Kantelun tausta

1. Tämä asia koskee Euroopan parlamentin (jäljempänä parlamentti) toteuttamaa palvelukseenottomenettelyä Euroopan historian talon perustamiseksi Brysseliin.

2. Euroopan parlamentti lähetti 15. ja 18. maaliskuuta 2010 EU:n jäsenvaltioiden pysyville edustustoille ja Euroopan museojärjestöjen verkostolle (NEMO) kiinnostuksenilmaisupyynnön väliaikaisten ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden ottamiseksi palvelukseen Euroopan historian taloon. Tätä hanketta varten parlamentti pyrki ottamaan palvelukseen väliaikaisen toimihenkilön Euroopan historian talon johtajan tehtävään (AD 12 -virka) ja 13 sopimussuhteista toimihenkilöä avustaviin tehtäviin. Hakemusten jättämisen määräaika oli 23. huhtikuuta 2010.

3. Kantelija, joka oli kreikkalaisen museon työntekijä, sai tiedon kiinnostuksenilmaisupyynnöstä 25. huhtikuuta 2010. Hän jätti samana päivänä hakemuksensa yhdestä sopimussuhteisen toimihenkilön tehtävästä. Parlamentti kuitenkin kieltäytyi käsittelemästä hänen hakemustaan, koska se oli jätetty määräajan päättymisen jälkeen.

4. Kantelija teki tämän kantelun oikeusasiamiehelle 29. huhtikuuta 2010. Hän toimitti lisätietoja 30. huhtikuuta, 3. toukokuuta ja 6. toukokuuta 2010.

5. Parlamentti ilmoitti kantelijalle 14. kesäkuuta 2010, että se oli päättänyt pidentää AD 12 -virkaa koskevien hakemusten jättämisen määräaikaa 9. heinäkuuta 2010 saakka. Tämä pidennys ei kuitenkaan koskenut 13:a sopimussuhteisen toimihenkilön tointa.

Tutkimuksen kohde

6. Oikeusasiamies aloitti 4. kesäkuuta ja 7. heinäkuuta 2010 päivätyillä kirjeillä tutkimuksen seuraavista väitteistä ja vaatimuksista:

Väitteet:

(1) Parlamentti ei ole varmistanut riittävää julkisuutta Euroopan historian talon avoimille paikoille.

(2) Avointen työpaikkojen julkaisemisen ja hakemusten jättämisen välinen aika oli liian lyhyt.

(3) Parlamentti ei täsmentänyt AD 12 -virkaan vaadittavaa työkokemusta.

(4) Parlamentti ei i) täsmentänyt, onko vastuu hakemusten ansioiden tutkimisesta yksinomaan valintalautakunnalla vai arvioiko valintalautakunta ainoastaan parlamentin esivalinnan läpäisseet hakijat, eikä ii) selittänyt hakijoiden arvioinnissa käytettäviä menetelmiä, kuten haastatteluja tai kirjallisia kokeita.

(5) Parlamentin valintamenettely ei ollut niiden menettelyjen mukainen, joihin se oli julkisesti sitoutunut i) koska Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto (EPSO) ei toteuttanut sitä ja ii) koska avointa AD 12 -tointa ei julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(6) Parlamentti jätti sisällyttämättä kiinnostuksenilmaisupyynnön ja/tai asiaankuuluvat toimenkuvaukset sekä pätevyyttä ja kokemusta koskevat vaatimukset Euroopan historian talon johtokunnan esityslistalle.

Väite:

Parlamentin olisi peruutettava palvelukseenottomenettely ja julkaistava se uudelleen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen ja hyvän hallintotavan säännöstön mukaisesti.

7. Kantelija väitti myös, että palvelukseenottomenettely oli vastoin oikeudellisten asioiden valiokunnan parlamentin päätöslauselmaesitystä. Koska parlamentin täysistunto ei kuitenkaan ollut vielä käsitellyt tätä esitystä siinä vaiheessa, oikeusasiamies päätti olla sisällyttämättä tätä väitettä tutkimukseensa, koska kyseisen valiokunnan esitys ei voinut sitoa parlamenttia.

Tiedustelu

8. Parlamentti antoi lausuntonsa 21. syyskuuta 2010. Oikeusasiamies pyysi 4. marraskuuta 2010 parlamenttia toimittamaan lisätietoja, jotka toimitettiin 3. helmikuuta 2011. Parlamentin lausunto ja sen vastaus lisätietopyyntöön toimitettiin kantelijalle hänen huomautuksiaan varten, jotka toimitettiin 16. helmikuuta 2011.

9. Oikeusasiamiehen yksiköt tarkastivat parlamentin asiakirja-aineiston 6. syyskuuta 2011. Jäljennös tarkastuskertomuksesta lähetettiin kantelijalle huomautusten esittämistä varten. Kantelija ei kuitenkaan esittänyt huomautuksia tarkastuskertomuksesta.

Oikeusasiamiehen analyysi ja päätelmät

Alustavat huomautukset

10. Aluksi parlamentti ilmaisi epäilyksensä kantelijan asiavaltuudesta tehdä tämä kantelu oikeusasiamiehelle, koska suurin osa hänen väitteistään koski väliaikaista AD 12 -tointa. Parlamentti totesi, että kantelija olisi voinut hakea tätä kantaa, mutta päätti olla tekemättä niin. Sitä vastoin kantelija haki sopimussuhteisen toimihenkilön tehtäviä ja oli niistä kiinnostunut. Tästä syystä parlamentti näytti kyseenalaistavan hänen valituksensa tutkittavaksi ottamisen AD 12 -viran osalta.

11. Oikeusasiamies toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT) tai oikeusasiamiehen ohjesäännössä ei aseteta kantelujen tutkittavaksi ottamisen edellytykseksi sitä, että väitetty hallinnollinen epäkohta koskee kantelijaa suoraan. Tästä syystä oikeusasiamiehen vakiintuneen käytännön mukaisesti kantelijoiden ei tarvitse osoittaa, että asia koskee suoraan heidän etuaan, jotta heillä olisi oikeus tehdä kantelu oikeusasiamiehelle.[1] Näin ollen riippumatta siitä, oliko kantelijalla välitön intressi AD 12 -virkaan ja koskiko väitetty hallinnollinen epäkohta häntä suoraan, hänellä oli oikeus tehdä asiasta kantelu oikeusasiamiehelle.

A. Väite Euroopan historian talon avoinna olevien virkojen riittämättömästä julkisuudesta

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

12. Kantelussaan kantelija väitti, että Euroopan historian talon avoimille viroille annettu riittämätön julkisuus esti häntä saamasta niitä tietoonsa ennen hakemusten jättämiselle asetetun määräajan päättymistä. Kantelija katsoi, että nimitetyn sähkömarkkinaoperaattorin ja EU:n jäsenvaltioiden pysyvien edustustojen käyttö julkisuuden varmistamiseksi oli riittämätöntä. Kantelija totesi erityisesti, että NEMO ei ole museoiden verkosto vaan kansallisten museoiden yhdistysten verkosto. Näin ollen kantelijan mukaan NEMOn jäsenten (eli kansallisten museoiden yhdistysten) oli tiedotettava avoimista työpaikoista jäsenilleen (eli kansallisille museoille). Kantelijan mukaan tämä johti riittämättömään julkisuuteen Kreikassa, koska Kreikassa ei ole kansallisten museoiden yhdistystä. Sen sijaan muut maat saivat etua (kantelija totesi esimerkiksi, että Saksan museoyhdistys oli NEMOlle osoitetun kirjeen suora vastaanottaja).

