Kantelun tausta

1. Kantelija on Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen entinen tuomari. Unionin yleinen tuomioistuin on unionin tuomioistuimen ohella osa Euroopan unionin tuomioistuinta.

2. Heinä- ja elokuussa 2016 kantelija, joka oli edelleen unionin yleisen tuomioistuimen tuomari, esitti unionin tuomioistuimelle 13 tietopyyntöä. Hänen pyyntönsä koskivat seuraavia seikkoja: Euroopan unionin tuomioistuimen kanta ja sen keskustelut muiden EU:n toimielinten kanssa tietyistä lainsäädäntöasioista; tiettyjen tietoteknisten sovellusten kehittäminen ja kustannukset; rekrytointiasiat; yksityiskohdat Euroopan unionin tuomioistuimen ja tuomioistuimen jäsenen välisestä riita-asiasta, joka koskee Euroopan unionin tuomioistuimen jäsenten ja entisten jäsenten menettelysääntöjen ^[1] soveltamista häneen; miten Euroopan unionin tuomioistuimen virallisia kuljettajia käytetään sekä tuomareiden työmatkat ja ulkoinen toiminta.

3. Kun unionin tuomioistuin vastasi 13. lokakuuta 2016, kantelija ei ollut enää tuomari. Tämän seurauksena unionin tuomioistuin ilmoitti hänelle, ettei se voinut toimittaa hänelle hänen pyytämiään tietoja. Se muistutti häntä entisten tuomareiden velvollisuudesta kunnioittaa unionin tuomioistuimen käsittelyn salaisuutta, käyttäytyä rehellisesti ja pidättyä esittämästä julkisia huomautuksia, jotka voisivat vahingoittaa unionin tuomioistuimen mainetta.

4. Joulukuun 2016 ja marraskuun 2017 välisenä aikana kantelija esitti neljä asiakirjoihin tutustumista koskevaa pyyntöä ^[2] (jäljempänä pyynnöt I–IV) Euroopan unionin tuomioistuimen asiakirjoihin tutustumista koskevien sovellettavien sääntöjen ^[3], jäljempänä ’Euroopan unionin tuomioistuimen asiakirjoihin tutustumista koskevat säännöt’, mukaisesti.

5. Kantelija pyysi 14. joulukuuta 2016 oikeutta tutustua useisiin asiakirjoihin (pyyntö I), muun muassa seuraaviin: menettelysääntöjen hyväksymiseen liittyvät asiakirjat; asiakirjat ja tiedot, jotka koskevat henkilön mahdollista nimittämistä unionin tuomioistuimen ylempään virkaan; ja työmatkat, joihin liittyy Euroopan unionin tuomioistuimen virallisten kuljettajien käyttö. Unionin tuomioistuin myönsi lopulta osittaisen oikeuden tutustua näihin asiakirjoihin.

6. Kantelija pyysi 27. tammikuuta 2017 oikeutta tutustua unionin tuomioistuimen entisen presidentin ja Saksan viranomaisten välillä vuosina 2011–2015 vaihdettuihin asiakirjoihin sekä luetteloa kaikista entisen presidentin EU:n hallituksille lähettämistä asiakirjoista (pyyntö II). Unionin tuomioistuin totesi, että se ei löytänyt asiakirjoja, joita olisi vaihdettu unionin tuomioistuimen entisen presidentin ja Saksan viranomaisten välillä, ja että pyydettyä luetteloa ei ollut olemassa. Kantelija riitautti pyyntöjä I ja II koskevat unionin tuomioistuimen päätökset unionin yleisessä tuomioistuimessa ^[4].

7. Kantelija pyysi 22. maaliskuuta 2017 oikeutta tutustua kolmeentoista asiakirjakokonaisuuteen (pyyntö III). Näitä olivat muun muassa seuraavat asiakirjat: liittyy ehdotukseen unionin yleisen tuomioistuimen tuomareiden määrän kaksinkertaistamisesta; tietoteknisen sovelluksen kehittäminen (puhemiesten sivusto) johtajan rekrytoinnista; asian siirtämisestä käytännesääntökomitean käsiteltäväksi; virallisten kuljettajien käytöstä Euroopan unionin tuomioistuimessa; sekä unionin yleisen tuomioistuimen uudistamisesta ja jäsenten sallituista työmatkoista ja ulkoisesta toiminnasta.

8. Lopulta unionin tuomioistuin antoi kantelijalle osittaisen tutustumisoikeuden ja luovutti 190 hänen pyyntöönsä kuuluvaa asiakirjaa (1 686 sivua).

9. Kantelija esitti 17. elokuuta 2017 pyynnön saada tutustua asiakirjoihin (pyyntö IV), jotka koskivat 12:ta asiakirjakokonaisuutta. Näitä olivat muun muassa seuraavat: luettelo unionin tuomioistuimen entisen presidentin ja EU:n toimielinten välisistä kirjeistä hänen toimikautensa aikana; ylemmän toimihenkilön ”irtisanomiskorvaus”, hänen palkkansa ja yksityiskohtaiset tiedot hänen tekemästään työstä syyt johtajan nimittämiseen; virallisten kuljettajien erityiset matkustuspyyntöjen hyväksynnät; Euroopan unionin tuomioistuimen vastaanottamat pyynnöt saada tutustua asiakirjoihin, jotka eivät liity lainsäädäntömenettelyihin; ja 75 omaa muistiotaan ja 25 niihin liittyvää asiakirjaa.

10. Unionin tuomioistuin antoi lopulta osittaisen tutustumisoikeuden tähän pyyntöön ja luovutti 557 asiakirjaa (2 960 sivua).

11. Tyytymättömänä kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen 14. marraskuuta 2017. Hän toimitti kantelustaan päivitetyn version 20. maaliskuuta 2018.

12. Kantelussaan kantelija toi esiin huolensa paitsi siitä, miten unionin tuomioistuin käsitteli hänen asiakirjoihin tutustumista koskevia pyyntöjään, myös siitä, miten unionin tuomioistuin oli muuttanut jäsenten ja entisten jäsenten menettelysääntöjä. Hänen mukaansa unionin tuomioistuin on rikkonut useita sääntöjä, kun se on laajentanut käytännesääntöjen soveltamisalaa muihin kuin oikeudellisiin asioihin.

Tiedustelu

13. Oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen kantelijan huolenaiheista, joiden mukaan Euroopan unionin tuomioistuin a) ulotti jäsenten ja entisten jäsenten menettelysäännöt koskemaan oikeudellisten asioiden lisäksi myös hallinnollisia asioita; ja B) käsitteli virheellisesti kantelijan pyyntöjä III ja IV saada tutustua asiakirjoihin [5].

14. Tutkimuksen aikana oikeusasiamiehen tutkintaryhmä tapasi Euroopan unionin tuomioistuimen ja tarkasti asiaa koskevan asiakirja-aineiston ^[6]. Oikeusasiamies tarkasteli myös Euroopan unionin tuomioistuimen tarkastuskokousta koskevan kertomuksen ^[7] jälkeen antamaa vastausta ja kantelijan huomautuksia.

A. Käytännesääntöjen ulottaminen hallinnollisiin asioihin

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

15. Kantelija väitti, että vuonna 2016 hyväksytyt käytännesäännöt menivät tuomioistuimen perussääntöä ^{[9] pidemmälle, kun niissä todettiin, että ”Helmiläisten on noudatettava velvollisuuttaan käyttää harkintavaltaa oikeudellisissa ja hallinnollisissa asioissa”[8].} Perussäännössä määrätään jäsenten velvollisuudesta pitää ”tuomioistuimen käsittelyt salassa”^[10]. Kantelijan mukaan tässä säännöksessä viitataan ainoastaan tuomioistuinkäsittelyyn eikä hallinnollisiin asioihin. Hän väitti, että käytännesääntöjen soveltamisalan laajentaminen rikkoi myös avoimuussääntöjä, oikeutta hyvään hallintoon, oikeutta kääntyä oikeusasiamiehen puoleen, sananvapautta ja väärinkäytösten paljastajien suojelua.

16. Vastauksessaan oikeusasiamiehelle unionin tuomioistuin kyseenalaisti sen, voisiko oikeusasiamies tutkia menettelysääntöjä. Se totesi, että oikeusasiamiehellä ei ole valtuuksia tutkia Euroopan unionin tuomioistuinta sen toimiessa lainkäyttöelimenä. ^[11] Euroopan unionin tuomioistuimen osalta käytännesäännöissä määritellään Euroopan unionin tuomioistuimen nykyisten ja entisten jäsenten velvollisuudet. Ne liittyvät erottamattomasti jäsenten lainkäyttötehtäviin. Näin ollen käytännesääntöjen antaminen kuuluu ”oikeudellisen toiminnan” käsitteen alaan. Lisäksi se totesi, että kysymys siitä, onko käytännesääntöjen antaminen ”oikeudellista toimintaa”, on parhaillaan unionin yleisessä tuomioistuimessa (kantelijan nostaman kumoamiskanteen yhteydessä unionin tuomioistuimen päätöksistä, joilla hylättiin hänen vaatimuksensa I ja II).

17. Unionin tuomioistuimen mukaan yksikään valituksen tekijän esittämistä väitteistä ei ollut perusteltu. Euroopan unionin tuomioistuimen osalta käytännesäännöillä ei laajennettu jäsenten pidättymisvelvollisuutta koskevien määräysten soveltamisalaa niin, että ne kattaisivat myös hallinnolliset asiat. Itse asiassa aikaisemmat käytännesäännöt, joiden mukaan jäsenten oli pidättäydyttävä antamasta julkisia lausuntoja, jotka voisivat vahingoittaa tilintarkastustuomioistuimen mainetta ^[12], kattoivat myös hallinnolliset asiat.

