Strasbourg, 2. joulukuuta 2004

Hyvä herra X.

Kantelitte 6. helmikuuta 2003 Euroopan oikeusasiamiehelle Euroopan komissiota vastaan Y-järjestön puolesta. Kantelunne koski komission 12. elokuuta 2002 tekemää päätöstä kieltäytyä myöntämästä Y:lle rahoitustukea kansalaisjärjestöjen edistämistä koskevan yhteisön toimintaohjelman puitteissa.

Te olitte 23. joulukuuta 2002 lähettänyt oikeusasiamiehelle samaa asiaa koskevan aiemman kantelun, jota ei otettu käsiteltäväksi 10. helmikuuta 2003.

Toimitin 18. maaliskuuta 2003 uuden kantelunne Euroopan komission puheenjohtajalle. Komissio lähetti lausuntonsa 12. kesäkuuta 2003, ja toimitin sen Teille kehotuksena esittää huomautuksia. Lähetitte minulle huomautuksensa 24. ja 30. heinäkuuta, 30. syyskuuta ja 21. lokakuuta 2003. Pyysin komissiolta lisätietoja 18. helmikuuta 2004. Sain komission toisen lausunnon 14. huhtikuuta 2004 ja välitin sen teille. Lähetitte minulle huomautuksensa komission toisesta lausunnosta 29. toukokuuta 2004.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Kantelija teki 23. joulukuuta 2002 ensimmäisen kantelun oikeusasiamiehelle Y-järjestön puolesta komissiota vastaan.

Kyseisen asian tosiseikat olivat tiivistetysti seuraavat:

Y haki rahoitustukea kansalaisjärjestöjen toiminnan edistämistä koskevaan yhteisön toimintaohjelmaan liittyvän ehdotuspyynnön yhteydessä. Komissio ilmoitti 8. huhtikuuta 2002 vastaanottaneensa kantelijan pyynnön. Toimielin ilmoitti kantelijalle 12 päivänä kesäkuuta 2002, että kaikkien hakemusten ensimmäisen tarkastelun jälkeen Y täytti toimintaohjelmaa koskevassa ilmoituksessa esitetyt tutkittavaksi ottamisen edellytykset. Komissio kuitenkin ilmoitti kantelijalle 12 päivänä elokuuta 2002, että hänen hakemustaan ei ollut valittu sillä perusteella, että Y:n asiavaltuudesta oli ilmennyt joitakin epäilyjä. Kirjeessään komissio totesi, että Y:n suhteesta toiseen Z-nimiseen organisaatioon vaikutti olevan jonkin verran epävarmuutta. Komissio väitti, että kansallinen syyttäjäviranomainen oli aloittanut tutkinnan väitteistä, joiden mukaan Y väärensi ja muutti laittomasti sen sääntöjä, minkä seurauksena hän oli saattanut asian asiasta vastaavan rikostuomioistuimen tietoon.

Y:n pääjohtaja kirjoitti 30.8.2002 komissiolle ja selitti Y:n oikeudellista asemaa ja sen Z:n kanssa tekemää yhteistyösopimusta. Hän kiisti painokkaasti syytökset, jotka koskivat sekä järjestön sääntöjen pätevyyttä että yleisen asiakirjan väärentämistä. Hän kuvaili Y:n oikeudellista rakennetta asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti vahvistetuksi. Näiden tietojen perusteella hän pyysi komissiota harkitsemaan uudelleen päätöstään hylätä Y:n rahoitustukipyyntö vuonna 2002.

Komissio ilmoitti kantelijalle 7. lokakuuta 2002 päivätyllä kirjeellä, että tuensaajien alustava valinta oli saatu päätökseen ja että tuensaajien luettelo oli laadittu. Toimielin totesi, että vuoden 2002 ajanjakso oli päättynyt, joten lisäkeskusteluihin ei näyttänyt olevan aihetta.

Kantelija väitti, että komissio ei yksilöinyt väitteiden lähdettä eikä ottanut huomioon hänen väitteitään ennen lopullisen päätöksensä tekemistä. Hän väitti myös, että komission päättelyllä ei ollut oikeusperustaa toimintaohjelman ehdotusten jättämispyynnössä.

Y:n ja Z:n väliseen suhteeseen liittyvän väitetyn epävarmuuden osalta kantelija huomautti, että komissio oli hyvin tietoinen näiden kahden organisaation välisen yhteistyösopimuksen luonteesta.

