- FI Suomi
Konekäännökset voivat sisältää virheitä, jotka saattavat heikentää selkeyttä ja tarkkuutta. Oikeusasiamies ei vastaa mahdollisista epäjohdonmukaisuuksista. Tietojen luotettavuus ja oikeusvarmuus varmistuvat lukemalla edellä linkitetty lähdekielinen versio (englanti).
Lisätietoja on kieli- ja käännöskäytännöissämme.
Päätös Euroopan komission kieltäytymisestä antamasta laajemmin yleisön tutustuttavaksi asiakirjoja, jotka koskevat EU:n rahoittamien hankkeiden ihmisoikeusseurantaa Libyassa (asia 2089/2023/ACB)
Päätös
Kanteluasia 2089/2023/ACB - Tutkittavaksi otetut kantelut, pvm Perjantaina | 27 lokakuuta 2023 - Suositus Maanantaina | 04 maaliskuuta 2024 - Päätökset, pvm Perjantaina | 11 lokakuuta 2024 - Toimielin, jota kantelu koskee Euroopan komissio ( Hallinnollinen epäkohta ) - Maa Belgia
Kantelu toimitettu
23/10/2023Kantelun analyysi
25/10/2023Tutkimus meneillään
27/10/2023Alustava arvio
26/02/2024Tutkimuksen tulos
11/10/2024
Asia koski pyyntöä saada tutustua Euroopan komission hallussa oleviin asiakirjoihin, jotka liittyivät EU:n rahoittamien hankkeiden ihmisoikeusseurantaan Libyassa. Kantelijan pyyntö saada tutustua asiakirjoihin oli seurausta komission Euroopan parlamentin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle antamasta lausumasta. Tämän lausunnon mukaan seurannasta vastaava toimeksisaaja ei ole tähän mennessä ilmoittanut vahingoittamattomuuden periaatteen rikkomisesta, joka liittyisi suoraan kaikkiin kustannuksiin EU:n Afrikka-hätärahastosta vakauden lisäämiseksi sekä sääntelemättömän muuttoliikkeen ja pakkomuuton perimmäisiin syihin puuttumiseksi Afrikassa. Kantelija pyysi saada tutustua asiakirjoihin, joiden avulla hän voisi tarkistaa tämän lausunnon.
Komissio yksilöi vahvistavassa päätöksessään 14 asiakirjaa, joihin se antoi rajoitetun tutustumisoikeuden tai ei lainkaan tutustumisoikeutta, vedoten yleistä turvallisuutta ja kansainvälisiä suhteita koskevan yleisen edun suojaan sekä henkilötietojen suojaan ja toimeksisaajan kaupallisiin etuihin.
Oikeusasiamies katsoi riidanalaisten asiakirjojen tarkastuksen perusteella, että komission kieltäytyminen antamasta tutustuttavaksi tiettyjä asiakirjoja oli kohtuullista, koska niiden muoto saattoi paljastaa toimeksisaajan henkilöllisyyden, mikä saattoi vaarantaa sen henkilöstön turvallisuuden paikan päällä. Oikeusasiamies totesi kuitenkin myös, että komission laajat poistot sopimuksesta, sen lisäyksistä ja liitteistä, mukaan lukien tehtävänkuvaus, avustushakemus sekä ihmisoikeuksien seurantaa koskeva yleinen käsikirja, eivät olleet perusteltuja. Tarkastuksessa kävi lisäksi ilmi, että oli olemassa lisäasiakirjoja, jotka sisälsivät toimeksisaajan aineelliset havainnot, ja komission olisi pitänyt yksilöidä ne pyynnön soveltamisalaan kuuluviksi asiakirjoiksi.
Oikeusasiamies suositteli, että komissio tekee uuden haun asiakirjoista, jotka kuuluvat kantelijan tutustumispyynnön soveltamisalaan, ja arvioi, voidaanko tällaisia muita yksilöityjä asiakirjoja luovuttaa asetuksen 1049/2001 nojalla. Hän suositteli myös, että komissio lisäisi yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin, jotka se oli jo yksilöinyt.
