Strasbourg, 2. kesäkuuta 2004

Arvoisa vastaanottaja

Teitte 23. joulukuuta 2003 X:n puolesta kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle tavasta, jolla komissio hallinnoi tullausarvon määrittämistä.

Toimitin kantelun 23.1.2004 komission puheenjohtajalle. Ilmoititte minulle 18. toukokuuta 2004, ettette enää halua jatkaa kantelunne käsittelyä. Kävitte 1. kesäkuuta 2004 puhelinkeskustelun toimistoni kanssa.

Kantelunne on käsitelty luottamuksellisesti, kuten 19. tammikuuta 2004 päivätyssä kirjeessänne pyydettiin.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Tämän kantelun on tehnyt Alankomaihin sijoittautuneen yrityksen X, jäljempänä ’kantelija’, puolesta toimiva konsulttiyritys.

Valitus koskee tapaa, jolla Euroopan komissio hallinnoi tullausarvon määrittämistä. Tullausarvo on menettely, jota sovelletaan maahantuotujen tavaroiden arvon määrittämiseen arvotullien laskemista varten.

Euroopan tilintarkastustuomioistuin totesi erityiskertomuksessaan nro 23/2000 (1), että komissio ei ollut toteuttanut asianmukaisia toimia korjatakseen useita puutteita tullausarvon määrittämisessä ja tulliliiton muodostavien jäsenvaltioiden viranomaisten valvonnassa.

Kantelijan mukaan käsiteltävän asian kannalta merkitykselliset tosiseikat ovat seuraavat:

Kantelijan kokemuksen mukaan yhteisön lainsäädäntöä ei tulkita samalla tavalla eri jäsenvaltioissa, kuten Alankomaissa ja Espanjassa. Espanjan tulliviranomaiset ovat arvioineet taannehtivasti huomattavat tullien, tuonnin arvonlisäveron ja korkojen määrät, joiden kokonaismäärä on 1 646 454 euroa ja jotka kattavat vuodet 1997–2001. Nämä taannehtivat arvioinnit perustuvat Espanjan tulliviranomaisten virheelliseen tulkintaan tullausarvon määrittämistä koskevista yhteisön säännöistä. Kaikki tapaukset (vuosien 1997, 1998, 1999, 2000 ja 2001 tullitarkastukset) ovat olleet riita-asioiden kohteena Espanjan tuomioistuimissa, ja ne ovat valitusten johdosta edelleen vireillä, ja tuomioita odotetaan vuosina 2006–2007.

Kantelija kirjoitti 15 päivänä syyskuuta 2000 komissiolle ja pyysi sitä esittämään tulkintansa yhteisön tullilainsäädännöstä, koska näytti siltä, että Espanjan viranomaiset eivät tulkinneet oikein yhteisön tullikoodeksin eri kohtia. Komissio totesi 20. joulukuuta 2000 päivätyssä vastauksessaan, että kantelijan esiin tuomat tulkintakysymykset kuuluvat kansallisten tulliviranomaisten toimivaltaan ja että sillä ei ole velvollisuutta tutkia yksityiskohtaisesti hyvin erityisiä yksittäistapauksia, vaan tämä on kansallisten viranomaisten tehtävä. Tämän jälkeen kantelija lähetti komissiolle useita sähköpostiviestejä, joissa se pyysi komissiota selventämään kantaansa. Koska kantelija ei ollut tyytyväinen komission vastaukseen, hän kirjoitti takaisin ja huomautti, että nykyinen tilanne johtaa sovellettavien sääntöjen erilaiseen soveltamiseen ja tulkintaan eri jäsenvaltioissa. Kantelija ehdotti lisäksi 12 päivänä joulukuuta 2001 päivätyssä kirjeessä, että asiasta keskusteltaisiin tullikoodeksikomiteassa (tullausarvoa käsittelevä jaosto) mahdollisimman pian. Komissio hylkäsi tämän ajatuksen 21 päivänä joulukuuta 2001 antamassaan vastauksessa.

