Kantelun tausta

1. Kantelu koskee sitä, kuinka kauan Euroopan komissiolta kesti arvioida Puolan viranomaisten kantaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa asiassa.

2. Kantelija sai tietää, että komissio käynnisti Puolaa vastaan rikkomusmenettelyn, joka koski oikeanpuoleisella ohjauksella varustettujen ajoneuvojen rekisteröinnin esteitä Puolassa. Puolan lainsäädännön mukaan uusia ja käytettyjä oikeanpuoleisella ohjauksella varustettuja ajoneuvoja ei voida rekisteröidä Puolassa.

3. Komissio katsoi, että nämä rekisteröintirajoitukset muodostavat suhteettoman esteen oikeanpuoleisella ohjauksella varustettujen ajoneuvojen tuonnille Puolaan. Käytettyjen ajoneuvojen rekisteröinnin esteet rikkovat SEUT-sopimuksen 34 artiklaa, ja uusien ajoneuvojen osalta ne ovat moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen ohjauslaitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 70/311/ETY [1] ja puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5 päivänä syyskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY [2] vastaisia.

4. Komissio lähetti 1. lokakuuta 2010 Puolan viranomaisille perustellun lausunnon, jossa se kehotti niitä saattamaan lainsäädäntönsä EU:n lainsäädännön mukaiseksi. Puolan viranomaiset vastasivat komission perusteltuun lausuntoon 2 päivänä joulukuuta 2010 eli komission asettamassa kahden kuukauden määräajassa.

5. Kesäkuussa 2011 kantelija valitti komissiolle kirjeitse ja sähköpostitse kyseisestä Puolan lainsäädännöstä.

6. Komissio ilmoitti hänelle 5.7.2011 arvioivansa Puolan viranomaisten 2.12.2010 päivättyyn perusteltuun lausuntoon antamaa vastausta. "ennen kuin [se] voisi ehdottaa asian saattamista unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi." Se totesi myös, että se tiedottaisi kantelijalle asian etenemisestä. Viikkoa myöhemmin kantelija kääntyi Euroopan oikeusasiamiehen puoleen.

7. Komissio toimitti 15 päivänä heinäkuuta 2011 kantelijalle yhteenvedon väitteistä, jotka Puolan viranomaiset olivat esittäneet rekisteröintirajoitusten tueksi. Samana päivänä hän vastasi komissiolle ja esitti vastaväitteitä Puolan viranomaisten kannalle.

Tutkimuksen kohde

8. Kantelussaan kantelija esitti yhden väitteen ja yhden väitteen. Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen kantelijan väitteestä, mutta ei kantelijan väitteestä seuraavassa kohdassa esitetyistä syistä. Kantelija väitti, että komissio ei arvioinut kohtuullisessa ajassa Puolan viranomaisten vastausta komission perusteltuun lausuntoon kyseisestä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta menettelystä.

9. Mitä tulee kantelijan vaatimukseen, jonka mukaan komission olisi välittömästi nostettava kanne Puolaa vastaan unionin tuomioistuimessa, oikeusasiamies selitti kantelijalle, että hän ei voinut käsitellä vaatimustaan kahdesta syystä. Ensinnäkin ennen kuin komissio arvioi jäsenvaltion vastauksen perusteltuun lausuntoon, se ei voi päättää, saattaako se asian yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Toiseksi, kun otetaan huomioon asiaa koskeva oikeuskäytäntö, yksityinen ei voi pyytää komissiota nostamaan kannetta unionin tuomioistuimessa jäsenvaltiota vastaan [3].

10. Sen jälkeen kun komissio oli todennut lausunnossaan, että se oli 28.9.2011 päättänyt nostaa kyseistä rikkomista koskevan kanteen unionin tuomioistuimessa, kantelija esitti alkuperäisen vaatimuksensa uudelleen muutamin muutoksin. Hän väitti lähinnä, että komissio päätti lykätä kanteen nostamista unionin tuomioistuimessa ja että sen olisi pidättäydyttävä uusista viivästyksistä. Hän väitti tältä osin, että unionin tuomioistuimen kirjaamo ilmoitti hänelle 13.12.2011, että siihen mennessä unionin tuomioistuimessa ei ollut vireillä yhtään oikeanpuoleisella ohjauksella varustettujen ajoneuvojen rekisteröintiä koskevaa kannetta Puolaa vastaan.

