Hyvä jäsen P.
Teitte 29. marraskuuta 1999 P:n puolesta Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun Euroopan keskuspankkia (EKP) vastaan siitä, miten EKP oli käsitellyt P:n hakemuksen, joka koski "pääasiallisen järjestelmätuen" tointa EKP:ssä.
Toimitin kantelun 2.12.1999 EKP:lle kommentoitavaksi.
EKP antoi lausuntonsa kantelustanne 28.3.2000, ja toimitin sen Teille 4.4.2000 pyytäen Teitä esittämään huomautuksensa. Sain 10. toukokuuta 2000 huomautuksenne komission lausunnosta.
Kirjoitin 8.6.2000 EKP:lle pyytääkseni lisätietoja kantelusta. EKP lähetti vastauksensa (englanniksi) 18.7.2000. Koska EKP oli vaatinut, että yhtä sen vastauksen liitteistä olisi käsiteltävä luottamuksellisena, pyysin 25.7.2000 EKP:ltä ei-luottamuksellista versiota tästä asiakirjasta. Teille ilmoitettiin asiasta puhelimitse 26. heinäkuuta 2000. Lähetin teille 1.8.2000 saksankielisen käännöksen EKP:n vastauksesta tietopyyntööni, jonka olin saanut 28.7.2000 ja joka ei sisältänyt kyseistä asiakirjaa.
EKP toimitti minulle 11.8.2000 ei-luottamuksellisen version kyseisestä asiakirjasta. Toimitin Teille 29.8.2000 jäljennöksen EKP:n vastauksesta tietopyyntööni ja sen liitteistä sekä kehotuksen esittää halutessaan huomautuksia.
Lähetitte minulle 7.9.2000 huomautuksenne EKP:n vastauksesta tietopyyntööni.
Kirjoitan teille nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Kantelija aloitti työskentelyn Euroopan rahapoliittisessa instituutissa (EMI) vuonna 1995 UNIX-asiantuntijana. Vuonna 1998 hänet nimitettiin Euroopan keskuspankkiin (EKP). Hänen toimensa EKP:ssä kuvattiin UNIX-järjestelmien koordinaattoriksi tietopalvelujen pääosastossa (DG-IS). Keväällä 1998 kävi ilmi, että EKP:hen tehtävän siirron yhteydessä oli täytettävä useita avoimia toimia. Kantelija jätti 10. kesäkuuta 1998 hakemuksen pääasiallista järjestelmätukea koskevasta toimesta. EKP antoi tämän viran myöhemmin toiselle henkilölle, joka työskenteli myös tieto- ja viestintätekniikan pääosastossa. EKP ei ollut julkaissut ilmoitusta avoimesta toimesta.
Koska kantelija ei saanut virallista vastausta hakemukseensa, hän lähetti muistutuksen 20. tammikuuta 1999. Vaikuttaa siltä, että kantelijalle ilmoitettiin tämän jälkeen epävirallisesti, että hänen hakemuksensa oli hylätty. Koska kantelija vaati saada tietoonsa syyt, jotka olivat johtaneet hänen hakemuksensa hylkäämiseen, pidettiin 2. maaliskuuta 1999 tapaaminen tietotekniikan pääosaston pääjohtajan kanssa. Kokouksen tulos ei tyydyttänyt kantelijaa. Näin ollen kantelija teki 21.4.1999 valituksen EKP:n pääjohtajalle. Hän väitti, että EKP:n johtotehtävissä toimiminen perustui pikemminkin kansallisuuteen ja yksityiseen ystävyyteen kuin ammatillisiin syihin. Kantelija kyseenalaisti tieto- ja viestintätekniikan pääosaston pääjohtajan näkemyksen, jonka mukaan kilpailun läpäissyt hakija oli nimitetty ottaen huomioon muun muassa hänen aiemman valvontakokemuksensa tukiryhmän johtajana ja jaoston apulaispäällikkönä sekä hänen tehtävään soveltuvan laajan teknisen tietämyksensä. Valituksen tekijän mukaan valituksi tulleella hakijalla ei ollut korkeakoulututkintoa eikä hän ollut suorittanut vastaavaa jatkokoulutusta. Vaikuttaa siltä, että tämä ehdokas tuli tietystä kansallisesta keskuspankista, aivan kuten useat muutkin tieto- ja viestintätekniikan pääosaston työntekijät, myös pääjohtaja itse. Kantelijan mukaan nepotismi oli ollut pääsyy valituksi tulleen hakijan nimittämiseen. Kantelija väitti, että hänen hakemustaan ei ollut käsitelty, mutta se jätettiin huomiotta. Hän päätti puheenvuoronsa pyytämällä tieto- ja viestintätekniikan pääosaston johdon henkilöstöpolitiikan puolueetonta tarkastusta.
