoinut asiaa koskevaa kansallista lainsäädäntöä direktiivin ja erityisesti 9 artiklan 3 kohdassa olevan "epätyypillisten liikennemuotojen" määritelmän valossa, mutta se ei ollut havainnut, että direktiiviä olisi rikottu. Verotuksen ja tulliliiton pääosasto ilmoitti näin ollen kantelijalle aikomuksestaan lopettaa asian käsittely, jos kantelija ei toimittanut tietoja, joiden perusteella se voisi todeta, että direktiiviä oli rikottu. Kantelijalle annettiin neljä viikkoa aikaa esittää huomautuksensa asiasta. Kantelijalle ilmoitettiin myös, että energian ja liikenteen pääosasto käsitteli erikseen direktiiviä 94/55/ETY ja ADR-sopimusta koskevat väitteet ja että nämä väitteet eivät vaikuttaneet verotuksen ja tulliliiton pääosaston päätelmiin direktiivin 92/12/ETY osalta. Koska verotuksen ja tulliliiton pääosasto ei saanut kantelijalta vastausta kirjeeseensä, asian käsittely päätettiin. Kantelijalle ilmoitettiin päätöksestä lopettaa asian käsittely 21 päivänä huhtikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä.

Komissio väittää, että se on käsitellyt Ruotsin viranomaisia vastaan tehtyä kantelua Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle yhteisön oikeuden rikkomisesta johtuvia suhteita kantelijaan koskevan tiedonantonsa (2) ja hyvän hallintotavan säännöstön (3) mukaisesti. Nämä säännöt merkitsevät sitä, että kantelija voi odottaa, että komissio ottaa huomioon kaikki hänen merkitykselliset perustelunsa ja ilmoittaa hänelle aikomuksestaan lopettaa asian käsittely ilman lisätoimia ennen kuin se tekee niin. Näin ollen jos kantelija väittää, että tietty johdettu oikeus on ristiriidassa primaarioikeuden kanssa, komission on tarkasteltava tätä väitettä, vaikka käytännössä johdetun oikeuden voidaan katsoa olevan lainvastaista ainoastaan EY:n perustamissopimuksen 230 artiklan mukaisen yhteisöjen tuomioistuimessa nostetun kumoamiskanteen tai EY:n perustamissopimuksen 234 artiklan mukaisen ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä. Kun kyseessä on 226 artiklan mukainen kantelu, hyvän hallintotavan periaatteet eivät velvoita komissiota tutkimaan omasta aloitteestaan, onko tietty johdettu oikeus primaarioikeuden mukaista. Yhteisön toimielinten toimia pidetään lainmukaisina, kunnes ne kumotaan tai peruutetaan (4).

Kantelija ei perustanut Ruotsia vastaan tekemäänsä 226 artiklan mukaista kantelua direktiivin 92/12/ETY 9 artiklan 3 kohdan väitettyyn lainvastaisuuteen. Lainvastaisuutta koskeva näkökohta mainittiin ainoastaan kantelun viimeisessä kohdassa, jossa kantelija pyysi komissiota ryhtymään toimiin Ruotsia vastaan tai hänen olisi pyydettävä yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan direktiivin 92/12/ETY asiaa koskevat artiklat, koska Ruotsin viranomaisten mukaan niissä jätetään tilaa niin laajalle tulkinnalle, että johdettu säädös mitätöi tiettyjen primaarioikeuden säännösten vaikutukset. Komissio ymmärsi tämän vain korostamalla väitetyn rikkomisen merkitystä eli sitä, että Ruotsin viranomaiset eivät toimineet direktiivin mukaisesti. Komissiolla ei näin ollen ollut mitään syytä käsitellä lainvastaisuuskysymystä.

Kantelijan huomautukset

Huomautuksissaan kantelija pysyy kantelussaan ja väittää, että komission on tutkittava 226 artiklan mukainen kantelu kaiken sovellettavan yhteisön lainsäädännön perusteella ja että direktiivin kansallista tulkintaa on tarkasteltava ylemmäntasoisen yhteisön lainsäädännön ja yhteisön oikeuskäytännön valossa ilman kantelijan nimenomaista pyyntöä.