Kantelijan mukaan kansallisen syyttäjän suorittama tutkinta oli seurausta lomautetun entisen Y:n työntekijän käynnistämästä herjauskampanjasta. Kantelija korosti, että tutkimuksesta vastaava tuomari oli saattanut päätökseen hänen organisaatiotaan koskevan oikeudenkäynnin 7. lokakuuta 2002. Tuomari päätteli, että kantelijaa vastaan ei ollut raskauttavia todisteita.

Käytettävissä olevien tietojen perusteella oikeusasiamies katsoi, että ennen kantelua asianomaiseen toimielimeen ei ollut sovellettu asianmukaisia hallinnollisia menettelyjä, kuten hänen ohjesääntönsä 2 artiklan 4 kohdassa edellytetään. Näin ollen oikeusasiamies jätti kantelun tutkimatta.

Kantelija toimitti 6 päivänä helmikuuta 2003 lisätietoja, muun muassa kantelun aihetta koskevan kirjeenvaihdon komission yksiköiden kanssa. Ottaen huomioon tämän uuden näytön oikeusasiamies päätti rekisteröidä kantelijan kirjeen uudeksi kanteluksi ja aloitti uuden tutkimuksen.

Kolmas osapuoli pyysi 4.6.2003 saada tutustua kaikkiin kanteluun liittyviin asiakirjoihin. Koska kantelija ei ollut pyytänyt kantelunsa luottamuksellista käsittelyä, oikeusasiamies hyväksyi tutustumispyynnön 16. kesäkuuta 2003 täytäntöönpanosäännöksistä tehdyn Euroopan oikeusasiamiehen päätöksen (1) 14 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Saatuaan tiedon oikeusasiamiehen päätöksestä 23. kesäkuuta 2003 päivätyllä kirjeellä kantelija pyysi, että hänen kantelunsa luokiteltaisiin luottamukselliseksi. Oikeusasiamies julisti kantelun luottamukselliseksi täytäntöönpanosäännöstensä 10 artiklan 1 kohdan (2) mukaisesti.

Yhteenvetona kantelija väittää, että i) komission 12 päivänä elokuuta 2002 tekemä päätös ei perustu ehdotuspyynnön määräyksiin, joissa vahvistetaan toimintaohjelman oikeusperusta, ja että ii) kantelijalle ei annettu tilaisuutta tulla kuulluksi ennen päätöksen tekemistä. Näin ollen hän vaatii komissiota harkitsemaan uudelleen kantaansa ja antamaan kantelijalle pyydetyn avun.

KYSYMYS

Komission lausunto

Komissio kuvaili lausunnossaan ensin asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja. Se selitti, että Y:n rahoitustukipyyntö tehtiin valtiosta riippumattomia järjestöjä tukevan yhteisön toimintaohjelman puitteissa.

Kantelijan organisaatio oli aiemmin saanut tukea vastaavista ohjelmista. Aikaisempaa avustusta koskeneessa rutiinitarkastuksessa havaittiin Y:n organisaatiorakenteeseen liittyvä ongelma. Tämän jälkeen komissio päätti keskeyttää järjestölle annettavan lisätuen maksamisen vuodesta 2000 alkaen ja pyytää palauttamaan osan jo myönnetyistä varoista. Tuolloin komissio sai tietoonsa useita Y:hen vaikuttavia sisäisiä oikeudellisia ongelmia, jotka vahvistivat sen kannan olla myöntämättä tälle organisaatiolle lisäavustuksia. Y:n tekemän työn osalta komissio kuitenkin korosti, että se oli aina ollut tyydyttävä.

Komissio totesi, ettei se ollut koskaan pyrkinyt osallistumaan Y:n sisäisiin ongelmiin. Näin ollen toimielin ei ollut missään kirjeenvaihdossaan koskaan antanut tuomiota näistä asioista.

Kantelijan väitteestä, jonka mukaan komission päätös ei perustunut vuoden 2002 ehdotuspyyntöä koskeviin säännöksiin, toimielin totesi, että avustuksia koskevat päätökset ovat asiaa koskevassa oikeudellisessa päätöksessä, asiaa koskevassa ehdotuspyynnössä ja sen yhteydessä julkaistussa asiakirja-aineistossa vahvistettujen säännösten mukaisia. Oikeudellista velvoitetta asettaessaan komission on kuitenkin moitteettoman varainhoidon periaatteen mukaisesti otettava huomioon myös avustuksen saajan oikeudellinen ja taloudellinen tilanne sekä yleinen rehellisyys. Y:n osalta komissio katsoi, että oli olemassa riittävät perusteet olettaa, että nämä yleiset edellytykset eivät täyttyneet, koska organisaation rakenne ja sisäinen päätöksentekoprosessi olivat epäselviä. Se totesi, että päätös olla myöntämättä rahoitustukea ennen kuin luottamus organisaatioon palautuu, tehtiin riskienhallinnan pohjalta ja asiasta vastaavan pääosaston sisäisen tarkastuksen yksikköä kuullen ja sen suostumuksella.

