Strasbourg, 12. lokakuuta 2004

Hyvä K.

Teitte 2. lokakuuta 2003 kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle osallistumisestanne Euroopan unionin henkilöstövalintatoimiston (EPSO) järjestämään avoimeen kilpailuun COM/A/11/01.

Toimitin valituksen 17.11.2003 EPSOn johtajalle. EPSO antoi lausuntonsa 1. maaliskuuta 2004. Toimitin sen Teille 29. maaliskuuta 2004 lähettämällänne kehotuksella esittää huomautuksia.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

Pahoittelen, että kantelunne käsittely on kestänyt kauan.

KILPAILUKYKY

Taustaa

Kantelija osallistui Euroopan komission järjestämään avoimeen kilpailuun COM/A/11/01, jonka tarkoituksena oli muodostaa päähallintovirkamiesten reservi siviili- ja rikosoikeuden alalla. Organisaatio siirtyi EU:n henkilöstövalintatoimiston (EPSO) vastuulle sen perustamisen jälkeen. Kantelija ei läpäissyt palvelukseenottomenettelyn suullista koetta (lopullista koetta), koska hänen pistemääränsä oli vain 19 ja vaadittu vähimmäispistemäärä 20. Tämän vuoksi kantelija teki komissiolle Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan 1 alakohtaan perustuvan valituksen, jäljempänä ’90 artiklan mukainen valitus’. Hän vetosi useisiin sääntöjenvastaisuuksiin, jotka hänen mielestään oikeuttaisivat siihen, että hänelle annettaisiin korkeampi arvosana kokeesta ja että hänet merkittäisiin varallaololuetteloon, tai vaihtoehtoisesti siihen, että hänelle annettaisiin mahdollisuus osallistua suulliseen kokeeseen uudelleen. Hän väitti myös saaneensa oikeuden tutustua suullisen tutkimuksensa pöytäkirjaan.

Kantelija korosti 90 artiklan mukaisessa kantelussaan erityisesti seuraavaa:

• testi oli ollut ilmoitettua lyhyempi;


• Toisin kuin muille ehdokkaille, hänelle ei ollut esitetty kysymyksiä, joihin olisi annettu objektiivinen vastaus, vaan pikemminkin kysymyksiä, joihin oli sisältynyt mielipiteen ilmaiseminen.


• häntä oli syrjitty vamman vuoksi;


• koska suulliseen kokeeseen hyväksyttyjä hakijoita (25) oli vähemmän kuin varallaololuetteloon merkittyjä paikkoja (30), hakijoiden karsiminen ei ollut tarpeen ja suullisen kokeen tarkoituksena olisi pitänyt olla ainoastaan sen tarkastaminen, että hakijat täyttivät varallaololuetteloon merkitsemistä koskevat vähimmäisvaatimukset;


• kantelijan toisen kielen (englannin) taidon testaaminen oli ollut odottamattoman intensiivistä, eikä se ollut vastannut Saksan viranomaisten antamassa koulutuksessa annettuja tietoja, jotka koskivat hänen osallistumistaan kokeeseen.

EPSO hylkäsi 3.9.2003 kantelijan 90 artiklan mukaisen valituksen ja vahvisti hänelle annetun arvosanan. EPSO vastasi yhteenvedonomaisesti kantelijan esille ottamien eri seikkojen osalta seuraavaa:

• Pienet vaihtelut suullisen kokeen kestossa olivat väistämättömiä. Kantelija ei ollut esittänyt vastalauseita testin lopussa, eikä kesto ollut vaikuttanut kantelijan suoriutumisen arviointiin.


• Valintalautakunnilla on laaja harkintavalta hakijoille esitettyjen kysymysten sisällön osalta. Ne voivat vaihdella ehdokkaasta toiseen. Kantelijan tapauksessa valintalautakunta oli erityisesti esittänyt kantelijalle kysymyksiä kansainvälisen kokemuksen ja käytännön kokemuksen puutteesta hallinnon alalla. Kysymykset eivät ylittäneet kilpailuilmoituksen sisältöä. Hakijalle esitettyjen kysymysten tarkoituksena ei ollut testata näkökohtia, joista hän oli osoittanut tietämyksensä aiemmissa kokeissa, vaan testata hänen kykyään esittää väitteitä ja jäsentää vastauksiaan.