Vastauksena komissio suostui tekemään uuden tutkimuksen, mutta ei yksilöinyt muita asiakirjoja, koska se katsoi, että pyyntö ei kattanut oikeusasiamiehen mainitsemia aineellisia kertomuksia. Se huomautti myös, että kantelija ei kiistänyt uudistetussa hakemuksessaan uusien asiakirjojen puuttumista. Komissio vahvisti, että mahdollisimman laaja oikeus tutustua sen yksilöimiin asiakirjoihin oli jo myönnetty, ja lisäsi, että (laajempi) osittainen oikeus tutustua asiakirjoihin aiheuttaisi suhteettoman hallinnollisen rasitteen.
Oikeusasiamies katsoi, että komission tulkinta pyynnön laajuudesta oli kohtuuttoman rajoittava ja että sen odotus siitä, että kantelijan olisi pitänyt kyseenalaistaa yksilöityjen asiakirjojen täydellisyys, oli tässä tapauksessa kohtuuton. Oikeusasiamies ei myöskään ollut vakuuttunut siitä, että yksilöityihin asiakirjoihin ei voitaisi enää tutustua, ja piti hallinnollista rasitetta koskevia väitteitä perusteettomina.
Oikeusasiamies päätti näin ollen asian käsittelyn ja vahvisti, että hän oli havainnut hallinnollisen epäkohdan. Hän ehdotti myös, että komissio pyrkisi toimittamaan kantelijalle todisteita, joiden avulla tämä voisi tarkistaa vahingon välttämistä koskevan lausunnon.
Kantelun tausta
1. EU:n Afrikka-hätärahasto vakauden lisäämiseksi sekä sääntelemättömän muuttoliikkeen ja pakkomuuton perimmäisten syiden torjumiseksi (EUTFA) perustettiin vuonna 2015 [1]. Vuonna 2022 Afrikka-hätärahastosta oli otettu käyttöön lähes 456 miljoonaa euroa Libyassa toteutettaviin hankkeisiin [2].
2. Euroopan komission edustaja totesi huhtikuussa 2022 [3] Euroopan parlamentin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan (LIBE-valiokunta) kokouksessa, että komissio otti käyttöön ”kolmannen osapuolen suorittaman seurannan” Afrikka-hätärahaston puitteissa Libyassa toteutettavista operaatioista kiinnittäen erityistä huomiota sen varmistamiseen, että vahingon välttämistä koskevaa politiikkaa noudatetaan. Edustaja lisäsi, että ”toimeksisaaja ei ole tähän mennessä ilmoittanut vahingoittamattomuuden periaatteen rikkomisesta, joka liittyisi suoraan kaikkiin [komission] erityisrahasto-ohjelmien kustannuksiin”[4].
3. Toukokuussa 2022 kantelija, toimittaja, pyysi saada tutustua asiakirjoihin, joita komissiolla on asiakirjojen saatavuutta koskevan EU:n lainsäädännön [5] nojalla, mukaan lukien ”sähköpostit, joista käy ilmi kolmannen osapuolen toimeksisaajan henkilöllisyys, raportoinnin laajuus, kaikki sopimukseen liittyvät rahoituskustannukset sekä itse raportti”, johon komissio viittasi edellä mainitussa LIBE-valiokunnan kokouksessa.
4. Heinäkuussa 2022 komissio epäsi oikeuden tutustua kaikkiin kuuteen asiakirjaan, joiden se katsoi kuuluvan pyynnön soveltamisalaan, vedoten kansainvälisiä suhteita koskevan yleisen edun suojaan [6] ja meneillään olevan päätöksentekomenettelyn suojaan [7].
5. Tyytymättömänä siihen, että komissio kieltäytyi antamasta asiakirjoja tutustuttavaksi, kantelija pyysi elokuussa 2022 komissiota tarkistamaan päätöstään (niin kutsutulla uudistetulla pyynnöllä).
6. Lokakuussa 2023 komissio antoi oikeusasiamiehen [8] osallistumisen jälkeen lopullisen päätöksensä, jäljempänä ’vahvistava päätös’. Komissio yksilöi 14 asiakirjaa ja myönsi osittaisen tutustumisoikeuden joihinkin niistä, mukaan lukien seurantasopimus ja sen lisäykset. Kieltäytyessään antamasta tietoja komissio vetosi yleistä turvallisuutta [9] ja kansainvälisiä suhteita [10] koskevan yleisen edun suojaan sekä henkilötietojen suojaan [11] ja toimeksisaajan kaupallisiin etuihin [12].