11. Oikeusasiamies ei kuitenkaan sisällytä tätä muutettua väitettä tutkimukseen. Oikeusasiamies ei voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että komissio voisi esittää perusteltuja syitä sille, miksi rikkomusasiaa ei saatettu tuomioistuimen käsiteltäväksi ennen 13. joulukuuta 2011. Oikeusasiamies olisi kuitenkin voinut arvioida tällaisia syitä tämän tutkimuksen yhteydessä vain, jos kantelija olisi ensin ottanut yhteyttä komissioon tältä osin [4]. Kantelija ei tehnyt niin, joten hänen väitettään ei voida ottaa tutkittavaksi, koska komissioon ei ole aiemmin sovellettu hallinnollista lähestymistapaa.

Tiedustelu

12. Oikeusasiamies pyysi 31. elokuuta 2011 komissiolta lausuntoa kantelusta. Komissio toimitti 25 päivänä marraskuuta 2011 lausuntonsa, joka toimitettiin kantelijalle huomautuksia varten. Hän esitti huomautuksensa 5.12.2011 ja täydensi niitä 13.12.2011.

Oikeusasiamiehen analyysi ja päätelmät

Alustavat huomautukset

13. Oikeusasiamies toteaa, että kantelussa viitataan Puolan viranomaisten väitettyyn laiminlyöntiin noudattaa tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevaa EU:n lainsäädäntöä (SEUT-sopimuksen 34 artikla) sekä direktiivejä 70/311/ETY ja 2007/46/EY [5]. Tältä osin oikeusasiamies muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 228 artiklan mukaan Euroopan oikeusasiamiehellä on valtuudet ottaa vastaan ja tutkia kanteluja EU:n toimielinten, elinten ja virastojen toiminnassa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista. Minkään muun viranomaisen tai henkilön toimista ei näin ollen voida tehdä kantelua oikeusasiamiehelle.

14. Oikeusasiamiehen tehtävänä ei siis ole tutkia EU:n tai kansallisen lainsäädännön ansioita eikä sitä, ovatko kansalliset viranomaiset soveltaneet oikein kansallista tai EU:n lainsäädäntöä. Edellä mainituista syistä oikeusasiamies käsittelee tätä kantelua koskevassa tutkimuksessaan yksinomaan kysymystä komission mahdollisesta hallinnollisesta epäkohdasta.

15. Oikeusasiamies pitää tässä vaiheessa hyödyllisenä palauttaa mieliin valtuutuksensa ottaen huomioon komission lausunnossaan [6] esittämän yllättävän toteamuksen, jonka mukaan hänen olisi katsottava, että kantelua ei voida ottaa käsiteltäväksi sen yhteisöjen tuomioistuimessa nostaman kanteen vuoksi. Hän toivoo, että komissiolle on nyt selvää, että oikeusasiamiehen valvonta koskee ainoastaan komission menettelyä oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä, kun taas tilintarkastustuomioistuimen valvonta koskee jäsenvaltion laiminlyöntiä.

A. Väite, jonka mukaan Puolan viranomaisten perusteltuun lausuntoon antaman vastauksen arviointiin kulunut aika on kestänyt perusteettomasti

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

16. Kantelija huomautti kantelussaan, että komissio ilmoitti hänelle heinäkuussa 2011, että se analysoi parhaillaan Puolan viranomaisten vastausta perusteltuun lausuntoon, joka oli lähetetty sille seitsemän kuukautta aikaisemmin eli joulukuussa 2010. Näin ollen hän väitti, että komission asettama seitsemän kuukauden määräaika Puolan viranomaisten perusteltuun lausuntoon antaman vastauksen käsittelemiseksi oli liian pitkä.