13. Lisäksi kantelija väitti, että avoimet työpaikat olisi pitänyt julkaista EU:n virallisessa lehdessä ja/tai EPSOn verkkosivustolla.

14. Parlamentti katsoi, että henkilöstösäännöissä, muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa tai virkamiesten palvelukseen ottamista koskevissa parlamentin sisäisissä säännöissä ei ole erityissäännöksiä väliaikaisten tai sopimussuhteisten toimihenkilöiden virkojen ilmoittamisesta. Näin ollen parlamentti ilmoitti, ettei sillä ole velvollisuutta julkaista tällaisia avoimia työpaikkoja EU:n virallisessa lehdessä. Lisäksi se katsoi, ettei sillä ole velvollisuutta pyytää EPSOn apua.

15. Parlamentti totesi, että sillä on laaja harkintavalta valita sopivimmaksi katsomansa keinot avointen työpaikkojen julkistamiseksi. Se lisäsi, että koska kyse oli hyvin erityisistä profiileista, se päätti olla pyytämättä apua EPSOlta ja sen sijaan käyttää pysyviä edustustoja ja nimitettyä sähkömarkkinaoperaattoria tiedottaakseen avoimista työpaikoista asianomaisissa kansallisissa toimielimissä ja elimissä. Parlamentin mielestä se, että huomattava määrä ihmisiä (erityisesti Kreikan kansalaisia) haki avoimia työpaikkoja, osoitti, että julkisuus ei ollut riittämätöntä.

16. Mitä tulee samojen julkisuuskeinojen (nimitetty sähkömarkkinaoperaattori ja pysyvät edustustot) käyttöön päätettäessä hakemusten jättämisen määräajan pidentämisestä AD 12 -virkaan, parlamentti ehdotti, että tällaisten kanavien käyttö oli osoittautunut asianmukaiseksi sopivien ehdokkaiden löytämiseksi 13:een sopimussuhteisen toimihenkilön toimeen. Tämän vuoksi parlamentti katsoi, ettei sillä ollut mitään syytä käyttää muita julkisuuskeinoja.

17. Näin ollen parlamentti totesi varmistaneensa, että Euroopan historian talon avoimista toimista tiedotetaan riittävästi.

18. Huomautuksissaan kantelija korosti, että avoimista työpaikoista ei tiedotettu riittävästi.

Oikeusasiamiehen arviointi

19. Oikeusasiamies toteaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EU:n toimielimillä on laaja harkintavalta palvelukseenottomenettelyjen järjestämisessä ja toteuttamisessa.[2] Sen vuoksi EU:n tuomioistuinten ja oikeusasiamiehen harjoittaman valvonnan on rajoituttava sen selvittämiseen, onko asianomainen toimielin toiminut kohtuullisissa rajoissa eikä käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen virheellisesti [3].

20. Oikeusasiamies katsoo, että parlamentin laaja harkintavalta antaa sille muun muassa oikeuden määrittää sopivimmiksi katsomansa keinot väliaikaisten toimihenkilöiden ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden avointen virkojen julkistamiseksi. Tämä päätelmä perustuu siihen, että Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa tai parlamentin sisäisissä säännöissä ei edellytetä erityisten julkistamiskeinojen käyttöä, kuten julkaisemista virallisessa lehdessä, parlamentin verkkosivustolla tai EPSOn kautta.

21. Käsiteltävänä olevassa asiassa parlamentti päätti ilmoittaa asiasta mahdollisille ehdokkaille lähettämällä asiaankuuluvat tiedot nimitetylle sähkömarkkinaoperaattorille ja jäsenvaltioiden pysyville edustustoille Brysselissä.

22. NEMOn osalta kantelija esitti kaksi erityistä vastalausetta.

23. Ensinnäkin kantelija esitti, että nimitetyn sähkömarkkinaoperaattorin käyttäminen mahdollisille ehdokkaille tiedottamiseen antoi Saksaan sijoittautuneille mahdollisille ehdokkaille epäoikeudenmukaisen edun, koska Saksan museoyhdistys oli nimitetylle sähkömarkkinaoperaattorille osoitetun kirjeen suora vastaanottaja. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että se, että Saksan museoliitto ja sen kautta Saksaan sijoittautuneet ehdokkaat ovat saattaneet saada asiaa koskevat tiedot nopeammin kuin muut, olisi todennäköisesti johtunut siitä, että NEMOn päätoimipaikka on Saksan museoliiton tiloissa.[4] Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että kantelijan NEMOn käyttöä koskeva vastalause on perusteeton.

24. Toiseksi kantelija väitti, että Kreikassa ei ole museoyhdistystä ja että sen vuoksi oli vaikea nähdä, miten Kreikkaan sijoittautuneet ehdokkaat voisivat saada tietoa avoimista työpaikoista. Tässä yhteydessä on huomattava, että parlamentti pyysi nimitetylle sähkömarkkinaoperaattorille osoittamassaan kirjeessä nimitettyä sähkömarkkinaoperaattoria ilmoittamaan verkostoonsa kuuluville museoille avoimista työpaikoista. Kantelijan väite ei näin ollen ole vakuuttava.

25. Oikeusasiamiehen mukaan parlamentti ei näin ollen ylittänyt harkintavaltaansa kääntymällä nimitetyn sähkömarkkinaoperaattorin puoleen ilmoittaakseen asiasta mahdollisille ehdokkaille sillä edellytyksellä, että nimitetty sähkömarkkinaoperaattori todellakin välitti nämä tiedot. On kuitenkin otettava huomioon, että nimitetyllä sähkömarkkinaoperaattorilla ei näytä olleen oikeudellista velvoitetta tehdä yhteistyötä parlamentin kanssa. Lisäksi on huomattava, että parlamentti ei osoittanut, että nimitetty sähkömarkkinaoperaattori olisi noudattanut sen pyyntöä. Koska tällaisia todisteita ei ole, nimitetyn sähkömarkkinaoperaattorin pyytämistä toimittamaan asiaankuuluvat tiedot voitaisiin tuskin pitää riittävänä siltä osin kuin on kyse parlamentin velvollisuudesta ilmoittaa mahdollisille ehdokkaille täytettävistä avoimista toimista.

26. Parlamentti ei kuitenkaan tukeutunut pelkästään nimitettyyn sähkömarkkinaoperaattoriin tässä yhteydessä, vaan kehotti myös jäsenvaltioiden pysyviä edustustoja Brysselissä toimittamaan tiedot. Tässä yhteydessä on muistettava, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioilla on velvollisuus tehdä lojaalia yhteistyötä EU:n toimielinten kanssa. Jäsenvaltioiden on erityisesti toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen perussopimuksista tai unionin toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttämisen ja tämän lisäksi helpotettava unionin tehtävien hoitamista.

27. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että parlamentti ei ylittänyt harkintavaltaansa kehottaessaan nimitettyä sähkömarkkinaoperaattoria ja pysyviä edustustoja ilmoittamaan mahdollisille ehdokkaille avoimista työpaikoista. Näin ollen ensimmäistä väitettä olisi pidettävä perusteettomana.

28. Vaikka parlamentilla ei ollut oikeudellista velvoitetta julkaista avoimia työpaikkoja verkkosivustollaan, oikeusasiamies pitäisi erittäin toivottavana, että parlamentti voisi tulevaisuudessa harkita tällaisten avointen työpaikkojen julkaisemista myös verkkosivustollaan. Tätä päätelmää tehdessään oikeusasiamies ottaa huomioon myös jäljempänä E jaksossa esitetyt näkökohdat. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies esittää asiasta lisähuomautuksen.

B. Väite, jonka mukaan avointen työpaikkojen julkaisemisen ja hakemusten jättämisen määräajan välillä ei ole riittävästi aikaa

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

29. Kantelija väitti, että parlamentin hakemusten jättämiselle asettama määräaika (enintään viisi ja puoli viikkoa) oli riittämätön, kun otetaan huomioon keinot, joita käytettiin avoimien työpaikkojen julkistamiseen. Kantelijan mukaan tämä johtui siitä, että nimitetyn sähkömarkkinaoperaattorin ja pysyvien edustustojen olisi toimitettava kiinnostuksenilmaisupyynnöt asianomaisille kansallisille toimielimille ja elimille. Lisäksi kantelija huomautti, että kyseinen ajanjakso sisälsi pääsiäisloman.

30. Parlamentti totesi, että muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa ei aseteta erityistä määräaikaa, jonka kuluessa hakijoiden on jätettävä hakemuksensa. Lisäksi parlamentti katsoi, että viiden ja puolen viikon määräaika oli riittävä, jotta mahdolliset hakijat saattoivat ottaa kiinnostuksenilmaisupyynnöt huomioon. Parlamentin mielestä tämä ilmensi oikeudenmukaista tasapainoa virkojen nopeaa täyttämistä koskevan parlamentin edun ja mahdollisten hakijoiden etujen välillä. Lisäksi parlamentti totesi, että tämä ajanjakso ei ollut epätavallinen. Lopuksi, kuten edellä todettiin, parlamentti väitti, että se, että 266 henkilöä (joista 54 oli Kreikan kansalaisia) haki tehtävää, josta kantelija oli kiinnostunut, osoitti, että varattu aika ei ollut riittämätön.

31. Kantelija väitti huomautuksissaan, että se, että 54 Kreikan kansalaista haki kyseistä virkaa, ei merkinnyt sitä, että asetettu määräaika olisi ollut riittävä. Kantelija ilmoitti saaneensa tiedon, että Euroopan parlamentin jäsenen avustaja välitti kiinnostuksenilmaisupyynnöt useille asiaankuuluville Kreikan toimielimille (esim. museoille). Hän ehdotti, että tämä voisi selittää Kreikan kansalaisten tekemien hakemusten huomattavan määrän.

Oikeusasiamiehen arviointi

32. Kuten edellä todettiin, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EU:n toimielimillä on laaja harkintavalta palvelukseenottomenettelyjen järjestämisessä ja toteuttamisessa.[5] Oikeusasiamiehen valvonta koskee sitä, onko parlamentin harkintavallan käytössä ilmennyt hallinnollisia epäkohtia.

33. Parlamentti totesi aluksi perustellusti, että sovellettavissa säännöissä ei vahvisteta erityistä määräaikaa, jonka kuluessa hakijoiden on jätettävä hakemuksensa.

34. Parlamentti totesi lausunnossaan, että hakijoille asetettu määräaika hakemuksen jättämiselle oli viisi ja puoli viikkoa. Parlamentti ilmoitti kuitenkin myös, että sen kirjeet pysyville edustustoille ja nimitetylle sähkömarkkinaoperaattorille lähetettiin sähköpostitse 18. maaliskuuta 2010 ja nimitetylle sähkömarkkinaoperaattorille 19. maaliskuuta 2010. Koska hakemusten jättämisen määräaika oli 23. huhtikuuta 2010 klo 12.00, hakijoilla oli käytännössä enintään hieman yli viisi viikkoa aikaa ilmoittautua.

35. Näin ollen viiden viikon määräaika ei vaikuta epätavallisen lyhyeltä verrattuna muihin EU:n toimielinten toteuttamiin palvelukseenottomenettelyihin. Päinvastoin tämä ajanjakso näyttää vastaavan muissa palvelukseenottomenettelyissä yleisesti sallittua ajanjaksoa. Tässä yhteydessä on erityisesti huomattava, että Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavissa henkilöstösäännöissä säädetään, että avoimia kilpailuja koskeva ilmoitus on julkaistava vähintään kuukautta ennen hakemusten jättämisen määräaikaa [6].

36. On kuitenkin muistettava, että hakemusten jättämiseen käytettävissä oleva aika riippui siitä, kuinka nopeasti nimitetty sähkömarkkinaoperaattori ja pysyvät edustustot toimittivat parlamentilta saamansa tiedot mahdollisesti kiinnostuneille ehdokkaille. Tämän seurauksena ehdokkaiden hakemusten jättämiseen tosiasiallisesti varattu aika todennäköisesti lyheni, etenkin kun parlamentti ei näytä pyytäneen pysyviä edustustoja ja nimitettyä sähkömarkkinaoperaattoria käsittelemään asiaa kiireellisesti. Lausunnossaan parlamentti ei antanut mitään tietoja siitä, milloin merkitykselliset tiedot tarkalleen ottaen saavuttivat mahdolliset ehdokkaat. Se, että parlamentti katsoi lopulta tarpeelliseksi pidentää AD 12 -toimen määräaikaa, koska sopivia hakijoita ei ollut ilmoittautunut alkuperäisen määräajan päättyessä, tukee jossain määrin kantelijan väitettä, jonka mukaan hakijoiden käytettävissä oleva aika oli riittämätön.

37. Olisi myös otettava huomioon, että niiden päivämäärien, joina parlamentti kääntyi nimitetyn sähkömarkkinaoperaattorin ja pysyvien edustustojen puoleen, ja hakemusten jättämisen määräajan välinen ajanjakso kattoi pääsiäisen.