Kantelija väittää, että lämmitysöljyn yksityisiä kuljetuksia ei voida pitää direktiivin 92/12/ETY 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti "epätyypillisinä", jos kuljetusmuoto täyttää direktiivin 94/55/ETY turvallisuusvaatimukset ja jos sitä käytetään yleisesti yksityisiin kuljetuksiin toisessa jäsenvaltiossa, tässä tapauksessa Suomessa. Komission yksiköt selittivät 4. toukokuuta 1999 pidetyssä kokouksessa, että 9 artiklan 3 kohdan tarkoituksena on estää sellaisten vaarallisten aineiden kuljetukset, jotka eivät täytä ADR-sopimuksen turvallisuusvaatimuksia. Direktiivin 9 artiklan 3 kohtaa on tulkittava suppeasti ja suhteellisuus- ja syrjimättömyysperiaatteiden mukaisesti.

PÄÄTÖS

1 Väite, jonka mukaan kaikkea merkityksellistä lainsäädäntöä ei ole otettu huomioon

1.1 Oikeusasiamiehelle tehty kantelu koskee sitä, miten komissio on käsitellyt Ruotsia vastaan tehtyä 226 artiklan mukaista kantelua, joka koskee valmisteveroja ja vaarallisten aineiden kuljetuksia koskevien yhteisön sääntöjen väitettyä rikkomista. Kun Ruotsi ostaa lämmitysöljyä Suomesta ja kuljettaa sen Ruotsiin yksityiskäyttöön, se perii öljystä valmisteveron ja edellyttää, että kuljetuksesta on laadittu saateasiakirja. Kantelijan mukaan tämä käytäntö on yhteisön sääntöjen vastainen.

Kantelija on tyytymätön siihen, miten komissio on käsitellyt hänen kanteluaan, ja erityisesti siihen, miten komissio on tulkinnut direktiivin 92/12/ETY 9 artiklan 3 kohtaa. Hän väittää, että komission laaja tulkinta 9 artiklan 3 kohdasta antaa jäsenvaltioille oikeuden jättää soveltamatta yhteisön primaarilainsäädäntöä. Kantelija katsoo, että komission tulkinta on ristiriidassa EY:n perustamissopimuksen sisämarkkinoita ja verotusta koskevien yleisten periaatteiden, ADR-sopimuksen ja direktiivin 94/55/ETY kanssa eikä ota niitä asianmukaisesti huomioon.

Kantelija väittää, että lämmitysöljyn yksityisiä kuljetuksia ei voida pitää direktiivin 92/12/ETY 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuina "epätyypillisinä" kuljetuksina, jos kuljetusmuoto täyttää direktiivin 94/55/ETY turvallisuusvaatimukset ja jos sitä käytetään yleisesti yksityisiin kuljetuksiin toisessa jäsenvaltiossa, tässä tapauksessa Suomessa.

Kantelija väittää, että komissio ei ole ottanut huomioon kaikkea asiaa koskevaa yhteisön lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia käsitellessään hänen Ruotsia vastaan tekemäänsä 226 artiklan mukaista kantelua.

1.2 Komissio väittää, että se on käsitellyt Ruotsin viranomaisia vastaan tehtyä kantelua sitä sitovien sääntöjen mukaisesti. Se selittää, että kantelu koski sitä, että Ruotsin viranomaiset olivat väitetysti rikkoneet erityisesti direktiivin 92/12 9 artiklan 3 kohtaa, direktiiviä 94/55/ETY ja ADR-sopimusta. Verotuksen ja tulliliiton pääosasto ilmoitti kantelijalle direktiiviä 92/12/ETY koskevista havainnoistaan, että energian ja liikenteen pääosasto käsitteli direktiiviä 94/55/ETY ja ADR-sopimusta koskevat väitteet erikseen ja että nämä väitteet eivät vaikuttaneet verotuksen ja tulliliiton pääosaston havaintoihin direktiivin 92/12/ETY osalta. Verotuksen ja tulliliiton pääosasto ei saanut vastausta kirjeeseensä, jossa se ilmoitti kantelijalle aikomuksestaan lopettaa asian käsittely.