Komissio hylkäsi väitteen, jonka mukaan se olisi loukannut kantelijan puolustautumisoikeuksia. Toimielin selitti, että sillä on oikeus päättää avustusten myöntämisestä kaikkien käytettävissä olevien tietojen perusteella. Valtiosta riippumattomien järjestöjen rahoitusohjelman puitteissa ei ole tarkoitus järjestää edunsaajien kanssa kokouksia, joissa keskusteltaisiin niiden hakemuksen tuloksista. Kunkin ehdotuspyynnön yhteydessä julkaistuissa tiedoissa todetaan nimenomaisesti, että komission päätös avustuksista on lopullinen. Tämä politiikka on yhdenmukainen sen ajatuksen kanssa, että yhteisön avustuksia on pidettävä lahjoituksina, joita olisi käytettävä tiettyjen ennalta määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kieltäytymisen syitä voidaan kuitenkin pyydettäessä selventää kirjallisesti.

Ottaen huomioon komission vakavat huolet, jotka johtuvat Y:n sisäisistä oikeudellisista ongelmista, toimielin katsoi, että mahdollisen tuensaajan olisi pitänyt osoittaa vakuuttavasti, että laitonta tilannetta ei ollut ja että sen institutionaalinen vakaus oli palautettu. Komission mukaan tällaista olennaista näyttöä ei ollut esitetty.

Näin ollen komissio päätteli, ettei se voinut harkita päätöstään uudelleen eikä myöntää kantelijalle pyydettyä apua.

Kantelijan huomautukset

Kantelija väitti, että Y täytti kaikki sekä ehdotuspyynnössä että asiaa koskevassa päätöksessä esitetyt kriteerit. Hän painotti, että päätös hylätä Y:n rahoitushakemus vuonna 2002 ei perustunut missään aiemmissa oikeudellisissa välineissä vahvistettuihin kriteereihin vaan pikemminkin sen yksiköiden huoleen Y:n oikeudellisesta asemasta. Nämä varaumat eivät olleet kantelijan tiedossa, jolla ei koskaan ollut mahdollisuutta kumota niitä.

Kantelija totesi perusteettomiksi komission väitteet, jotka koskivat mahdollisia taloudellisia sääntöjenvastaisuuksia Y:n käyttäessä avustuksia vuosina 1998, 1999 ja 2000. Hän viittasi komission syyskuun 2001 ja huhtikuun 2002 välisenä aikana Y:n toimista tekemän tarkastuksen tuloksiin. Näissä tarkastuksissa ei havaittu sääntöjenvastaisuuksia, minkä jälkeen toimielimen oli peruutettava vuoden 1998 avustuksen takaisinmaksua ja vuosien 2000 ja 2001 tuen keskeyttämistä koskevat pyyntönsä. Kantelija huomautti kuitenkin, että komission tarkastuksen perusteet eivät liittyneet perusteisiin, jotka toimielin esitti tukeakseen päätöstään hylätä kantelijan vuoden 2002 hakemus.

Kantelija kiisti Y:n rakenteeseen liittyvät sisäiset ongelmat. Hän lisäsi, että järjestö on aina saanut jäsentensä tuen, kuten sen äskettäisen yleiskokouksen päätöslauselma osoittaa. Oikeustoimet Y:tä vastaan olivat seurausta entisen työntekijän järjestämästä herjauskampanjasta.

Kantelija totesi, että Y:tä vastaan nostettu kanne oli vain kansallisen syyttäjän käynnistämä alustava tutkinta eikä millään tavalla liittynyt sääntöjen luonteeseen tai organisaation rakenteeseen. Tältä osin komission olisi pitänyt olla hyvin tietoinen Y:n oikeudellisesta rakenteesta, sillä Y:llä oli ollut säännöllinen yhteistyösuhde järjestöön vuodesta 1996 lähtien. Laitos säilytti runsaasti tietoja Y:stä ja sen virallisesta perussäännöstä, jotka kansalliset viranomaiset olivat vahvistaneet.