7. Tyytymättömänä saatuun tiedonsaantiin kantelija kääntyi uudelleen oikeusasiamiehen puoleen.
8. Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen, joka koski komission kieltäytymistä antamasta laajemmin yleisön tutustuttavaksi kantelussa kyseessä olevia asiakirjoja.
9. Tutkinnan aikana oikeusasiamiehen tutkimusryhmä tarkasti kaikki asiakirjat, joiden komissio katsoi kuuluvan pyynnön soveltamisalaan. Tarkastuksessa ilmeni, että oli olemassa muita pyynnön soveltamisalaan mahdollisesti kuuluvia asiakirjoja, joita komissio ei ollut yksilöinyt. Näin ollen näistä asiakirjoista poimittuun otokseen tehtiin lisätarkastus.
Oikeusasiamiehen suositus
Pyynnön soveltamisala
10. Oikeusasiamies katsoi, että alkuperäisestä pyynnöstä ja sen asiayhteydestä käy selvästi ilmi, että kantelija pyysi saada tutustua ”kertomukseen” tarkistaakseen komission LIBE-valiokunnan kokouksessa antaman lausunnon. Oikeusasiamies totesi, että tämä kävi vielä selvemmin ilmi uudistetussa hakemuksessa: ”Toimittajan tehtäväni on osittain tarkistaa tällaisten lausuntojen todenperäisyys”. Kantelija pyysi sen vuoksi kertomusta, joka tukisi komission lausuntoa, jonka mukaan toimeksisaaja ei ilmoittanut vahingoittamattomuuden periaatteen rikkomisesta, joka liittyi suoraan kaikkiin tilintarkastustuomioistuimen erityisrahasto-ohjelmien kustannuksiin. Toisin sanoen kantelija pyysi saada tutustua asiakirjoihin, jotka sisälsivät erityisesti toimeksisaajan suorittamaa ihmisoikeusvalvontaa koskevan aineellisen analyysin.
11. Tarkastuksessa kävi ilmi, että komission yksilöimät kertomukset (joihin tutustumisoikeus evättiin) eivät sisällä toimeksisaajan havaintoja. Sopimukseen liitetyissä toimeksiannoissa, jotka on poistettu kokonaan, viitataan kuitenkin kolmentyyppisiin raportteihin, jotka toimeksisaajan on annettava olennaisten havaintojensa esittämiseksi. Näistä raporteista poimitun otoksen lisätarkastus vahvisti, että nämä asiakirjat sisältävät toimeksisaajan aineistoanalyysin ja havainnot.
12. Tämän vuoksi oikeusasiamies katsoi, että komission arvio tutustumispyynnön laajuudesta oli liian suppea eikä johtanut kaikkien merkityksellisten asiakirjojen yksilöimiseen. Hän antoi seuraavan suosituksen [13]:
Komission olisi tehtävä uusi haku asiakirjoista, jotka kuuluvat kantelijan tutustumispyynnön soveltamisalaan, ja arvioitava, voidaanko tällaisia muita yksilöityjä asiakirjoja luovuttaa asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla.
13. Vastauksena tähän komissio teki uuden asiakirjahaun ja vahvisti, että luettelo asiakirjoista, jotka se oli yksilöinyt vahvistavassa päätöksessään, oli täydellinen. Komissio totesi, että kantelija ei ilmoittanut pyyntönsä kattavan muita asiakirjoja, jotka kolmannen osapuolen oli laadittava sopimuksen nojalla. Se katsoi, että tällainen tulkinta ei ollut perusteltu, kun otetaan huomioon kantelijan pyynnön sanamuoto.
14. Komissio lisäsi, että kantelija ei uudistetussa hakemuksessa kiistänyt asiakirjaluettelon täydellisyyttä eikä komission tulkintaa pyynnön laajuudesta. Komissio totesi, että kantelija ei ollut tyytymätön siihen, miten komissio oli tulkinnut pyynnön laajuutta kirjeenvaihdossaan komission kanssa.
15. Komissio päätteli, että oikeusasiamiehen tulkinta pyynnön laajuudesta on liian laaja. Se totesi, että kantelijalla on edelleen oikeus tehdä uusi alkuperäinen hakemus asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti.
