# Euroopan oikeusasiamiehen päätös kantelusta 1619/2003/JMA Euroopan komissiota vastaan
- Tekijä: Euroopan oikeusasiamies
- Päivämäärä: 2004-06-02T00:00+02:00[Europe/Paris]
- [URL](https://www.ombudsman.europa.eu/fi/decision/fi/1973)
---
Strasbourg, 2. kesäkuuta 2004   

Hyvä H.

Teitte 20. elokuuta 2003 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun Euroopan komissiota vastaan DIK-yhdistyksen puolesta. Kantelunne koskee komission päätöstä vaatia, että osa DIK-yhdistykselle Leonardo da Vinci -hankkeen toteuttamista varten myönnetyistä varoista palautetaan (S 95/2/179/III.2.a).

Toimitin kantelun 27.10.2003 komission puheenjohtajalle. Sain 29. tammikuuta 2004 komission lausunnon, jonka lähetin Teille ja pyysin Teitä esittämään huomautuksensa. Teiltä ei ole näköjään saatu huomautuksia.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY
------------

Kantelijan mukaan asian tosiseikat ovat tiivistetysti seuraavat:

Kantelija on DIK-yhdistyksen puheenjohtaja. DIK on muun muassa kirjastonhoitajien, arkistonhoitajien ja museoalan ammattilaisten pieni ammattijärjestö ja ammattiliitto. Hänen yhdistyksensä vastasi Euroopan komission Leonardo da Vinci -ohjelman kautta rahoittaman hankkeen kehittämisestä (viite: S95/2/179/III.2.a).

Vuonna 2001 DIK-yhdistys sai komissiolta laskun, jossa vaadittiin 50 000 euron maksua ilman lisäselvityksiä. Kun hankkeesta vastaavaa virkamiestä oli yritetty löytää useaan otteeseen, muun muassa käymällä komissiossa, kantelijalle ilmoitettiin hankkeeseen liittyvistä toimielimen huolenaiheista. Niihin liittyi useita sääntöjenvastaisuuksia, kuten se, että osa kumppaneista ei ollut allekirjoittanut sopimusta, se, että yhdistyksen oli katettava omat kustannuksensa, se, että yksi kumppaneista veloitti liian suuren summan matkakuluina, ja se, kuinka pitkältä ajalta kumppani oli vaatinut kuluja. Kantelija selitti, että tämä tilanne oli seurausta siitä, että osallistujat eivät hyväksyneet hankkeen johtajien alun perin laatimaa raporttiluonnosta ja että ulkopuolisen museoammattilaisen oli vastattava raportin lopullisesta laatimisesta.

Komission esiin tuomien huolenaiheiden vuoksi kantelija teki useita korjauksia hanketta koskevaan kertomukseen. Vaikuttaa siltä, että näiden muutosten seurauksena komissio harkitsi uudelleen joitakin vastalauseitaan ja alensi takaisinmaksupyyntönsä 20 911,09 euroon. Kantelija huomautti kuitenkin, että hanke oli toteutettu onnistuneesti ja että DIK-yhdistyksen raportti hankkeesta oli valmistunut ja julkaistu. Hän oli samaa mieltä siitä, että hankkeen toteuttaminen olisi voinut osittain poiketa sopimuksessa esitetyistä eritelmistä, vaikka hän kiisti komission pyytämän määrän.

Useiden asiasta vastaavien virkamiesten kanssa käytyjen keskustelujen ja henkilökohtaisten tapaamisten jälkeen kantelija palautti pyydetyn 20 911,09 euron määrän. Hän ilmaisi kuitenkin tyytymättömyytensä komission päätökseen ja totesi olevansa pieni organisaatio, johon kuuluu muun muassa kirjastonhoitajia, arkistonhoitajia ja museoalan ammattilaisia. Pyydettyä rahamäärää ei voitu kattaa yhdistyksen talousarviosta, minkä vuoksi se aiheutti vahinkoa sen jäsenille.