• Kantelijaa ei syrjitty hänen vammansa vuoksi. Parhaan tuloksen suullisessa kokeessa saavuttaneella hakijalla oli merkittävämpi vamma kuin kantelijalla.


• Mitä tulee kantelijan toisen kielen taidon testaamiseen, Saksan viranomaisten kantelijalle toimittamat tiedot eivät olisi voineet sitoa valintalautakuntaa. Lisäksi kilpailuilmoitukseen sisältyvää "tyydyttävää tietämystä" on tulkittava suhteellisen korkean palvelukseenottoasteen (palkkaluokka A4/A5) valossa.

Valitus

Koska kantelija oli osittain tyytymätön EPSOn vastaukseen hänen 90 artiklan mukaiseen kanteluunsa, hän katsoi, että EPSO ei ollut vastannut kaikkiin hänen kantelunsa näkökohtiin, minkä vuoksi hän teki Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun, jossa hän esitti seuraavat väitteet:

1. EPSOn toimittamat selitykset, jotka koskivat hänen 90 artiklan mukaisen valituksensa hylkäämistä, koskivat vain muodollisia kysymyksiä, eikä niissä annettu tietoja asiasisällöstä, jonka perusteella hän olisi voinut ymmärtää saamansa merkin.

2. Kantelijalle suullisessa kokeessa ja kilpailuilmoituksessa esitetyt kysymykset poikkesivat toisistaan. Kansainvälisen kokemuksen puute tai väitetty käytännön kokemuksen puute hallinnon alalla eivät voi oikeuttaa hänen arvosanaansa tai hänen 90 artiklan mukaisen valituksensa hylkäämistä. Näitä vaatimuksia ei ollut kilpailuilmoituksessa. Lisäksi hänellä oli 22 kuukauden kokemus hallinnon alalta.

Kantelija väitti, että hänen suullisen kokeensa pistemäärä olisi nostettava 20:een tai että hänet olisi kutsuttava suulliseen kokeeseen uudelleen. Joka tapauksessa kantelija vaati toisen väitteensä vuoksi tarkempia tietoja tulevista kilpailuilmoituksista.

KYSYMYS

EPSOn lausunto

EPSO totesi kantelua koskevassa lausunnossaan tiivistetysti seuraavaa:

Kantelijan 90 artiklan mukainen kantelu oli otettu perusteellisesti huomioon, ja nimittävä viranomainen oli yrittänyt vastata kaikkiin kantelijan esille ottamiin seikkoihin antaakseen hänelle riittävän perustellun vastauksen.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan avoimien kilpailujen valintalautakunnilla on laaja harkintavalta kokeiden arvioinnissa siltä osin kuin on kyse kantelijan pyynnöstä saada tietoa syistä, joiden vuoksi hän ei läpäissyt suullista koetta. Valintalautakunta ei ollut velvollinen selittämään, miksi hakijan vastauksia pidettiin riittämättöminä.

Suullisen kokeen ansioiden arviointi oli ollut luonteeltaan vertailevaa, ja kaikkien hakijoiden yhdenvertainen kohtelu oli varmistettava. Valintalautakunta oli näin ollen laatinut kullekin suulliseen kokeeseen osallistuvalle hakijalle arviointilomakkeen, joka perustui aiemmin sovittuihin kriteereihin. Kaikkiin ehdokkaisiin sovellettiin samoja kriteerejä.

Vaikka kantelijan tietämys valitsemastaan pätevyysalasta oli arvioitu kirjallisen kokeen aikana, suullisen kokeen tarkoituksena oli arvioida kantelijan kykyä esittää väitteitä ja jäsentää vastauksiaan kiinnittäen erityistä huomiota hänen erityiseen kielitaitoonsa ja kykyynsä sopeutua monikulttuuriseen ympäristöön kilpailuilmoituksen mukaisesti. Valintalautakunta ei ollut kyseenalaistanut kantelijan kelpoisuutta työkokemuksen perusteella. Viimeksi mainittu oli tutkittu ja otettu huomioon maahanpääsymenettelyssä. Valintalautakunta perusti arvionsa yksinomaan kantelijan suoritukseen suullisessa kokeessa.