16. Kantelija kiisti vastauksessaan, että komissio olisi ymmärtänyt heidän pyyntönsä. Ne vahvistivat, että pyynnössä pyrittiin tarkistamaan, todettiinko kolmannen osapuolen toimeksisaajan laatimissa asiakirjoissa yksiselitteisesti, että Afrikka-hätärahastosta rahoitetut EU:n hankkeet eivät ole rikkoneet vahingon välttämisen periaatetta.
Oikeus tutustua yksilöityihin asiakirjoihin
17. Tarkastuksessa kävi ilmi, että useissa asiakirjoissa, joiden komissio katsoi kuuluvan kantelijan pyynnön soveltamisalaan, kuten raporteissa ja ihmisoikeuksien seurantaa koskevassa käsikirjassa, on toimeksisaajan graafinen identiteetti, joka voi paljastaa sen henkilöllisyyden. Oikeusasiamies katsoi, että kun otetaan huomioon toimeksisaajan työntekijöiden ja asiantuntijoiden fyysiseen koskemattomuuteen kentällä kohdistuvat konkreettiset ja todelliset riskit, näiden asiakirjojen ilmoittamatta jättäminen oli kohtuullista.
18. Kaikissa asiakirjoissa ei kuitenkaan ole toimeksisaajan graafista tunnistetta. Näitä ovat muun muassa sopimus, lisäykset, toimeksianto ja ihmisoikeuksien seurantaa ja raportointia koskeva toinen käsikirja. Näiden asiakirjojen osalta oikeusasiamies ei ollut komission kanssa samaa mieltä siitä, että salatut tiedot kuuluivat esitettyjen poikkeusten soveltamisalaan kokonaisuudessaan.
19. Avustushakemuksesta, jota komissio kieltäytyi paljastamasta kokonaisuudessaan, oikeusasiamies totesi, että ainakin osa tästä asiakirjasta voitiin paljastaa paljastamatta kaupallisesti arkaluonteisia tietoja.
20. Oikeusasiamies lisäsi, että arvioidessaan, onko olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää avustushakemuksen julkistamista, komissio ei ottanut huomioon yleistä etua, joka koskee EU:n rahoittamien hankkeiden julkisen valvonnan sallimista ja erityisesti sitä, miten niiden mahdollisia ihmisoikeusvaikutuksia seurataan. Oikeusasiamies lisäsi, että tässä nimenomaisessa tapauksessa ihmisoikeusseuranta koski EU:n rahoittamia hankkeita maassa, jossa EU:n osallistuminen ja mahdolliset ihmisoikeusvaikutukset olivat jo olleet julkisen kritiikin kohteena [14].
21. Kaiken kaikkiaan oikeusasiamies katsoi, että komission kieltäytyminen antamasta laajaa osittaista oikeutta tutustua sopimukseen, lisäyksiin ja vastaaviin toimeksiantoihin sekä avustushakemukseen ja ihmisoikeuksien seurantaa koskevaan toiseen käsikirjaan oli hallinnollinen epäkohta. Hän antoi seuraavan suosituksen [15]:
Komission olisi arvioitava uudelleen sopimusta, lisäyksiä, tehtävänkuvausta ja avustushakemusta sekä ihmisoikeuksien seurantaa ja raportointia koskevaa käsikirjaa [16] lisätäkseen yleisön mahdollisuuksia tutustua niihin ja ottaen huomioon oikeusasiamiehen tässä suosituksessa esittämät huomautukset.
22. Komissio katsoi vastauksessaan, että se oli myöntänyt mahdollisimman laajan tutustumisoikeuden uudistetussa vaiheessa.
23. Toisen käsikirjan [17] osalta komissio toisti, että jopa osittainen tutustumisoikeus vaarantaisi yleisen turvallisuuden [18], viitaten toimeksisaajan vahvistamisvaiheessa [19] lähettämiin huomautuksiin. Se totesi, että vaikka asiakirjan rajoitetut osat voivat sisältää yleistä tai vakiomuotoista tietoa ihmisoikeuksista, ne ovat sidoksissa hankkeen metodologiaan ja Libyassa sijaitsevan kentällä toimivan seurantaverkoston toimintaa koskeviin suuntaviivoihin.
24. Komissio lisäsi, että osittaisen tutustumisoikeuden myöntäminen tähän asiakirjaan aiheuttaisi sen pituuden ja rakenteen vuoksi suhteettoman hallinnollisen taakan. Tämän tueksi komissio viittasi unionin yleisen tuomioistuimen äskettäiseen tuomioon [20].