Kantelija korosti, että vaikka DIK-yhdistys ei ollut tietoinen joistakin hanketta koskevista säännöistä ja niiden täytäntöönpano maksoi paljon aikaa ja rahaa, se oli toteuttanut hankkeen sopimuksen mukaisesti.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kantelija väittää oikeusasiamiehelle osoittamassaan kantelussa, että komissio ei käsitellyt hanketta asianmukaisesti, erityisesti siltä osin kuin oli kyse sen pyynnöstä saada takaisin osa rahoituksesta, eikä ilmoittanut DIK Associationille joistakin sopimuksen vaatimuksista.

KYSYMYS
-------

**Komission lausunto**   

Lausunnossaan komissio selitti, että kantelija työskenteli toimeksisaajana Leonardo da Vinci -ohjelmasta rahoitetussa hankkeessa (sopimus S.95.2.179.III.2.a; nro 3854). Sopimus oli voimassa 1.12.1995--30.1.1997.

Hankkeesta oli ollut lukuisia yhteyksiä komission puolesta toimivan teknisen avun toimiston (TAO) ja toimeksisaajan välillä, jotta voitiin ratkaista lukuisat ongelmat, jotka johtuivat edistymis- ja loppuraporttien arvioinnista. Komissio totesi, että sen yksiköt olivat ilmoittaneet kantelijalle näistä ongelmista sekä kirjallisesti että suullisesti.

Komissio huomautti, että suhteita toimeksisaajaan säänneltiin sopimuksella, johon liitettiin hallinto- ja rahoituskäsikirja. Tässä käsikirjassa esitetään hankemenojen tukikelpoisuusperusteet. Toimielin korosti, että toimeksisaajalle oli näin ollen ilmoitettu koko ajan hänen sopimusvelvoitteistaan.

Toimielin totesi, että korvausmääräys, jonka kantelija oli riitauttanut, oli annettu sen jälkeen, kun sen yksiköt olivat käsitelleet hänen 6.6.1999 esittämänsä loppukertomuksen toisen version. TAO sai ensimmäisen loppukertomuksen 19. helmikuuta 1998. Sitä ei ollut hyväksytty, koska ennakoitua tuotosta ei ollut saatu valmiiksi, minkä vuoksi arviointia ei voitu tehdä.

Koska teknisen avun toimiston sulkeminen ja Belgian oikeusviranomaisten suorittama sen asiakirjojen sinetöinti aiheuttivat ongelmia, komissio käsitteli loppukertomuksen toisen version vasta vuonna 2000. Arviointinsa perusteella komissio päätteli, että kertomus oli puutteellinen, minkä vuoksi sen yksiköt pyysivät toimeksisaajalta lisätietoja 17. toukokuuta ja 18. elokuuta 2000.

Koska komissio ei vastannut näihin pyyntöihin, se päätti lopettaa asian käsittelyn 12. joulukuuta 2000 ja todeta tietyt menot tukeen oikeuttamattomiksi. Kantelijalle 12 päivänä joulukuuta 2000 osoittamassaan kirjeessä komissio perusteli kantaansa seuraavasti: ainoastaan sopimuskaudella (1. joulukuuta 1995-30. marraskuuta 1997) aiheutuneet menot voidaan ottaa huomioon; sopimuksen allekirjoittanut henkilö ei ollut allekirjoittanut edistymiskertomuksia eikä loppukertomuksia; taulukoissa oli epäjohdonmukaisuuksia ja joissakin taulukoissa ei ollut allekirjoitusta; loppuraportin toista versiota ei voitu ottaa huomioon, koska se toimitettiin myöhemmin kuin 10 kuukauden kuluttua sopimuskauden päättymisestä; kantelija ei ollut vastannut komission tietopyyntöihin; Yhteistyökumppaneiden kanssa ei ollut tehty sopimuksia. Tämän vuoksi asian käsittely päätettiin ja toimeksisaajalle lähetettiin 31. toukokuuta 2001 veloitusilmoitus selittävine rahoitusliitteineen.