EKP päätti, että väitteet olivat niin vakavia, että oli asianmukaista teettää erityistutkimus ulkopuolisella asiantuntijalla, joka on Euroopan investointipankin entinen johtaja. Asiantuntija tutki merkitykselliseksi katsomansa todisteet ja kuuli joitakin asianomaisia henkilöitä. Hän totesi, että joitakin ongelmia oli ilmennyt, mutta hyvän hallinnon periaatteita oli noudatettu. Vaikuttaa siltä, että asiantuntija ei tutkinut kantelijan väitettä, jonka mukaan kilpailun läpäissyt hakija ei täyttänyt kriteerejä, joiden väitettiin olevan merkityksellisiä viran täyttämisen kannalta.
Kantelija esitti 30.9.1999 lisähuomautuksia EKP:n pääjohtajalle. Hän väitti, että järjestelmällinen puolueellisuus yhden kansallisen keskuspankin ehdokkaiden hyväksi oli kehittynyt ylennyksiä varten tieto- ja viestintätekniikan pääosastossa. Kantelija arvosteli myös sitä, että EKP:llä ei edelleenkään ollut yleisesti sovellettavia ohjeita palvelukseenottomenettelyä varten. Lopuksi hän väitti, että tieto- ja viestintätekniikan pääosastossa työskentelevä henkilöstö oli laajalti tyytymätön ja että huomattava määrä henkilöitä oli jo lähtenyt. Kantelija pyysi myös saada jäljennöksen erityistutkijan laatimasta kertomuksesta ja tehtävänkuvauksesta, jonka mukaisesti hän oli suorittanut työnsä.
EKP:n pääjohtaja hylkäsi kantelijan valituksen 4.11.1999 päivätyllä kirjeellä. Kantelijalle toimitettiin jäljennös erityistutkijan laatimasta kertomuksesta ja EKP:n pääjohtajan 22.6.1999 tutkijalle osoittamasta kirjeestä, jossa määriteltiin tämän tehtävät.
Tämän jälkeen kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen. Kantelussaan hän esitti seuraavat väitteet:
1) EKP ei täyttänyt kyseistä virkaa hallitusti ja objektiivisesti. Ilmoitusta avoimesta toimesta ei julkaistu. Toimen profiilia tai sitä varten suunniteltua palkan kaistanleveyttä ei ollut ilmoitettu etukäteen.
(2) Viran täyttämiseen olisi pitänyt osallistua henkilöstöosasto. Myös henkilöstökomiteaa olisi pitänyt kuulla.
(3) Toimi täytettiin kansalaisuuden ja yksityisen ystävyyden perusteella. Nepotismi oli nimityksen tärkein tekijä. Nimitetty ehdokas ei täyttänyt perusteita, jotka esitettiin pääjohtajan kantelijalle 2 päivänä maaliskuuta 1999 lähettämässä sähköpostiviestissä.
(4) EKP ei vastannut kantelijan työhakemukseen eikä perustellut päätöstään.
(5) Valitusmenettelyä ei käsitelty objektiivisesti. Kantelijaa ei kuultu ennen valituksen hylkäämistä.
Kantelija pyysi oikeusasiamiestä kuulemaan C:tä, joka voisi esittää todisteita siitä, mitä oli tapahtunut tieto- ja viestintätekniikan pääosastossa siirryttäessä Euroopan rahapoliittisesta instituutista EKP:hen.