25. Sopimuksen, lisäysten ja toimeksiannon osalta komissio katsoi, että osat, jotka voitaisiin julkistaa vaarantamatta yleistä turvallisuutta, ovat niin hajanaisia ja rajoitettuja, että niiden tunnistaminen ja suojaa edellyttävien muiden osien poistaminen muodostaisi edellä mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetun kohtuuttoman hallinnollisen taakan.
26. Kansainvälisten suhteiden suojelun osalta, johon komissio tukeutui perustellakseen kieltäytymistään antamasta oikeutta tutustua toimeksiantoon, komissio selvensi, että tämän poikkeuksen oli tarkoitus kattaa ainoastaan ne osat, jotka sisältävät komission yksityiskohtaisen analyysin Libyan poliittisesta tilanteesta sekä turvallisuus- ja ihmisoikeustilanteesta, toisin kuin koko toimeksianto. Se täsmensi, että toimeksiantoa ei missään tapauksessa voida kokonaisuudessaan julkistaa vaarantamatta yleistä turvallisuutta.
27. Komissio lisäsi, että se oli selittänyt vahvistavassa päätöksessään riittävästi, miksi näiden osien julkistaminen vaarantaisi EU:n kansainväliset suhteet Libyan viranomaisiin. Se viittasi tältä osin harkintavaltaan, joka unionin toimielimillä on tätä poikkeusta soveltaessaan.
28. Avustushakemuksen osalta komissio katsoi, että siihen sisältyvien kaupallisesti arkaluonteisten tietojen määrän vuoksi kyseisten osien tunnistaminen ja myöhempi poistaminen aiheuttaisi suhteettoman hallinnollisen rasitteen. Komissio lisäsi, että myös asian kannalta merkitykselliset osat kuuluvat yleistä turvallisuutta koskevan poikkeuksen soveltamisalaan.
29. Komissio katsoi, että julkistettujen tietojen avulla yleisö voi tietää riittävästi, missä ja mihin tarkoitukseen EU käyttää varoja varainhoitoasetuksen mukaisesti. Jos komissio noudattaisi oikeusasiamiehen päättelyä, pelkällä julkisella kritiikillä, joka koskee komission rahoitusta ihmisoikeuksiin liittyville hankkeille, tai mahdollisilla väärinkäytösväitteillä riistettäisiin komissiolta mahdollisuus vedota taloudellisten etujen suojaan.
30. Komissio päätteli, että vaikka ylivoimainen yleinen etu edellyttäisi tietojen ilmaisemista, kaupallisesti arkaluonteisia osia ei voitaisi ilmaista vaarantamatta yleistä turvallisuutta.
31. Kantelija vastasi ymmärtävänsä, että tiettyjen sellaisten osien julkistaminen, jotka paljastaisivat menetelmän tai sijainnit, voisi vaarantaa toimeksisaajan. He kuitenkin kyseenalaistivat Libyan kansainvälisten suhteiden suojeluun perustuvat poistot. Ne katsoivat erityisesti, että komission tältä osin esittämät perustelut eivät ole yhdenmukaisia sisäasioista vastaavan komission jäsenen LIBE-valiokunnalle 6 päivänä heinäkuuta 2023 antaman julkilausuman kanssa, jossa hän viittasi viitteisiin siitä, että rikollisryhmät soluttautuvat Libyan rannikkovartiostoon [21].
32. Kantelija korosti myös, että on yleisen edun mukaista tarkistaa komission Euroopan parlamentille antamat lausunnot. He totesivat, että jos Euroopan komissio voi antaa julkisia lausuntoja ihmisoikeuksiin liittyvistä aiheista ilman todentamismahdollisuutta, se on merkki siitä, että se pitää itseään riippumattoman valvonnan ja vastuuvelvollisuuden yläpuolella.
Oikeusasiamiehen arvio suosituksen jälkeen
Pyynnön soveltamisala
33. Oikeusasiamies toteaa, että kantelija ei voinut tietää, että kertomukset, joiden komissio oli todennut kuuluvan hänen pyyntönsä soveltamisalaan, eivät sisältäneet toimeksisaajan aineellista analyysia. Tämä johtuu siitä, että näihin raportteihin tutustuminen evättiin kokonaisuudessaan ja että komission toimittama kuvaus näistä asiakirjoista oli melko yleisluonteinen.[22] Kantelijan käytettävissä olevien tietojen perusteella se ei näin ollen voinut ymmärtää näiden raporttien luonnetta ja näin ollen sitä, että sen pyyntöön olisi pitänyt vastata useammilla asiakirjoilla.