18. Unionin tuomioistuin totesi lisäksi, että velvollisuus toimia pidättyvästi heijastaa oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen perusperiaatetta ja tarvetta turvata unionin tuomioistuimen arvovalta ja riippumattomuus.^[13] Se totesi, että jos nykyinen tai entinen jäsen arvostelee julkisesti unionin tuomioistuimen toimintaa, se heikentää sen arvovaltaa. Koska Euroopan unionin tuomioistuimen jäsenet nauttivat korkeaa asemaa, yleisö ja tiedotusvälineet olisivat vähemmän taipuvaisia kyseenalaistamaan heidän esittämänsä kritiikin todenperäisyyden. Unionin tuomioistuin, jota sitoo velvollisuus käyttää harkintavaltaa riippumattomuutensa turvaamiseksi, ei voi vastata suoraan tällaiseen kritiikkiin. Se lisäsi, että samanlainen harkintavaltavelvollisuus koskee myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (entisiä) tuomareita ^[14].

19. Unionin tuomioistuin korosti kuitenkin, että velvollisuus käyttää harkintavaltaa ei estä (entisiä) jäseniä ilmoittamasta unionin tuomioistuinta koskevista lainvastaisuuksista. Niiden on kuitenkin käytettävä EU:n perussopimuksissa ja EU:n lainsäädännössä määrättyjä mekanismeja. Tämä tapahtuu asioiden luonteesta riippuen kääntymällä Euroopan oikeusasiamiehen, Euroopan parlamentin, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tai Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) puoleen.

20. Huomautuksissaan kantelija arvosteli unionin tuomioistuimen kantaa, jonka mukaan nykyisiä tai entisiä jäseniä on kielletty arvostelemasta tuomioistuinta julkisesti. Hän väitti, että unionin tuomioistuimen viittaus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen sääntöihin, joissa edellytetään, että tuomarit käyttävät harkintavaltaa tuomioistuinmenettelyissä, oli valikoiva ja harhaanjohtava. Hän väitti, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ^[15] mukaan sananvapaus on olennainen osa väärinkäytösten paljastajien suojelua. Hän sanoi, että Euroopan unionin tuomioistuin jätti tämän huomiotta, koska se ei suojele väärinkäytösten paljastajia. Hän korosti myös, että tiedotusvälineet pyrkivät aina selvittämään totuuden eivätkä pelkästään luottamaan yksittäisten henkilöiden, kuten entisten jäsenten, julkisiin lausuntoihin. Hän väitti myös, että käytännesäännöissä olisi nimenomaisesti todettava, että vaitiolovelvollisuus ei estä (entisiä) jäseniä ilmoittamasta väitetyistä lainvastaisuuksista EU:n lainsäädännön mukaisten mekanismien kautta.

Oikeusasiamiehen arviointi

21. Oikeusasiamies ei voi tutkia Euroopan unionin tuomioistuimen toimintaa sen toimiessa lainkäyttöelimenä.^[16] Oikeusasiamies ei myöskään voi tutkia kanteluja, jos esiin tuodut kysymykset ovat tai ovat olleet oikeudenkäynnin kohteena ^[17].

22. Kantelija ei ole kiistänyt sitä, että kysymys siitä, onko käytännesääntöjen antaminen ”oikeudellista toimintaa”, on keskeinen sen kumoamiskanteen kannalta, jonka hän nosti unionin yleisessä tuomioistuimessa unionin tuomioistuimen päätöksistä, joilla hylättiin hänen pyyntönsä saada tutustua asiakirjoihin I ja II ^[18].

23. Oikeusasiamies ei voi käsitellä kantelijan menettelysääntöjä koskevia väitteitä, koska se tarkoittaisi, että oikeusasiamiehen on otettava kantaa siihen, onko menettelysääntöjen hyväksyminen ”oikeudellista toimintaa”, joka on tällä hetkellä oikeudenkäynnin kohteena.

24. Oikeusasiamies on kuitenkin tyytyväinen unionin tuomioistuimen antamiin selvennyksiin, joiden mukaan harkintavaltavelvollisuus ei estä jäseniä käyttämästä oikeuttaan kääntyä parlamentin, oikeusasiamiehen, tilintarkastustuomioistuimen tai OLAFin puoleen ilmoittaakseen unionin tuomioistuimen toimintaa ja sisäistä toimintaa koskevista lainvastaisuuksista tai hallinnollisista epäkohdista. Kantelijan väitteestä, jonka mukaan käytännesäännöissä olisi nimenomaisesti todettava, että vaitiolovelvollisuus ei estä (entisiä) jäseniä ilmoittamasta väitetyistä lainvastaisuuksista EU:n lainsäädännön mukaisten mekanismien kautta, oikeusasiamies odottaisi nykyisten ja entisten jäsenten tuntevan tällaisten mekanismien käytön.

25. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies päättää kantelun tätä näkökohtaa koskevan tutkimuksensa ^[19].

B. Asiakirjoihin tutustuminen

 Alustuspuheenvuoro

26. Vastauksessaan unionin tuomioistuin totesi, että koska sen päätöksiä, jotka koskevat oikeutta tutustua asiakirjoihin, pyyntöjä III ja IV ei riitautettu unionin yleisessä tuomioistuimessa sovellettavassa määräajassa, ne ovat lopullisia [20].

27. Oikeusasiamiehen tehtävänä on tarkistaa, onko EU:n toimielin pyyntöjä käsitellessään soveltanut asiakirjoihin tutustumista koskevia sääntöjä ja oikeuskäytäntöä asianmukaisesti ja kohtuullisesti. Jos oikeusasiamies katsoo, että epäävä päätös ei ollut perusteltu, hän voi pyytää asianomaista EU:n toimielintä harkitsemaan asiakirjoihin tutustumisen (jatko) myöntämistä ratkaisuehdotuksin, suosituksin ja/tai ehdotuksin. Asianomaisen toimielimen tehtävänä on päättää, mihin toimenpiteisiin se ryhtyy tällaisissa tapauksissa. Jos toimielin, joka on kieltäytynyt antamasta asiakirjaa yleisön tutustuttavaksi, muuttaa myöhemmin kantaansa, ei ole mitään oikeudellista syytä, miksi se ei voisi tehdä uutta päätöstä asiakirjan antamisesta yleisön tutustuttavaksi. Oikeusasiamies ei voi velvoittaa EU:n toimielimiä tai elimiä peruuttamaan jo tekemiään päätöksiä. Hän voi kuitenkin [21] arvioida tällaisia päätöksiä myös sen jälkeen, kun määräaika niiden oikeudelliselle riitauttamiselle unionin yleisessä tuomioistuimessa on päättynyt. Jos hän ei pystynyt siihen, on vaikea nähdä lainsäätäjän tavoitetta mainita oikeusasiamies tuomioistuimen rinnalla toisena niistä kahdesta muutoksenhakukeinosta, joita tyytymättömillä hakijoilla on käytettävissään asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevissa EU:n säännöissä ^[22].

28. Tätä varten oikeusasiamies tarkastelee jäljempänä kantelijan väitteitä siitä, miten hänen kaksi asiakirjoihin tutustumista koskevaa pyyntöään (pyynnöt III ja IV) on käsitelty, ja erityisesti sitä, että a) Euroopan unionin tuomioistuimen tarkistetut käyttöoikeutta koskevat säännöt rajoittavat avoimuutta aiempiin sääntöihin verrattuna ^[23]; b) unionin tuomioistuimen perustelut tutustumisoikeuden epäämiselle vaihtelevat tapauksesta toiseen; c) unionin tuomioistuimen vastaukset eivät ole avoimia ja ainoastaan päätökset, jotka koskevat hänen pyyntöjään tarkistaa alkuperäisiä päätöksiä, on perusteltu riittävästi; d) unionin tuomioistuin käsittelee tiettyjä asiakirjoihin tutustumista koskevia pyyntöjä tietopyyntöinä; e) Euroopan unionin tuomioistuin tukeutuu liikaa henkilötietojen suojaa koskevaan poikkeukseen evätäkseen oikeuden tutustua asiakirjoihin; ja f) unionin tuomioistuin luokittelee virheellisesti hallinnolliset asiakirjat osaksi lainkäyttötoimintaansa.

a) Euroopan unionin tuomioistuimen nykyiset asiakirjoihin tutustumista koskevat säännöt vähentävät avoimuutta

 Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

29. Kantelija väitti, että Euroopan unionin tuomioistuimen nykyiset asiakirjoihin tutustumista koskevat säännöt eivät ole yhtä avoimia kuin aiemmat säännöt ^[24], mikä rikkoo EU:n perussopimuksia ^[25]. Hänen mukaansa nykyiset säännöt johtavat siihen, että monet asiakirjoihin tutustumista koskevat pyynnöt evätään. Kantelija viittasi myös Euroopan tilintarkastustuomioistuimen äskettäiseen kertomukseen, jossa arvostellaan sitä, että tuomioistuin on salannut tilintarkastustuomioistuimelta useita sisäisiä asiakirjoja, mikä estää sitä analysoimasta tuomioistuimen jäsenten työtä ^[26].

30. Unionin tuomioistuin totesi vastauksessaan, että sääntöjen muuttamisen tarkoituksena oli keskittää ja yksinkertaistaa sen alkuperäisiä vastauksia asiakirjoihin tutustumista koskeviin pyyntöihin.^[27] Se totesi, että poikkeukset oikeudesta tutustua asiakirjoihin sekä nykyisissä että aiemmissa säännöissä olivat olennaisilta osiltaan samat ja olennaisilta osiltaan samat kuin asiakirjoihin tutustumista koskevat säännöt, joita sovelletaan muihin EU:n toimielimiin (asetus 1049/2001)^[28].