Kantelija korosti 22. tammikuuta 2002, ettei ole hyväksyttävää, että tullikoodeksia tulkitaan eri tavoin kahdessa jäsenvaltiossa, ja komission tehtävänä on selventää lainsäädäntöä ja suuntaviivoja. Kantelija toisti pyyntönsä, että asiasta keskusteltaisiin tullikoodeksikomiteassa. Komissio ei kuitenkaan ole tähän mennessä vastannut 22.1.2002 päivättyyn kirjeeseen.

Kantelija jätti tämän kantelun oikeusasiamiehelle 23. joulukuuta 2003 ja esitti seuraavat väitteet (luettelo väitteistä kantelun sivuilla 8–10) ja vaatimuksen (kantelun sivulla 12):

1. Toisin kuin komissio totesi 21 päivänä joulukuuta 2001 päivätyssä kirjeessään, se ei ole vielä julkaissut lisäesimerkkejä suuntaviivoiksi sekä tulliviranomaisille että taloudellisille toimijoille.

2. Komissio ei vastannut kantelijan 22. tammikuuta 2002 päivättyyn kirjeeseen eikä kantelijan pyyntöön ottaa asia tullikoodeksikomitean esityslistalle (kantelijan väiteluettelon 2 ja 4 kohta).

3. Komissio ei ole ilmoittanut kantelijalle, onko se pyytänyt jäsenvaltioilta tietoja ostoprovisioita koskevan säännöksen käytännön soveltamisesta (kuten se totesi 21. joulukuuta 2001 päivätyssä kirjeessään).

4. Komissio ilmoitti tilintarkastustuomioistuimelle aikovansa toimia poistaakseen useissa jäsenvaltioissa toimivien toimijoiden erilaisen kohtelun, mutta se ei ole ryhtynyt mihinkään toimiin eikä ole pannut täytäntöön tarvittavaa yhteisön lainsäädäntöä, jolla varmistettaisiin yhtäläiset kaupankäyntiedellytykset jäsenvaltioissa. Tältä osin komission tilintarkastustuomioistuimelle antamasta vastauksesta käy ilmi, että komissio näyttää esiintyvän elimenä, jolla ei ole riittäviä resursseja ja valtuuksia (kantelijan väiteluettelon 5 ja 7 kohta);

5. Ei ole olemassa sitovaa arvostuspäätösten tietokantaa, joka selittäisi, miksi tätä tapausta ei ole käsitelty asianmukaisesti.

6. Komission olisi toteutettava erilaisia toimenpiteitä parantaakseen tullausarvon määrittämisen hallinnointia, jotta sitä sovelletaan yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa.

KYSYMYS

Oikeusasiamies lähetti kantelun 23. tammikuuta 2004 komissiolle lausuntoa varten. Kantelun määräaika oli 30. huhtikuuta 2004. Komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle 4.5.2004 päivätyllä kirjeellä, että sen yksiköt viimeistelevät parhaillaan vastaustaan kanteluun. Kantelija kuitenkin ilmoitti oikeusasiamiehelle 18. toukokuuta 2004, että ottaen huomioon komission verotuksen ja tulliliiton osaston (TAXUD B1) virkamiesten kanssa 14. toukokuuta 2004 pidetyn kokouksen tulokset hän ei enää halunnut jatkaa kantelun käsittelyä. Kantelija ilmoitti myös, että komissiolle oli ilmoitettu asiasta kyseisessä kokouksessa.

Komission yksiköt ilmoittivat oikeusasiamiehen yksiköille puhelimitse 25. toukokuuta 2004, että kantelija oli ilmoittanut komissiolle, että kantelua ei jatkettaisi. Molemmat yksiköt olivat yhtä mieltä siitä, että näissä olosuhteissa lausunnon lähettäminen ei enää olisi tarkoituksenmukaista.

Kesäkuun 1. päivänä 2004 käydyssä puhelinkeskustelussa kantelija ilmoitti oikeusasiamiehen toimistolle olevansa tyytyväinen komission kantaan asiassa ja sen ehdotukseen tarkastella ratkaisematta olevia ongelmallisia kysymyksiä. Kantelija katsoi näin ollen, että asia oli ratkaistu.