34. Komissio ei myöskään yrittänyt selventää pyyntöä kantelijan kanssa eikä antanut mitään selityksiä siitä, miten se ymmärsi sen alkuperäisessä tai vahvistavassa päätöksessä. Näin ollen kantelija ei voinut kiistää tapaa, jolla komissio oli tulkinnut sen pyynnön laajuutta.
35. Oikeusasiamies pitää kiinni näkemyksestään, jonka mukaan alkuperäinen pyyntö, kun sitä luetaan asiayhteydessä - asiayhteys, joka oli nimenomainen itse pyynnössä - oli selkeä ja että uudistetun pyynnön tarkoitus ja soveltamisala selkeytyivät entisestään.
36. Komissio ei voi odottaa kansalaisten kiistävän sitä, mitä he eivät voi tietää. Tämä on erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon, että EU:n toimielimen lausuntoon liittyy todenperäisyysolettama, jonka mukaan asiakirjoja ei enää ole. Pyynnön esittäjän olisi esitettävä ” johdonmukaisia ja merkityksellisiä” todisteita tämän olettaman kumoamiseksi [23].
37. Komission ehdotus, jonka mukaan kantelija voisi nyt esittää uuden pyynnön saada tutustua näihin asiakirjoihin, ei ole se, mitä hakijat voivat odottaa kansalaisystävälliseltä hallinnolta. Tämä on sitäkin tärkeämpää, kun otetaan huomioon, että valituksen tekijän alkuperäinen tutustumispyyntö tehtiin yli kaksi vuotta sitten.
38. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies vahvistaa havainnonsa hallinnollisesta epäkohdasta.
Oikeus tutustua yksilöityihin asiakirjoihin
39. Oikeusasiamies ei ole vakuuttunut siitä, että laajempi oikeus tutustua asiakirjoihin, joiden komissio katsoi kuuluvan pyynnön soveltamisalaan, ei olisi mahdollinen.
40. Ihmisoikeuksien seurantaa koskevan toisen käsikirjan [24] osalta oikeusasiamies on tätä asiakirjaa tarkasteltuaan edelleen sitä mieltä, että käsikirja on hyvin yleisluonteinen. Sen perussisältöä on vaikea sovittaa yhteen niiden huolenaiheiden kanssa, joita toimeksisaaja esitti vahvistavassa vaiheessa ja joihin komissio viittasi vastauksessaan.
41. Oikeusasiamies on tyytyväinen komission selvennykseen, jonka mukaan kansainvälisiä suhteita koskevan poikkeuksen kattamat toimeksiannon osat ovat suppeampia kuin uudistetussa päätöksessä todetaan. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin edelleen, että kaikkia osia, jotka sisältävät analyysin Libyan tilanteesta, ei voitu pitää perusteettomana kritiikkinä eikä niitä näin ollen voitu paljastaa. Tämä rajoittava lähestymistapa ei ole täysin yhdenmukainen niiden edellä mainittujen tietojen kanssa, jotka sisäasioista vastaava komission jäsen jakoi kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle heinäkuussa 2023, kuten kantelija esitti.
42. Avustushakemuksen osalta komissio lisäsi, että riippumatta siitä, onko kaupallisesti arkaluonteisten tietojen paljastaminen ylivoimainen yleinen etu, kyseisten osien olisi pysyttävä luottamuksellisina yleisen turvallisuuden suojelemiseksi. Oikeusasiamies toteaa, että yleistä turvallisuutta koskevan poikkeuksen soveltaminen näihin osiin ei käy selvästi ilmi uudistetusta päätöksestä. Joka tapauksessa oikeusasiamies ei ole vakuuttunut siitä, että kaikki kaupallisesti arkaluonteisina pidetyt tiedot olisi pidettävä luottamuksellisina yleiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä.