Oikeusasiamiehen arviointi

31. Oikeusasiamies on Euroopan unionin tuomioistuimen kanssa samaa mieltä siitä, että Euroopan unionin tuomioistuimen nykyisissä ja aiemmissa asiakirjoihin tutustumista koskevissa säännöissä ja asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 olevat poikkeukset oikeudesta tutustua asiakirjoihin ovat olennaisilta osin samat. Nykyiset säännöt eivät siis ole rajoittavampia kuin aiemmat säännöt. Nykyiset ja aiemmat säännöt ovat asiakirjojen saatavuutta ja avoimuutta koskevien EU:n perussopimusten määräysten mukaisia.

32. Kantelija ei myöskään ole esittänyt mitään pakottavia perusteluja tukeakseen väitettään, jonka mukaan unionin tuomioistuin käyttää nykyisiä sääntöjä evätäkseen järjestelmällisesti asiakirjoihin tutustumista koskevat pyynnöt ja rajoittaakseen siten avoimuutta.

33. Myöskään kantelijan mainitsema tilintarkastustuomioistuimen kertomus ei ole tältä osin merkityksellinen. Kertomuksessa todetaan, että tilintarkastustuomioistuin ei voinut arvioida oikeustapausten monimutkaisuuden kaltaisten tekijöiden vaikutusta unionin tuomioistuimen asianhallintaprosessiin, koska tiettyjä tuomareiden ja julkisasiamiesten kesken vireillä olevista asioista vaihdettuja asiakirjoja ei paljastettu tilintarkastustuomioistuimelle. Euroopan unionin tuomioistuin epäsi oikeuden tutustua näihin asiakirjoihin noudattaakseen käsittelyjensä luottamuksellisuutta sovellettavissa säännöissä säädettyjen poikkeusten mukaisesti.

b) Epäjohdonmukaiset perustelut asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epäämiselle

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

34. Kantelija väitti, että unionin tuomioistuin muuttaa säännöllisesti syitä, joiden vuoksi se epää oikeuden tutustua asiakirjoihin. Hän viittasi eri syihin, jotka unionin tuomioistuin esitti kieltäytyessään luovuttamasta yhtä muistiotaan toiselle henkilölle, verrattuna syihin, jotka esitettiin vastauksena hänen pyyntöönsä saada tutustua samaan asiakirjaan. Hän viittasi myös siihen, että hän sai kuljettajien matkustuslupia koskevia asiakirjoja pyyntönsä I nojalla, mutta ei alun perin vastauksena pyyntöön IV (vaikka unionin tuomioistuin luovutti nämä asiakirjat myöhemmin). Lisäksi unionin tuomioistuin kyseenalaisti aluksi sen, voitiinko hänen pyyntönsä IV ottaa tutkittavaksi, mutta hyväksyi sen myöhemmin. Lopuksi hän totesi, että hän oli aiemmin saanut asiakirjoja, joissa jäsenten lainsäädäntö- ja hallintoasioita koskevia huomautuksia ei ollut poistettu, kun taas muissa tapauksissa vastaavia huomautuksia oli poistettu.^[29]

35. Vastauksessaan unionin tuomioistuin väitti, että oikeusasiamiehen tutkimus koskee ainoastaan kantelijan pyyntöjä saada tutustua asiakirjoihin eikä muiden henkilöiden pyyntöjä. Se oli joka tapauksessa evännyt oikeuden tutustua sekä kantelijan että toisen henkilön pyyntöön samoilla perusteilla ja esittänyt lisäperusteita kunkin pyynnön erityispiirteiden huomioon ottamiseksi. Matkustushyväksyntöihin tutustumista koskevien pyyntöjen osalta unionin tuomioistuin väitti, että sen pyynnöstä I tekemä päätös on vireillä olevan oikeudenkäynnin kohteena ja siten oikeusasiamiehen tutkimuksen ulkopuolella. Joka tapauksessa asiakirjoihin tutustumista koskevien pyyntöjen käsittelyä koskevaan kaksivaiheiseen menettelyyn kuuluu erottamattomasti se, että päätös ja/tai perustelut voivat olla erilaisia molemmissa vaiheissa (alkuperäinen vastaus, uudelleentarkastelupäätös). Lisäksi sen perustelut jäsenten huomautusten ilmoittamatta jättämiselle liittyvät unionin tuomioistuimen asiakirjoihin tutustumista koskevien sääntöjen soveltamisalaan, joka on valituksen tekijän unionin yleisessä tuomioistuimessa nostaman kanteen kohteena. Joka tapauksessa, jos asiakirjan tiettyjä kohtia ei ole virheellisesti poistettu, tämä ei tarkoita, että muiden asiakirjojen samanlaisia kohtia olisi paljastettava ilman poistoja.

Oikeusasiamiehen arviointi

36. Muiden henkilöiden pyynnöt saada tutustua asiakirjoihin eivät kuulu tämän tutkimuksen piiriin. Oikeusasiamies tutkii jokaisen asiakirjan tutustumisoikeuden epäämisen erikseen. Näin ollen hän ei voi ottaa huomioon mitään kantelijan tässä yhteydessä esittämistä väitteistä.^[30]  

37. Kuten unionin tuomioistuin on todennut, asiakirjoihin tutustumista koskeviin pyyntöihin liittyvälle kaksivaiheiselle menettelylle on ominaista, että pyynnöt tutkitaan uudelleen ja että päätös ja/tai sen taustalla olevat perustelut voivat vaihdella vaiheittain (alkuperäinen vastaus, uudelleentarkastelupäätös).

38. Lopuksi oikeusasiamiehen on arvioitava, onko asiakirjoihin tutustumista koskevasta pyynnöstä tehty päätös sovellettavien sääntöjen mukainen. Näin ollen vaikka unionin tuomioistuin olisi aiemmin luovuttanut asiakirjoja ilman poistoja, tämä ei välttämättä tarkoita, että vastaavien tietojen poistaminen myöhemmin olisi väärin.

c) Avoimuuden puute tutustumispyyntöihin annettavissa vastauksissa

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

39. Valituksen tekijä väitti, että unionin tuomioistuin ei anna merkityksellisiä selityksiä alkuperäisissä vastauksissaan asiakirjoihin tutustumista koskeviin pyyntöihin vaan ainoastaan myöhemmissä päätöksissään pyyntöjen uudelleentarkastelusta (ns. vahvistavat päätökset). Näin ollen ne, jotka pyytävät saada tutustua asiakirjoihin, voivat riitauttaa unionin tuomioistuimen päättelyn ainoastaan nostamalla unionin yleisessä tuomioistuimessa kalliin ja pitkällisen kanteen uudelleentarkastelua koskevasta päätöksestä.

40. Hän lisää, että unionin tuomioistuimen vastaukset eivät ole avoimia, koska niihin ei sisälly luetteloa kaikista sen hallussa olevista asiakirjoista, joista käy ilmi, mitkä niistä voidaan luovuttaa ja mitkä eivät. Hän viittasi erityisesti unionin tuomioistuimen alkuperäiseen vastaukseen, joka koski hänen pyyntöään saada tutustua muistioihinsa. Hän viittasi myös siihen, että unionin tuomioistuin kieltäytyi alun perin antamasta hänelle oikeutta tutustua entisen presidentin muistioon, joka koski johtajan nimittämistä, ja teki sen vasta sen uudelleentarkastelun jälkeen sen jälkeen, kun asiasta oli uutisoitu tiedotusvälineissä.

41. Lopuksi kantelija huomautti, että unionin tuomioistuin ei ole vielä antanut hänelle tiedoksi Euroopan unionin tuomioistuimen parlamentille ja neuvostolle lähettämän allekirjoittamattoman, päiväämättömän ja rekisteröimättömän asiakirjan saatekirjettä ja valmisteluasiakirjoja (osa pyyntöä III).

42. Unionin tuomioistuin kiisti vastauksessaan, että se perusteli päätöksensä ainoastaan pyynnöillä. Se toisti näkemyksensä, jonka mukaan perustelujen ja/tai päätösten muutokset kuuluvat erottamattomasti asiakirjoihin tutustumista koskeviin pyyntöihin sovellettavaan kaksivaiheiseen menettelyyn.

43. Kantelijan pyynnöstä III unionin tuomioistuin totesi, että se oli alun perin luovuttanut 189 asiakirjaa ja sen jälkeen yhden täydentävän asiakirjan tarkasteltuaan uudelleen alkuperäistä päätöstään. Vaikka se antoi yksityiskohtaisempia selityksiä uudelleentarkastelupäätöksessään, tämä ei tarkoita, että perustelut olisivat olleet ”myöhässä”. Pyynnöstä IV unionin tuomioistuin totesi, että se esitti sekä alkuperäisessä vastauksessaan että uudelleentarkastelupäätöksessään yksityiskohtaiset perustelut sille, miksi se kieltäytyi luovuttamasta tiettyjä asiakirjoja.

44. Unionin tuomioistuin totesi lisäksi, että kantelija oli itse toimittanut pyynnössään IV yksityiskohtaisen luettelon asiakirjoista, joihin hän halusi tutustua. Unionin tuomioistuin epäsi oikeuden tutustua näihin asiakirjoihin ja selitti selkeästi syyt tähän. Sen vuoksi on epäselvää, minkälaisen luettelon tai lisäselvityksiä unionin tuomioistuin olisi voinut antaa kantelijalle.

45. Unionin tuomioistuin totesi, että se oli alun perin julkistanut useita johtajan nimittämistä koskevia asiakirjoja, minkä jälkeen se oli julkistanut entisen presidentin muistion.