Se, että suulliseen kokeeseen hyväksyttyjä hakijoita (25) oli vähemmän kuin varallaololuetteloon merkittyjä paikkoja (30), ei velvoita valintalautakuntaa asettamaan ylempään palkkaluokkaan hakijoita, joilla ei ole vaadittua pätevyyttä, eikä se velvoita vahvemmin selittämään näille hakijoille annettuja pisteitä.

Kantelijan väite, jonka mukaan hänelle olisi annettava korkeampi arvosana tai lupa suorittaa koe uudelleen, oli hylättävä. Kantelijan uskomus siitä, että hän oli vastannut asianmukaisesti hänelle esitettyihin kysymyksiin, ei todennäköisesti merkinnyt valintalautakunnan päätöksen automaattista tarkistamista.

Kantelijan huomautukset

Euroopan oikeusasiamies toimitti EPSOn lausunnon kantelijalle ja kehotti tätä esittämään huomautuksia. Vastauksessaan kantelija totesi tiivistetysti seuraavaa:

EPSO antoi jälleen selityksen, joka ei perustunut kokeen sisältöön. Vaikka valintalautakunnalla oli laaja harkintavalta kokeiden arvioinnissa, tämän ei olisi pitänyt estää valintalautakuntaa perustelemasta arviointiaan. Pelkkä tavaramerkin ilmaiseminen ei riittänyt selittämättä, miten ja millä perusteella tämä tavaramerkki oli laskettu. Olisi ollut kohtuullista antaa tietoja arviointilomakkeen sisällöstä tai arvioinnissa käytetyistä kriteereistä sekä kantelijan suoriutumista koskevan arvioinnin todellisista yksityiskohdista.

Kun otetaan huomioon tämän palvelukseenottomenettelyn tilanne eli se, että suulliseen kokeeseen hyväksyttyjen hakijoiden määrä (25) oli pienempi kuin varallaololuettelossa olevien paikkojen määrä (30), avoimuuden vuoksi olisi ollut vielä tärkeämpää, että saatu pistemäärä olisi selitetty asianmukaisesti erityisesti tapauksissa, joissa pistemäärä oli selvästi vähimmäispistemäärän alapuolella.

Se, että EPSO olisi kieltäytynyt tarkistamasta hänen arvosanaansa tai antamasta hänelle lupaa uuteen kokeeseen, olisi ollut ymmärrettävää, jos varallaololuettelo olisi ollut täydellinen ja jos kantelijan pääsy varallaololuetteloon olisi ollut haitallista toiselle hakijalle. Käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan olisi aiheutunut vahinkoa, jos EPSO olisi antanut hänelle mahdollisuuden palvella Euroopan unionia.

Toinen valintalautakunta oli todennut Euroopan parlamentin ja unionin tuomioistuimen järjestämässä palvelukseenottomenettelyssä, että hänellä oli pätevyys työskennellä Euroopan unionissa, ja ottanut hänet varallaololuetteloon.

PÄÄTÖS

1 Väite, jonka mukaan testissä annettua merkkiä ei ole selitetty asianmukaisesti

1.1 Kantelijan mukaan EPSOn selvityksissä, jotka koskivat hänen 90 artiklan mukaisen valituksensa hylkäämistä, keskityttiin vain muodollisiin kysymyksiin, eikä niissä annettu asiasisällöstä tietoja, joiden perusteella hän olisi voinut ymmärtää saamansa merkin.