Kantelijan mukaan komission väite, jonka mukaan se, että Y:tä vastaan nostettiin tuomioistuimessa vakavia syytöksiä, merkitsi sitä, että hänen oli näytettävä toteen organisaationsa moitteettomuus, sivuutti perustavanlaatuiset oikeusperiaatteet ja loukkasi hänen perusoikeuksiaan. Kantelija korosti, että jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on näytetty toteen, kuten ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 11 artiklan 1 kohdassa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 2 kohdassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa tunnustetaan.

MUUT TUTKIMUKSET

Kantelijan esittämien huomautusten perusteella oikeusasiamies kirjoitti komissiolle 18. helmikuuta 2004. Kirjeessään oikeusasiamies totesi, että komissio näytti perustaneen päätöksensä kantelijaa koskevan rikostutkinnan olemassaoloon. Arvioidakseen komission esittämiä perusteluja oikeusasiamies pyysi lisäselvityksiä seuraavista seikoista: i) onko komissio tässä nimenomaisessa tapauksessa ottanut asianmukaisesti huomioon paitsi tarpeen suojata yhteisön taloudellisia etuja myös kantelijan oikeuden tulla kohdelluksi oikeudenmukaisesti ja syyttömyysolettamaa asianmukaisesti noudattaen; ja ii) jos yleensä on kyse meneillään olevista oikeudellisista tai hallinnollisista tutkimuksista, jotka koskevat yhteisön tuen mahdollisten saajien oikeudellista ja taloudellista asemaa, toimielin on antanut yksiköilleen ohjeita siitä, miten voidaan noudattaa oikeudenmukaista tasapainoa yksityishenkilöiden etujen ja yleisen edun välillä.

Komission toinen lausunto

Toisessa lausunnossaan komissio korosti, että moitteeton varainhoito on olennainen periaate yhteisön talousarvion hallinnoinnissa. Näin ollen on tärkeää minimoida riski siitä, että veronmaksajien rahoja ei käytetä hyvin.

Komissio muistutti, että kyseisen ohjelman mukaiset avustukset myönnetään vuosittain sen jälkeen, kun toimielin on arvioinut ehdotukset. Se selitti, että avustusten myöntämiseen sovelletaan avoimuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita. Nämä yleiset periaatteet esitettiin jo avustusten hallinnointia koskevassa käsikirjassa vuodelta 1999, ja ne sisällytettiin myöhemmin uuteen varainhoitoasetukseen, joka tuli voimaan tammikuussa 2003. Komission yksiköiden on varmistettava näiden periaatteiden soveltaminen.

Komissio korosti, että kaikki ovat syyttömiä, kunnes heidät on todistettu syyllisiksi. Tässä tapauksessa komissio katsoi kuitenkin syytösten lähteiden ja vakavuuden vuoksi, että sen oli omaksuttava varovainen kanta, mikä johti päätökseen olla sisällyttämättä Y:tä kilpailun läpäisseiden hakijoiden joukkoon. Näissä olosuhteissa komissio katsoi, että tuen myöntäminen kyseiselle hakijalle ei olisi moitteettoman varainhoidon mukaista, jos tällaisia selviä epäilyjä oli olemassa.

Komissio selitti, että kuten sen lausunnossa todetaan, Y:n organisaatiorakenteessa havaittiin ongelma helmikuussa 2001 suoritetussa vuoden 1998 menojen rutiinitarkastuksessa. Ongelma koski Y:n ja Z:n, joka on yksi sen perustajista, välistä epäavointa suhdetta. Suuri osa Y:n toiminnasta aiheutuneista menoista aiheutui tosiasiallisesti Z:lle, joka laskutti Y:ltä vastaavat määrät. Kyse oli alihankinnasta, jota ei sallittu ilman komission lupaa. Lisätarkastusten ja sisäisten keskustelujen jälkeen päätettiin pyrkiä löytämään käytännön ratkaisu ongelmaan. Koska työt oli suoritettu eikä tahallisia petoksia näyttänyt tapahtuneen, komissio hyväksyi Z:lle Y:n puolesta aiheutuneet menot joitakin henkilöstökustannuksia lukuun ottamatta. Tätä ratkaisua sovellettiin vain menneisyyteen, eikä se merkinnyt sitä, että komissio olisi hyväksynyt tämän läpinäkymättömän organisaatiorakenteen.