Oikeusasiamiehen arviointi

46. Kuten edellä on todettu, se, että unionin tuomioistuimen perustelut voivat vaihdella uudelleentarkasteluvaiheessa, liittyy erottamattomasti asiakirjoihin tutustumista koskeviin asioihin sovellettavaan kaksivaiheiseen menettelyyn. Mikään ei viittaa siihen, että unionin tuomioistuin jättäisi tarkoituksellisesti antamatta riittävät selitykset alkuperäisissä vastauksissaan, ja näin on vain, jos kantaja pyytää sitä tarkistamaan alkuperäistä päätöstään.

47. Kantelijan väite asiakirjojen luettelosta (pyyntö IV) on perusteeton. Kuten unionin tuomioistuin totesi, kantelija itse toimitti luettelon kaikista asiakirjoista, joihin hän halusi tutustua. Lisäksi unionin tuomioistuin antoi selkeät selitykset sille, miksi oikeus tutustua näihin asiakirjoihin evättiin. Ne koskivat nimittäin sen lainkäyttötoimintaa, joten ne eivät kuuluneet unionin tuomioistuimen asiakirjoihin tutustumista koskevien sääntöjen soveltamisalaan.

48. Ei kuitenkaan ole selvää, miksi unionin tuomioistuin julkisti entisen presidentin muistion johtajan nimittämisestä vasta sen jälkeen, kun kantelija oli pyytänyt sitä tarkistamaan alkuperäistä päätöstään.

49. Asiakirjoihin tutustumista koskevien menettelyjen helpottamiseksi oikeusasiamies katsoo, että unionin tuomioistuin voisi tulevaisuudessa pyrkiä toimittamaan alkuperäisissä vastauksissaan luettelon kaikista asiaankuuluvista asiakirjoista, jotka kuuluvat asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön soveltamisalaan. Vaikka on mahdollista, että tarkistusvaiheessa yksilöidään lisäasiakirjoja, luettelon laatiminen alkuvaiheessa on hyvä hallintokäytäntö.

50. Kantelijan väitteestä, jonka mukaan unionin tuomioistuin ei ole vielä julkistanut saatekirjeeseen ja lainsäädäntöasiakirjan valmisteluasiakirjoihin liittyviä asiakirjoja, oikeusasiamies toteaa, että unionin tuomioistuin on jo ilmoittanut kantelijalle, ettei tällaisia asiakirjoja ole olemassa. Kantelija ei ole esittänyt vakuuttavia väitteitä osoittaakseen, että tämä ei pidä paikkaansa [31].

d) Unionin tuomioistuin käsittelee tiettyjä asiakirjoihin tutustumista koskevia pyyntöjä tietopyyntöinä

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

51. Kantelija katsoi, että unionin tuomioistuin toimi vilpillisessä mielessä ja laiminlöi velvollisuuttaan auttaa niitä, jotka pyytävät oikeutta tutustua asiakirjoihin ^[32], käsittelemällä osaa hänen asiakirjoihin tutustumista koskevasta pyynnöstään IV tietopyyntönä.

52. Vastauksessaan unionin tuomioistuin totesi, että kantelija oli selvästi muotoillut osan pyynnöstään tietopyynnöksi ja että tällaiset pyynnöt eivät kuulu asiakirjoihin tutustumista koskevien sääntöjen soveltamisalaan. ^[33] Unionin tuomioistuin myönsi kuitenkin, että se oli myös nojautunut sovellettaviin asiakirjoihin tutustumista koskeviin sääntöihin hylätäkseen nämä tietopyynnöt (tietosuojasyistä).

Oikeusasiamiehen arviointi

53. Asiakirjoihin sisältyvää tietopyyntöä olisi pidettävä pyyntönä saada tutustua kyseisiä tietoja sisältäviin asiakirjoihin.^[34]

54. Oikeusasiamies katsoo, että unionin tuomioistuimen olisi pitänyt käsitellä kantelijan pyynnöt asiakirjoihin tutustumista koskevien sääntöjen mukaisesti eikä tietopyyntöinä. Unionin tuomioistuin kuitenkin perusteli, miksi se ei voinut luovuttaa tietoja sisältäviä asiakirjoja, vaikka se olisi käsitellyt pyynnöt sellaisinaan. Tämä johtui tietosuojaan liittyvistä huolenaiheista. Lisäksi osa asiakirjoista oli jo julkistettu tai ne olivat muuten julkisia.

55. Näin ollen unionin tuomioistuimessa ei ilmennyt hallinnollista epäkohtaa näiden pyyntöjen käsittelyssä. Oikeusasiamies kannustaa kuitenkin unionin tuomioistuinta omaksumaan tulevaisuudessa kansalaisystävällisemmän lähestymistavan arvioidessaan pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin, joissa viitataan asiakirjoihin sisältyviin tietoihin.

e) Unionin tuomioistuin soveltaa kohtuuttomasti henkilötietojen suojaa koskevaa poikkeusta

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

56. Kantelija väitti, että oikeuttaakseen asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epäämisen unionin tuomioistuin käyttää kohtuuttomasti ja perusteettomasti henkilötietojen suojaa koskevaa poikkeusta, josta säädetään unionin tuomioistuimen asiakirjoihin tutustumista koskevissa säännöissä. Hän oli eri mieltä erityisesti unionin tuomioistuimen käytännöstä, jonka mukaan lakimiesavustajien (référendaires) nimet poistetaan sen julkaisemista pöytäkirjoista. Hän väitti, että kaikki muut EU:n toimielimet mainitsevat verkkosivustoillaan samankaltaisissa tehtävissä toimivien henkilöiden nimet ^[35] ja että kaikki unionin tuomioistuimen oikeudelliset toimihenkilöt on lueteltu EU:n virkamiesten julkisessa verkkohakemistossa ^[36]. Mitä tulee kieltäytymiseen paljastaa matkakuluja koskevia tietoja tietosuojaan liittyvistä syistä, hän totesi, että komissio antoi äskettäin kaikkien komission jäsenten henkilökohtaiset matkakulut kokonaisuudessaan heidän käyttöönsä. Näin ollen hän katsoi, että Euroopan unionin tuomioistuimen olisi tehtävä samoin jäsentensä matkakulujen osalta, jotta julkisia varoja voidaan valvoa asianmukaisesti. Hän viittasi myös kieltäytymiseen antamasta tutustuttavaksi asiakirjoja, jotka koskevat unionin tuomioistuimen henkilöstön korkean tason jäsenen työtä.

57. Vastauksessaan unionin tuomioistuin totesi, että henkilötiedoilla tarkoitetaan kaikkia tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön liittyviä tietoja.^[37] Tietyissä olosuhteissa asiakirjan olemassaolon vahvistaminen voisi itsessään olla henkilötietoja.^[38] Koska kantelija pyysi saada tutustua useisiin asiakirjoihin, jotka koskivat hänen nimeltä tunnistamaansa henkilöä, kaikki tällaiset asiakirjat luokiteltiin kyseisen henkilön henkilötiedoiksi. Jotta nämä tiedot voitaisiin siirtää hänelle, kantelijan olisi osoitettava, miksi hän tarvitsi niitä. Tietojen luovuttaminen ei myöskään saa haitata asianomaisen henkilön oikeutettuja etuja.^[39] Kantelija ei osoittanut missään pyynnössään, miksi hän tarvitsi näitä tietoja. Unionin tuomioistuin totesi myös, että sitä, mitä henkilötiedoilla tarkoitetaan, ei pitäisi sekoittaa siihen, mitä pidetään yksityiselämään liittyvänä.^[40] Lisäksi unionin tuomioistuin totesi, että henkilötietojen suojaa koskevan poikkeuksen soveltamisala on kysymys, joka kuuluu kantelijan unionin yleisessä tuomioistuimessa nostaman kanteen piiriin.

58. Kantelija väitti huomautuksissaan, että henkilötietojen suojaa koskeva EU:n tuomioistuinten oikeuskäytäntö on hyvin rajoittavaa. Hän väitti myös, että vastauksessaan oikeusasiamiehen tutkimukseen unionin tuomioistuimen presidentti ylitti hallinnollisen tehtävänsä viitatessaan henkilötietojen suojaa koskevaan tuomioon, jonka osalta muutoksenhaun määräaika ei ollut päättynyt.

59. Kantelija viittasi asiakirjoihin tutustumista koskeviin pyyntöihinsä ja totesi, että pyydettyjen tietojen on oltava julkisia, jotta unionin tuomioistuimen hallinnollisia ja lainsäädännöllisiä päätöksiä voidaan tarkastella asianmukaisesti. Asiakirjaan tutustumista pyytävän henkilön on kuitenkin vaikea esittää täsmällisiä perusteluja, jos asiakirjojen sisältö ei ole tiedossa. Kantelija korosti myös, että tietosuoja ei ole ehdoton oikeus, vaan sitä on tasapainotettava avoimuutta, tiedonvälityksen vapautta ja hyvää hallintoa koskevien oikeuksien kanssa.

60. Lisäksi kantelija katsoi, että komissio teki komission jäsenten virka-autojen ja autonkuljettajien käytöstä hyvin avointa, kun taas unionin tuomioistuin pitää nämä tiedot ”täysin salaisina”. Hän katsoi myös, että unionin tuomioistuin oli väärässä, kun se ei paljastanut mitään asiakirjoja, jotka koskevat sen henkilöstön korkean tason jäsenen työtä.