38. Oikeusasiamies myöntää, että joissakin tapauksissa on tarpeen toimia nopeasti, jotta asianomaiset virat voidaan täyttää mahdollisimman nopeasti. Parlamentti tyytyi kuitenkin toteamaan, että katsottiin aiheelliseksi täyttää asiaankuuluvat kannat mahdollisimman nopeasti. Tämä toteamus ei riitä osoittamaan, että oli todellakin tarpeen toimia nopeasti. Tässä yhteydessä voi myös olla hyödyllistä huomata, että nimitetylle sähkömarkkinaoperaattorille ja pysyville edustustoille osoitetut kirjeet näyttävät lähetetyn sähköpostitse vasta useita päiviä niiden allekirjoittamisen jälkeen ja että näissä kirjeissä ei kiinnitetä niiden vastaanottajien huomiota mahdolliseen kiireellisyyteen.

39. Edellä esitetyt seikat herättävät epäilyksiä siitä, oliko hakijoiden käytettävissä ollut aika todellakin riittävä. On kuitenkin otettava huomioon myös se, että parlamentti sai asettamaansa määräaikaan mennessä huomattavan määrän hakemuksia, mukaan lukien huomattavan määrän hakemuksia Kreikalta. Vaikka kantelija on väittänyt, että Kreikasta tulevien hakemusten määrä voi johtua myös tiedoista, jotka Euroopan parlamentin jäsenen avustaja on toimittanut mahdollisille ehdokkaille, oikeusasiamies katsoo, että hakemusten määrä viittaa siihen, että monilla ehdokkailla, myös muista jäsenvaltioista kuin Kreikasta, oli riittävästi aikaa tutustua avoimiin työpaikkoihin ja jättää hakemus.

40. Kaiken edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että kaiken kaikkiaan parlamentin harkintavallan käytössä ilmenneen hallinnollisen epäkohdan toteaminen ei olisi perusteltua. Toiseen väitteeseen ei näin ollen liity hallinnollista epäkohtaa.

41. Ottaen kuitenkin huomioon, että tässä tapauksessa parlamentti käytti "epäsuoria" julkisuuskeinoja ja että asetettuun määräaikaan sisältyi loma-aika, oikeusasiamies esittää tältä osin toisen lisähuomautuksen.

C. Väite, jonka mukaan AD 12 -virkaan vaadittavaa työkokemusta ei ole määritelty

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

42. Kantelija väitti, että parlamentti ei täsmentänyt AD 12 -virkaa haettaessa vaadittavaa työkokemuksen vähimmäismäärää vuosilta.

43. Parlamentti vastasi, että se päätti olla ilmoittamatta tätä kiinnostuksenilmaisupyynnössä, jotta ei rajoitettaisi kohtuuttomasti niiden hakemusten määrää, jotka voivat vastata toimen tarpeisiin. Näin ollen parlamentin mielestä kiinnostuksenilmaisupyynnössä edellytettiin ainoastaan, että hakijoilla on oltava "kokemusta museo- tai näyttelyhankkeiden suunnittelusta ja toteutuksesta" ja "erinomaista taloudellista ja hallinnollista kokemusta kulttuuri-instituutin johtamisesta tai vastaavaa johtamiskokemusta". Parlamentti katsoo, ettei se ole ylittänyt harkintavaltansa rajoja.

44. Huomautuksissaan kantelija ilmoitti uskovansa, että parlamentti ylitti harkintavaltansa rajat, koska se ei ilmoittanut vuosien vähimmäiskokemusta. Hän myönsi kuitenkin, ettei hän voinut vedota mihinkään erityiseen sääntöön väitteensä tueksi.

Oikeusasiamiehen arviointi

45. Oikeusasiamies toteaa aluksi, että kiinnostuksenilmaisupyynnössä mainittiin ainoastaan seuraavat seikat: ”Pätevyys: [...] kokemus museo- tai näyttelyhankkeiden suunnittelusta ja toteutuksesta". Lisäksi kiinnostuksenilmaisupyynnössä mainittiin otsikon "Tietämys ja kokemus"alla "erinomainen taloudellinen ja hallinnollinen kokemus kulttuuri-instituutin johtamisesta tai vastaava johtamiskokemus". Lausunnossaan parlamentti totesi, että ehdokkailla" on oltava" edellä mainittu kokemus. Oikeusasiamies olettaa kuitenkin, että käyttämällä hieman erilaista sanamuotoa parlamentti ei aikonut antaa erilaista merkitystä kiinnostuksenilmaisupyynnön asianmukaiselle osalle. Kantelija näyttää olevan samaa mieltä tästä olettamuksesta eikä kommentoinut asiaa.

46. Oikeusasiamies toistaa tutkimukseensa sisältyvän väitteen osalta, että EU:n toimielimillä on laaja harkintavalta palvelukseenottomenettelyjen järjestämisessä ja toteuttamisessa, kuten edellä on todettu [7].

47. Tässä yhteydessä oikeusasiamies katsoo, että kantelija ei ole esittänyt vakuuttavia syitä tukeakseen näkemystä, jonka mukaan parlamentin olisi pitänyt täsmentää niiden vuosien vähimmäistyökokemus, jotka vaaditaan AD 12 -virkaa haettaessa. Parlamentti on sitä vastoin esittänyt pätevän syyn olla täsmentämättä vuosien vähimmäismäärää eli välttää rajoittamasta kohtuuttomasti niiden hakemusten määrää, jotka voivat vastata toimen tarpeisiin.

48. Tämän vuoksi oikeusasiamies katsoo, että parlamentti ei ylittänyt laajan harkintavaltansa rajoja päättäessään olla vahvistamatta vähimmäisvuosien työkokemusta voidakseen hakea AD 12 -virkaa.

49. Edellä esitetyn perusteella kolmatta väitettä on pidettävä perusteettomana.

D. Väite, jonka mukaan ei ole täsmennetty, onko vastuu hakemusten käsittelystä yksinomaan valintalautakunnalla, ja jonka mukaan arviointimenetelmiä ei ole selitetty

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

50. Kantelija väitti, että kiinnostuksenilmaisupyynnöissä vahvistettu valintamenettely oli lainvastainen, koska parlamentin hallinto oli vastuussa sopivimmiksi katsomiensa ehdokkaiden esivalinnasta. Kantelijan mukaan valintalautakunta arvioisi tällöin ainoastaan parlamentin hallinnon esivalinnan läpäisseiden hakijoiden hakemukset. Kantelijan mukaan tämä oli vastoin virkamiestuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joka on vahvistettu asiassa F-35/08, Pachtitis v. komissio, [8] ja jota olisi sovellettava analogisesti nyt käsiteltävään asiaan. Kantelija totesi, että valintalautakunnan olisi oltava yksin vastuussa hakemusten valinnasta.

51. Lisäksi kantelija väitti, että parlamentti ei ilmoittanut kiinnostuksenilmaisupyynnöissä hakemusten arviointimenetelmiä eikä sitä, järjestettäisiinkö kirjallisia kokeita ja/tai haastatteluja.