DIK-yhdistys teki komissiolle kantelun 21 päivänä kesäkuuta 2001. Ottaen huomioon teknisen avun toimiston sulkemiseen liittyvät olosuhteet komissio oletti, että kantelija ei ollut koskaan saanut sen 17 päivänä toukokuuta 2000 päivättyä lisätietopyyntöä, minkä vuoksi se päätti aloittaa asian käsittelyn uudelleen. Kantelijan syyskuussa 2001 toimittamien pyydettyjen lisätietojen ja 15. lokakuuta 2001 päivätyn kirjeen johdosta komissio muutti arviotaan ja hyväksyi osan menoista, jotka oli alun perin ilmoitettu tukeen oikeuttamattomiksi. Tämän uuden arvioinnin perusteella komissio arvioi jäljellä olevien tukeen oikeuttamattomien kustannusten määräksi 20 911,09 euroa ja esitti tätä koskevan ehdotuksen toimeksisaajalle.

Toimeksisaaja hyväksyi ehdotuksen virallisesti 23. lokakuuta 2001 päivätyllä kirjeellä. Hän maksoi 13.8.2003 20 911,09 euron suuruisen summan, joka oli maksettava komissiolle kyseisestä hankkeesta. Komissio katsoo, että tämä maksu vahvisti toimeksisaajan suostumuksen ja lopullisen päätöksen.
**Kantelijan huomautukset**   

Oikeusasiamies ei ole saanut kantelijalta huomautuksia.

PÄÄTÖS
------

**1 Hankkeen käsittely komissiossa**   

1.1 Kantelu koskee komission päätöstä vaatia, että osa DIK-yhdistykselle Leonardo da Vinci -hankkeen toteuttamista varten myönnetyistä varoista palautetaan. Kantelija väittää, että komissio ei käsitellyt hanketta asianmukaisesti, erityisesti siltä osin kuin oli kyse sen pyynnöstä saada takaisin osa rahoituksesta, eikä ilmoittanut DIK Associationille joistakin sopimusvaatimuksista. Kantelijan mukaan vaikka DIK-yhdistys ei ollut tietoinen joistakin hanketta koskevista säännöistä ja niiden täytäntöönpano maksoi paljon aikaa ja rahaa, se oli toteuttanut hankkeen sopimuksen mukaisesti.

1.2 Komissio väittää, että sen suhteita toimeksisaajaan säänneltiin sopimuksella, johon liitettiin hallinto- ja rahoituskäsikirja. Tässä käsikirjassa esitetään hankemenojen tukikelpoisuusperusteet. Toimielin korosti, että toimeksisaajalle oli näin ollen ilmoitettu koko ajan hänen sopimusvelvoitteistaan.

Sopimuksen käsittelyn osalta komissio väittää pyytäneensä tiettyjen kulujen korvaamista todettuaan, että kantelijan toimittama loppukertomus oli puutteellinen.

Saatuaan kantelijan lähettämät lisätiedot komissio hyväksyi osan alun perin tukeen oikeuttamattomiksi ilmoitetuista menoista. Tämän uuden arvioinnin perusteella komissio arvioi jäljellä olevien tukeen oikeuttamattomien kustannusten määräksi 20 911,09 euroa ja esitti tätä koskevan ehdotuksen toimeksisaajalle, joka hyväksyi ehdotuksen virallisesti 23. lokakuuta 2001.

1.3 EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan mukaan Euroopan oikeusasiamiehellä on valtuudet ottaa vastaan kanteluja, "jotka koskevat yhteisön toimielinten tai elinten toiminnassa ilmenneitä hallinnollisia epäkohtia". Oikeusasiamies katsoo, että hallinnollisesta epäkohdasta on kyse silloin, kun julkinen elin ei toimi sitä sitovan säännön tai periaatteen mukaisesti[(1).](#(1)){#Footnote1} Hallinnollista epäkohtaa voidaan näin ollen havaita myös silloin, kun on kyse yhteisöjen toimielinten tai elinten tekemistä sopimuksista johtuvien velvoitteiden täyttämisestä.