Oikeusasiamiehen arviointi

61. Oikeusasiamies ei voi tutkia asioita, jotka koskevat unionin tuomioistuimen lainkäyttötoimintaa ja oikeuskäytäntöä ^[41], eikä kyseenalaistaa tuomioistuimen päätöksen perusteltavuutta ^[42]. Oikeusasiamies ei myöskään ole samaa mieltä siitä, että se, että unionin tuomioistuimen presidentti viittasi oikeusasiamiehelle antamassaan vastauksessa tuomioon, jonka osalta muutoksenhaun määräaika ei ollut kulunut umpeen, merkitsi sitä, että hän toimi oikeudellisessa eikä hallinnollisessa ominaisuudessa. Hän viittasi ainoastaan viimeisimpään tuomioon, joka koski henkilötietojen suojaa asiakirjoihin tutustumista koskevien sääntöjen nojalla. Tämän päättelyn perusteella unionin yleisen tuomioistuimen tuomiota ei voida hyväksyä lopulliseksi ennen kuin muutoksenhaun määräaika on umpeutunut tai, jos on kyse muutoksenhausta, unionin tuomioistuin on antanut tuomion. Näin ei kuitenkaan ole.^[43]

62. Oikeusasiamies katsoo, että unionin tuomioistuimen laaja lähestymistapa henkilötietojen suojaa koskevan poikkeuksen soveltamiseen on EU:n oikeuskäytännön mukainen.  EU:n oikeuskäytännössä on tehty selväksi, että niiden, jotka haluavat tutustua henkilötietoja sisältäviin asiakirjoihin, on osoitettava, että henkilötietojen siirtäminen niille on ”tarpeen”.^[44] Avoimuustavoitetta ei myöskään automaattisesti aseteta etusijalle henkilötietojen suojaa koskevaan oikeuteen nähden.^[45]

63. Kun kantelija on rajoittanut perustelunsa tietojen tarpeellisuudelle siihen, että yleisö voi yleisesti ottaen valvoa unionin tuomioistuimen hallinnollisia ja lainsäädännöllisiä päätöksiä, hän ei ole esittänyt mitään konkreettisia syitä osoittaakseen, että henkilötietojen siirtäminen hänelle on ”tarpeen”.

64. Vaikka tieto siitä, että henkilö työskentelee unionin tuomioistuimessa oikeudellisena virkailijana, voi olla ja sen pitäisikin olla julkista, tämä ei tarkoita sitä, että unionin tuomioistuimen olisi luovutettava kyseisen henkilön henkilötiedot asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön yhteydessä. Henkilön, joka haluaa tutustua kyseisiin asiakirjoihin, on edelleen osoitettava, että hänelle on siirrettävä tiettyjä henkilötietoja, mitä kantelija ei tässä tapauksessa ole tehnyt.

65. Koska kantelija on nostanut unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jossa riitautetaan unionin tuomioistuimen päätös poistaa henkilötiedot hänelle pyynnön I mukaisesti luovutetusta matkustushyväksynnästä, oikeusasiamies katsoo, ettei hän voi ottaa kantaa unionin tuomioistuimen pyynnön IV mukaisiin poistoihin, koska tämä kysymys on nyt myös vireillä EU:n tuomioistuimissa.^[46] Riittää, kun todetaan, että oikeusasiamies suhtautui äskettäin myönteisesti Euroopan komission ennakoivaan sitoumukseen julkaista tietoja kunkin komission jäsenen matkakuluista kahden kuukauden välein.

66. Mitä tulee asiakirjoihin, jotka koskevat unionin tuomioistuimen henkilöstön korkean tason jäsenen tekemää työtä ^[47], se, että asianomaisen henkilön tehtävien aloittamisesta on kulunut tietty aika, ei sellaisenaan osoita, että asiaan liittyvät tiedot olisi siirrettävä asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön yhteydessä. Se, että henkilö on voinut olla toimessa tietyn ajan, ei tarkoita, että hänen oikeutensa henkilötietojensa suojaan heikkenisi tai lakkaisi olemasta voimassa. 

f) Unionin tuomioistuin katsoo, että hallinnolliset asiakirjat ovat luonteeltaan oikeudellisia

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

67.  Kantelija oli eri mieltä unionin tuomioistuimen näkemyksestä, jonka mukaan jäsenten esittämät huomautukset hallinnollisista ja lainsäädännöllisistä asioista liittyvät sen lainkäyttötoimintaan. Hän totesi, että EU:n perussopimusten mukaan avoimuus on ensisijaista ja olennaisen tärkeää EU:n toimielinten moitteettoman toiminnan varmistamiseksi.

68. Vastauksessaan unionin tuomioistuin totesi, että kantelijan väitteet liittyivät suoraan kysymykseen unionin tuomioistuimen asiakirjoihin tutustumista koskevien sääntöjen soveltamisalasta ja liittyivät siten unionin tuomioistuimen oikeudellisen ja hallinnollisen toiminnan väliseen eroon. Se totesi, että tämä asia kuuluu kantelijan unionin yleisessä tuomioistuimessa vireille paneman asian piiriin ja että oikeusasiamies ei näin ollen voinut tutkia sitä.

69. Unionin tuomioistuimen vastauksesta esittämissään huomautuksissa kantelija väitti, että hänen asiansa unionin yleisessä tuomioistuimessa ei kata unionin tuomioistuimen vastauksia hänen pyyntöihinsä III ja IV, jotka lähetettiin myöhemmin. Hän korosti myös, että unionin tuomioistuimen kieltäytyminen ilmaisemasta jäsenten ilmaisemia näkemyksiä hallinnollisista tai lainsäädännöllisistä asioista ei vaaranna heidän oikeuslaitoksensa riippumattomuutta.

Oikeusasiamiehen arviointi

70. Unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa kantelija on kiistänyt sen, että unionin tuomioistuin olisi kieltäytynyt antamasta tutustuttavaksi käytännesääntöjen hyväksymiseen johtaneita asiakirjoja sillä perusteella, että näissä asiakirjoissa ilmaistaan jäsenten mielipiteet ja ne liittyvät näin ollen sen lainkäyttötoimintaan.

71. Kantelijan tässä tapauksessa esittämät väitteet liittyvät myös yleiseen kysymykseen siitä, liittyvätkö jäsenten huomautukset erottamattomasti heidän lainkäyttötehtäväänsä ja jäävätkö ne näin ollen Euroopan unionin tuomioistuimen asiakirjoihin tutustumista koskevien sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle ^[48]. Koska unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee asian, oikeusasiamies ei tutki kantelun tätä näkökohtaa ^[49].

Päätelmät

Tutkinnan perusteella oikeusasiamies päättää asian käsittelyn seuraavin päätelmin:

Unionin tuomioistuimessa ei ilmennyt hallinnollista epäkohtaa niiden kantelun näkökohtien osalta, joita kantelijan asia unionin yleisessä tuomioistuimessa ei koskenut.

Oikeusasiamies päättää ilman jatkotoimia kantelijan unionin yleisessä tuomioistuimessa nostaman kanteen kohteena olevat kantelun osat.

Valituksen tekijälle ja unionin tuomioistuimelle ilmoitetaan tästä päätöksestä.

 

Emily O'Reilly

Euroopan oikeusasiamies

Strasbourgissa 5.6.2019

 

 

LIITTEET

Asiakirjoihin tutustumista koskeva pyyntö I

1. Kantelija pyysi 14. joulukuuta 2016 saada tutustua useisiin asiakirjoihin, jäljempänä ’pyyntö I’, muun muassa seuraaviin: 1) asiakirjat, jotka johtivat vuoden 2016 käytännesääntöjen hyväksymiseen ^[51]; 2) asiakirjat ja tiedot, jotka koskevat X:n mahdollista nimittämistä unionin tuomioistuimen ylempään virkaan; ja 3) luvat työmatkoille ^[52], joihin liittyi unionin tuomioistuimen virallisten kuljettajien käyttö.

2. Koska unionin tuomioistuimen 17. helmikuuta 2017 antama alkuperäinen päätös hänen pyyntöönsä I oli osittain kielteinen, kantelija pyysi unionin tuomioistuinta tarkastelemaan kyseistä päätöstä uudelleen.

3. Unionin tuomioistuin antoi 22. toukokuuta 2017 päätöksen, jäljempänä ’vahvistava päätös’, kantelijan uudelleentarkastelupyynnöstä, jäljempänä ’vahvistava pyyntö’.

4. Se totesi, että vuoden 2016 käytännesääntöjen hyväksymiseen liittyvät asiakirjat (pyyntö I. 1) eivät liittyneet sen ”hallinnollisiin tehtäviin” (joita tarkoitetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 15 artiklan 3 kohdassa ^[53]) eivätkä siten kuuluneet asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevien unionin tuomioistuimen sääntöjen soveltamisalaan ^[54]. Unionin tuomioistuin totesi, että käytännesäännöissä unionin tuomioistuimen nykyisille ja entisille jäsenille asetetut velvoitteet liittyvät erottamattomasti heidän lainkäyttötehtäviensä hoitamiseen eivätkä ne näin ollen ole ”hallinnollisia”. Lisäksi sellaisten asiakirjojen julkistaminen, joissa ilmaistaan mielipiteitä sisäiseen käyttöön osana neuvotteluja ja alustavia kuulemisia, vahingoittaisi vakavasti unionin tuomioistuimen päätöksentekoprosessia ^[55]. Jos tällaiset asiakirjat paljastettaisiin, unionin tuomioistuimen jäsenet eivät voisi ilmaista mielipiteitään riippumattomasti, mikä haittaisi unionin tuomioistuimen päätöksentekoprosessia.