Komissio myöntää, että jos kantelija väittää, että tietty johdettu oikeus on primaarioikeuden vastaista (5), komission on tarkasteltava tätä väitettä, vaikka käytännössä johdettu oikeus voidaan todeta lainvastaiseksi vain yhteisöjen tuomioistuimessa nostetun kanteen yhteydessä. Kun kyseessä on 226 artiklan mukainen kantelu, hyvän hallintotavan periaatteet eivät velvoita komissiota tutkimaan omasta aloitteestaan, onko tietty johdettu oikeus primaarioikeuden mukaista. Yhteisön toimielinten toimia pidetään lainmukaisina, kunnes ne kumotaan tai peruutetaan (6). Kantelija ei myöskään perustanut Ruotsia vastaan tekemäänsä 226 artiklan mukaista kantelua direktiivin 92/12/ETY 9 artiklan 3 kohdan väitettyyn lainvastaisuuteen. Lainvastaisuutta koskeva näkökohta mainittiin ainoastaan kantelun viimeisessä kohdassa, jossa kantelija pyysi komissiota ryhtymään toimiin Ruotsia vastaan tai hänen olisi pyydettävä yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan direktiivin 92/12/ETY asiaa koskevat artiklat, koska Ruotsin viranomaisten mukaan niissä jätetään tilaa niin laajalle tulkinnalle, että johdettu säädös mitätöi tiettyjen primaarioikeuden säännösten vaikutukset. Komissio ymmärsi tämän vain korostamalla väitetyn rikkomisen merkitystä eli sitä, että Ruotsin viranomaiset eivät toimineet direktiivin mukaisesti. Komissiolla ei näin ollen ollut mitään syytä käsitellä lainvastaisuuskysymystä.

1.3 Oikeusasiamies muistuttaa, että hänen tutkimuksensa tarkoituksena on selvittää, toimiko komissio kantelijan 226 artiklan mukaista kantelua käsitellessään sitä sitovien sääntöjen ja periaatteiden mukaisesti ja sen oikeudellisen toimivallan rajoissa.

1.4 Oikeusasiamies ymmärtää kantelijan keskeisen huolen siitä, että analysoidessaan Ruotsin lainsäädännön yhdenmukaisuutta direktiivin 92/12/ETY 9 artiklan 3 kohdan kanssa komissio ei tutkinut, olivatko 9 artiklan 3 kohta ja Ruotsin tulkinta siitä yhteisön muun lainsäädännön mukaisia. Kantelijan huoli merkitsee joko sitä, että 9 artiklan 3 kohta on laiton, tai sitä, että komission tulkinta siitä on väärä.

1.5 Mitä tulee direktiivin 92/12/ETY 9 artiklan 3 kohdan mahdolliseen lainvastaisuuteen, oikeusasiamies panee merkille komission selityksen, jonka mukaan sillä ei ollut syytä käsitellä tätä kysymystä käsitellessään 226 artiklan mukaista kantelua, koska kantelija ei perustanut kanteluaan säännöksen väitettyyn lainvastaisuuteen vaan Ruotsin väitettyyn noudattamatta jättämiseen. Oikeusasiamies panee myös merkille komission selityksen, jonka mukaan se ymmärsi kantelijan lausuman, jonka mukaan jos komissio ei toimi vastoin Ruotsin viranomaisten laajaa tulkintaa direktiivin asiaankuuluvista artikloista, hänen olisi pyydettävä tuomioistuinta kumoamaan artiklat, jotta voitaisiin korostaa väitetyn rikkomisen merkitystä. Oikeusasiamies pitää kohtuullisina komission selityksiä, joita kantelija ei ole kyseenalaistanut.

Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että kantelija ei reagoinut komission kirjeeseen, jossa ehdotettiin asian käsittelyn lopettamista, vaikka kirjeessä ei käsiteltykään sitä, oliko direktiivi 92/12/ETY ja erityisesti sen 9 artiklan 3 kohta muun yhteisön lainsäädännön mukainen.

Lisäksi oikeusasiamies muistuttaa, että 226 artiklan mukaisen menettelyn tarkoituksena on varmistaa, että jäsenvaltio noudattaa perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan. Oikeusasiamies ei löydä tämän 226 artiklan mukaisen kantelun yhteydessä mitään seikkaa, jonka perusteella komission olisi pitänyt käsitellä kysymystä direktiivin asiaa koskevien säännösten laillisuudesta.

1.6 Direktiivin 92/12/ETY 9 artiklan 3 kohdan mahdollisen virheellisen tulkinnan osalta oikeusasiamies panee merkille komission analyysin, jonka se esitti kantelijalle 12. joulukuuta 2003 lähettämässään kirjeessä. Kirjeessään komissio viittaa 9 artiklan 3 kohtaan ja toteaa nimenomaisesti, että "epätyypillisellä kuljetuksella" tarkoitetaan nestemäisten lämmitystuotteiden kuljetusta muilla kuin ammattimaisten elinkeinonharjoittajien puolesta käytettävillä säiliöaluksilla. Komissio jatkaa toteamalla, että muilla kuin 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuilla keinoilla kuljetettu lämmitysöljy ei kuulu 8 artiklassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan. Kyseisessä artiklassa säädetään, että yksityishenkilöiden omaan käyttöönsä hankkimista ja kuljettamista tuotteista kannetaan valmistevero siinä jäsenvaltiossa, jossa tuotteet hankitaan. Koska 8 artiklaa ei sovelleta lämmitysöljyn yksityisiin kuljetuksiin, joissa käytetään epätyypillisiä liikennemuotoja, tällaisiin kuljetuksiin on sovellettava toista järjestelmää, nimittäin direktiivin 7 artiklaa. Komissio katsoo näin ollen, että kantelijan 226 artiklan mukaisessa kantelussaan kuvailemassa tilanteessa Ruotsin viranomaisilla on oikeus kantaa lämmitysöljystä valmisteveroa ja varmistaa, että direktiivin 92/12/ETY 7 artiklan vaatimukset täyttyvät, mikä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kuljetukseen on liitettävä saateasiakirjat.