Selvittääkseen todellisen tilanteen komissio on pyytänyt Euroopan petostentorjuntavirastoa (OLAF) tutkimaan Y:tä. OLAF viimeistelee parhaillaan tutkimustaan. Prosessin päätteeksi komissio päättää havaintojensa perusteella, jatketaanko normaalia suhdetta organisaatioon.

Vastauksena oikeusasiamiehen pyytämiin erityisiin tietoihin komissio selitti, että se ei ole antanut yksiköilleen yleisiä ohjeita siitä, miten toimia samankaltaisissa tilanteissa. Edelleenvaltuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän on tehtävä päätös tapauskohtaisesti. Komissio haluaa kuitenkin korostaa, että myöntäessään avustuksia sen on arvioitava kaikki hakemukset oikeudenmukaisesti ja moitteettoman varainhoidon periaatetta noudattaen. Näin ollen vakavissa petos- tai huonoa hallintoa koskevissa syytöksissä sovellettaisiin ennalta varautumisen periaatetta niin kauan kuin tilannetta ei ole selkeästi osoitettu.

Kantelijan huomautukset komission toisesta lausunnosta

Komission toista lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija toisti aiemmat väitteensä.

Kantelija huomautti, että komissio on jatkanut samojen hänen organisaatiotaan vastaan esitettyjen raskauttavien väitteiden toistamista riippumatta hänen esittämistään todisteista, jotka osoittavat näiden väitteiden epäjohdonmukaisuuden. Hän totesi, että toimielin on käyttänyt näitä perusteluja hylätäkseen kantelijan vuosina 2002 ja 2003 ja viimeksi vuonna 2004 esittämän taloudellista tukea koskevan pyynnön. Vaikka hän on toistuvasti pyytänyt saada tietää häntä vastaan nostetut syytteet ja tulla kuulluksi ennen päätöksen tekemistä, toimielin on sivuuttanut hänen puolustautumisoikeutensa.

Kantelija viittasi komission ja Y:n tyydyttävään suhteeseen vuosina 1996-2000. Y:n moitteetonta varainhoitoa havainnollistivat komission 28. tammikuuta 2002 toimittaman, kausia 1998, 1999 ja 2000 koskevan tarkastuksen tulokset. Tarkastuksessa todettiin, että Y:n osalta ei ollut havaittu sääntöjenvastaisuuksia tarkastajien suorittamasta intensiivisestä tarkastuksesta huolimatta.

Oikeusasiamiehen komissiolle osoittamassaan kirjeessä pyytämien tietojen osalta kantelija katsoi, että toimielin ei ollut toimittanut lisätietoja ja että se ei näin ollen ollut vastannut oikeusasiamiehen pyyntöihin.

PÄÄTÖS

1 Komission päätöksen oikeusperustan väitetty puuttuminen

1.1 Kantelija väittää, että komission 12. elokuuta 2002 tekemä päätös, jolla hylättiin Y:n vuonna 2002 esittämä pyyntö saada taloudellista tukea kansalaisjärjestöjen edistämistä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta, ei perustunut ehdotuspyynnön määräyksiin, joissa määriteltiin ohjelman oikeusperusta, ja että Y:lle ei annettu tilaisuutta tulla kuulluksi ennen päätöksen tekemistä.

Kantelija väitti, että komissio perusteli päätöstään hylätä Y:n rahoitushakemus vuonna 2002 useilla väitteillä, jotka olivat hänelle tuntemattomia, ja että hänellä ei koskaan ollut mahdollisuutta kiistää niitä.

Kantelija väittää huomautuksissaan, että komission Y:n poissulkemiselle esittämä perustelu eli se, että järjestöä vastaan nostettiin tuolloin kanne kansallisissa tuomioistuimissa, oli perusteeton, koska tällainen kanne koski ainoastaan syyttäjän suorittamaa alustavaa tutkintaa. Komission olisi pitänyt olla hyvin tietoinen organisaation vakaasta oikeudellisesta rakenteesta, sillä se on ollut jatkuvassa työsuhteessa organisaatioon vuodesta 1996 lähtien.

1.2 Komissio katsoo, että sen on oikeudellista velvoitetta asettaessaan varmistettava moitteettoman varainhoidon periaatteen mukaisesti tuensaajan oikeudellinen ja rahoituksellinen tilanne sekä hänen yleinen koskemattomuutensa. Komissio katsoo, että oli olemassa riittävät perusteet olettaa, että nämä yleiset edellytykset eivät täyttyneet tässä tapauksessa.

