Hyvä jäsen R.

Kantelitte 3. elokuuta 2000 Euroopan oikeusasiamiehelle yhdessä Léridan yliopiston (Espanja) Centre de Transferència de Tecnologian (CTT) professorien Comella Carnicén ja Costa Lejan kanssa Euroopan komissiota vastaan. Kantelu koski taloudellisia menetyksiä, jotka aiheutuivat siitä, että komissio ei väitetysti noudattanut asianmukaista huolellisuutta suorittaessaan maksuja CTT:n toteuttamasta hankkeesta (hanke LIFE97/ENV/E/260), joka rahoitettiin EY:n Life-ohjelmasta.

Toimitin kantelun 30.8.2000 Euroopan komission puheenjohtajalle. Sain 11. joulukuuta 2000 komission lausunnon, jonka lähetin Teille ja johon liittyi kehotus esittää huomautuksia. Lähetitte minulle lisätietoja 4. lokakuuta 2000. Toimititte minulle 25. tammikuuta ja 12. helmikuuta 2001 huomautuksenne. Kirjoitin 14. maaliskuuta 2001 Euroopan komission puheenjohtajalle pyytääkseni lisätietoja. Komissio lähetti 27. huhtikuuta 2001 toisen lausuntonsa, jonka toimitin Teille. Sain komission toista lausuntoa koskevat huomautuksenne 3. syyskuuta 2001.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Kantelijat olivat pyytäneet CTT:n puolesta taloudellista tukea EY:n Life-ohjelmasta sellaisen hankkeen kehittämiseen, joka koski lääkekasvien kasvattamista Pyreneiden lähellä sijaitsevilla maaseutualueilla. Komissio suostui rahoittamaan enintään 132 479 €-hanketta hankkeen kokonaiskustannuksista (17. heinäkuuta 1997 tehty komission päätös (hanke LIFE 97-ENV/E/000260)).

Ensimmäinen maksu, joka oli 40 prosenttia EY:n rahoitusosuudesta, suoritettiin marraskuussa 1997. Komission päätöksen liitteen 2 (Hallinnolliset, tekniset ja rahoitusta koskevat edellytykset) mukaisesti kantelijat toimittivat 25. syyskuuta 1998 välikertomuksen, jossa pyydettiin välimaksua, joka vastaa 40:tä prosenttia yhteisön rahoitusosuudesta (52 991 euroa).

Vaikka LIFE-ohjelmasta vastaava Espanjan teknisen avun toimisto (Proymasa) oli ilmoittanut kantelijoille, että toinen maksu suoritettaisiin maaliskuun 1999 lopussa, siirtoa ei tuolloin tehty. Kantelijat ottivat yhteyttä asiasta vastaaviin komission yksiköihin toukokuussa 1999, ja heille ilmoitettiin epävirallisesti, että maksu oli jo suoritettu. Samat yksiköt ilmoittivat kantelijoille 17. toukokuuta 1999 päivätyllä faksilla, että maksu oli edelleen kesken, koska "tammikuussa 1999 aloitettujen Life-hankkeiden arviointi" oli aloitettu, vaikka se olisi suoritettava muutamassa viikossa.

Kun hanke saatiin päätökseen heinäkuussa 1999, välimaksua varten ei ollut saatu siirtoa. Kantelijat kirjoittivat 1. heinäkuuta 1999 ympäristöasioiden pääosaston pääjohtajalle Currielle sekä Life-ohjelmasta vastaavalle johtajalle Adinolfille. Yhteenkään näistä kirjeistä ei vastattu.

Asiasta vastaavat komission yksiköt suorittivat 9. heinäkuuta 1999 hankkeen teknisen tarkastuksen, joka kantelijoiden mukaan saatiin päätökseen tyydyttävästi paikallisen lehdistön antamien tietojen mukaisesti.

Koska kantelijat eivät saaneet vastausta pyyntöihinsä, he ottivat yhteyttä ympäristöasioista vastaavaan komission jäseneen Margot Wallströmiin 19 päivänä lokakuuta 1999 päivätyllä kirjeellä. He selittivät hänelle, että koska he olivat esittäneet välimaksupyynnön yli vuosi sitten, ainoa vastaus, jonka he olivat saaneet, oli välinpitämättömyys, sanallinen väärinkäyttö ja komission uhkailu. Hänen kabinettinsa jäsenen 25. tammikuuta 2000 antamassa vastauksessa kantelijoille vakuutettiin, että ympäristöasioiden pääosasto ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin piakkoin.