KYSYMYS

Euroopan keskuspankin
lausunto EKP esitti lausunnossaan
seuraavat huomiot:
EKP perustettiin 1.6.1998. Johtokunta päätti uuden toimielimen organisaatiorakenteesta 8. kesäkuuta 1998. Kaikkiin EKP:n osastoihin kohdistui huomattavia paineita saattaa päätökseen valmistelut rahaliiton kolmannen vaiheen aloittamiseksi 1.1.1999, minkä vuoksi henkilöstön siirtyminen ERI:stä EKP:hen oli toteutettava kiireellisesti. Kyseistä toimea koskevaa avointa ilmoitusta ei julkaistu, eikä ilmoituksia myöskään julkaistu yhdestäkään niistä yli 30:stä EKP:n johtavassa asemassa olevasta toimesta, jotka luotiin EKP:n aloittaessa toimintansa. Koko EKP:ssä noudatettiin menettelyä, jonka mukaan henkilöstö voi ilmoittaa kiinnostuksensa pääasiallista virkaa kohtaan ERI:stä EKP:hen siirryttäessä käytettävän "siirtolomakkeen" avulla. Kantelija oli ollut tietoinen avoimesta toimesta ja haki sitä tämän menettelyn mukaisesti. EKP:n - ja ERI:n - tavanomaisena käytäntönä oli olla julkaisematta avoimia toimia koskevissa ilmoituksissa palkkaluokan jakoa. Palkkarakenne oli kuitenkin EKP:n henkilöstön käytettävissä, ja kantelija olisi voinut saada lisätietoja vaivatta.
Koska tieto- ja viestintätekniikan pääosaston ulkopuolisilta hakijoilta ei ollut saatu yhtään hakemusta kyseiseen toimeen, henkilöstöosasto oli ilmoittanut tieto- ja viestintätekniikan pääosaston johdolle, että se voi arvioida kaikki hakemukset, haastatella kaikkia soveltuvia hakijoita ja antaa sen jälkeen nimityssuosituksen. Suositus toimitettiin henkilöstöosastolle noudattaen tavanomaisia menettelyjä henkilöstön nimittämiseksi uusiin tehtäviin. EKP ei yhtynyt kantelijan näkemykseen, jonka mukaan henkilöstökomitean olisi osallistuttava henkilökohtaiseen rekrytointiin.
EKP viittasi riippumattoman tutkijan päätelmiin väitteestä, jonka mukaan kyseinen tehtävä oli täytetty kansallisuuden suosimisen, yksityisen ystävyyden ja nepotismin perusteella. Kantelija ei ollut esittänyt mitään perusteluja sen päätelmän tueksi, että nimitetty henkilö ei täyttänyt asiaankuuluvia kriteerejä. Nimitetty henkilö oli tosiasiallisesti hoitanut tätä tehtävää jo ERI:ssä.
Kantelijaa kuultiin 16. kesäkuuta 1998, ja hänelle oli ilmoitettu suullisesti, ettei hän ollut onnistunut. Kantelijan hakemus oli näin ollen käsitelty. Kantelija oli 20.1.1999 ensimmäistä kertaa pyytänyt selvitystä siitä, miksi hänen hakemuksensa oli hylätty. Pyyntö otettiin huomioon 2 päivänä maaliskuuta 1999 pidetyssä kokouksessa.
Erityistutkija oli tehnyt työnsä täysin riippumattomasti ja puhunut valituksen tekijän kanssa kolme kertaa tutkimuksensa aikana. EKP:n palvelussuhteen ehdoissa ja henkilöstösäännöissä ei suljeta pois eikä määrätä, että valitusmenettelyssä annetaan mahdollisuus esittää asia suullisesti päätöksentekoelimelle. Kantelija ei ollut pyytänyt tulla kuulluksi suullisesti.
Edellä esitettyjen seikkojen perusteella EKP katsoi, että päätös pääjärjestelmätuen nimittämisestä tehtiin perustelluista syistä ja että kantelijan väitteet olivat perusteettomia.
Kantelijan huomautukset
Kantelija esitti huomautuksissaan seuraavat huomautukset:
EKP:n päätehtävät oli täytetty julkaisematta etukäteen ilmoituksia avoimesta toimesta. Tätä puutetta ei voitu korjata sillä, että EKP oli noudattanut niin sanottua "virallista menettelyään". ERI:n tehtävänä oli valmistella EKP:n perustamista. Näin ollen viimeksi mainitulla tuskin olisi oikeuttaa toimiaan vetoamalla ajan puutteeseen.
Nimitetyllä henkilöllä ei ollut vastaavaa asemaa ERI:ssä. Hän oli toiminut vain Help Deskin esimiehenä. EKP:n uusi tehtävä oli nyt nimeltään Principal Operations and Help Desk, ja henkilö, jolla oli tämä tehtävä, oli palkattu kansallisesta keskuspankista tekniseksi asiakirjaluetteloksi vain viikkoja aiemmin.