52. Parlamentti huomautti, että oikeuskäytännön mukaan sillä on laaja harkintavalta valintamenettelyjen organisatoristen järjestelyjen ja niiden kulun osalta.[9] Lisäksi se selvensi, että parlamentin hallinnolla ei ollut toimivaltaa laatia esivalintaluetteloa hakijoista ja että ainoastaan valintalautakunnalla oli valtuudet tehdä niin. Lisäksi parlamentti toimitti oikeusasiamiehen lisätietopyyntöön antamansa vastauksen yhteydessä jäljennöksen valintalautakunnan kokouksen pöytäkirjasta, jossa todettiin, että se tutki kaikki AD 12 -virkaa koskevat hakemukset (mukaan lukien sekä hakemukset, jotka voitiin ottaa käsiteltäväksi, että hakemukset, joita ei voitu ottaa käsiteltäväksi).

53. Parlamentti lisäsi, että kuten edellä mainitun kokouksen pöytäkirjassa todetaan, valintalautakunta arvioi AD 12 -virkaa koskevat hakemukset kiinnostuksenilmaisupyynnössä esitettyjen "tietämystä ja kokemusta" koskevien vaatimusten perusteella.

54. Parlamentti totesi lisäksi, että kiinnostuksenilmaisupyynnöissä ei mainittu kirjallisia tai muita kokeita, koska se ei suunnitellut tällaisia kokeita. Se kuitenkin lisäsi, että valintamenettelyn aikana valintalautakunta päätti haastatella esivalinnan läpäisseitä hakijoita, mikä kuului sen harkintavaltaan.

55. Kantelija toisti huomautuksissaan, että kiinnostuksenilmaisupyynnöissä vahvistettu valintamenettely oli lainvastainen, koska parlamentin hallinto vastasi ehdokkaiden esivalinnasta.

Oikeusasiamiehen arviointi

56. Käsiteltävänä olevassa väitteessä on kaksi näkökohtaa. Ensinnäkin kantelija väitti, että valintamenettely oli lainvastainen, koska parlamentin hallinto oli vastuussa sopivimmiksi katsomiensa hakijoiden esivalinnasta, kun taas ainoastaan valintalautakunnalla oli oikeus valita hakijat. Toiseksi kantelija väitti, että parlamentti ei ilmoittanut kiinnostuksenilmaisupyynnössä hakemusten arviointimenetelmiä eikä sitä, järjestettäisiinkö kirjallisia kokeita ja/tai haastatteluja.

57. Tämän väitteen ensimmäisestä näkökohdasta virkamiestuomioistuin totesi Pachtitis-tuomiossa, että "valintalautakunnan tehtävänä on sen jälkeen itse laatia luettelo hakijoista, jotka täyttävät kilpailuilmoituksessa asetetut vaatimukset, toiseksi suorittaa kokeet ja kolmanneksi laatia luettelo soveltuvista hakijoista ja toimittaa se nimittävälle viranomaiselle."[10] Oikeusasiamies toteaa, että Pachtitis koski virkamiesten valintamenettelyä. Parlamentti ei kuitenkaan kiistänyt kantelijan väitettä, jonka mukaan asiassa Pachtitis annettua tuomiota olisi sovellettava analogisesti nyt käsiteltävään asiaan.

58. Valintamenettelyn osalta AD 12 -tointa koskevan kiinnostuksenilmaisupyynnön liitteessä 1 todetaan seuraavaa: "Hakijoita, joilla on sopivin profiili, pyydetään lähettämään täydelliset hakemusasiakirjat ja niitä tukevat asiakirjat, jotka toimitetaan sekakomitealle. Näin ollen laaditaan soveltuvien hakijoiden luettelo." Sopimussuhteisten toimihenkilöiden virkoja koskevan kiinnostuksenilmaisupyynnön liitteessä 2 on vastaava lausuma, jossa viitataan valintalautakuntaan.

59. Oikeusasiamies katsoo, että kiinnostuksenilmaisupyyntöjen sanamuoto ei ole täysin selvä tässä asiassa. Näiden kiinnostuksenilmaisupyyntöjen voidaan tulkita viittaavan siihen, että sopivimmat hakijat esivalinnan suorittaisi tarkemmin määrittelemätön yksikkö (oletettavasti parlamentin hallinto) ja että esivalittuja hakijoita kehotettaisiin lähettämään täydellinen hakemus valintakomitealle/sekakomitealle, joka sitten laatisi lopullisen luettelon valituista hakijoista.

60. Parlamentti korosti kuitenkin lausunnossaan ja lisätietopyyntöön antamassaan vastauksessa, että valintalautakunta valitsi ehdokkaat eikä parlamentin hallintoa. Lisäksi parlamentin edustajat ilmoittivat oikeusasiamiehen yksiköiden asiakirja-aineistoa tarkastellessa, että hallinto ainoastaan tutki hakemukset yksilöidäkseen ne hakemukset, jotka voitiin ottaa tutkittaviksi. Parlamentin edustajien mukaan valintalautakunta vastaanotti kaikki hakemukset, myös ne, joita ei voitu hyväksyä tarkastettaviksi.

61. Kun otetaan huomioon toimielimen lausuntoon liittyvä laillisuusolettama [11], oikeusasiamiehellä ei periaatteessa ole syytä kyseenalaistaa toisen toimielimen antaman lausunnon todenmukaisuutta, ellei ole viitteitä siitä, että se ei ehkä pidä paikkaansa.

62. Tässä yhteydessä on hyödyllistä tarkastella asiakirja-aineistoon sisältyviä asiakirjoja, jotka liittyvät valintalautakunnan työhön ja tehtäviin.

63. Valintalautakunnan AD 12 -virkaa koskevan määräajan pidentämisen jälkeen pitämän kokouksen pöytäkirjasta (joka toimitettiin yhdessä parlamentin lisätietopyyntöön antaman vastauksen kanssa) käy ilmi seuraavaa: "Lopuksi jätettiin yhteensä 122 hakemusta, jotka Euroopan parlamentin henkilöstöasioiden pääosasto on vastaanottanut. Henkilöstöasioiden pääosasto katsoi, että monia niistä ei voitu ottaa käsiteltäviksi pääasiassa riittämättömän kokemuksen vuoksi [...]. Valintalautakunta on nimitetty [...] tutkimaan käsiteltäväksi otetut hakemukset ja hakemukset, joita ei voida ottaa käsiteltäväksi, ja laatimaan henkilöstöasioiden pääosastolle toimitettava esivalintaluettelo." Tämä kohta näyttää viittaavan siihen, että parlamentin hallinto on tarkastellut vastaanotetut hakemukset ja yksilöinyt hakemukset, joita ei lähtökohtaisesti voida ottaa käsiteltäväksi riittämättömän kokemuksen vuoksi. Vaikuttaa kuitenkin myös siltä, että kaikki hakemukset (myös ne, jotka voitiin ottaa käsiteltäväksi tai joita ei voitu ottaa käsiteltäväksi) toimitettiin valintalautakunnan arvioitavaksi. Näin ollen tämä asiakirja näyttää vahvistavan parlamentin kannan ja parlamentin edustajien tarkastuksen aikana antaman lausunnon.

64. Tutkimuksensa aikana oikeusasiamies ei havainnut mitään viitteitä siitä, että sopimussuhteisten toimihenkilöiden virkojen valintamenettely olisi tässä asiassa erilainen kuin AD 12 -viran valintamenettely. Näin ollen edellä esitettyjä näkökohtia olisi sovellettava myös sopimussuhteisten toimihenkilöiden virkojen valintamenettelyyn.

65. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että tämän väitteen ensimmäistä näkökohtaa on pidettävä perusteettomana.

66. Tämän väitteen toinen näkökohta koskee kantelijan kritiikkiä siitä, että parlamentti ei ilmoittanut kiinnostuksenilmaisupyynnössä hakemusten arviointimenetelmiä eikä sitä, järjestettäisiinkö kirjallisia kokeita ja/tai haastatteluja.

67. Parlamentti toteutti kyseisen valintamenettelyn arvioimalla hakijoiden lähettämät hakemusasiakirjat ja haastattelemalla valittuja hakijoita.

68. Näin ollen oikeusasiamies katsoo, ettei parlamenttia voida arvostella siitä, ettei se ole antanut kiinnostuksenilmaisupyynnössä yksityiskohtaisia tietoja kirjallisista kokeista, koska tällaisia kokeita ei ole suoritettu.

69. Vaikka kiinnostuksenilmaisupyynnössä ei nimenomaisesti mainittu, että valitut hakijat kutsuttaisiin haastatteluun, kaikkien mahdollisten hakijoiden olisi pitänyt odottaa, että haastattelut järjestettäisiin. Vaikuttaa nimittäin epärealistiselta, että tehtävän hakija voisi odottaa saavansa kyseisen tehtävän osallistumatta haastatteluun.

70. Edellä esitetyistä syistä myös neljännen väitteen toista näkökohtaa on pidettävä perusteettomana.

71. Oikeusasiamies huomauttaa kuitenkin, että kiinnostuksenilmaisupyynnöissä olisi annettava mahdollisille ehdokkaille mahdollisimman täydelliset tiedot. Näin ollen olisi hyödyllistä, jos tulevissa kiinnostuksenilmaisupyynnöissä voitaisiin nimenomaisesti ilmoittaa mahdollisille hakijoille, järjestetäänkö haastatteluja. Tästä syystä oikeusasiamies esittää vielä yhden lisähuomautuksen. Parlamentin olisi ilmoitettava oikeusasiamiehelle toimista, joita se aikoo toteuttaa hänen lisähuomautuksensa johdosta.

E. Väite niiden menettelyjen noudattamatta jättämisestä, joihin parlamentti on julkisesti sitoutunut

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

72. Kantelija väitti, että parlamentti ei noudattanut valintamenettelyjä, joihin se oli julkisesti sitoutunut. Kantelija viittasi erityisesti parlamentin verkkosivustoon ja esitteeseen, jossa hän katsoi parlamentin ilmoittaneen, että kaikki kiinnostuksenilmaisupyyntöjä koskevat tiedot ovat saatavilla EPSOn verkkosivustolla. Lisäksi kantelijan mukaan nämä lähteet osoittivat myös, että parlamentin olisi erityisesti pitänyt julkaista AD 12 -virkaa koskeva kiinnostuksenilmaisupyyntö virallisessa lehdessä.

73. Parlamentti kiisti kantelijan väitteen.

74. Parlamentin verkkosivuston (jonka mukaan kilpailuilmoitukset julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja kansallisissa sanomalehdissä) osalta parlamentti totesi, että tämä lausunto ei koske väliaikaisten toimihenkilöiden ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamista. Parlamentin mielestä tämä lausunto koski ainoastaan virkamiesten palvelukseen ottamista.

75. Esitteen osalta parlamentti ehdotti, että se ei sisältäisi tietoja väliaikaisten toimihenkilöiden ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden palvelukseenottomenettelyistä.

76. Parlamentti korosti lisäksi, että sen verkkosivusto ja kyseinen esite eivät sido sitä oikeudellisesti.

77. Lopuksi parlamentti totesi, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 12 artiklan 3 kohdassa säädetään, että EPSO ”avustaa eri toimielimiä niiden pyynnöstä väliaikaisten toimihenkilöiden valinnassa erityisesti määrittelemällä kokeiden sisällön ja järjestämällä valintamenettelyt”. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 82 artiklan 5 kohta sisältää samanlaisen sopimussuhteisia toimihenkilöitä koskevan säännöksen. Näin ollen parlamentti totesi, että näissä säännöksissä ei velvoiteta parlamenttia pyytämään EPSOn apua valintamenettelyn järjestämisessä. Niissä ainoastaan annetaan parlamentille mahdollisuus pyytää tällaista apua, jos se katsoo sen tarpeelliseksi valintamenettelyjen järjestämistä koskevan harkintavaltansa puitteissa.

78. Kantelija myönsi huomautuksissaan, että parlamentin verkkosivusto ja kyseinen esite eivät sido parlamenttia oikeudellisesti. Hän kuitenkin väitti, että vaikka verkkosivusto ja esite eivät ole oikeudellisesti sitovia, parlamentin ei pitäisi antaa näiden lähteiden kautta harhaanjohtavaa tietoa siitä, miten parlamentti palkkaa henkilöstönsä.

Oikeusasiamiehen arviointi

79. Oikeusasiamies toteaa aluksi, että kuten parlamentti perustellusti huomautti, muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa ei aseteta parlamentille velvollisuutta pyytää EPSOlta apua väliaikaisten toimihenkilöiden ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden valintamenettelyissä. Oikeusasiamiehen tutkimukseen sisältynyt väite ei kuitenkaan koskenut parlamentin väitettyä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen rikkomista. Sen sijaan se koski sitä, että parlamentti oli väitetysti jättänyt noudattamatta menettelyjä, joihin se oli julkisesti sitoutunut, nimittäin verkkosivustonsa ja esitteensä kautta.

80. Oikeusasiamies toteaa, että vakiintuneen päätöskäytäntönsä mukaan oikeudellisten velvoitteiden noudattamatta jättäminen on yksi hallinnollisen epäkohdan muoto, mutta hallinnollisen epäkohdan käsite on laajempi kuin laillisuuden käsite.[12] Näin ollen jos parlamentti ei olisi noudattanut menettelyjä, joihin se oli julkisesti sitoutunut verkkosivustonsa ja/tai esitteen kautta, kyseessä olisi hallinnollinen epäkohta. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että tässä yhteydessä merkitystä on pikemminkin parlamentin toimittamien tietojen sisällöllä kuin sen verkkosivuston ja esitteen väitetyllä ei-sitovalla luonteella.

81. Tämän tutkimuksen aikana saatujen asiakirjojen mukaan parlamentin verkkosivustolla todettiin seuraavaa:

”Miten sinusta tulee yhteisön virkamies?

Euroopan parlamentti, kuten kaikki muutkin EU:n toimielimet, rekrytoidaan kilpailulla. Eri tasoilla on erilaisia kilpailuja, mikä tarkoittaa, että voit hakea eri tehtäviin, kuten hallintovirkamieheen, asianajajaan, lingvistiin, tulkkiin, kääntäjään, avustajaan, sihteeriin, ammattitaitoiseen työntekijään jne.