43. Ylivoimaisen yleisen edun arvioinnin osalta oikeusasiamies toistaa, että tapauksen yleinen asiayhteys, sellaisena kuin se on kuvattu suosituksessa, on merkityksellinen. Kansalaisyhteiskunnan ja toimittajien ilmaisemat huolenaiheet, jotka koskevat EU:n toimien rahoitusta Libyassa ja ihmisoikeuksien seurantaa tässä yhteydessä, eivät ole ”yleisiä näkökohtia”, jotka voidaan hylätä sellaisenaan. Ei ole selvää, missä olosuhteissa komissio ottaisi tällaiset huolenaiheet huomioon arvioidessaan ylivoimaisen yleisen edun olemassaoloa, ja tämä on huolestuttavaa.
44. Komissio väitti lopuksi kaikkien riidanalaisten asiakirjojen osalta, että laajemman osittaisen tutustumisoikeuden myöntäminen merkitsisi kohtuutonta hallinnollista rasitetta. Käsikirjan osalta komissio viittasi asiakirjan pituuteen ja rakenteeseen perustellakseen osittaisen tutustumisoikeuden epäämistä. Sopimuksen, sen lisäysten ja toimeksiannon osalta se totesi, että julkistettavat osat olisivat liian rajallisia ja hajanaisia. Avustushakemuksen osalta se viittasi pidätettyjen osien pituuteen ja niihin sisältyvien kaupallisesti arkaluonteisten tietojen määrään.
45. Väitteensä tueksi komissio viittasi unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-205/22 antamaan tuomioon [25]. Tässä tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että asianomainen EU:n virasto oli oikeutettu katsomaan, että pyydettyjen asiakirjojen osittainen luovuttaminen merkitsi kohtuutonta hallinnollista rasitetta, kun otetaan huomioon, että i) lähes kaikki niiden sisältämät tiedot kuuluivat niiden poikkeusten piiriin, joihin vedottiin (mitä kantaja ei kiistänyt ja jota tuomioistuin ei siten tutkinut), ja ii) tiedot esitettiin kaavioiden, karttojen, maantieteellisten koordinaattien ja teknisiä ominaisuuksia koskevien taulukoiden muodossa. Tämän huomioon ottaen unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että kyseisten tietojen poistaminen olisi tehnyt toimitetuista asiakirjoista suurelta osin käsittämättömiä [26].
46. Käsiteltävän asian olosuhteet ovat hyvin erilaiset. Asiakirjojen ne osat, joita poikkeukset eivät koske, ovat kaikkea muuta kuin marginaalisia, asiakirjojen muoto ei aiheuta erityisiä vaikeuksia poistojen tekemisessä ja tulos olisi ymmärrettävä. Lisäksi oikeuskäytännöstä käy selvästi ilmi, että toimielimet voivat poiketa velvollisuudesta myöntää osittainen tutustumisoikeus ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa [27].
47. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies vahvistaa havainnonsa hallinnollisesta epäkohdasta.
48. Lisäksi silloin, kun EU:n toimielin ei voi antaa asiakirjaa yleisön tutustuttavaksi, sen olisi pyrittävä antamaan hakijoille heidän pyyntöjensä kannalta merkitykselliset tiedot. Tämä on erityisen tärkeää hyvän hallinnon kannalta tilanteessa, jossa komissio on antanut julkisen lausunnon yleistä etua koskevasta asiasta, jota ei voida tarkistaa muulla tavoin.
49. Oikeusasiamies ehdottaa näin ollen, että komission olisi toimitettava kantelijalle todisteet siitä, että toimeksisaaja ei ole tähän mennessä ilmoittanut EU:n Afrikka-hätärahaston ohjelmien kaikkiin kustannuksiin suoraan liittyvästä vahingon välttämisen periaatteen rikkomisesta, kuten komissio on todennut Euroopan parlamentin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle. Tämä voi edellyttää toimeksisaajalta uuden ei-luottamuksellisen asiakirjan esittämistä.
Päätelmä
Tutkinnan perusteella oikeusasiamies päättää asian käsittelyn ja tekee seuraavan päätelmän:
Komission tulkinta pyynnön laajuudesta ja sen kieltäytyminen antamasta laajempaa oikeutta tutustua riidanalaisiin asiakirjoihin oli hallinnollinen epäkohta.
Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.