5. Unionin tuomioistuin julkisti kokonaisuudessaan kirjeen (pyyntö I. 2), jossa esitettiin syyt X:n nimittämiselle ylempään johtoon kuuluvaksi työntekijäksi. Se totesi, että unionin tuomioistuin oli saanut X:ltä suostumuksen tietojen ilmaisemiseen.

6. Unionin tuomioistuin myönsi myös osittaisen oikeuden kahteen työmatkoja koskevaan lupaan (pyyntö I. 3). Se totesi, että poistot tehtiin henkilötietojen suojaamiseksi. Se totesi, että kantelija ei ollut osoittanut, että nämä henkilötiedot olisi tarpeen siirtää hänelle.

Asiakirjoihin tutustumista koskeva pyyntö II

7. Kantelija pyysi 27. tammikuuta 2017 oikeutta tutustua unionin tuomioistuimen entisen presidentin ja Saksan viranomaisten välillä vuosina 2011–2015 vaihdettuihin asiakirjoihin (pyyntö II. 1) ja luettelon kaikista asiakirjoista, jotka tuomioistuimen entinen presidentti on osoittanut jäsenvaltioille puheenjohtajakautensa aikana (pyyntö II. 2).

8. Kantelijan pyydettyä alkuperäisen vastauksensa uudelleentarkastelua unionin tuomioistuin vahvisti 18. toukokuuta 2017, että se ei ollut löytänyt mitään unionin tuomioistuimen entisen presidentin ja Saksan viranomaisten välillä vaihdettuja asiakirjoja ja että pyydettyä luetteloa ei ollut olemassa.

9. Kantelija riitautti 12 päivänä heinäkuuta 2017 unionin yleisessä tuomioistuimessa niiden unionin tuomioistuimen uudelleentarkastelupäätösten laillisuuden, jotka koskevat hänen oikeuttaan tutustua asiakirjoihin, pyyntöihin I ja II ^[56]. Hän väitti muun muassa, että vuoden 2016 käytännesääntöjen hyväksymistä koskevat asiakirjat liittyvät unionin tuomioistuimen hallinnollisiin tehtäviin eivätkä sen lainkäyttötehtäviin.

Asiakirjoihin tutustumista koskeva pyyntö III

10. Kantelija pyysi  22. maaliskuuta 2017 oikeutta tutustua kolmeentoista asiakirjakokonaisuuteen, jäljempänä ’pyyntö III’. Näitä olivat:^[57]

•  kaikki asiakirjat, jotka johtivat unionin tuomioistuimen EU:n toimielimille toukokuussa 2015 esittämän allekirjoittamattoman ja päiväämättömän muistion laatimiseen unionin yleisen tuomioistuimen tuomareiden määrän kaksinkertaistamisesta (pyyntö III.5);
•  unionin tuomioistuimen entisen presidentin ja hänen kabinettinsa antamat ohjeet tietoteknisen sovelluksen kehittämisestä, jäljempänä ’puhemiesten sivusto’, tietotekniikkaosaston mahdollisesti esittämät vastalauseet (pyyntö III.6) ja asiakirjat, jotka liittyvät ”puhemiesten” sivuston kokonaiskustannuksiin (pyyntö III.9);
•  Euroopan unionin tuomioistuimen presidentin, varapuheenjohtajan ja kirjaajan sekä henkilöstöasioiden pääosaston henkilöstön välillä vaihdetut johtajan palvelukseenottoa koskevat asiakirjat (pyyntö III.7);
•  kaikki asiakirjat, jotka koskevat asian siirtämistä käytännesääntökomitean käsiteltäväksi (pyyntö III.8);
•  asiakirjat, jotka koskevat virallisten kuljettajien käyttöä Euroopan unionin tuomioistuimessa (pyyntö III.10); ja
•  asiakirjat, jotka koskevat unionin yleisen tuomioistuimen uudistusta sekä jäsenten hyväksyttyjä työmatkoja ja ulkopuolista toimintaa (pyyntö III.12).

11. Unionin tuomioistuin antoi 24. toukokuuta 2017 kantelijalle oikeuden tutustua 189 asiakirjaan. Pyynnön III.5 osalta se totesi, ettei se voinut yksilöidä mitään asiakirjaa. Pyynnön III.8 osalta se epäsi oikeuden tutustua asiakirjaan, koska asiakirjan luovuttaminen vahingoittaisi henkilötietojen suojaa. Pyynnön III.10 osalta unionin tuomioistuin ilmoitti kantelijalle kuljettajien käyttöön sovellettavat säännöt.

12. Valituksen tekijä esitti 23 päivänä kesäkuuta 2017 tarkastelupyynnön. Pyynnön III.5 osalta hän täsmensi, että asiakirja, johon hän oli pyynnössään viitannut, oli toukokuussa 2015 päivätty allekirjoittamaton muistio, jolla hänen mukaansa oli ollut ratkaiseva merkitys unionin lainsäätäjän päättäessä unionin yleisen tuomioistuimen tuomareiden määrän kaksinkertaistamisesta. Pyynnön III.6 osalta hän kiisti sen, että luovutettuihin asiakirjoihin ei sisältynyt entisen puhemiehen antamia ohjeita tai tietotekniikkaosaston esittämiä vastalauseita, jotka koskivat ”puhemiesten sivustoa”. Pyynnöstä III.7 hän totesi, että entisen presidentin maaliskuussa 2015 päivätty muistio ei kuulunut julkistettuihin asiakirjoihin, vaikka lehdistö oli maininnut sen. Pyynnöstä III.8 hän totesi, että käytännesääntöjen soveltaminen ei ole luonteeltaan oikeudellista. Jos henkilötietojen suojaa koskevaa poikkeusta sovelletaan, unionin tuomioistuimen olisi pyydettävä henkilöltä, jonka henkilötietoja asia koskee, suostumus henkilötietojensa luovuttamiseen. Pyynnöstä III.9 hän totesi, että julkistetuissa asiakirjoissa ei arvioitu puhemiehen toimipaikan kokonaiskustannuksia. Pyynnön III.10 osalta hän totesi, että virallisten kuljettajien käyttöä koskevien asiakirjojen julkistaminen on yleisen edun mukaista, jotta voidaan seurata kuljettajien talousarviovaikutuksia ja työoloja. Pyynnön III.12 osalta hän katsoi, ettei hän ollut saanut kaikkia pyydettyjä asiakirjoja.

13. Unionin tuomioistuin vastasi 25. elokuuta 2017 ja vahvisti, ettei se ollut pystynyt yksilöimään pyyntöä III.5 vastaavia asiakirjoja eikä pyyntöä III.6 vastaavia asiakirjoja, lukuun ottamatta jo luovutettuja asiakirjoja. Pyynnön III.7 osalta se julkisti unionin tuomioistuimen entisen presidentin 10. maaliskuuta 2015 päivätyn muistion. Pyynnöstä III.8 se totesi, että menettelysääntöjen soveltaminen jäseneen liittyy erottamattomasti siihen, miten jäsenet hoitavat lainkäyttötehtäviään, minkä vuoksi kaikki asiaan liittyvät asiakirjat eivät kuulu Euroopan unionin tuomioistuimen asiakirjoihin tutustumista koskevien sääntöjen soveltamisalaan ^[58]. Koska pyyntö koski tunnistettua henkilöä, unionin tuomioistuin hylkäsi sen tietosuojasyistä ja totesi, että valituksen tekijä ei ollut osoittanut tarvetta siirtää näitä tietoja hänelle. Lisäksi unionin tuomioistuin totesi, että se oli jo luovuttanut pyyntöä III.9 vastaavat asiakirjat ja että ”presidenttien” sivuston kokonaiskustannuksia koskevat tietopyynnöt eivät kuuluneet unionin tuomioistuimen tutustumisoikeutta koskevien sääntöjen soveltamisalaan. Pyynnön III.10 osalta unionin tuomioistuin totesi, että sen hallussa ei ollut asiakirjaa, joka sisältäisi kustannuserittelyanalyysin virallisten kuljettajien käytöstä. Unionin tuomioistuin antoi kantelijalle myös tietoja siitä, mistä hänelle jo luovutettujen asiakirjojen joukosta hän löysi pyyntöön III liittyvät asiakirjat.12 ^[59]

Asiakirjoihin tutustumista koskeva pyyntö IV

14. Kantelija esitti 17. elokuuta 2017 neljännen pyynnön saada tutustua asiakirjoihin, jäljempänä ’pyyntö IV’. Pyyntö sisälsi 12 asiakirjakokonaisuutta, muun muassa seuraavat: luettelo unionin tuomioistuimen entisen presidentin ja EU:n toimielinten välisistä kirjeistä hänen toimikautensa aikana (pyyntö IV.4)^[60]; ylemmän toimihenkilön ”poistumiskorvaus” ja hänen palkkansa unionin tuomioistuimelta (pyyntö IV.5); kyseisen ylemmän toimihenkilön Euroopan unionin tuomioistuimessa suorittamat työt (pyyntö IV.6); johtajan nimittämisen syyt (pyyntö IV.7); virkakuljettajien erityiset matkustusluvat (pyyntö IV.8); unionin tuomioistuimen vastaanottamat pyynnöt saada tutustua asiakirjoihin, jotka eivät liity lainsäädäntömenettelyihin, mukaan lukien Z:n pyynnöt saada tutustua muistioihin, jotka kantelija oli laatinut toimiessaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomarina, sekä unionin tuomioistuimen vastaukset niihin (pyyntö IV.10); ja 75 hänen omaa muistiotaan ja 25 niihin suoraan liittyvää asiakirjaa (pyyntö IV.12).