CTT esitti lopullisen hankkeen 28 päivänä lokakuuta 1999. Komissio vastasi 2.12.1999 päivätyllä kirjeellä, jossa se pyysi monenlaisia hankkeen toteuttamista koskevia tietoja ja asiakirjoja, jotta voitiin varmistaa sopimuksen rahoitus- ja hallintolausekkeiden noudattaminen. Kantelijat toimittivat pyydetyt tiedot 22 päivänä maaliskuuta 2000.

Koska komissio ei antanut asiasta lisätietoja, kantelijat tekivät kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle 3. elokuuta 2000. Kantelussaan ne väittivät, että komissio ei ollut

1) ovat noudattaneet sopimuksensa ehtoja;

2) maksetaan ajoissa väli- ja loppumaksuja vastaavat määrät

hankkeen osalta;

3) vastasi kantelijan tietopyyntöihin;

4) varmisti, että sen yksiköt käyttäytyivät asianmukaisesti kantelijoita kohtaan.

KYSYMYS

Komission lausunto

Komissio selitti lausunnossaan, että tuensaaja oli lähettänyt väliraportin ja maksupyynnön syyskuun 1998 loppuun mennessä. Komission yksiköt olivat analysoineet kertomuksen ja sen liiteasiakirjat ja päätelleet, että tiedot olivat puutteellisia. Tämän jälkeen edunsaajaa pyydettiin toimittamaan puuttuva todistus toisen maksun edellytyksenä. Komission yksiköt saivat todistuksen viisi kuukautta myöhemmin. Tällä välin ohjelman hallinnoinnista vastaavat henkilöresurssit otettiin mukaan vuonna 1999 esitettyjen Life-hankkeiden arviointiin. Komissio huomautti, että edunsaaja oli täysin tietoinen tästä työtilanteesta sekä komission yksiköiden että Espanjan Life-ohjelman teknisen avun (PROYMASA) kautta.

Asiasta vastaavat komission yksiköt ja teknisen avun ryhmä tarkastivat hankkeen 14. heinäkuuta 1999. Seurantakäynnin tuloksena komission yksiköt havaitsivat mahdollisen kaksinkertaisen rahoituksen riskin, minkä vuoksi välikertomusta koskeva päätös keskeytettiin.

Tuensaaja toimitti loppukertomuksen marraskuussa 1999 sekä loppu- ja välimaksuja koskevan pyynnön. Komissio pyysi 2 päivänä joulukuuta 1999 lisätietoja hankkeen joidenkin näkökohtien tarkistamiseksi. Pyydetyt asiakirjat toimitettiin komissiolle 22.3.2000 eli neljän kuukauden kuluttua pyynnön esittämisestä.

Komissio myönsi, että tässä tapauksessa oli ilmennyt viivästyksiä, jotka johtuivat vuoden 1999 Life-arviointimenettelystä sekä siitä, että tuensaajalta kului kauan aikaa vastata komission pyyntöihin. Toimielin ilmoitti, että sen yksiköt pyrkivät virtaviivaistamaan menettelyjään asiakirjojen käsittelyn parantamiseksi ja että parannusta olisi odotettavissa ehdotettujen rahoitusuudistusten jälkeen (komission maksuaikoja koskevat suuntaviivat).

Komissio totesi lopuksi seuraavaa:

1) Sekä komissio että tuensaaja jakoivat vastuun väli- ja loppumaksujen viivästymisestä.

2) Komissio oli vastannut asianmukaisesti kaikkiin kantelijoiden lähettämiin pyyntöihin joko virallisilla kirjeillä, puheluilla tai henkilökohtaisella yhteydenpidolla.

3) Hankkeen loppumaksu oli suoritettu 19.9.2000.

Lisätietoja valituksen tekijältä

Kantelijat kirjoittivat oikeusasiamiehelle 4. lokakuuta 2000 ja selittivät, että 21. syyskuuta 2000 he olivat saaneet komissiolta 79 487 €-maksua, jotka vastasivat väli- ja loppumaksuja (60 prosenttia EY:n rahoitusosuudesta hankkeeseen). Koska tähän määrään ei sisältynyt välierän viivästyskorkoja, kantelijat olivat virallisesti pyytäneet näiden korkojen maksamista 3. lokakuuta 2000.

Kantelijan huomautukset

Kantelijat toimittivat 25. tammikuuta ja 12. helmikuuta 2001 huomautuksensa komission lausunnosta. Ensimmäisessä kirjeessään kantelijat ilmoittivat olevansa eri mieltä toimielimen esittämistä perusteluista. Ne pyysivät komissiota i) maksamaan korkoa väli- ja loppuerien viivästyneistä maksuista, koska ainoastaan niiden yksiköiden katsottiin olevan vastuussa viivästyksistä; ja ii) pyytää virallisesti anteeksi yksiköidensä virheellistä toimintaa, koska toimielin ei ollut pystynyt esittämään mitään näyttöä, joka olisi voinut kyseenalaistaa kantelijoiden huolellisuuden.

Kantelijat selittivät perusteellisesti aiemmat väitteensä toisessa kirjeessä, joka sisältää useita asiaa tukevia materiaaleja. Ne täsmensivät, ettei komissio ollut koskaan muodollisesti vastustanut niiden 25.9.1998 päivättyä välimaksupyyntöä. He saivat tietää lisäasiakirjojen tarpeesta vasta keskusteltuaan asiasta vastaavien komission yksiköiden kanssa puhelimitse vuoden 1999 alussa. Kantelijat toimittivat 3. helmikuuta 1999 pyydetyn todistuksen, joka niiden mukaan oli jo sisällytetty niiden alkuperäiseen todistukseen.

Mitä tulee komission huoleen mahdollisesta kaksinkertaisesta rahoituslähteestä hankkeen tarkastuksen jälkeen, kantelijat ilmaisivat hämmästyksensä siitä, että asiasta vastaavat yksiköt eivät toimittaneet mitään todisteita näiden havaintojen tueksi, mistä niille ei ollut ilmoitettu. Näiden seikkojen perusteella ne katsoivat, että ainoastaan komissio oli vastuussa niiden maksujen viivästymisestä.

Kantelijat sisällyttivät huomautuksiinsa komission yksiköiden 31. tammikuuta 2001 päivätyn kirjeen, jossa toimielin oli suostunut maksamaan korkoja, mutta vain loppumaksuun liittyviä korkoja. Koska viimeinen maksu oli hyväksytty 19. kesäkuuta 2000, mutta se suoritettiin vasta 19. syyskuuta 2000, komissio katsoi, että korkoa olisi maksettava ainoastaan 47 päivän (623 euron) viivästyksen perusteella. Kantelijat kiistivät 12. helmikuuta 2001 päivätyssä kirjeessään komission perustelut ja väittivät, että toimielimen olisi myös maksettava korkoa, joka vastaa välimaksua vastaavaa 371 päivän viivettä (3 280 euroa).

MUUT TUTKIMUKSET

Oikeusasiamies katsoi, että kantelijat olivat esittäneet huomautuksissaan kaksi lisäpyyntöä: i) kaikkien korkojen palauttaminen väli- ja loppumaksujen viivästymisestä; ii) komission esittämä anteeksipyyntö komission yksiköiden virheellisestä toiminnasta. Koska nämä kysymykset liittyivät läheisesti alkuperäisessä kantelussa esitettyihin väitteisiin, oikeusasiamies kirjoitti komissiolle 14. maaliskuuta 2001 ja pyysi lisätietoja kantelijoiden pyynnöistä.

Komission toinen lausunto

Toisessa lausunnossaan komissio perusteli ensin välimaksun viivästymistä, joka johtui siitä, että kantelija ei ollut sisällyttänyt todistusta liitteenä oleviin asiakirjoihin, vuoden 1999 Life-hankkeiden arviointiin liittyvästä raskaasta työmäärästä ja tarpeesta tarkistaa hankkeen mahdollinen kaksinkertainen rahoitus.

Komissio korosti, että kantelijoiden välimaksupyyntöön ei sisältynyt todistusta. Tämä asiakirja toimitettiin vain muutamaa kuukautta myöhemmin, 4. maaliskuuta 1999. Se korosti, että komission yksiköt olivat pyytäneet tuensaajaa toimittamaan puuttuvan todistuksen sekä puhelimitse että sähköpostitse. Myös Espanjan LIFE-ohjelman teknisen avun toimisto oli pyytänyt todistusta puhelimitse useita kertoja.