Kantelijaa ei ollut kuultu 16. kesäkuuta 1998 eikä missään muussakaan vaiheessa.
EKP:n henkilöstösäännöt, joihin EKP vetosi, olivat lainvastaisia, koska EKP:n neuvoston, ei EKP:n johtokunnan, olisi pitänyt hyväksyä ne ja koska niistä ei ollut vielä keskusteltu henkilöstökomitean kanssa.

MUUT TUTKIMUKSET

Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoi tarvitsevansa lisätietoja kantelun käsittelemiseksi. Tämän vuoksi hän pyysi EKP:tä toimittamaan tarkempia tietoja seuraavista seikoista:
1) syyt, joiden vuoksi se katsoi, ettei avointa toimea koskevaa ilmoitusta ollut tarpeen tai mahdollista julkaista;
2) oliko kyseinen toimi täytetty toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen perusteella ja jos oli, miksi EKP oli katsonut, että kyseisenä ajankohtana vallinneista erityisistä olosuhteista huolimatta ei ollut asianmukaista täyttää tointa väliaikaisesti; ja
3) kyseistä tointa koskeva kantelijan haastattelu, joka EKP:n mukaan oli pidetty 16.6.1998.
EKP:n vastaus Vastauksessaan
EKP korosti, että siirryttäessä ERI:stä EKP:hen oli syntynyt huomattava määrä uusia virkoja. Siirtymän helpottamiseksi päätettiin, että EKP tarjoaisi kaikille ERI:n työntekijöille paikan, joka varattaisiin heille. Samalla henkilöstölle ilmoitettiin kaikista vapaista työpaikoista (eli työpaikoista, joita ei tarjottu henkilöstön jäsenelle), ja heitä pyydettiin ilmoittamaan kiinnostuksensa. Tässä prosessissa kaikkia johto- ja päätehtäviä ei julkaistu "vapaina" tehtävissä, ja monet näistä tehtävistä olivat alun perin EMI: n ylimmän johdon nimittämiä. Koko henkilöstölle annettiin kuitenkin mahdollisuus ilmoittaa kiinnostuksensa tulla otetuksi huomioon päävirkojen osalta, minkä jälkeen johto arvioi, onko henkilöstön jäsen pätevä kyseiseen virkaan. Näin ollen kantelija ilmoitti olevansa kiinnostunut kyseisestä tehtävästä, ja häntä haastateltiin, mutta hänen ei todettu täyttävän tehtävään vaadittavaa pätevyyttä. EKP ilmoitti oikeusasiamiehelle lisäksi, että kyseinen tehtävä oli täytetty toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen perusteella, koska yleisenä käytäntönä oli rajata määräaikaisten sopimusten tekeminen hankkeisiin liittyviin töihin tai tulevaa työtaakkaa koskevan epävarmuuden tapauksessa, joista mitään ei sovellettu käsiteltävässä asiassa. Lopuksi EKP toimitti 16.6.1998 muistion, jossa se raportoi muun muassa kantelijan kanssa pidetystä haastattelusta.
EKP kommentoi myös kantelijan huomautuksia. Se väitti, että asianomaisen kannan täyttämisprosessi oli ollut avoin ja oikeudenmukainen. EKP huomautti myös, että se oli tarkistamassa virkojen jakoa palkkaluokkiin ja että sen tarkoituksena oli sisällyttää palkkaluokka sisäisiin avoimia toimia koskeviin ilmoituksiin. EKP:n mukaan kantelijan väitteet, jotka koskivat hänen suosimansa ehdokkaan aikaisempia vaiheita, olivat ilmeisen virheellisiä.
Lisäksi EKP toimitti henkilöstölle 24.4.1998 päivätyn muistion sekä ohjeet, jotka koskivat siirtoa ERI: ltä EKP: lle.
Lopuksi EKP huomautti, että kantelijan väite, jonka mukaan sen henkilöstösäännöt olivat lainvastaisia, oli esitetty asiassa T-333/99, minkä vuoksi se oli lainvastainen. EKP totesi kuitenkin, että kantelijan väite oli joka tapauksessa perusteeton.