15. Unionin tuomioistuin epäsi 17. ja 18. lokakuuta 2017 antamissaan alkuperäisissä vastauksissa oikeuden tutustua kaikkiin edellä mainittuihin asiakirjoihin. Pyynnöstä IV.12 se totesi, että kantelijan muistiot ja niihin suoraan liittyvät asiakirjat eivät kuuluneet unionin tuomioistuimen asiakirjoihin tutustumista koskevien sääntöjen soveltamisalaan, koska ne eivät liittyneet ”hallinnollisiin tehtäviin” vaan sisälsivät pikemminkin tuomioistuimen jäsenten lausuntoja heidän hoitaessaan lainkäyttötehtäviään ^[61].

16. Valituksen tekijä esitti 16. marraskuuta 2017 unionin tuomioistuimelle tarkastelupyynnön ja kiisti sen vastaukset pyyntöihin IV.4, IV.5, IV.6, IV.7, IV.8, IV.10 ja IV.12.

17. Unionin tuomioistuin vastasi kantelijalle 17. tammikuuta 2018. Pyynnön IV.4 osalta unionin tuomioistuin totesi, että se oli aiemmin ilmoittanut kantelijalle, että ”luetteloa” sen entisen presidentin kirjeistä ja kirjeistä sen entiselle presidentille ei ollut olemassa. Se katsoi myös, että pyynnöt IV.5, IV.6 ja IV.7 olivat tietopyyntöjä eivätkä siten kuuluneet unionin tuomioistuimen tiedonsaantisääntöjen soveltamisalaan ^[62]. Jos niitä pidettäisiin asiakirjoihin tutustumista koskevana pyyntönä, kantelijan olisi esitettävä uusi asiakirjoihin tutustumista koskeva pyyntö. Joka tapauksessa pyynnön IV.5 kannalta merkitykselliset asiakirjat olivat jo julkisia. Se lisäsi, että pyyntöihin IV.5, IV.6 ja IV.7 liittyvät asiakirjat sisälsivät henkilötietoja ^[63] ja että kantelija ei ollut osoittanut, että ne olisi tarpeen siirtää hänelle.

18. Pyynnön IV.8 osalta unionin tuomioistuin ilmoitti pyydetyt matkustusluvat poistettuaan niistä kaikki henkilötiedot.

19. Pyynnön IV.10 osalta unionin tuomioistuin julkisti pyynnöt saada tutustua asiakirjoihin, joihin se oli saanut pyynnön esittäjän suostumuksen, ja poisti samalla kaikki henkilötiedot sekä unionin tuomioistuimen vastaukset . Se kieltäytyi kuitenkin antamasta tietoja Z:n esittämistä pyynnöistä ja unionin tuomioistuimen niihin antamista vastauksista tietosuojaan liittyvien syiden perusteella. Unionin tuomioistuimen mukaan Z:n suostumus ei olisi riittänyt tietosuojasääntöjen sivuuttamiseen ^[64].

20. Pyynnön IV.12 osalta unionin tuomioistuin totesi, että koska kantelijalla oli jo jäljennökset omista muistioistaan, hänen pyyntönsä oli itse asiassa unionin tuomioistuimelle esitetty pyyntö saada julkaista nämä muistiot. Tällainen pyyntö kuului Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön ^[65] soveltamisalaan. Perussäännössä edellytetään, että jäsenet toimivat toimikautensa aikana ja sen jälkeen kunniallisesti ja pidättyvästi ^[66]. Se viittasi myös siihen, että vuoden 2016 menettelysääntöjen mukaan entisiä jäseniä sitoo edelleen lahjomattomuutta, ihmisarvoa, lojaaliutta ja pidättymistä koskeva velvollisuus ja että heidän olisi pidättäydyttävä kaikista lausunnoista, jotka voivat vahingoittaa tuomioistuimen mainetta ^[67]. Se totesi, että ohjesääntö sisältää erityisiä sääntöjä Euroopan unionin tuomioistuimen jäsenten käyttäytymisestä, minkä vuoksi se on ensisijainen Euroopan unionin tuomioistuimen asiakirjoihin tutustumista koskeviin sääntöihin nähden. Lisäksi kyseiset muistiot ja niihin liittyvät asiakirjat liittyivät tuomioistuimen lainkäyttötoimintaan, joten ne eivät kuuluneet unionin tuomioistuimen asiakirjoihin tutustumista koskevien sääntöjen soveltamisalaan ^[68]. Unionin tuomioistuimen mukaan se, että avoimuussääntöjen ulkopuolelle jätetään asiakirjat, joissa ilmaistaan jäsenten yksittäiset mielipiteet asioissa, jotka koskevat heidän tehtäviensä hoitamista tai tuomioistuimen toimintaa, edistää heidän riippumattomuuttaan ja siten tuomioistuinmenettelyjen suojaa. Lisäksi kyseisten asiakirjojen, joita käytetään unionin tuomioistuimessa käytävien keskustelujen ja alustavien neuvottelujen yhteydessä, ilmaiseminen vahingoittaisi myös unionin tuomioistuimen päätöksentekomenettelyä ^[69].[70]

 

[1] Euroopan unionin tuomioistuimen jäsenten ja entisten jäsenten käytännesäännöt 2016/C 483/01: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/PDF/?uri=EUVL:C:2016:483:FULL&from=FR.

[2] Tarkempia tietoja näistä pyynnöistä ja siitä, miten Euroopan unionin tuomioistuin on käsitellyt pyynnöt, on liitteessä.

[3] Euroopan unionin tuomioistuimen päätös, annettu 11 päivänä lokakuuta 2016, yleisön oikeudesta tutustua Euroopan unionin tuomioistuimen hallussa oleviin asiakirjoihin sen hoitaessa hallinnollisia tehtäviään (2016/C 445/03): http://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/HTML/?uri=CELEX:32016D1130%2801%29&from=EN.

[4] Asia T-433/17, Dehousse v. Euroopan unionin tuomioistuin: http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=194304&pageIndex=0&doclang=EN&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=9041309.

[5] Ks. oikeusasiamiehen kirje, jossa kantelijalle ilmoitetaan hänen tutkimuksensa laajuudesta: https://www.ombudsman.europa.eu/pdf/en/104332.

[6] Ks. oikeusasiamiehen tarkastuskokousraportti: https://www.ombudsman.europa.eu/pdf/en/107584.

[7] Euroopan unionin tuomioistuimen vastaus on saatavilla osoitteessa https://www.ombudsman.europa.eu/pdf/en/106452.

[8] Nykyisten käytännesääntöjen 7 artiklan 2 kohta.

[9] Euroopan unionin tuomioistuimen perussääntö: https://curia.europa.eu/jcms/upload/docs/application/pdf/2016-08/tra-doc-en-div-c-0000-2016-201606984-05_00.pdf.

[10] Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 2 artikla.

[11] SEUT-sopimuksen 228 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

[12] Ks. aiempien käytännesääntöjen 1 artiklan 3 kohta.

[13] Tuomioistuinten riippumattomuuden vaatimus liittyy lisäksi oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan perusoikeuteen. Ks. asia C-216/18, LM, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen: http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=204384&pageIndex=0&doclang=EN&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=2587481.

[14] Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen juridista etiikkaa koskevan päätöslauselman VI kohta ”Ilmaisunvapaus”: https://www.echr.coe.int/Documents/Resolution_Judicial_Ethics_ENG.pdf.

[15] Hän viittasi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioihin Guja v. Moldova (https://hudoc.echr.coe.int/eng#{"languageisocode":["ENG"],"appno":["14277/04"],"documentcollectionid2":["GRANDCHAMBER"],"itemid":["001-85016"]}), kanteeseen nro 14277/04 ja Heinisch v. Saksa, kanteeseen nro 28274/08 (https://hudoc.echr.coe.int/eng#{"fulltext":["heinisch v germany"],"itemid":["001-105777"]}).

[16] Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 228 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta.

[17] SEUT-sopimuksen 228 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

[18] Asia T-433/17, Dehousse v. http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=194304&pageIndex=0&doclang=EN&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=9041309. Kyseisessä asiassa suullista käsittelyä varten laaditusta kertomuksesta käy selvästi ilmi, että tämä kysymys on esitetty unionin yleisessä tuomioistuimessa.

[19] Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti (https://www.ombudsman.europa.eu/en/legal-basis/statute/en) ja Euroopan oikeusasiamiehen täytäntöönpanomääräysten 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti (https://www.ombudsman.europa.eu/en/legal-basis/implementing-provisions/en).

[20] Unionin tuomioistuin viittasi oikeuskäytäntöön, joka koskee asiakirjoihin tutustumista koskevien päätösten oikeudellista asemaa: Asia C-188/92, TWD Textilwerke Deggendorf, 25 kohta, ja asia C-135/16 (http://curia.europa.eu/juris/showPdf.jsf?text=&docid=98496&pageIndex=0&doclang=EN&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=2600219), Georgsmarienhütte ym., 14 ja 15 kohta (http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=204381&pageIndex=0&doclang=EN&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=2673).

[21] Euroopan unionin tuomioistuimen asiakirjoihin tutustumista koskevien sääntöjen 7 artiklan 2 kohta ja asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan 1 kohta.

[22] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan 3 kohta.

[23] Euroopan unionin tuomioistuimen päätös, annettu 11 päivänä joulukuuta 2012, yleisön oikeudesta tutustua Euroopan unionin tuomioistuimen hallussa oleviin asiakirjoihin sen hoitaessa hallinnollisia tehtäviään: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX%3A32013D0209(02).

[24] Euroopan unionin tuomioistuimen päätös, annettu 11 päivänä joulukuuta 2012, yleisön oikeudesta tutustua Euroopan unionin tuomioistuimen hallussa oleviin asiakirjoihin sen hoitaessa hallinnollisia tehtäviään: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX%3A32013D0209(02).