Komissio väittää, että sillä on oikeus päättää itsenäisesti kaikkien käytettävissä olevien tietojen perusteella avustusten myöntämisestä. Valtiosta riippumattomien järjestöjen rahoitusohjelman puitteissa ei ole tarkoitus järjestää edunsaajien kanssa kokouksia, joissa keskusteltaisiin niiden hakemuksen tuloksista. Kunkin ehdotuspyynnön yhteydessä julkaistuissa tiedoissa todetaan nimenomaisesti, että komission päätös avustuksista on lopullinen. Tämä vastaa käsitystä, jonka mukaan yhteisön avustuksia on pidettävä lahjoina, joita olisi käytettävä tiettyjen ennalta määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Kun otetaan huomioon kansallisissa tuomioistuimissa tuolloin esitettyjen väitteiden vakavuus, komissio katsoo, että mahdollisen tuensaajan olisi pitänyt osoittaa vakuuttavasti, ettei lainvastaisia tilanteita ollut. Toimielimen mukaan tällaista olennaista näyttöä ei ole esitetty.

Toisessa lausunnossaan komissio väittää, että väitteiden lähteet ja vakavuus pakottivat sen omaksumaan varovaisen kannan, mikä johti päätökseen olla sisällyttämättä Y:tä kilpailun läpäisseiden hakijoiden joukkoon.

Vastauksena oikeusasiamiehen pyyntöön komissio totesi, että se ei ole antanut yksiköilleen yleisiä ohjeita siitä, miten voidaan noudattaa oikeudenmukaista tasapainoa yksityishenkilöiden etujen ja yleisen edun välillä tapauksissa, joihin liittyy käynnissä olevia oikeudellisia tai hallinnollisia tutkimuksia yhteisön tuen mahdollisten edunsaajien oikeudellisesta ja taloudellisesta asemasta. Edelleenvaltuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän on tehtävä päätös tapauskohtaisesti. Komissio haluaa kuitenkin korostaa, että myöntäessään avustuksia sen on arvioitava kaikki hakemukset oikeudenmukaisesti ja moitteettoman varainhoidon periaatetta noudattaen. Näin ollen vakavissa petos- tai huonoa hallintoa koskevissa syytöksissä sovellettaisiin ennalta varautumisen periaatetta niin kauan kuin tilannetta ei ole selkeästi osoitettu.

1.3 Oikeusasiamies toteaa, että komissio perusteli kantelijan hakemuksen hylkäämistä 12. elokuuta 2002 päivätyssä kirjeessään seuraavasti:

"Olen pahoillani, että joudun kertomaan teille, että hakemuksenne oli yksi niistä, joka ei onnistunut tässä prosessissa seuraavasta syystä:

Ottaen huomioon jäljellä olevan epävarmuuden Y:n riippumattomuudesta Z:sta, vakavat syytökset asiakirjan allekirjoituksen väärentämisestä ja väitetyt laittomat muutokset järjestön sääntöihin, joita syyttäjä parhaillaan ajaa [...], komissio ei harkitse uudelleen Y:n hakemusta ennen kuin se saa riittävät todisteet järjestön oikeudellisesta asemasta."

Tutkimuksen aikana toimitettujen tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että silloin, kun komissio arvioi kantelijan hakemusta, kansallinen yleinen syyttäjä jatkoi alustavaa tutkimusta kantelijan organisaation väitetystä väärennöksestä. Lisäksi komission valintamenettely päätettiin ennen kuin tutkimuksesta vastaava tuomari hyväksyi kantelijan organisaation 7. lokakuuta 2002.

1.4 Oikeusasiamies katsoo, että tarkastellessaan yhteisön rahoitusta koskevia hakemuksia komission on otettava huomioon paitsi kyseistä rahoitusohjelmaa koskevat erityissäännöt myös kaikki sitä sitovat säännöt tai periaatteet. Kuten EY:n perustamissopimuksen 274 artiklassa määrätään, moitteettoman varainhoidon velvoite on yksi yleisistä säännöistä, joita sovelletaan kaikkiin aloitteisiin, joihin liittyy yhteisön varojen käyttöä.

Oikeusasiamies toteaa, että moitteettoman varainhoidon periaatteen tulkintaa ei voida pelkistää puhtaasti kirjanpidolliseksi määritelmäksi. Yhteisöjen tuomioistuinten mukaan sen oikean tulkinnan on sisällettävä huoli varainhoitotoimien käytännön seurauksista (3).

1.5 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies pitää kohtuullisena, että komissio harkitsee ennen rahoitustukipyyntöjen myöntämistä, vaikuttavatko mahdollisten edunsaajien oikeudellinen ja taloudellinen tilanne sekä yleinen luotettavuus riittävän luotettavilta. Oikeusasiamies ei ole tietoinen mistään oikeudellisesta säännöstä tai periaatteesta, joka estäisi tämän.

1.6 Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että toteuttaessaan toimenpiteitä yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi komission olisi pyrittävä löytämään oikeudenmukainen tasapaino yksityishenkilöiden etujen ja yleisen edun välillä, jotta sen rahoitustuen mahdollisia saajia kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti ja syyttömyysolettamaa noudattaen (4). Oikeusasiamies korostaa myös, että on vaikea kuvitella, miten komissio voisi saavuttaa oikeudenmukaisen tasapainon, ellei se ilmoita tuen hakijalle mahdollisista epäilyistä, joita sillä voi olla kantajan asiavaltuudesta, ja ellei se tämän jälkeen ole valmis kuuntelemaan ja vastaamaan kantajan toimittamiin tietoihin näiden epäilyjen selventämiseksi.

1.7 Käsiteltävänä olevassa asiassa oikeusasiamies toteaa, että ainoa perustelu komission 12. elokuuta 2002 tekemälle päätökselle oli kantelijaa koskevan rikostutkinnan olemassaolo. Päätöksessään komissio ei viitannut minkäänlaisiin asiaa tukeviin todisteisiin, jotka olisivat saattaneet antaa painoarvoa sen kielteiselle arviolle kantelijan hakemuksesta. Toimielin on tyytynyt ottamaan huomioon rikostutkinnan muodollisen olemassaolon ja sen yhteydessä esitetyt väitteet pyrkimättä tarkistamaan näitä tietoja.

Oikeusasiamies toteaa, että huolimatta kantelijalle 12. elokuuta 2002 tehdyssä komission päätöksessä esitetystä kehotuksesta esittää todisteita hänen organisaationsa oikeudellisesta asemasta, kun kantelija teki niin 30. elokuuta 2002 päivätyllä kirjeellä, toimielin ei näytä vastanneen näihin todisteisiin ja tyytyi 7. lokakuuta 2002 päivätyssä kirjeessään toteamaan, että vuoden 2002 toimintaohjelman edunsaajat oli jo perustettu.

1.8 Tutkittuaan tapauksen tosiseikat oikeusasiamies toteaa, että komissio ei ole kyennyt osoittamaan, että se olisi tässä tapauksessa löytänyt oikean tasapainon avustusten moitteettoman varainhoidon tarpeen ja kantelijan oikeuden tulla kohdelluksi oikeudenmukaisesti ja syyttömyysolettamaa asianmukaisesti noudattaen välillä. Koska komissio tukeutui yksinomaan kantelijaa koskevan oikeudellisen tutkimuksen muodolliseen olemassaoloon tarkistamatta näitä tietoja tarkemmin, se ei kohdellut kantelijaa oikeudenmukaisesti, mikä rikkoi Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 6 artiklan 2 kohtaa. Kyseessä on hallinnollinen epäkohta. Komissiolle esitetään kriittinen huomautus.

1.9 Oikeusasiamies haluaa kiinnittää komission huomion siihen, että samantyyppiset ongelmat voitaisiin välttää, jos toimielin antaisi oma-aloitteisesti yksiköilleen ohjeita tai ohjeita siitä, miten voidaan noudattaa oikeudenmukaista tasapainoa yksityishenkilöiden etujen ja yleisen edun välillä tapauksissa, joihin liittyy käynnissä olevia oikeudellisia tai hallinnollisia tutkimuksia yhteisön tuen mahdollisten edunsaajien oikeudellisesta ja taloudellisesta asemasta.

Oikeusasiamies esittää komissiolle tätä koskevan lisähuomautuksen jäljempänä.

2 Kantelijan pyytämän avun uudelleentarkastelu

2.1 Kantelija vaatii komissiota harkitsemaan kantaansa uudelleen ja myöntämään Y:lle pyydetyn avun.

2.2 Komissio katsoo, ettei se voi harkita päätöstään uudelleen eikä myöntää kantelijalle pyydettyä apua. Toimielin totesi kantelijan kanssa käymissään keskusteluissa, että sen varainhoitovuosi 2002 oli päättynyt eikä Y:n pyyntöä näin ollen voitu käsitellä uudelleen.

2.3 Oikeusasiamies panee merkille komission lausuman, jonka mukaan sen varainhoitovuosi 2002 on päättynyt, joten tuolloin tehtyjä hakemuksia ei voida tarkastella uudelleen. Tämän vuoksi ei vaikuta enää mahdolliselta tarkastella uudelleen kantelijan pyyntöä saada taloudellista tukea kansalaisjärjestöjen edistämistä koskevasta yhteisön vuoden 2002 toimintaohjelmasta.

Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että kantelijan vaatimusta ei voida täyttää vuoden 2002 talousarvion osalta. Oikeusasiamies huomauttaa kuitenkin, ettei hänellä ole tiedossaan mitään, mikä estäisi kantelijaa jättämästä rahoitushakemusta vielä avoinna olevan apurahakierroksen osalta.

3 Päätelmä

Euroopan oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella vaikuttaa tarpeelliselta esittää seuraava kriittinen huomautus:

Oikeusasiamies katsoo, että toteuttaessaan toimenpiteitä yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi komission olisi pyrittävä löytämään oikeudenmukainen tasapaino yksityishenkilöiden etujen ja yleisen edun välillä, jotta sen rahoitustuen mahdollisia edunsaajia kohdellaan oikeudenmukaisesti ja syyttömyysolettamaa asianmukaisesti noudattaen. Oikeusasiamies korostaa myös, että on vaikea kuvitella, miten komissio voisi saavuttaa oikeudenmukaisen tasapainon, ellei se ilmoita tuen hakijalle mahdollisista epäilyistä, joita sillä voi olla kantajan asiavaltuudesta, ja ellei se tämän jälkeen ole valmis kuuntelemaan ja vastaamaan kantajan toimittamiin tietoihin näiden epäilyjen selventämiseksi.

Tutkittuaan tapauksen tosiseikat oikeusasiamies toteaa, että komissio ei ole pystynyt osoittamaan, että se olisi tässä tapauksessa löytänyt oikean tasapainon avustusten moitteettoman varainhoidon tarpeen ja kantelijan oikeuden tulla kohdelluksi oikeudenmukaisesti ja syyttömyysolettamaa asianmukaisesti noudattaen välillä. Koska komissio tukeutui yksinomaan kantelijaa koskevan oikeudellisen tutkimuksen muodolliseen olemassaoloon tarkistamatta näitä tietoja tarkemmin, se ei kohdellut kantelijaa oikeudenmukaisesti, mikä rikkoi Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 6 artiklan 2 kohtaa. Kyseessä on hallinnollinen epäkohta.

Koska nämä asian näkökohdat koskevat menettelyjä, jotka liittyvät tiettyihin menneisyyden tapahtumiin, ei ole asianmukaista pyrkiä sovintoratkaisuun asiassa. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös komission puheenjohtajalle.

Lisähuomautus

Oikeusasiamies haluaa kiinnittää komission huomion siihen, että samantyyppiset ongelmat voitaisiin välttää, jos toimielin antaisi oma-aloitteisesti yksiköilleen ohjeita tai ohjeita siitä, miten voidaan noudattaa oikeudenmukaista tasapainoa yksityishenkilöiden etujen ja yleisen edun välillä tapauksissa, joihin liittyy käynnissä olevia oikeudellisia tai hallinnollisia tutkimuksia yhteisön tuen mahdollisten edunsaajien oikeudellisesta ja taloudellisesta asemasta.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

1) "Hakemukset saada tutustua seuraaviin asiakirjoihin myönnetään automaattisesti, lukuun ottamatta valituksia, jotka on luokiteltu luottamuksellisiksi 10.1 artiklan mukaisesti:
b) kantelijan kantelut ja niihin liitetyt asiakirjat"
Hyväksytty 8. heinäkuuta 2002 ja muutettu oikeusasiamiehen 5. huhtikuuta 2004 tekemällä päätöksellä, saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla osoitteessa http://www.ombudsman.europa.eu.

(2) "Kantelijan pyynnöstä oikeusasiamies luokittelee kantelun luottamukselliseksi".

(3) Asia T-105/99, Conseil des communes et régions d'Europe (CCRE) v. komissio, Kok. 2000, s. II-4099, 73 kohta.

(4) Ks. Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 6 artiklan 2 kohta, joka on saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla osoitteessa http://www.ombudsman.europa.eu.