Kantelijan huomautukset
Kantelija toisti huomautuksissaan väitteensä, jonka mukaan hänen kanssaan ei ollut tehty asiaa koskevaa haastattelua 16 päivänä kesäkuuta 1998 eikä missään muussakaan vaiheessa.

PÄÄTÖS

1 Tutkimuksen laajuus
Kantelija väitti Euroopan keskuspankin (EKP) lausuntoa koskevissa huomautuksissaan, että EKP:n henkilöstösäännöt olivat lainvastaisia. EKP katsoi, että tämä vaatimus oli esitetty myös ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle asiassa T-333/99 ja että se oli näin ollen sub judice. Se katsoi myös, että tämä väite oli joka tapauksessa perusteeton. Koska tätä väitettä ei ollut esitetty alkuperäisessä kantelussa ja koska oli viitteitä siitä, että se oli toimitettu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle, oikeusasiamies katsoi, että sitä ei pitäisi käsitellä tässä päätöksessä.Kantelija pyysi oikeusasiamiestä kuulemaan C:tä, joka voisi esittää todisteita siitä, mitä tieto- ja viestintätekniikan pääosastossa oli tapahtunut siirryttäessä Euroopan rahapoliittisesta instituutista EKP:hen. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että kantelijan ja EKP:n esittämät tiedot riittävät asian asian asianmukaiseen arviointiin ja että sen vuoksi ei ole tarpeen kuulla kantelijan nimeämää todistajaa.
Kantelija pyysi oikeusasiamiestä kuulemaan C:tä, joka voisi esittää todisteita siitä, mitä oli tapahtunut tieto- ja viestintätekniikan pääosastossa siirryttäessä Euroopan rahapoliittisesta instituutista EKP:hen. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että kantelijan ja EKP:n esittämät tiedot riittävät asian asian asianmukaiseen arviointiin ja että sen vuoksi ei ole tarpeen kuulla kantelijan nimeämää todistajaa.
2 Asianomaista virkaa ei täytetty asianmukaisessa ja puolueettomassa menettelyssä
2.1 Kantelija haki EKP:n tietopalvelujen pääosaston (DG-IS) pääasiallista järjestelmätukea. EKP nimitti kuitenkin toisen ehdokkaan. Kantelija väittää, että EKP ei täyttänyt asianomaista virkaa hallitusti ja objektiivisesti. Hän korostaa erityisesti sitä, että avointa virkaa koskevaa ilmoitusta ei julkaistu. Kantelija väittää myös, ettei toimen profiilia eikä siihen liittyvää palkan kaistanleveyttä ollut ilmoitettu etukäteen.
2.2 EKP muistuttaa, että se perustettiin 1.6.1998 ja että päätös sen organisaatiorakenteesta tehtiin 8.6.1998. EKP:n mukaan kaikilla sen osastoilla oli huomattavia paineita saattaa päätökseen valmistelut rahaliiton kolmannen vaiheen aloittamiseksi 1.1.1999, joten henkilöstön siirtyminen ERI:stä EKP:hen oli toteutettava kiireellisesti. Kyseistä toimea koskevaa avointa ilmoitusta ei julkaistu, eikä ilmoituksia myöskään julkaistu yhdestäkään niistä yli 30:stä EKP:n johtavassa asemassa olevasta toimesta, jotka luotiin EKP:n perustamisen yhteydessä. Koko EKP:ssä noudatettiin menettelyä, jonka mukaan henkilöstö voi ilmoittaa kiinnostuksensa pääasiallista virkaa kohtaan ERI:stä EKP:hen siirryttäessä käytettävän "siirtolomakkeen" avulla. EKP väittää, että kantelija oli ollut tietoinen avoimesta toimesta ja haki sitä tämän menettelyn mukaisesti. EKP:n - ja ERI:n - tavanomaisena käytäntönä oli olla julkaisematta avoimia toimia koskevissa ilmoituksissa palkkaluokan jakoa. Palkkarakenne oli kuitenkin EKP:n henkilöstön käytettävissä, ja kantelija olisi voinut saada lisätietoja vaivatta.