1.2 EPSO väitti, että avoimien kilpailujen valintalautakunnilla on laaja harkintavalta kokeiden arvioinnissa. Valintalautakunta ei ollut velvollinen selittämään, miksi hakijan vastauksia pidettiin riittämättöminä. Tältä osin se, että suulliseen kokeeseen hyväksyttyjä hakijoita (25) oli vähemmän kuin varallaololuettelossa olevia paikkoja (30), ei aiheuttanut valintalautakunnalle lisävelvoitteita.

1.3 Oikeusasiamies toteaa, että kantelija esitti 90 artiklan mukaisessa kantelussaan useita väitteitä ja väitteitä, jotka liittyivät erityisesti tutkimuksen pöytäkirjojen julkistamiseen, kokeen kestoon, hänen englannin kielen taitonsa testaamiseen ja vammaisten hakijoiden osallistumiseen ja joita ei toistettu Euroopan oikeusasiamiehelle tehdyn kantelun yhteydessä. Näin ollen tässä päätöksessä ei tarkastella näitä kantelijan 90 artiklan mukaisen valituksen näkökohtia, vaan ainoastaan sitä, onko EPSO antanut kantelijalle asianmukaisen selityksen suullisessa kokeessa saadusta pistemäärästä.

1.4 Oikeusasiamies toteaa myös, että kantelija korosti huomautuksissaan, että EPSO olisi voinut toimittaa hänelle suullisen kokeen arviointiperusteet tai arviointilomakkeen. Näyttää siltä, että näihin asiakirjoihin tutustumista koskevaa pyyntöä ei ole tähän mennessä esitetty. Näin ollen tässä päätöksessä ei käsitellä tätä näkökohtaa. Kantelija voi kuitenkin vapaasti pyytää kyseisten asiakirjojen luovuttamista ja tehdä oikeusasiamiehelle uuden kantelun, jos vastaus tällaiseen pyyntöön ei ole tyydyttävä.

1.5 Yhteisöjen tuomioistuinten vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kokeessa saadusta pistemäärästä ilmoittaminen hakijoille, mikä heijastaa valintalautakunnan näistä pisteistä tekemää arviointia, on riittävä perustelu valintalautakunnan päätökselle (2). Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut, että "valintalautakuntaa ei voida vaatia silloin, kun se perustelee, miksi hakija ei läpäissyt koetta, yksilöimään vastauksia, joita pidettiin epätyydyttävinä, tai selittämään, miksi niitä pidettiin epätyydyttävinä. (…) Hakijalla on oikeus saada, jos hän sitä nimenomaisesti pyytää, selityksiä muista seikoista kuin valintalautakunnan arvoarvostuksesta hänen suorituksensa osalta, kuten esimerkiksi menettelyn kulusta"(3).

1.6 Käsiteltävänä olevassa asiassa kantelijalle ilmoitettiin suullisessa kokeessa saadusta pistemäärästä.

1.7 Edellä mainitusta oikeuskäytännöstä huolimatta oikeusasiamies katsoo, että on hyvän hallintotavan mukaista vastata hakijoiden esittämiin täsmällisiin kysymyksiin riippumatta siitä, liittyvätkö ne heidän suoritukseensa kokeessa vai eivät. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tässä tapauksessa, lukuun ottamatta jäljempänä 1.8 kohdassa käsiteltyä näkökohtaa, mikään tällainen kysymys ei näytä jäävän vastaamatta kantelijan 90 artiklan mukaisen kantelun johdosta.

1.8 Kantelija katsoi, että valintalautakuntaa sitoi vahvistettu velvollisuus perustella päätöksensä antaa hänelle karsintapistemäärä suulliseen kokeeseen liittyvien erityisten tosiseikkojen ja kantelijalle annetun pistemäärän vuoksi (eli hakijoiden määrä oli pienempi kuin varallaololuettelossa olevien paikkojen määrä ja hänen saamansa pistemäärä oli vain yksi piste vähimmäispistemäärän alapuolella).

1.9 Oikeusasiamies ei ole tietoinen mistään säännöksistä tai oikeuskäytännöstä, jotka asettaisivat valintalautakunnille tiukempia velvoitteita tältä osin. EPSOn kanta vaikuttaa näin ollen kohtuulliselta.