Parannusehdotus
Komission olisi toimitettava kantelijalle todisteet siitä, että toimeksisaaja ei ole tähän mennessä ilmoittanut vahingoittamattomuuden periaatteen rikkomisesta, joka liittyisi suoraan kaikkiin Afrikka-hätärahaston ohjelmien kustannuksiin.
Emily O'Reilly
Euroopan oikeusasiamies
Strasbourgissa 11.10.2024
[1] Ks. https://ec.europa.eu/trustfundforafrica/index_en#:~:text=Our%20mission,contribute%20to%20better%20migration%20management.
[2] Ks. tietokooste (helmikuu 2022): https://neighbourhood-enlargement.ec.europa.eu/system/files/2022-03/EUTF _libya_en.pdf.
[3] https://www.europarl.europa.eu/meetdocs/2014 _2019/plmrep/COMMITTEES/LIBE/OJ/2022/04-20/1253993EN.pdf ; suoratoistona klo 11.10: https://multimedia.europarl.europa.eu/en/webstreaming/libe-committee-meeting _20220421-0900-COMMITTEE-LIBE.
[4] https://www.europarl.europa.eu/meetdocs/2014 _2019/plmrep/COMMITTEES/LIBE/OJ/2022/04-20/1253993EN.pdf ; suoratoistona klo 11.10: https://multimedia.europarl.europa.eu/en/webstreaming/libe-committee-meeting _20220421-0900-COMMITTEE-LIBE.
[5] Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/PDF/?uri=CELEX:32001R1049&from=EN
[6] Asetuksen 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmannen luetelmakohdan mukaisesti.
[7] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.
[8] Ks. asia 1996/2022/NH, joka liittyy vahvistavan päätöksen antamisen viivästymiseen.
[9] Asetuksen 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti.
[10] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmannen luetelmakohdan mukaisesti.
[11] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.
[12] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.
[13] Suosituksen koko teksti ja siihen johtanut arviointi ovat saatavilla osoitteessa https://www.ombudsman.europa.eu/en/recommendation/en/182956.
[14] Ks. esimerkiksi https://www.theguardian.com/world/2020/mar/12/revealed-the-great-european-refugee-scandal ; Ks.
myös kansalaisyhteiskunnan avoin kirje vuodelta 2020 http://www.gisti.org/spip.php?article6388.
[15] Suosituksen koko teksti ja siihen johtanut arviointi ovat saatavilla osoitteessa https://www.ombudsman.europa.eu/en/recommendation/en/182956.
[16] Komission uudistetussa pyynnössään asiakirjaksi 1, 2.1, 3, 3.1 ja 4 merkitsemä.
[17] Asiakirja 2.1.
[18] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti.
[19] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
[20] Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 24.4.2024, Marie Naass ja Sea-Watch eV v. Euroopan raja- ja merivartiovirasto, T-205/22, 89 kohta, saatavilla osoitteessa https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf;jsessionid=F2E517B4AB4893614827BB103829D032?text=&docid=285143&pageIndex=0&doclang=EN&mode=req&dir=&occ=first&part=1&cid=9806028
[21] https://multimedia.europarl.europa.eu/en/webstreaming/committee-on-civil-liberties-justice-and-home-affairs_20230706-0900-COMMITTEE-LIBE, verkkolähetyksen klo 10.50:10 alkaen.
[22] Asiakirjoja kuvailtiin seuraavasti: ”HR Monitoring Inception Phase report”,”HR monitoring interim report January 2021” ja ”HR Monitoring interim report December 2021”.
[23] Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 25.9.2018, yhdistetyt asiat T-639/15–T-666/15 ja T-95/16, Psara ym. v. Euroopan parlamentti, 33–36 kohta, saatavilla osoitteessa https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=206663&pageIndex=0&doclang=en&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=5877927.
[24] Asiakirja 2.1.
[25] Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 24.4.2024, Marie Naass ja Sea-Watch eV v. Euroopan raja- ja merivartiovirasto, T-205/22, 89 kohta, saatavilla osoitteessa https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf;jsessionid=F2E517B4AB4893614827BB103829D032?text=&docid=285143&pageIndex=0&doclang=EN&mode=req&dir=&occ=first&part=1&cid=9806028.
[26] Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio edellä mainitussa asiassa T-205/22, 97 kohta.
[27] Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 7.2.2002, Kuijer v. neuvosto, T-211/00, 57 kohta: https://curia.europa.eu/juris/liste.jsf?language=en&num=T-211/00.