[25] Erityisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 15 artikla, jonka mukaan päätökset olisi tehtävä mahdollisimman lähellä kansalaisia ja avoimesti.

[26] Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 14/2017: Asianhallinnan tuloksellisuuden tarkastelu Euroopan unionin tuomioistuimessa, https://www.eca.europa.eu/en/Pages/DocItem.aspx?did=42128  

[27] Ks. molempien päätösten 8 artikla.

[28] Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/ALL/?uri=CELEX%3A32001R1049.

[29] Kantelija viittasi julkisasiamiehen muistioon, joka koski unionin tuomioistuimen kantaa lainsäädäntömenettelyyn ja jota hän väitti, että unionin tuomioistuin ei paljastaisi. Hän totesi myös, että unionin tuomioistuin oli julkistanut EU:n tuomioistuinten lainsäädäntöuudistusta käsittelevän valiokunnan mietinnön, kun taas se kieltäytyi myöhemmin julkistamasta unionin yleisen tuomioistuimen kantaa samaan uudistukseen. Hän oli myös eri mieltä siitä, että unionin tuomioistuin kieltäytyi luovuttamasta sen hallintoa koskevaa kertomusta, jonka unionin yleinen tuomioistuin oli hyväksynyt täysistunnossaan.

[30] Tätä päätelmää sovelletaan kaikkiin kantelijan kantelussaan esittämiin väitteisiin, jotka koskevat sitä, miten unionin tuomioistuin käsitteli muiden henkilöiden pyyntöjä saada tutustua asiakirjoihin. Oikeusasiamies ei näin ollen käsittele kutakin näistä väitteistä erikseen.

[31] Kuten EU:n oikeuskäytännössä edellytetään. Esimerkiksi asia T-468/16, Verein Deutsche Sprache v. komissio, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen: http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf;jsessionid=C6E583D2629630367B66E55C8342C568?text=&docid=201394&pageIndex=0&doclang=FR&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=3072591.

[32] Euroopan unionin tuomioistuimen asiakirjojen saatavuutta koskevien sääntöjen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

[33] Asia T-264/04, WWF European Policy Programme v. neuvosto, T-264/04, 76 kohta: http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=61308&pageIndex=0&doclang=EN&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=3072746.

[34] Asia T-264/04, WWF European Policy Programme v. neuvosto, 76 kohta: ”─ ─ On totta, että edellä 50 kohdassa mainitussa asiassa neuvosto vastaan Hautala annetusta tuomiosta ilmenee, että yleisön oikeudesta tutustua neuvoston asiakirjoihin 20.12.1993 tehty neuvoston päätös 93/731/EY (EYVL L 340, s. 43), joka edelsi asetusta N:o 1049/2001, ei koskenut ainoastaan toimielinten hallussa olevia asiakirjoja sellaisenaan vaan myös näihin asiakirjoihin sisältyviä tietoja (tuomion 23 kohta). Kyseisessä tuomiossa tarkoitettu oikeus tutustua tietoihin voidaan kuitenkin myöntää vain, jos nämä tiedot sisältyvät asiakirjoihin, mikä edellyttää tällaisten asiakirjojen olemassaoloa.”

[35] Hän mainitsi erityisesti komission, Euroopan parlamentin ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen.

[36] http://europa.eu/whoiswho/public/.

[37] Asia T-639/15–T-666/15 ja T-94/16, Psara ym. v. parlamentti, 45 kohta: http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=206663&pageIndex=0&doclang=EN&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=3072973.

[38] Unionin tuomioistuin väitti, että oikeusasiamies oli vahvistanut tämän lähestymistavan asiassa 1976/2017/THH: https://www.ombudsman.europa.eu/en/decision/en/90579.

[39] Ks. asia T-639/15–T-666/15 ja T-94/16, Psara ym. v. parlamentti, 70–71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

[40] Ks. asiat T-639/15–T-666/15 ja T-94/16, Psara ym. v. parlamentti, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

[41] SEUT-sopimuksen 228 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

[42] Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti: https://www.ombudsman.europa.eu/en/legal-basis/statute/en.

[43] SEUT-sopimuksen 278 artiklan mukaisesti muutoksenhaulla unionin tuomioistuimeen ei ole lykkääviä vaikutuksia.

[44] Ks. vastaavasti em. asia C‑28/08 P, komissio v. Bavarian Lager, tuomion 78 kohta ja asia T‑82/09 (http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=84752&pageIndex=0&doclang=EN&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=3028759); Em. asia Dennekamp v. parlamentti, tuomion 30 ja 34 kohta: http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=115062&pageIndex=0&doclang=EN&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=3028877.

[45] Asia C-615/13 P, ClientEarth ja PAN Europe v. EFSA, 51 ja 52 kohta: http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf;jsessionid=0D099A9A96F3286A0D53CBF4CC422586?text=&docid=165906&pageIndex=0&doclang=EN&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=2690540. 

[46] Vaikka tässä tapauksessa on kyse henkilötietojen poistamisesta, oikeusasiamies toteaa, että hänen päätöksissään asioissa 562/2017/THH ja 1069/2017/THH, jotka koskivat sitä, miten komissio käsitteli suuren määrän pyyntöjä saada tutustua komission jäsenten matkakuluja koskeviin asiakirjoihin, hän suhtautui myönteisesti komission ennakoivaan sitoumukseen julkaista tiedot kunkin komission jäsenen matkakuluista kahden kuukauden välein: https://www.ombudsman.europa.eu/en/decision/en/106536.

[47] Unionin tuomioistuin oli hylännyt pyynnön muun muassa vetoamalla tarpeeseen suojata henkilötietoja. Tarkastuskokouksessa unionin tuomioistuin vahvisti myös, että kantelija esitti uuden pyynnön muun muassa henkilöstön jäsenen esittämistä asiakirjoista nimeämättä asianomaista henkilöä.

[48] Ks. edellä tämän päätöksen 5 kohta.

[49] Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 7 kohdan ja Euroopan oikeusasiamiehen täytäntöönpanomääräysten 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

 

[51] Euroopan unionin tuomioistuimen jäsenten ja entisten jäsenten käytännesäännöt 2016/C 483/01: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/PDF/?uri=EUVL:C:2016:483:FULL&from=FR.

[52] EU:n toimielimet ja EU:n henkilöstö kutsuvat sitä myös ”valtuuskunnaksi”.

[53] Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 15 artiklan 3 kohdan neljännen alakohdan mukaan unionin tuomioistuimeen sovelletaan oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevia sääntöjä ainoastaan ”suorittaessaan hallinnollisia tehtäviään”. Ks. myös vuonna 2016 annetun asiakirjoihin tutustumista koskevan päätöksen 1 artiklan 1 kohta.

[54] Euroopan unionin tuomioistuimen päätös, annettu 11 päivänä lokakuuta 2016, yleisön oikeudesta tutustua Euroopan unionin tuomioistuimen hallussa oleviin asiakirjoihin sen hoitaessa hallinnollisia tehtäviään (2016/C 445/03): http://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/HTML/?uri=CELEX:32016D1130%2801%29&from=EN.

[55] Asiakirjoihin tutustumista koskevan vuoden 2016 päätöksen 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

[56] Asia T-433/17, Dehousse v. Euroopan unionin tuomioistuin: http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=194304&pageIndex=0&doclang=EN&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=9041309.

[57] Tässä käytetty numerointi vastaa kantelijan unionin tuomioistuimelle esittämän alkuperäisen pyynnön numerointia.

[58] SEUT-sopimuksen 15 artiklan 3 kohdan neljännen alakohdan ja sen asiakirjoihin tutustumista koskevien sääntöjen 1 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

[59] Unionin tuomioistuin myönsi pyynnön III perusteella oikeuden tutustua 190 asiakirjaan, joiden sivumäärä oli 1 686 sivua.

[60] Tässä käytetty numerointi vastaa kantelijan alkuperäisessä pyynnössään IV käyttämää numerointia.

[61] SEUT-sopimuksen 15 artiklan 3 kohdan neljäs alakohta.

[62] Asia T-264/04, WWF European Policy Programme v. neuvosto, 76 kohta: http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf;jsessionid=02E8DE7D9EF33AC957FC048C845B95E8?text=&docid=61308&pageIndex=0&doclang=EN&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=3587075.  

[63] Yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun asetuksen (EY) N:o 45/2001 2 artiklan a alakohta: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=celex%3A32001R0045.

[64] Asia T-221/08, Strack v. komissio, 192 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen: http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=177121&pageIndex=0&doclang=FR&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=2690744.

[65] Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

[66] Asia C-432/04, komissio v. Cresson, 69 ja 70 kohta.

[67] Vuoden 2016 käytännesääntöjen 6 artiklan 4 kohta ja 9 artiklan 1 kohta: http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf;jsessionid=3AEA6BE050FC09F02EFDDC9D07CAD5E8?text=&docid=56462&pageIndex=0&doclang=EN&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=2514930.

[68] SEUT 15 artiklan 3 kohdan neljännen alakohdan, asiakirjoihin tutustumista koskevien unionin tuomioistuimen sääntöjen 1 artiklan 1 kohdan ja asiassa C-213/15 P, komissio v. Breyer, annetun tuomion 48 kohdan mukaisesti: http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=192887&pageIndex=0&doclang=EN&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=2519816.

[69] Euroopan unionin tuomioistuimen asiakirjoihin tutustumista koskevien sääntöjen 3 artiklan 3 kohdan toinen alakohta.

[70] Unionin tuomioistuin myönsi pyynnön IV perusteella oikeuden tutustua yhteensä 557 asiakirjaan (yhteensä 2 960 sivua).