2.3 Oikeusasiamies katsoo, että hyvän hallinnon periaatteet velvoittavat toimielimet ja elimet käyttämään asianmukaista ja avointa menettelyä virkojaan täytettäessä. Avointa virkaa koskeva ilmoitus olisi sen vuoksi lähtökohtaisesti laadittava ja julkaistava aina, kun tällainen tehtävä on täytettävä. EKP on kuitenkin selittänyt, että se perustettiin vasta kesäkuussa 1998 ja että 1.1.1999 alkavan rahaliiton kolmannen vaiheen valmistelujen loppuun saattamiseen oli kohdistunut huomattavia paineita. Mikään ei viittaa siihen, että nämä virat olisi voitu täyttää ennen EKP:n perustamispäivää. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että kun otetaan huomioon kyseisenä ajankohtana vallinneet poikkeukselliset olosuhteet, EKP:n päätös täyttää kyseinen tehtävä julkaisematta etukäteen avointa virkaa koskevaa ilmoitusta ei sinänsä vaikuta kohtuuttomalta edellyttäen, että EKP:n tosiasiallisesti valitsema lähestymistapa antoi kiinnostuneille hakijoille mahdollisuuden saada riittävästi tietoa täytettävistä tehtävistä ja jättää hakemuksia näihin tehtäviin.
2.4 Vastauksessaan oikeusasiamiehen tietopyyntöön EKP on antanut lisätietoja menettelystä, jota se oli käyttänyt kantelijan toivoman viran täyttämisessä, sekä muista viroista, joista ei ollut julkaistu avointa virkaa koskevaa ilmoitusta. EKP selitti, että oli päätetty, että EKP tarjoaisi kaikille ERI:n työntekijöille paikan, joka varattaisiin heille. Samalla henkilöstölle oli ilmoitettu kaikista vapaista työpaikoista (eli työpaikoista, joita ei tarjottu henkilöstön jäsenelle) ja heitä oli kehotettu ilmoittamaan kiinnostuksensa. Tässä prosessissa kaikkia johto- ja päätehtäviä ei ollut julkaistu "vapaina" tehtävissä, ja monet näistä tehtävistä oli alun perin nimetty etukäteen asiaankuuluvan EMI: n ylimmän johdon toimesta. Koko henkilöstölle oli kuitenkin annettu mahdollisuus ilmoittaa kiinnostuksensa tulla otetuksi huomioon päävirkojen osalta, minkä jälkeen johto arvioi, onko henkilöstön jäsen pätevä kyseiseen virkaan. Näin ollen kantelija oli ilmoittanut olevansa kiinnostunut kyseisestä tehtävästä, ja häntä oli haastateltu, mutta hän ei ollut riittävän pätevä tehtävään.
2.5 Oikeusasiamiehelle toimitetuista asiakirjoista käy ilmi, että kantelija ilmaisi 28. huhtikuuta 1998 kiinnostuksensa kantanaan "Principal - Systems Support". Kantelija jätti 10. kesäkuuta 1998 tätä virkaa koskevan virallisen hakemuksen. Vaikuttaa siis siltä, että kantelija tiesi täytettävästä tehtävästä ja pystyi hakemaan sitä. Vaikuttaa siltä, että kantelija ei ollut tietoinen kyseisen toimen palkkaluokasta. EKP on kuitenkin selittänyt, että palkkarakenne oli ollut EKP:n henkilöstön käytettävissä ja että kantelija olisi voinut saada lisätietoja vaivatta. Väitetty tietojen puuttuminen asianomaisesta tehtävästä tarjottavasta palkasta ei missään tapauksessa estänyt kantelijaa hakemasta tätä tehtävää.
2.6 Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että kun otetaan huomioon kyseisenä ajankohtana vallinneet poikkeukselliset olosuhteet, EKP:n käyttämä järjestelmä kyseisen tehtävän ja muiden pääasiallisten tehtävien täyttämiseksi vaikuttaa kohtuulliselta.
2.7 Edellä esitetyn perusteella näyttää siltä, että Euroopan keskuspankissa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa kantelijan esittämän ensimmäisen väitteen osalta.
3 Henkilöstöosaston ja henkilöstökomitean osallistumisen puute
3.1 Kantelija väittää, että kyseinen virka olisi pitänyt täyttää henkilöstöosaston osallistumisella ja että myös henkilöstökomiteaa olisi pitänyt kuulla.