PÄÄTÖS

1 Komissiota vastaan esitetyt väitteet

1.1 Valituksen tekee konsulttiyritys, joka toimii Alankomaihin sijoittautuneen yrityksen (jäljempänä "kantelija") puolesta. Valitus koskee tapaa, jolla Euroopan komissio hallinnoi tullausarvon määrittämistä. Tullausarvo on menettely, jota sovelletaan maahantuotujen tavaroiden arvon määrittämiseen arvotullien laskemista varten. Kantelija väitti pohjimmiltaan, että komissio ei ollut täyttänyt asianmukaisesti tullausarvoon liittyviä velvollisuuksiaan, minkä vuoksi se ei myöskään ollut varmistanut vastaavia kaupankäynnin edellytyksiä jäsenvaltioissa. Kantelija esitti tältä osin useita täsmällisempiä väitteitä ja vaatimuksia komissiota vastaan (2).

1.2 Kantelija ilmoitti oikeusasiamiehelle 18. toukokuuta 2004, että ottaen huomioon 14. toukokuuta 2004 komission verotuksen ja tulliliiton osaston (TAXUD B1) virkamiesten kanssa pidetyn kokouksen tulokset hän ei enää halunnut jatkaa kantelun käsittelyä ja että komissiolle oli ilmoitettu asiasta kyseisessä kokouksessa. Kesäkuun 1. päivänä 2004 käymässään puhelinkeskustelussa kantelija ilmoitti oikeusasiamiehen toimistolle olevansa tyytyväinen komission kantaan asiassa ja sen ehdotukseen tarkastella ratkaisematta olevia ongelmallisia kysymyksiä. Kantelija katsoi näin ollen, että asia oli ratkaistu.

2 Päätelmät

Kantelijan 18 päivänä toukokuuta 2004 päivätystä kirjeestä ja 1 päivänä kesäkuuta 2004 käydystä puhelinkeskustelusta käy ilmi, että komissio on ryhtynyt toimiin asian ratkaisemiseksi ja on siten tyytyväinen kantelijaan. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) EYVL C 84, 14.3.2001, s. 1.

(2) Väitteet ja väitteet ovat seuraavat: 1) Toisin kuin komissio totesi 21.12.2001 päivätyssä kirjeessään, se ei ole vielä julkaissut lisäesimerkkejä suuntaviivoiksi sekä tulliviranomaisille että taloudellisille toimijoille. 2) Komissio ei vastannut kantelijan 22. tammikuuta 2002 päivättyyn kirjeeseen eikä kantelijan pyyntöön ottaa asia tullikoodeksikomitean esityslistalle (kantelijan väiteluettelon 2 ja 4 kohta). 3) Komissio ei ole ilmoittanut kantelijalle, onko se pyytänyt jäsenvaltioilta tietoja ostoprovisioita koskevan säännöksen käytännön soveltamisesta (kuten se totesi 21 päivänä joulukuuta 2001 päivätyssä kirjeessään). 4) Komissio ilmoitti tilintarkastustuomioistuimelle aikovansa toimia poistaakseen useissa jäsenvaltioissa toimivien toimijoiden erilaisen kohtelun, mutta se ei ole ryhtynyt mihinkään toimiin eikä pannut täytäntöön tarvittavaa yhteisön lainsäädäntöä, jolla varmistettaisiin yhtäläiset kaupankäyntiedellytykset jäsenvaltioissa. Tältä osin komission tilintarkastustuomioistuimelle antamasta vastauksesta käy ilmi, että komissio näyttää esiintyvän elimenä, jolla ei ole riittäviä resursseja ja valtuuksia (kantelijan väiteluettelon 5 ja 7 kohta); 5) Ei ole olemassa "sitovien arvostuspäätösten tietokantaa", joka selittäisi, miksi tätä tapausta ei ole käsitelty asianmukaisesti. ja 6) Komission olisi toteutettava erilaisia toimenpiteitä parantaakseen tullausarvon määrittämisen hallinnointia siten, että sitä sovelletaan yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa.