Kantelun tausta

1. Kantelija, joka on suomalaisen yliopiston tutkija, pyysi komissiota antamaan hänelle mahdollisuuden tutustua komission oikeudellisen yksikön lausuntoihin Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamista koskevasta komission lainsäädäntöasiasta. Aluksi komissio ilmoitti hänelle, että hänen pyyntönsä kannalta merkityksellisiä kirjallisia asiakirjoja ei ollut. Saatuaan paremman käsityksen kantelijan pyynnöstä se yksilöi kymmenen merkityksellistä asiakirjaa.

2. Komissio antoi täyden oikeuden tutustua yhteen asiakirjaan, erittäin laajan oikeuden tutustua kahteen muuhun asiakirjaan ja osittaisen oikeuden tutustua toiseen asiakirjaan. Se viittasi sovellettaviin sääntöihin ^[1] ja jätti pois loput kuusi asiakirjaa väittäen, että niiden sisältämien tietojen ilmaiseminen i) vahingoittaisi oikeudellisen neuvonannon suojaa ja ii) vahingoittaisi vakavasti komission päätöksentekomenettelyä. Se totesi, että asiaa koskevat neuvottelut ovat edelleen käynnissä.

3. Kantelija kiisti alkuperäisen päätöksen ja väitti erityisesti, että ylivoimainen yleinen etu edellytti tietojen ilmaisemista, koska EPPOn asia oli niin merkityksellinen yleisön kannalta.

4. Vaikka komissio myönsi edelleen osittaisen tutustumisoikeuden neljään asiakirjaan ja yhteen täydentävään asiakirjaan, joka oli laadittu alkuperäisen vastauksen jälkeen, se kieltäytyi edelleen antamasta oikeutta tutustua muihin asiakirjoihin. Tyytymättömänä tähän käännekohtaan kantelija kääntyi Euroopan oikeusasiamiehen puoleen. Hän riitautti komission päätöksen olla toimittamatta asiakirjoja ja katsoi, että sen asiakirjahallintojärjestelmä ei soveltunut asiakirjoihin tutustumista koskevien pyyntöjen käsittelyyn.

5. Oikeusasiamies aloitti kantelua koskevan tutkimuksen, ja hänen tutkimusryhmänsä tarkasti komission asiakirja-aineiston.

Asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epääminen

Oikeusasiamiehen suositus

6. Arvioituaan tarkastetut asiakirjat ja komission syyt niiden epäämiseen oikeusasiamies noudatti lainsäädäntöasiakirjojen julkistamisessa tiukkaa testiä, joka perustui periaatteeseen, jonka mukaan lainsäädäntöprosessin olisi oltava mahdollisimman lähellä kansalaisia, mikä edellyttää suurta avoimuutta. 

7. Vaikka oikeusasiamies katsoi, että komission kieltäytyminen myöntämästä edelleen osittaista tutustumisoikeutta joihinkin asiakirjoihin oli perusteltua, eikä vahvistavan päätöksen tekohetkellä ollut olemassa ylivoimaista yleistä etua, joka oikeuttaisi niiden ilmaisemisen, hän oli eri mieltä komission väitteistä, joiden mukaan se ei antanut tutustua viiteen asiakirjaan kokonaan tai osittain.

8. Tämän vuoksi hän suositteli ^[2], että komissio myöntäisi edelleen osittaisen tutustumisoikeuden kolmeen asiakirjaan ja täyden tutustumisoikeuden kahteen muuhun asiakirjaan. Hän myös kannusti komissiota ottamaan huomioon asian kannalta merkityksellisen kehityksen ^[3] sen jälkeen, kun se teki vahvistavan päätöksen.

9. Komissio hylkäsi oikeusasiamiehen suosituksen ja väitti, että sen arviointi, sellaisena kuin se on vahvistettu vahvistavassa päätöksessä,”oli oikeudellisesti ja tosiasiallisesti oikea ajankohtana, jona se tehtiin”. Se totesi myös, että kantelija voi esittää uuden pyynnön saada tutustua asiakirjoihin.

10. Kantelija ilmaisi oikeusasiamiehelle esittämissään huomautuksissa pettymyksensä komission vastaukseen. Hän katsoi, että komissio vastustaa jatkuvasti lainsäädännön asianmukaista soveltamista ja avoimuuden edistämistä EU:ssa.

Oikeusasiamiehen arvio suosituksen jälkeen

11. Oikeusasiamies pitää valitettavana, että komissio ei noudattanut hänen suositusta myöntää yleisölle lisää oikeutta tutustua kyseisiin asiakirjoihin.

12. Oikeusasiamies pysyy kannassaan, jonka mukaan komission olisi pitänyt myöntää oikeus tutustua asiakirjoihin hänen suosituksensa mukaisesti. Hän on pettynyt komission yksinkertaistettuun toteamukseen, jonka mukaan sen vahvistava päätös oli tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen osalta oikea silloin, kun se tehtiin. Vaikka näin olisikin, komissio voisi kuitenkin myöntää lisää tutustumisoikeuksia, jos se osoittautuisi asianmukaiseksi myöhemmässä vaiheessa.

13. Oikeusasiamies panee huolestuneena merkille, että komissio ei soveltanut EPPOn perustamista koskevassa lainsäädäntömenettelyssä tarvittavia asianmukaisia korkeampia avoimuusvaatimuksia. Hän on pettynyt siihen, että komissio ei ole ollut avoimempi etenkään tämänkaltaisessa tapauksessa, jossa on kyse uusista ja monimutkaisista oikeudellisista kysymyksistä. Hän on myös pettynyt siihen, että komissio luottaa edelleen oikeudelliseen oikeellisuuteen, kun lähes kolme vuotta sitten tehtiin päätös, vaikka asiakirjoissa mainittu neuvotteluprosessi on päättynyt. Lisäksi EPPO on nyt perustettu tiiviimmällä yhteistyöllä ^[4], vaikka se ei ole vielä täysin toimintakykyinen.

14. Oikeusasiamies katsoo, että EPPOn perustamiseen liittyvä yleinen etu, kun otetaan huomioon asiaan liittyvä oikeudellinen ja tosiasiallinen kehitys, hyötyisi asianmukaisesti avoimuuden lisäämisestä ja hänen suosittelemistaan lisätiedoista. Valitettavasti komissio ei edelleenkään pidättäydy asiaankuuluvista asiakirjoista. Näin ollen oikeusasiamies vahvistaa hallinnollisen epäkohdan.  

Asiaankuuluvien asiakirjojen yksilöinti

15. Suosituksessaan oikeusasiamies totesi, että komission henkilöstö pyrki kiitettävällä tavalla auttamaan kantelijaa tunnistamaan asiakirjat, joihin hän halusi tutustua. He toimittivat hänelle ensimmäisen vastauksen jälkeen täydentävän asiakirjan, joka vastasi hänen intressejään sekä avoimuutta ja hyvää hallintoa yleisesti koskevia intressejään. Oikeusasiamies totesi myös, että tämän tehtävän suorittamiseen tarvittava aika oli tapauksen erityisolosuhteissa perusteltu tässä tapauksessa.

16. Kantelija ilmaisi pettymyksensä siihen, että oikeusasiamies ei ollut tutkinut tarkemmin komission asiakirjahallintojärjestelmää, mikä hänen mukaansa ei riitä helpottamaan asiakirjoihin tutustumista koskevien pyyntöjen nopeaa käsittelyä. Siksi hän kehotti oikeusasiamiestä käynnistämään omasta aloitteestaan tutkimuksen laajemmasta asiakirjahallinnosta. Oikeusasiamies panee merkille kantelijan huolenaiheet ja saattaa palata tähän yleiseen kysymykseen tulevaisuudessa.

Päätelmä

Tutkinnan perusteella oikeusasiamies päättää asian käsittelyn ja toteaa seuraavaa:

Oikeusasiamies ei ole tyytyväinen komission vastaukseen hänen suositukseensa. Koska komissio on edelleen kieltäytynyt antamasta pyydettyjä asiakirjoja tutustuttavaksi, oikeusasiamies pitää kiinni hallinnollisesta epäkohdasta tekemästään toteamuksesta.

Päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja Euroopan komissiolle.

Emily O'Reilly

Euroopan oikeusasiamies

Strasbourgissa 4.9.2019

[1] Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43), saatavilla osoitteessa https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/ALL/?uri=celex%3A32001R1049. 

[2] Euroopan oikeusasiamiehen suositus asiassa 195/2017/JAP, joka koskee Euroopan komission kieltäytymistä antamasta tutustuttavaksi oikeudellisia lausuntoja ehdotuksesta asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta, saatavilla osoitteessa https://www.ombudsman.europa.eu/en/recommendation/en/109961

[3] Ajan kuluminen ja lainsäädännön kehitys EU:n uusien tietosuojasääntöjen ja EPPOn tiiviimmän yhteistyön valinnan osalta.

[4] Neuvoston asetus (EU) 2017/1939, annettu 12 päivänä lokakuuta 2017, tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston perustamisessa (EUVL L 283, 31.10.2017, s. 1), saatavilla osoitteessa https://eur-lex.europa.eu/eli/reg/2017/1939/oj