3.2 EKP selittää, että koska tieto- ja viestintätekniikan pääosaston ulkopuolisilta hakijoilta ei saatu yhtään hakemusta kyseiseen toimeen, henkilöstöosasto ilmoitti tieto- ja viestintätekniikan pääosaston johdolle, että se voisi arvioida kaikki hakemukset, haastatella kaikkia soveltuvia hakijoita ja antaa sen jälkeen nimityssuosituksen. Suositus toimitettiin henkilöstöosastolle noudattaen tavanomaisia menettelyjä henkilöstön nimittämiseksi uusiin tehtäviin. EKP korostaa myös, ettei se yhdy kantelijan näkemykseen, jonka mukaan henkilöstökomitean olisi osallistuttava henkilökohtaiseen rekrytointiin.
3.3 Oikeusasiamies katsoo, että vaikka olisi ollut hyödyllistä ottaa EKP:n henkilöstöosasto mukaan kyseisen tehtävän täyttämisprosessiin, EKP:n antamat selitykset vaikuttavat tyydyttäviltä. Lisäksi oikeusasiamies katsoo, että EKP:n näkemys, jonka mukaan henkilöstökomitea ei saisi osallistua henkilökohtaiseen rekrytointiin, ei vaikuta kohtuuttomalta.
3.4 Näissä olosuhteissa näyttää siltä, että Euroopan keskuspankki ei ole syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan kantelijan esittämän toisen väitteen osalta.
4 Virheelliset syyt viran täyttämiseen
4.1 Kantelija väittää, että kyseinen virka täytettiin kansalaisuuden ja yksityisen ystävyyden perusteella ja että nepotismi oli nimityksen tärkein tekijä. Hän väittää myös, että nimitetty ehdokas ei täyttänyt tähän tehtävään nimittämisen edellytyksiä.
4.2 EKP korostaa ryhtyneensä ennennäkemättömään toimeen nimittämällä ulkopuolisen asiantuntijan, Euroopan investointipankin entisen johtajan, tutkimaan kantelijan väitettä. EKP viittaa asiantuntijan päätelmiin, joiden mukaan hyvän hallinnon periaatteita oli noudatettu.
4.3 Oikeusasiamies toteaa, että EKP:n nimeämä asiantuntija tuli siihen tulokseen, että kantelijan väitettä ei voitu pitää toteen näytettynä. Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija näyttää nojautuvan kahteen seikkaan näyttääkseen toteen väitteensä, jonka mukaan valittu ehdokas oli nimitetty nepotismin perusteella, eli kyseisen henkilön kansalaisuuteen ja pätevyyteen. Pelkästään se, että valituksi tulleella hakijalla oli sama kansalaisuus kuin tieto- ja viestintätekniikan pääosaston pääjohtajalla, ei kuitenkaan vaikuta ratkaisevalta tältä osin. Toisen seikan osalta kantelija esittää väitteen, jonka mukaan valituksi tulleella hakijalla ei ollut korkeakoulututkintoa eikä vastaavaa jatkokoulutusta. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että nämä olosuhteet eivät osoita, että nimitetty henkilö ei täyttänyt asiaankuuluvia kriteerejä.
4.4 Näin ollen näyttää siltä, että Euroopan keskuspankki ei ole syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan kantelijan esittämän kolmannen väitteen osalta.
5 Työhakemusta ei käsitelty asianmukaisesti
5.1 Kantelija väittää, että EKP ei käsitellyt hänen kyseistä virkaa koskevaa hakemustaan asianmukaisesti. Hän väittää, ettei häntä ole haastateltu tehtävään, ettei hän ole saanut vastausta työhakemukseensa ja ettei EKP ole perustellut päätöstään olla nimittämättä häntä.
5.2 EKP väittää, että kantelijaa kuultiin 16. kesäkuuta 1998 ja että kantelijalle ilmoitettiin suullisesti, ettei hän ollut menestynyt.
5.3 EKP on toimittanut 17.6.1998 päivätyn sisäisen muistion, jossa viitataan kantelijan haastatteluun 16.6.1998 ja esitetään yhteenveto haastattelusta. Oikeusasiamies katsoo, että tämä asiakirja näyttää tukevan EKP:n väitettä, jonka mukaan 16.6.1998 oli todellakin kuultu kantelijaa, joka oli hakenut kyseistä virkaa. Kantelija väittää, että tällaista haastattelua ei tehty. Kantelija ei kuitenkaan ole esittänyt mitään näyttöä, joka kumoaisi EKP:n toimittaman näytön.