Komissio huomautti myös, että sen yksiköiden heinäkuussa 1999 tekemän tarkastuksen perusteella havaittiin mahdollinen riski tuensaajan kaksinkertaisesta rahoituksesta. Tämä riski johtui siitä, että hanke oli kehitetty yhdessä julkisen Centro Tecnológico Forestal de Catalunya -organisaation kanssa, jota rahoitettiin myös EY:n varoista (FEOGA). Näin ollen komission yksiköt aloittivat sisäisen tarkastuksen. Life-asetuksen 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti tuensaajalle ei toimitettu tietoja, koska menettely edellytti tiettyä harkintavaltaa.

Lopullisia päätelmiä ei ole vielä tehty, koska tämä tarkastus vie paljon aikaa. Komission yksiköt ilmoittivat myös, että koska ne olivat tietoisia menettelyn toteuttamiseen tarvittavasta ajasta, ne päättivät suorittaa väli- ja loppumaksut välttääkseen vaikeuksien aiheutumisen tuensaajalle. Heti kun tarkastuksen tulokset ovat valmiit, komission olisi voitava harkita, sovelletaanko asetuksen 11 artiklan säännöksiä (komission suorittama rahoitustuen vähentäminen, takaisinperintä tai keskeyttäminen).

Komissio selitti, että se on jo maksanut hankkeen kokonaismenojen (välimaksupyyntö mukaan luettuna) perusteella viivästyskorkoa 623,33 €-summaa. Vastauksena kantelijoiden korkopyyntöön, joka koski välimaksun viivästymistä, komissio ehdotti 1 144 euron lisämaksua. Kun jo maksetut korot on vähennetty, tämä määrä vastaa 197 päivän viivettä siitä päivästä, jona komissio vastaanotti kaikki väliraporttia koskevat asiakirjat (4. maaliskuuta 1999), siihen päivään, jona maksut suoritettiin (19. syyskuuta 2000).

Mitä tulee kantelijoiden anteeksipyyntöön, komissio vaati toimiensa oikeellisuutta. Se korosti, että sen yksiköiden asenne kantelijoita kohtaan oli ollut riittävä, koska se oli selittänyt toimiaan. Koska toimielin katsoi, että sen yksiköt olivat toimittaneet täydelliset todisteet tilanteesta, se päätteli, että kantelijoiden väitteet eivät olleet perusteltuja. Tässä yhteydessä komissio kuitenkin lisäsi, että kantelijat eivät ehkä ole noudattaneet joitakin Life-asetuksen säännöksiä, minkä vuoksi toimielin voisi joutua soveltamaan asetuksen 11 artiklaa (komission suorittama rahoitustuen vähentäminen, takaisinperintä tai keskeyttäminen).

Kantelijan huomautukset komission toisesta lausunnosta

Kantelijat kiistivät komission esittämät väitteet ja toistivat joitakin valituksessa esitettyjä väitteitä.

Ne väittivät, että todistus, johon komissio viittaa perustellakseen osittain sen viivästymisen, oli itse asiassa sisällytetty niiden alkuperäiseen pyyntöön. Liitteenä oli jäljennös LISU:n ("Logística Serveis Universitaries"), Lleidan yliopiston palkkaaman riippumattoman yrityksen, kirjeestä, jossa vahvistettiin tämä väite. Lisäksi ne selittivät, että komissio ei ollut koskaan virallisesti ilmoittanut niille puuttuvan todistuksen tarpeellisuudesta. Tammikuussa 1999 toimielin oli ainoastaan ilmoittanut tilanteesta LISU:lle puhelimitse. Kantelijat faksasivat todistuksen 3. helmikuuta 1999 ja lähettivät sen samana päivänä pikapostina.

Kaksinkertaisen rahoituksen riskin osalta kantelijat huomauttivat, että komission yksiköt olivat jo ottaneet tämän seikan esille (ympäristöasioiden pääosaston B.4-yksikön päällikön Rouamin 2. joulukuuta 1999 päivätty kirje). Ne selittivät, että kaikki tarvittavat selitykset ja vaaditut asiakirjat oli jo lähetetty vastauksena 22. maaliskuuta 2000.