Kilpailuilmoitukset julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL) ja kansallisissa sanomalehdissä. Saat tietoa kilpailuilmoituksista ja suunnitellusta aikataulusta napsauttamalla linkkiä Euroopan yhteisöjen henkilöstövalintatoimistoon (EPSO).

82. Oikeusasiamiehen mielestä edellisestä kohdasta käy ilmi, että kuten parlamentti perustellusti totesi, tämä parlamentin verkkosivuston sivu koskee virkamiesten palvelukseen ottamista kilpailujen kautta eikä väliaikaisten ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamista. Näin ollen oikeusasiamies katsoo, että parlamentti ei ole jättänyt noudattamatta menettelyä, josta ilmoitettiin sen verkkosivustolla nyt käsiteltävässä asiassa.

83. Lisäksi esitteen "Join the European Parliament - Opportunities for young graduates"osiossa "Careers as a administrator in the general Secretariat"todetaan seuraavaa:

”Kaikki tiedot nykyisistä, uusista ja tulevista kilpailuista ja niihin rekisteröitymisestä ovat saatavilla Euroopan unionin henkilöstövalintatoimiston (EPSO) verkkosivustolla osoitteessa http://europa.eu/epso/”

84. Edellä esitetystä seuraa, että tämä esitteen ote koski myös virkamiesten palvelukseen ottamista koskevien kilpailujen järjestämistä. Näin ollen parlamentti ei ole jättänyt noudattamatta käsiteltävässä asiassa ilmoitettua menettelyä.

85. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että tässä esitteessä todettiin myös, että pääsihteeristön hallintovirkamiesten määräaikaiset työsopimukset -osiossa todetaan seuraavaa:

"Määräaikaisilla sopimuksilla palvelukseen otettuun henkilöstöön sovelletaan erityissääntöjä. Kaikki tiedot meneillään olevista tai tulevista kiinnostuksenilmaisupyynnöistä sekä yksityiskohtaiset tiedot hakumenettelyistä ovat saatavilla Euroopan unionin henkilöstövalintatoimiston (EPSO) verkkosivustolla osoitteessa http://europa.eu/epso/”

86. Oikeusasiamies katsoo, että tämä esitteen kohta koski väliaikaisten ja/tai sopimussuhteisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamista parlamentissa, koska virkamiehet otetaan palvelukseen määräämättömäksi ajaksi. Lisäksi esitteessä todettiin nimenomaisesti, että kaikki tiedot nykyisistä ja tulevista kiinnostuksenilmaisupyynnöistä ovat saatavilla EPSOn verkkosivustolla (korostus lisätty).

87. Näin ollen oikeusasiamies katsoo, että parlamentti on sitoutunut julkaisemaan EPSOn verkkosivuilla tiedot väliaikaisten ja/tai sopimussuhteisten toimihenkilöiden valintamenettelyistä tai ainakin antanut tällaisen vaikutelman.

88. Oikeusasiamies toteaa, että parlamentti selitti lausunnossaan katsoneensa, että olisi epäasianmukaista pyytää EPSOn apua, kun otetaan huomioon halutut hyvin erityiset profiilit.[14] Vaikka parlamentilla saattoi olla pätevät syyt olla pyytämättä EPSOn apua käsiteltävän asian erityisolosuhteissa, se oli kuitenkin ilmoittanut julkisesti, että "kaikki tiedot nykyisistä ja tulevista kiinnostuksenilmaisupyynnöistä" olivat saatavilla EPSOn verkkosivustolla. Oikeusasiamies katsoo, että kyseinen esite oli näin ollen omiaan johtamaan mahdollisia hakijoita harhaan parlamentin ilmoittaessa avoimista työpaikoista.

89. Näistä syistä oikeusasiamies päättelee, että parlamentti on syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan tässä tapauksessa.

90. Oikeusasiamies esittää tästä syystä kriittisen huomautuksen.

F. Väite, jonka mukaan kiinnostuksenilmaisupyyntöjä ja/tai asiaankuuluvia toimenkuvia sekä pätevyyttä ja kokemusta koskevia vaatimuksia ei ole sisällytetty johtokunnan esityslistalle

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

91. Kantelija väitti, että parlamentti ei sisällyttänyt kiinnostuksenilmaisupyyntöjä, asiaankuuluvia toimenkuvia ja pätevyyttä ja kokemusta koskevia vaatimuksia johtokunnan kokousten esityslistalle ennen kiinnostuksenilmaisupyyntöjen julkaisemista.

92. Parlamentti totesi lausunnossaan, että johtokunta ei ollut toimivaltainen käsittelemään hakemuksia kiinnostuksenilmaisupyyntöjen valossa, mikä kuului valintalautakunnan yksinomaiseen toimivaltaan.

93. Vastauksessaan oikeusasiamiehen lisätietopyyntöön parlamentti totesi, että johtokunnalle tiedotettiin säännöllisesti sopimussuhteisten toimihenkilöiden 13 toimen valintamenettelyn etenemisestä. Väliaikaisen toimihenkilön AD 12 viran osalta parlamentti totesi, että johtokunnan rooli rajoittui suosituksen antamiseen parlamentille. Parlamentti lisäsi, että johtokunta sai tarvittavat tiedot ja asiakirjat voidakseen antaa tietoon perustuvan suosituksen.

Oikeusasiamiehen arviointi

94. Oikeusasiamiehen mielestä tärkein kysymys, johon on puututtava, on se, olisiko johtokunnan pitänyt ottaa kiinnostuksenilmaisupyynnöt huomioon ennen niiden julkaisemista.

95. Tältä osin on tarpeen analysoida johtokunnan sääntöjä, jäljempänä 'säännöt'. Työjärjestyksen 1 artiklan (”tehtävä”) 1 kohdassa määrätään erityisesti seuraavaa (ranskaksi):

"Le conseil de direction valvoo les travaux de création de la Maison de l'histoire européenneä. Il prend les décisions fondamentales concernant les missions de cet organisme Näytä tarkat tiedot En particulier

-il détermine les grandes lignes de sa programmation;

-il supervise les activités de l'équipe chargée de la réalisation de ce projet;

-il suggest la nomination du directeur.”

96. Oikeusasiamiehen mielestä kiinnostuksenilmaisupyynnöt eivät vaikuta kuuluvan Euroopan historian talon virkamatkoja koskeviin perustavanlaatuisiin päätöksiin. Erityisesti kiinnostuksenilmaisupyynnöt eivät näytä liittyvän Euroopan historian talon ohjelman päälinjoihin tai hankkeesta vastaavan ryhmän työn valvontaan. Lisäksi vaikka johtokunta oli toimivaltainen ehdottamaan johtajan nimittämistä, tämä ei välttämättä merkitse sitä, että sen olisi pitänyt ottaa huomioon kiinnostuksenilmaisupyynnöt.