5.4 EKP ei näytä kiistävän sitä, että kantelijalle ei tuolloin annettu virallista vastausta hänen työhakemukseensa. EKP:n olisi ollut hyvän hallintotavan mukaista vastata kantelijan pyyntöön kirjallisesti ja hyvissä ajoin. Kantelija ei kuitenkaan näytä kyseenalaistavan EKP:n väitettä, jonka mukaan hänelle oli ilmoitettu suullisesti, ettei hän ollut menestynyt. Lisäksi kantelijan on täytynyt olla tietoinen siitä, että virkaan oli nimitetty toinen henkilö. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että EKP:n toiminta tässä tapauksessa on hyväksyttävää.
5.5 Lopuksi on todettava, että kun kyse on päätöksestä, jolla hakemus hylätään, nimittävän viranomaisen on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusteltava päätöksensä ainakin silloin, kun se hylkää tällaista päätöstä koskevan valituksen (1). Oikeusasiamies toteaa, että tässä tapauksessa kantelijalle on ilmeisesti annettu selityksiä 2. maaliskuuta 1999 pidetyssä kokouksessa. Lisäselvityksiä annettiin EKP:n pääjohtajan 4.11.1999 tekemässä päätöksessä, jolla kantelijan valitus hylättiin. Vaikuttaa siis siltä, että EKP on noudattanut velvollisuuttaan perustella päätöksensä hylätä kantelijan hakemus.
5.6 Näissä olosuhteissa näyttää siltä, että Euroopan keskuspankki ei ole syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan kantelijan esittämän neljännen väitteen osalta.
6 Valitusmenettelyn puutteellinen käsittely
6.1 Kantelija väittää, että hänen valitusmenettelyään ei käsitelty objektiivisesti ja että EKP ei kuullut häntä ennen hänen valituksensa hylkäämistä.
6.2 EKP huomauttaa, että erityistutkija suoritti työnsä täysin riippumattomasti ja puhui kantelijan kanssa kolme kertaa tutkimuksensa aikana. EKP:n mukaan sen palvelussuhteen ehdoissa ja henkilöstösäännöissä ei suljeta pois eikä määrätä, että valitusmenettelyssä annetaan mahdollisuus esittää asia suullisesti päätöksentekoelimelle. EKP väittää, että kantelija ei pyytänyt tulla kuulluksi suullisesti.
6.3 EKP ilmoitti oikeusasiamiehelle, että erityistutkijalle annettu toimeksianto vahvistettiin EKP:n henkilöstöjohtajan kyseiselle tutkijalle 22.6.1999 lähettämässä kirjeessä. Tämän kirjeen mukaan tutkijan oli tutkittava kantelijan väitteet, jotka koskivat päävastuullisen järjestelmätuen nimittämistä. Erityistutkija ilmoitti 22. elokuuta 1999 päivätyssä raportissaan, että hänen raporttinsa oli laadittu "täysin riippumattomasti" hänelle annetun toimeksiannon puitteissa. Jäljennös molemmista asiakirjoista on liitetty EKP:n pääjohtajan kantelijalle 4.11.1999 lähettämään kirjeeseen. Oikeusasiamies katsoo, että kantelija ei ole esittänyt mitään näyttöä, joka vahvistaisi hänen väitteensä, jonka mukaan valitusmenettelyä ei käsitelty objektiivisesti.
6.4 Mitä tulee kantelijan oikeuteen tulla kuulluksi, oikeusasiamies katsoo, että EKP:n antamat selitykset ovat kohtuullisia. EKP:n nimeämä asiantuntija puhui kantelijalle kolme kertaa tutkimuksensa aikana. Kantelija ei kiistä sitä, ettei hän ole koskaan pyytänyt tulla kuulluksi suullisesti ennen kuin EKP:n pääjohtaja on ratkaissut hänen valituksensa.
6.5 Näissä olosuhteissa näyttää siltä, että Euroopan keskuspankki ei ole syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan kantelijan esittämän viidennen väitteen osalta.
7 Päätelmä Euroopan oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten
perusteella näyttää siltä, että Euroopan keskuspankissa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.
Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan keskuspankin pääjohtajalle.
Vilpittömästi Jacob
Söderman

---

(1) Vrt. asia T-52/90, Volger v. parlamentti, Kok. 1992, s. II-121, 36 kohta, ja asia T-158/94, Brunagel v. parlamentti, Kok. H. 1996, s. II-1131, 107 kohta.