Kantelijat korostivat lopuksi, että komission ehdottamia korkoja ei ollut laskettu asianmukaisten päivämäärien perusteella. Ne ilmoittivat kuitenkin, että niiden oli hyväksyttävä komission tarjous menettelyn kohtuuttoman pitkän keston vuoksi.

PÄÄTÖS

1. Sopimuksen noudattaminen: välimaksua vastaavat viivästykset ja korot

1.1 Kantelijat väittävät, että komissio ei ole noudattanut sopimusehtoja, koska hankkeen väli- ja loppumaksuja ei ole suoritettu ajoissa. Ne vaativat näin ollen korkojen maksamista tästä viivästyksestä.

1.2 Komissio selitti, että se on jo maksanut viivästyskorkoa 623,33 euroa hankkeen kokonaismenojen perusteella. Vastauksena kantelijoiden pyyntöön saada korkoa välimaksusta komissio suostui suorittamaan 1 144 euron suuruisen lisämaksun. Kun jo maksetut korot on vähennetty, tämä määrä vastaa 197 päivän viivettä.

1.3 Oikeusasiamies toteaa, että kantelijat ovat hyväksyneet komission ehdotuksen lisäkorkojen maksamisesta. Oikeusasiamies päättelee näin ollen, että komissio on ryhtynyt toimiin tyydyttääkseen kantelijat asian tämän näkökohdan osalta.

2. Pyyntö saada komissiolta virallinen anteeksipyyntö

2.1 Kantelijat väittävät, että komissio ei ole vastannut kaikkiin heidän tietopyyntöihinsä (1. heinäkuuta 1999 päivätyt kirjeet komission yksiköille) ja että komissio on valittanut yksiköidensä toiminnasta. Ne huomauttivat, että komission yksiköt olivat kyseenalaistaneet niiden huolellisuuden esittämättä mitään näyttöä väitteidensä tueksi. Tämän vuoksi kantelijat pyysivät komissiolta virallista anteeksipyyntöä.

2.2 Komissio ei ole virallisesti pyytänyt anteeksi kantelijoilta ja on vaatinut toimiensa oikeellisuutta. Se korosti, että sen yksiköiden asenne kantelijoita kohtaan on aina ollut riittävä, koska se on selittänyt toimiaan ja esittänyt täydellisen näytön tilanteesta.

Toimielin myönsi, että hankkeen käsittelyssä oli viivästyksiä, mutta ehdotti, että myös kantelijoilla olisi jonkinasteinen vastuu. Se viittasi myös kantelijoiden mahdolliseen sääntöjenvastaiseen kaksinkertaiseen rahoitukseen, joka voisi johtaa Life-asetuksen 11 artiklan soveltamiseen hankkeeseen (komission rahoitustuen vähentäminen, takaisinperintä tai keskeyttäminen).

2.3 Oikeusasiamies toteaa, että joihinkin kirjeisiin, jotka kantelijat osoittivat komissiolle tarkistaakseen välimaksupyynnön vaiheen, eli 1. heinäkuuta 1999 päivättyihin kirjeisiin, jotka kantelijat lähettivät sekä ympäristöasioiden pääosaston pääjohtajalle Currielle että Life-ohjelmasta vastaavalle johtajalle Adinolfille, ei vastattu. Komissio ei ole maininnut tätä seikkaa missään vastauksessaan, eikä se ole pyytänyt sitä anteeksi.

On hyvän hallintotavan mukaista vastata kansalaisten kirjeisiin määräajassa, kuten komission hyvän hallintotavan säännöstön 4 kohdassa todetaan. Käsiteltävänä olevassa asiassa komissio ei ole vastannut kirjallisesti 1. heinäkuuta 1999 päivättyihin kantelukirjeisiin, jotka oli osoitettu sekä ympäristöasioiden pääosaston pääjohtajalle Currielle että Life-ohjelmasta vastaavalle johtajalle Adinolfille. Oikeusasiamies esittää näin ollen komissiolle kriittisen huomautuksen tästä tapaukseen liittyvästä näkökohdasta.

2.4 Hankkeen käsittelyn ja kantelijoille annettavien tietojen osalta on tärkeää muistuttaa ensin asiaan liittyvistä oikeudellisista säännöistä.