1.10 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, ettei asiaan liity hallinnollista epäkohtaa.

2 Väitetty ero kantelijalle suullisessa kokeessa esitettyjen kysymysten ja kilpailuilmoituksen välillä

2.1 Kantelijan mukaan suullisessa kokeessa ja kilpailuilmoituksessa esitetyt kysymykset poikkesivat toisistaan. Hän väitti, että kansainvälisen kokemuksen puute tai väitetty käytännön kokemuksen puute hallinnon alalla eivät voi oikeuttaa hänen suullisessa kokeessa saamaansa arvosanaa tai hänen 90 artiklan mukaisen valituksensa hylkäämistä. Näitä vaatimuksia ei ollut kilpailuilmoituksessa. Lisäksi hänellä oli 22 kuukauden kokemus hallinnon alalta.

2.2 EPSO katsoi, että vaikka hakijan tietämystä palvelukseenottomenettelyn pätevyysalasta oli arvioitu kirjallisen kokeen aikana, suullisen kokeen tarkoituksena oli arvioida hakijan kykyä esittää väitteitä ja jäsentää vastauksiaan kiinnittäen erityistä huomiota hänen erityiseen kielitaitoonsa ja kykyynsä sopeutua monikulttuuriseen ympäristöön kilpailuilmoituksen mukaisesti. Valintalautakunta ei ollut kyseenalaistanut kantelijan kelpoisuutta työkokemuksen perusteella. Viimeksi mainittu oli tutkittu ja otettu huomioon maahanpääsymenettelyssä. Valintalautakunta oli perustanut arviointinsa yksinomaan kantelijan suoritukseen suullisessa kokeessa.

2.3 Oikeusasiamies toteaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valintalautakunnalla on laajat arviointivaltuudet kilpailun kokeita koskevien menettelyjen ja kokeiden sisällön osalta. Tuomioistuimet eivät voi tutkia kokeen yksityiskohtaista sisältöä, paitsi jos se ylittää kilpailuilmoituksessa asetetut rajat tai jos se ei vastaa kokeen tai kilpailun tarkoitusta (4).

2.4 Oikeusasiamies toteaa myös, että EPSOn tämän kantelun yhteydessä antaman selityksen lisäksi EPSO selitti 2. syyskuuta 2003 tekemässään päätöksessä kantelijan 90 artiklan mukaisesta kantelusta, että sekä kantelijan kansainvälisen kokemuksen puute että väitetyn käytännön kokemuksen puute hallinnon alalla otettiin huomioon suullisessa kokeessa, jotta voitiin arvioida kantelijan kykyä "sopeutua monikulttuuriseen työympäristöön" kilpailuilmoituksen VI osaston mukaisesti tai täyttää kilpailuilmoituksen II osastossa määrätyt velvollisuudet.

2.5 Oikeusasiamies katsoo, että EPSO on näin ollen antanut kohtuullisen selityksen valintalautakunnan toiminnalle. Näin ollen ei voitu osoittaa, että viimeksi mainitut olisivat ylittäneet kilpailuilmoituksessa asetetut rajat. Tapauksen tämän näkökohdan osalta ei näin ollen ole havaittu hallinnollista epäkohtaa.

3 Päätelmä

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella näyttää siltä, että Euroopan unionin henkilöstövalintatoimistossa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös EU:n henkilöstövalintatoimiston johtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta:
(…)
2. Henkilö, johon näitä henkilöstösääntöjä sovelletaan, voi tehdä nimittävälle viranomaiselle valituksen hänelle vastaisesta toimesta joko silloin, kun kyseinen viranomainen on tehnyt päätöksen tai kun se ei ole toteuttanut henkilöstösäännöissä määrättyä toimenpidettä. Valitus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa. (…)

(2) Asia C-254/95, parlamentti v. Innamorati, Kok. 1996, s. I-3423.

(3) Asia T-291/94, Pimley-Smith v. komissio, Kok. H. 1995, s. IA-209, II-637.

(4) Asia 228/86, Goossens v. komissio, Kok. 1988, s. 1819.