1.4 Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että hänen tällaisissa tapauksissa suorittamansa uudelleentarkastelun laajuus on väistämättä rajallinen. Oikeusasiamies katsoo, että hänen ei pitäisi pyrkiä selvittämään, onko jompikumpi osapuoli rikkonut sopimusta, jos asia on kiistanalainen. Tämä kysymys voitaisiin käsitellä tehokkaasti vain toimivaltaisessa tuomioistuimessa, jolla olisi mahdollisuus kuulla asianosaisten väitteitä asiaa koskevasta kansallisesta lainsäädännöstä ja arvioida ristiriitaisia todisteita kaikista kiistanalaisista tosiseikoista.

1.5 Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että sopimusriitoja koskevissa asioissa on perusteltua rajoittaa hänen tutkimuksensa sen tutkimiseen, onko yhteisön toimielin tai laitos antanut hänelle johdonmukaisen ja kohtuullisen selvityksen toimiensa oikeudellisesta perustasta ja miksi se katsoo, että sen näkemys sopimustilanteesta on perusteltu. Jos näin on, oikeusasiamies toteaa, että hänen tutkimuksessaan ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa.

Tämä päätelmä ei vaikuta osapuolten oikeuteen saada sopimusriitansa toimivaltaisen tuomioistuimen tutkittavaksi ja ratkaistavaksi.

1.6 Tutkimuksen aikana toimitettujen todisteiden perusteella vaikuttaa siltä, että komission ja kantelijan järjestön allekirjoittama sopimus (S.95.2.179.III.2.a; Nro 3854) sisälsi useita liitteitä, muun muassa hankkeen hallinto- ja rahoituskäsikirjan. Tässä asiakirjassa esitetään yksityiskohtaisesti hankemenojen tukikelpoisuusperusteet. Koska komission maksamien kulujen määrittelyperusteet muodostivat olennaisen osan kantelijan allekirjoittamaa ja hyväksymää sopimusta, oikeusasiamies katsoo, että komissio antoi kantelijalle riittävästi tietoa sopimuksesta johtuvista oikeuksista ja velvollisuuksista.

1.7 Kun tarkastellaan sitä, miten komissio on käsitellyt sopimusta ja erityisesti päätöstä vaatia sen rahoituksen osan korvaamista, käytettävissä olevista todisteista ilmenee, että komissio on perustellut pyyntönsä tuen osan korvaamisesta sillä perusteella, että osa kantelijalle aiheutuneista kuluista ei ollut tukikelpoisia. Oikeusasiamies on tietoinen siitä, että komissio on perustellut kantaansa viittaamalla useisiin sopimusvaatimuksiin, joita kantelija ei näytä kiistäneen, kuten muun muassa siihen, että ainoastaan sopimuskaudella (1. joulukuuta 1995-30. marraskuuta 1997) aiheutuneet menot voitiin ottaa huomioon. näyttää siltä, että sama henkilö, joka on allekirjoittanut alkuperäisen sopimuksen, ei ole allekirjoittanut edistymis- ja loppukertomuksia; tai että taulukoissa oli epäjohdonmukaisuuksia ja että joissakin taulukoissa ei ollut allekirjoitusta.

1.8 Kantelijan ja komission tutkimuksen aikana toimittamien tietojen perusteella oikeusasiamies katsoo, että komission kanta tähän asiaan ei vaikuta kohtuuttomalta ja että komissio näyttää ilmoittaneen kantelijalle asianmukaisesti kantansa syyt.

Näissä olosuhteissa oikeusasiamies päättelee, että tutkimuksessa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa.
**2 Päätelmät**   

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella näyttää siltä, että komissiossa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

*** ** * ** ***

[(1)](#Footnote1){#(1)} Ks. Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomus 1997, s. 22.