Oikeusasiamies pitää järkevänä komission analyysia Ruotsin viranomaisten tulkinnasta asiassa. Oikeusasiamies ei myöskään löydä mitään näyttöä, joka tukisi kantelijan väitettä, jonka mukaan toisessa jäsenvaltiossa yleisesti käytettyjä kuljetusmuotoja, jotka täyttävät direktiivin 94/55/ETY turvallisuusvaatimukset, ei voida pitää epätyypillisinä direktiivin 92/12/ETY 9 artiklan 3 kohdan nojalla.

Mitä tulee kantelijan komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan esittämään väitteeseen, jonka mukaan direktiivin 92/12/ETY 9 artiklan 3 kohtaa on tulkittava suhteellisuusperiaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen mukaisesti, oikeusasiamies ei löydä mitään näyttöä, joka osoittaisi, että komission tulkinta 9 artiklan 3 kohdasta olisi suhteeton tai syrjivä.

On kuitenkin huomattava, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on ylin auktoriteetti yhteisön lainsäädännön tulkinnassa.

1.7 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komissio on toiminut sitä sitovien sääntöjen ja periaatteiden mukaisesti ja oikeudellisen toimivaltansa rajoissa käsitellessään kantelijan rikkomuskantelua. Oikeusasiamies ei näin ollen havaitse komission toiminnassa hallinnollista epäkohtaa.

2 Kantelijan väite

2.1 Kantelija väittää, että komission olisi tarkasteltava direktiiviä 92/12/ETY ottaen huomioon kaikki asiaa koskeva yhteisön lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset. Oikeusasiamies ymmärtää kantelijan vaatimuksen komissiolle esitettäväksi pyynnöksi tutkia laajemmassa oikeudellisessa yhteydessä Ruotsissa vallitsevaa tilannetta Suomesta ostetun lämmitysöljyn yksityisten kuljetusten osalta. Edellä 1.7 kohdassa esitettyjen havaintojen perusteella oikeusasiamies ei kuitenkaan näe mitään syytä jatkaa kantelijan vaatimusta tämän tutkimuksen puitteissa.

2.2 Oikeusasiamies huomauttaa, että kantelijalla on mahdollisuus tehdä komissiolle uusi kantelu, joka perustuu nimenomaisesti Ruotsin nykyisen tilanteen yhteensopimattomuuteen EY:n perustamissopimuksen periaatteiden kanssa.

3 Päätelmä

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella näyttää siltä, että komissiossa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) EY:n perustamissopimuksen 226 artiklassa annetaan komissiolle toimivalta ryhtyä toimenpiteisiin jäsenvaltiota vastaan yhteisön oikeuden rikkomisen vuoksi. Kuka tahansa voi tehdä komissiolle kantelun (”226 artiklan mukainen kantelu”) jäsenvaltiota vastaan mistä tahansa valtion toimenpiteestä tai hallintokäytännöstä, jonka hän katsoo olevan ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa.

(2) EYVL 2002, C 244, s. 5.

(3) Saatavilla osoitteessa http://www.europa.eu/comm/secretariat_general/code/index_en.htm

(4) Ks. asia C-245/92, Chemie Linz GmbH v. komissio, Kok. 1999, s. I-04643, 93 kohta.

(5) Oikeusasiamies toteaa, että primaarilainsäädäntö on perussopimuksia ja että perussopimuksiin perustuva johdettu oikeus sisältää esimerkiksi direktiivejä ja päätöksiä. Johdetun oikeuden on oltava unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettujen yleisten oikeusperiaatteiden mukaista.

(6) Ks. asia C-245/92, Chemie Linz GmbH v. komissio, Kok. 1999, s. I-04643, 93 kohta.