97. Näin ollen ei vaikuta siltä, että johtokunnan olisi pitänyt tarkastella kiinnostuksenilmaisupyyntöjä. Oikeusasiamies päättelee näin ollen, että parlamentti ei jättänyt sisällyttämättä kiinnostuksenilmaisupyyntöjä johtokunnan kokousten esityslistalle ennen kuin kiinnostuksenilmaisupyynnöt julkistettiin. Lisäksi oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana on kerätty runsaasti näyttöä tukemaan parlamentin väitettä, jonka mukaan johtokunnalle tiedotettiin hyvin valintamenettelyn etenemisestä, erityisesti Euroopan historian talon johtajan valinnasta (toisin sanoen AD 12 -virka).

98. Sen vuoksi kuudetta väitettä olisi pidettävä perusteettomana.

G. Vaatimus

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

99. Kantelija vaati, että parlamentin olisi peruutettava palvelukseenottomenettely ja julkaistava se uudelleen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen ja hyvän hallintotavan säännöstön mukaisesti.

100. Parlamentti kiisti kantelijan väitteen, koska sen mielestä se ei syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.

Oikeusasiamiehen arviointi

101. Oikeusasiamies katsoo, että yksi kantelijan väitteistä on osittain perusteltu, kuten edellä on selitetty. Jäljellä on kuitenkin kysymys siitä, olisiko palvelukseenottomenettelyn peruuttaminen ja uudelleenilmoittaminen asianmukainen tapa poistaa hallinnollinen epäkohta, joka johtuu siitä, että parlamentti ei ole noudattanut (ainakaan ilmeistä) sitoumustaan julkaista tietoja tästä palvelukseenottomenettelystä EPSOn verkkosivustolla.

102. Tältä osin oikeusasiamies toteaa, että palvelukseenottomenettely on jo saatettu päätökseen ja nimityksiä on tehty. Sen vuoksi on tarpeen tasapainottaa yhtäältä kantelijan ja toisaalta nimitettyjen henkilöiden edut sekä yksikön etu. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota suhteellisuusperiaatteeseen ja luottamuksensuojan periaatteeseen [15].

103. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, ettei ole asianmukaista kehottaa parlamenttia harkitsemaan palvelukseenottomenettelyn peruuttamista ja sen uudelleenilmoittamista. Näin ollen valituksen tekijän esittämä väite ei voi menestyä nyt käsiteltävän asian olosuhteissa. Oikeusasiamies ei myöskään pysty suunnittelemaan mitään muuta toimintatapaa, joka voisi poistaa hallinnollisen epäkohdan. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies päättää asian käsittelyn esittämällä kriittisen huomautuksen.

H. Päätelmät

Kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella oikeusasiamies päättää sen esittämällä seuraavan kriittisen huomautuksen ja seuraavat lisähuomautukset:

Parlamentti ilmoitti palvelukseenottoasioita koskevassa esitteessä, että kaikki tiedot nykyisistä tai tulevista väliaikaisten tai sopimussuhteisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamista koskevista kiinnostuksenilmaisupyynnöistä asetetaan saataville Euroopan unionin henkilöstövalintatoimiston (EPSO) verkkosivustolle. Käsiteltävänä olevassa asiassa parlamentti ei kuitenkaan ole antanut tällaisia tietoja EPSOn internetsivujen kautta, mikä on vastoin sen sitoumusta tai ainakin vastoin sen antamaa vaikutelmaa. Kyseessä on hallinnollinen epäkohta.

Kantelijan muiden väitteiden osalta ei havaittu hallinnollista epäkohtaa.

Valituksen tekijälle ja parlamentille ilmoitetaan tästä päätöksestä.

Lisähuomautuksia

(1) Parlamentti voisi harkita sellaisten avoimien työpaikkojen julkaisemista verkkosivustollaan, joita ei ole julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä tai EPSOn kautta.

(2) Parlamentti voisi, jos ja kun se käyttää avoimia työpaikkoja koskevia "epäsuoria" julkisuuskeinoja, kiinnittää erityistä huomiota tarpeeseen antaa hakijoille riittävästi aikaa hakea.

(3) Tulevissa kiinnostuksenilmaisupyynnöissä parlamentti voisi ilmoittaa mahdollisille hakijoille, järjestetäänkö haastatteluja.

 

P. Nikiforos Diamandouros

Tehty Strasbourgissa 23 päivänä heinäkuuta 2012.

---

[1] Ks. esimerkiksi oikeusasiamiehen päätös kantelusta 1386/2002/IP Euroopan komissiota vastaan, kohdat 1.1–1.2., ja oikeusasiamiehen päätös kantelusta 353/99/ME Euroopan komissiota vastaan, kohta 4.3.

[2] Ks. analogisesti asia T-494/04, Neirinck v. komissio, tuomio 6.3.2006 (Kok. 2006, s. SC-I-A-2-259 ja SC-II-A-2-1345, 101 kohta); asia T-56/89, Bataille v. parlamentti, tuomio 14.2.1990 (Kok. 1990, s. II-597, 42 kohta) ja asia T-357/04, Chetcuti v. komissio, tuomio 6.3.2006 (Kok. 2006, s. SC-I-A-2-255 ja SC-II-A-2-1323, 49 kohta). Ks. myös julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus asiassa C-16/07 P, Chetcuti v. komissio, Kok. 2008, s. I-7469, 23 ja 57 kohta.

[3] Asia T-357/04, Chetcuti v. komissio [2006] SC-I-A-2-255 ja SC-II-A-2-1323, 51 kohta.

[4] Sen verkkosivustolla saatavilla olevien tietojen mukaan: http://www.ne-mo.org

[5] Ks. edellä alaviite 2.

[6] Ks. henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 2 kohta.

[7] Ks. edellä alaviitteessä 2 mainittu oikeuskäytäntö.

[8] Asia F-35/08, Pachtitis v. komissio, tuomio 15.6.2010, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa.

[9] Asia T-494/04, Neirinck v. komissio, mainittu edellä.

[10] Em. asia F-35/08, Pachtitis v. komissio, tuomion 52 kohta; komission tästä tuomiosta tekemä valitus hylättiin: Asia T-361/10 P, Pachtitis v. komissio, tuomio 14.12.2011, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa.

[11] Ks. esim. yhdistetyt asiat T-110/03, T-150/03 ja T-405/03, Sison v. neuvosto, tuomio 26.4.2005 (98 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa): ”kun otetaan huomioon toimielimen lausuntoon liittyvä laillisuusolettama, on todettava, että kantaja ei ole esittänyt mitään näyttöä siitä, että neuvoston lausunto – jonka mukaan se oli saanut asianomaisilta valtioilta kielteisen lausunnon – olisi virheellinen.”

[12] Ks. esimerkiksi kantelua 1935/2008/FOR koskevan oikeusasiamiehen päätöksen 95 kohta.

[13] Nämä tiedot ovat edelleen saatavilla parlamentin verkkosivustolla osoitteessa http://www.europarl.europa.eu/aboutparliament/en/0079d60a3f/Recruitment.html

[14] Ks. tämän päätöksen 15 kohta.

[15] Ks. asia T-10/02, Girardot v. komissio, Kok. H. 2004, s.