Komission 17. heinäkuuta 1997 tekemä päätös, jolla Life-rahoitusta myönnettiin CTT-hankkeelle, muodostaa myös sen oikeusperustan. Päätöksen liitteessä II vahvistetaan sovellettavat hallinnolliset, tekniset ja taloudelliset edellytykset. Liitteessä II olevassa 3.4 kohdassa kuvataan maksujen osalta noudatettava menettely:

"Maksut suoritetaan 60 päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta [ ]. Komissio voi kuitenkin lykätä maksua ilmoitettuaan asiasta etukäteen tuensaajalle, jos se vastustaa kyseiseen maksupyyntöön liittyviä toimia [ ] Näissä tapauksissa tuensaajalla ei ole oikeutta korkoon tai korvaukseen komissiolta].

2.5 Tutkimuksen aikana toimitetun näytön perusteella oikeusasiamies toteaa, että komissio ei näytä noudattaneen edellä mainituissa säännöksissä asetettuja vaatimuksia:

i) siltä osin kuin on kyse siitä, että todistusta ei ole sisällytetty kantelijoiden 15 päivänä syyskuuta 1998 päivättyyn välimaksupyyntöön, komissio ei ole pystynyt esittämään mitään todisteita, jotka osoittaisivat, että se olisi ilmoittanut virallisesti vastustavansa kantelijoiden vaatimuksia;

ii) hankkeen mahdollisen kaksinkertaisen rahoituksen tarkistamisen osalta komissio myönsi, että kantelijoille ei ollut koskaan toimitettu tietoja, mikä rikkoi päätöksen liitteessä II olevassa 3.4 kohdassa asetettuja velvoitteita. Se on perustellut toimiaan sillä, että prosessi edellytti tiettyä harkintavaltaa, kuten Life-asetuksen 10 artiklan 2 kohdassa säädetään (1). Tätä säännöstä sovelletaan kuitenkin vain paikalla tehtäviin tarkastuksiin eikä yleisiin tutkimuksiin, kuten tarpeeseen varmistaa mahdollinen päällekkäisrahoitus.

2.6 Koska komissio ei noudattanut asiaa koskevia sääntöjä, se ei käsitellyt asiaa riittävän huolellisesti. Näin ollen olisi ollut hyvän hallintotavan mukaista pyytää anteeksi. Oikeusasiamies esittää näin ollen komissiolle kriittisen huomautuksen tästä tapaukseen liittyvästä näkökohdasta.

3. Päätelmä

Kantelua koskevien Euroopan oikeusasiamiehen tutkimusten perusteella vaikuttaa tarpeelliselta esittää seuraavat kriittiset huomautukset:

On hyvän hallintotavan mukaista vastata kansalaisten kirjeisiin määräajassa, kuten komission hyvän hallintotavan säännöstön 4 kohdassa todetaan. Käsiteltävänä olevassa asiassa komissio ei ole vastannut kirjallisesti 1. heinäkuuta 1999 päivättyihin kantelukirjeisiin, jotka oli osoitettu sekä ympäristöasioiden pääosaston pääjohtajalle Currielle että Life-ohjelmasta vastaavalle johtajalle Adinolfille.

Tutkimuksen aikana toimitettujen todisteiden perusteella oikeusasiamies toteaa, että komissio ei näytä noudattaneen 17. heinäkuuta 1997 tehdyssä komission päätöksessä asetettuja vaatimuksia (päätöksen liitteessä II oleva 3.4 kohta). Koska komissio ei noudattanut näitä sääntöjä, se ei käsitellyt asiaa asianmukaista huolellisuutta noudattaen. Näin ollen olisi ollut hyvän hallintotavan mukaista pyytää anteeksi.

Koska nämä asian näkökohdat koskevat menettelyjä, jotka liittyvät tiettyihin menneisyyden tapahtumiin, ei ole asianmukaista pyrkiä sovintoratkaisuun asiassa. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

Jacob SÖDERMAN

---

(1) Ympäristöalan rahoitusvälineen (Life) perustamisesta annetun asetuksen (ETY) N:o 1973/92 muuttamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1404/96 [EYVL L 181, 20.7.1996, s.1] 10 artiklan 2 kohta:"Komissio ilmoittaa tuensaajalle paikalla tehtävästä tarkastuksesta, jollei ole perusteltua syytä epäillä petosta ja/tai väärinkäyttöä."