17. Komissio selvensi lausunnossaan ensin merkityksellisiä tosiseikkoja. Se totesi, että se käsitteli kaikkiaan 16 kantelua, jotka koskivat oikeanpuoleisella ohjauksella varustettujen ajoneuvojen rekisteröinnin esteitä Puolassa. Ensimmäinen, elokuussa 2008 rekisteröity, johti rikkomusmenettelyn 2008/4700 aloittamiseen. Kantelijan kesäkuussa 2011 tekemä kantelu oli viimeinen 16 valituksesta. Komissio lähetti 1.10.2010 Puolan viranomaisille perustellun lausunnon jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn 2008/4700 yhteydessä. Vastaukset saatiin 2. joulukuuta 2010. Vastaus käännettiin 17. joulukuuta 2010, minkä jälkeen aloitettiin sisäiset kuulemiset.

18. Samanaikaisesti komissio käsitteli samankaltaista asiaa Liettuaa vastaan (viitenumero 2009/4229). Komissio lähetti perustellun lausunnon myös Liettuan viranomaisille, jotka vastasivat 19.1.2011. Liettuan viranomaiset esittivät samat liikenneturvallisuutta koskevat perustelut kuin Puolan viranomaiset. Lisäksi ne pyysivät tapaamista komission kanssa tapauksen käsittelemiseksi. "Johdonmukaisuuden ja jäsenvaltioiden yhdenvertaisen kohtelun vuoksi" komissio päätti "odottaa sen kokouksen tulosta", jossa Liettuan viranomaisten odotettiin ehdottavan tai hyväksyvän vaihtoehdon rekisteröintikiellolle. Kokous pidettiin 17. maaliskuuta 2011. Komissio ehdotti erilaisia vaihtoehtoja tasapainoisen ja oikeasuhteisen ratkaisun aikaansaamiseksi, mutta "vastausta ei saatu".

19. Komission asiasta vastaava yksikkö laati 27 päivänä huhtikuuta 2011 yksityiskohtaisen muistion, jossa analysoidaan kaikkia Puolan viranomaisten esittämiä väitteitä. Tämän jälkeen muistioluonnos jaettiin sisäisille kuulemisille asiaan liittyville yksiköille perustelujen vahvistamiseksi.

20. Komission yksiköt hyväksyivät 27. heinäkuuta 2011 ehdotuksen asian saattamisesta Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Komissio päätti 28. syyskuuta 2011 saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.

21. Toiseksi komissio katsoi, että Puolan viranomaisten vastausta komission perusteltuun lausuntoon olisi ollut mahdotonta arvioida oikea-aikaisemmin vaarantamatta arvioinnin laatua ja heikentämättä siten jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn tulosta. Asiassa esiin tulleet monimutkaiset oikeudelliset kysymykset edellyttivät laajaa oikeudellista analyysia. Lisäksi kysymys oli erittäin tekninen. Lisäksi oli tarpeen varmistaa johdonmukaisuus uusien ajoneuvojen (joiden osalta on olemassa yhdenmukaistettua lainsäädäntöä) ja aiemmin rekisteröityjen ajoneuvojen (joiden osalta ei ole yhdenmukaistettua lainsäädäntöä) osalta omaksutussa lähestymistavassa. Lopuksi komission oli otettava analyysissaan huomioon jäsenvaltioiden laaja harkintavalta niiden määrittäessä liikenneturvallisuuden tasoa ja niiden mahdollisuus perustella rekisteröinnin rajoituksia.

22. Kolmanneksi komissio katsoi varmistaneensa, että se ilmoittaa kantelijalle hyvissä ajoin rikkomismenettelyn etenemisestä.

23. Lopuksi komissio viittasi unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan SEUT-sopimuksen 258 artiklan määräyksiä on sovellettava "ilman, että komissiolla olisi velvollisuutta toimia tietyn ajan kuluessa, paitsi jos [258] artiklassa määrätyn oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn liian pitkä kesto voi vaikeuttaa kyseisen jäsenvaltion mahdollisuuksia kiistää komission väitteet ja siten loukata puolustautumisoikeuksia "[7]. Näin ei ollut. Lisäksi se huomautti, että "komission kyseisen oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn aikana käyttämän ajan pitäisi antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle mahdollisuus saattaa lainsäädäntönsä vastaamaan EU:n lainsäädäntöä."

24. Komission vastauksesta esittämissään huomautuksissa kantelija väitti, että komission perustelut eivät olleet selkeitä. Hän ihmetteli, miksi viivästys (vaikkakin pieni) johtui tarpeesta kääntää Puolan viranomaisten vastaus, kun komissiolla on selvästi puolaa ymmärtäviä työntekijöitä. Kantelija myös ihmetteli, miksi komissio laati muistion, joka sisälsi analyysin Puolan viranomaisten vastauksesta vasta 27 päivänä huhtikuuta 2011. Kantelijan mielestä puolalaiselle tapaukselle mahdollisesti aiheutunut viivästys, joka johtuu ratkaisun löytymisestä liettualaisessa tapauksessa, on epäoikeudenmukainen puolalaisia kantelijoita kohtaan. Vaikka Liettuan hallitus käytti samoja perusteluja kuin Puolan hallitus, oli täysi syy edetä oikeudellisessa analyysissä ripeästi, jotta se voisi valmistautua 17. maaliskuuta pidettäväksi suunniteltuun kokoukseen.

25. Kantelija katsoi, että tämän rikkomisen olosuhteissa komission huomautus, jonka mukaan sen oikeudenkäyntiä edeltävään menettelyyn käyttämän ajan pitäisi antaa jäsenvaltiolle mahdollisuus yhdenmukaistaa kansallinen lainsäädäntönsä EU:n lainsäädännön kanssa, on "kaikkein hälyttävin". Hän huomautti tältä osin, että Puolan viranomaisten vastaus oli yhteenvetona se, että Puola olisi valmis muuttamaan riitautettua lakiaan, kun sen tieinfrastruktuuri vastaa Länsi-Euroopan infrastruktuuria [8]. Tämä voi kohtuullisesti kestää "vuosikymmeniä tai sukupolvia". Komission huomautus voisi näin ollen osoittaa, että se ei lukenut Puolan viranomaisten vastausta huolellisesti tai että se ei ainakaan pidä oikeusasiamiehen tutkimusta mahdollisuutena todelliseen uudelleentarkasteluun.

26. Kantelija ilmaisi epäilyksensä siitä, olivatko asiaan liittyvät oikeudelliset kysymykset riittävän monimutkaisia oikeuttaakseen sen, että komissiolta kesti useita kuukausia arvioida Puolan viranomaisten vastausta. Hän huomautti, että komissio tarvitsee kaikki nämä kuukaudet arvioidakseen vastauksen, jonka laatimiseen Puolan hallitukselle annettiin vain kaksi kuukautta. Suurin osa vastaukseen sisältyneistä väitteistä oli komission tiedossa sen oltua aiemmin yhteydessä Puolan viranomaisiin, kun komissio oli jo esittänyt tärkeitä vastaväitteitä. Kyseinen rikkominen koskee unionin oikeuden alaa, joka on hyvin tuttu komission oikeudelliselle yksikölle. Sen pitäisi pystyä käsittelemään tämän alan ongelmia nopeasti paljon paremmin kuin minkään jäsenvaltion tai asianajotoimiston.

27. Lopuksi kantelija pohti, mihin meneillään oleviin oikeudellisiin menettelyihin komissio viittasi 25. marraskuuta 2011 antamansa lausunnon lopussa, jos komissio ei ollut ennen huomautustensa esittämistä eli 5. joulukuuta 2011 nostanut kyseistä rikkomista koskevaa kannetta unionin tuomioistuimessa.

Oikeusasiamiehen arviointi

28. Kuten komissio on perustellusti huomauttanut, unionin tuomioistuin ei ole viitannut määräaikoihin, joiden kuluessa komission on toimittava SEUT 258 artiklan nojalla. Lisäksi se on useaan otteeseen todennut, että SEUT-sopimuksen 258 artiklan mukainen menettely voidaan ottaa tutkittavaksi, vaikka komissiolla menee useita vuosia saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi sen jälkeen, kun se on antanut perustellun lausunnon [9]. Komissio voi näin ollen perustellusti todeta, että sillä on tietty [10] harkintavalta sen suhteen, milloin se aloittaa SEUT-sopimuksen 258 artiklan mukaisen oikeudenkäynnin. Se ei kuitenkaan voi käyttää harkintavaltaansa perustellakseen hallinnollista toimintakykyään [11].

29. Samassa yhteydessä ei ole olemassa laissa säädettyä nimenomaista tai vahvistettua määräaikaa, jonka kuluessa komission olisi käsiteltävä jäsenvaltioiden vastaukset komission perusteltuihin lausuntoihin jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn hallinnollisessa vaiheessa. Komission vuonna 2002 Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle antamassa tiedonannossa, joka koskee suhteita kantelijaan yhteisön oikeuden rikkomista koskevissa asioissa [12], ei mainita mitään tältä osin. Tiedonannossa todetaan ainoastaan, että "pääsääntöisesti komission yksiköt tutkivat kantelut tehdäkseen päätöksen virallisen ilmoituksen antamisesta tai asian käsittelyn lopettamisesta viimeistään vuoden kuluessa siitä, kun pääsihteeristö on rekisteröinyt kantelun".

30. Vaikka komissiolla onkin harkintavaltaa arvioida, kuinka paljon aikaa se saattaa tarvita arvioidakseen jäsenvaltion vastausta sen perusteltuun lausuntoon ja päättääkseen seuraavasta vaiheesta, tämän harkintavallan käyttämiseen sovelletaan kuitenkin hyvän hallinnon periaatteita. Yksi näistä EU:n perusoikeuskirjassa vahvistetuista periaatteista on, että EU:n toimielinten, elinten ja virastojen olisi toimittava kohtuullisessa ajassa [13].

31. Komission olisi näin ollen saatettava kyseisen jäsenvaltion perusteltuun lausuntoon antamaa vastausta koskeva arviointinsa päätökseen kohtuullisessa ajassa eli tuomioistuimen määrittelemässä ajassa, joka ei ole ilmeisen kohtuuton asian olosuhteissa [14].

32. Vaihtoehtoisesti komissio voisi osoittaa, i) miksi se tarvitsi objektiivisesti enemmän aikaa arviointiinsa ja miten tämä arviointi tehtiin, tai ii) että sen oli toteutettava lisätoimia arviointinsa selventämiseksi tai täydentämiseksi esimerkiksi esittämällä lisäkysymyksiä asianomaiselle jäsenvaltiolle.

33. Yhteenvetona voidaan todeta, että hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät, että komissio selittää kansalaisille syyt, joiden vuoksi se aikoo edetä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa. Vaikka kansalaiset eivät ole eivätkä heitä voida pitää osapuolina jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä, vaikka menettely olisi aloitettu sen jälkeen, kun he olivat tehneet kantelun komissiolle, menettelyn lopputulos kiinnostaa kantelun tehneitä kansalaisia. Tämä koskee myös aikaa, joka kuluu siihen, että komissio voi tehokkaasti nostaa kanteen yhteisöjen tuomioistuimessa. Jos komissio voisi menestyä jäsenvaltiota vastaan nostamassaan kanteessa, kansalaiset voisivat vedota asiaa koskevaan tuomioistuimen päätökseen toimivaltaisissa kansallisissa tuomioistuimissa omien oikeuksiensa täytäntöönpanemiseksi. Näin ollen perusteettomat liialliset viivästykset komission toimissa, jotka johtavat siihen, että jäsenvaltiot saattavat EU:n lainsäädännön asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään, voivat viime kädessä vaikuttaa kansalaisten oikeuksiin kansallisella tasolla.

34. Oikeusasiamies huomauttaa, että perusteltuun lausuntoon annetun vastauksen hallinnollinen arviointiprosessi, joka edellyttää sisäisiä kuulemisia komissiossa, päättyy, kun yksiköt tekevät ehdotuksensa seuraavasta vaiheesta. Käsiteltävänä olevassa asiassa tämä tapahtui 27. heinäkuuta 2011, jolloin komission yksiköt hyväksyivät" ehdotetun" asian saattamisen EU:n tuomioistuimen käsiteltäväksi. Koska komissio sai Puolan viranomaisten vastauksen perusteltuun lausuntoon joulukuussa 2010, sen arvioimiseen tarvittiin ilmeisesti yli seitsemän kuukautta. Oikeusasiamiehen näkemyksen mukaan seitsemän kuukautta perusteltuun lausuntoon annetun vastauksen analysoimiseksi tämän tapauksen olosuhteissa ei ollut kohtuullinen aika.

35. Ensinnäkin, kuten kantelija perustellusti huomautti, komissiolla voisi sen ja Puolan viranomaisten välisten aiempien yhteydenottojen perusteella olla melko selkeä käsitys siitä, mitä vastaukselta voidaan odottaa. Toiseksi, kuten kantelija on todennut, komission oikeudellinen yksikkö tuntee tämän alan hyvin, ja sen vuoksi olisi kohtuullista odottaa, että sen analyysi suoritetaan nopeasti ja että se on erittäin vakuuttava. Puolan viranomaisten vastauksen yhteenvedosta, jonka komissio ystävällisesti lähetti kantelijalle ja jonka tämä toimitti oikeusasiamiehelle, ilmenee, että vastaus sisälsi lähinnä Puolan teiden turvallisuuteen liittyviä perusteluja eikä oikeudellisia perusteluja. Komissiolla on pitkäaikaista kokemusta sellaisten jäsenvaltioiden kanssa toimimisesta, jotka perustelevat perustamissopimuksessa taatuille perusvapauksille asettamiaan rajoituksia vetoamalla yleistä etua koskeviin pakottaviin syihin, kuten liikenneturvallisuusnäkökohtiin [15].

36. Oikeusasiamies ei näin ollen ymmärrä, miksi komissio ei olisi voinut saattaa päätökseen arviointiaan Puolan viranomaisten vastauksesta (tai ainakin alustavasta vastauksesta) ennen Liettuan viranomaisten kanssa pidettyä kokousta. Oikeusasiamies ymmärtää kuitenkin, että on saattanut olla tarpeen lykätä Puolan viranomaisten vastauksen arvioinnin lopullisia päätelmiä siihen saakka, kunnes sen tapaaminen Liettuan viranomaisten kanssa, jotka koskivat samantyyppistä rikkomista, oli tosiasiallisesti tapahtunut. Kuten komissio on perustellusti huomauttanut, sen oli reagoitava johdonmukaisesti samantyyppiseen rikkomiseen kahdessa jäsenvaltiossa ja varmistettava yhdenvertainen kohtelu.

37. Komissio ei kuitenkaan selittänyt lausunnossaan, miksi se tarvitsi Liettuan viranomaisten kanssa 18 päivänä maaliskuuta 2011 pidetyn kokouksen jälkeen vielä noin neljä kuukautta saattaakseen päätökseen arvionsa Puolan viranomaisten vastauksesta [16]. Oikeusasiamies huomauttaa tältä osin, että komission mukaan sen sisäiset kuulemiset kyseisestä vastauksesta alkoivat jo joulukuussa 2010. Jos Liettuan viranomaisten perustelut olivat olennaisilta osiltaan samat kuin Puolan viranomaisten, ei ole selvää, miksi toinen sisäisten neuvottelujen kierros, joka ilmeisesti aloitettiin Liettuan viranomaisten kanssa pidetyn kokouksen jälkeen, kesti huhtikuusta heinäkuuhun 2011. Komissio ei maininnut, että Puolan viranomaisiin olisi oltu yhteydessä tänä aikana.

38. Lopuksi oikeusasiamies ymmärtää kantelijan (edellä 25 kohdassa mainitun) huolestuneisuuden komission lausunnosta, jonka mukaan "komission oikeudenkäyntiä edeltäneen menettelyn aikana käyttämän ajan pitäisi antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle mahdollisuus saattaa lainsäädäntönsä EU:n lainsäädännön mukaiseksi"." Tätä lausuntoa voitaisiin todellakin pitää epäasianmukaisena, kun otetaan huomioon Puolan viranomaisten kategorinen ilmoitus siitä, että ne lopettaisivat kyseisen rikkomuksen, kun Puolan tieinfrastruktuuri "saavuttaa muiden EU:n jäsenvaltioiden tason", toisin sanoen määrittelemättömänä aikana tulevaisuudessa. Oikeusasiamies luottaa kuitenkin siihen, että tällä lausumalla komissio pikemminkin aikoi todeta, että asianomaisella jäsenvaltiolla on koko oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn ajan edelleen mahdollisuus lopettaa rikkominen ja että komissio on tänä aikana valmis auttamaan jäsenvaltiota oikaisemaan kantansa.

39. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komissio ei ole perustellut selkeästi ja vakuuttavasti, miksi se tarvitsi seitsemän kuukautta arvioidakseen Puolan viranomaisten vastausta. Kyseessä oli hallinnollinen epäkohta.

40. Koska tutkimukseen ei sisältynyt yhtään väitettä, oikeusasiamies ei pidä asianmukaisena pyytää komissiolta lisäselvityksiä. Näin ollen hän päättää asian käsittelyn esittämällä jäljempänä kriittisen huomautuksen.

C. Päätelmät

Kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella oikeusasiamies päättää sen esittämällä seuraavan kriittisen huomautuksen:

Komissio ei ole perustellut selkeästi ja vakuuttavasti, miksi se tarvitsi seitsemän kuukautta arvioidakseen Puolan viranomaisten vastausta perusteltuun lausuntoon.

Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.

 

P. Nikiforos Diamandouros

Tehty Strasbourgissa 9 päivänä helmikuuta 2012.

---

[1] EUVL:n englanninkielinen erityispainos: Sarja I, luku 1970(II), s. 375.

[2] EUVL 2007, L 263, s. 1.

[3] Asiat C-371/89, Emrich v. komissio, Kok. 1990, s. I-1555; C-87/89, Sonito v. komissio, Kok. 1990, s. I-1981; T-201/96, Smanor ym. v. komissio, Kok. 1997, s. II-1081; ja T-196/08, Srinivasan v. oikeusasiamies, määräys 3.11.2008, ei julkaistu virallisessa lehdessä, 16 kohta.

[4] Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 4 kohdassa edellytetään, että ennen kantelun tekemistä asianomaisiin toimielimiin ja elimiin on sovellettava asianmukaisia hallinnollisia menettelyjä.

[5] Ks. edellä alaviitteet 1 ja 2.

[6] Komissio päätti lausuntonsa toteamalla, että "[i]n kaikissa olosuhteissa ja ottaen huomioon, että väitetyt tosiseikat ovat oikeudellisen menettelyn kohteena, komissio katsoo, että oikeusasiamiehen olisi katsottava, että kantelua ei voida ottaa tutkittavaksi."

[7] Asiat C-96/89, komissio v. Alankomaat (Kok. 1991, s. I-2461, 15 ja 16 kohta) ja C-207/97, komissio v. Belgia (Kok. 1999, s. I-275, 25 kohta).

[8] Kantelija toimitti huomautustensa kanssa jäljennöksen Puolan viranomaisten vastauksen yhteenvedosta, jonka komissio lähetti hänelle. Vastauksen kolmas kohta, jonka otsikko on "Puolan infrastruktuurin erityisyys", sisältää seuraavat toteamukset: ”Puolan viranomaisten mukaan tieverkkojen tyypillä ja kunnolla on merkittävä vaikutus liikenneturvallisuuteen. … Monikaistaiset tiet, erityisesti moottoritiet, ovat epäilemättä turvallisimpia. Tällaisilla teillä, jotka suorittavat monia liikkeitä ajoneuvoilla, joita ei ole mukautettu oikeanpuoleiseen liikenteeseen, … ei aiheuta niin suurta uhkaa. Yksittäiset …-ajoradat ovat kuitenkin hallitsevassa asemassa Puolassa. …-kauttakulkua ja paikallista liikennettä ei ole erotettu toisistaan. Tällä hetkellä Puolassa valtateiden osuus kaikista yleisistä teistä on vain noin 0,2 prosenttia. … Puolan viranomaiset vakuuttavat, että tulevaisuudessa, kun Puolan yhteiskunnan hyvinvointi saavuttaa muiden EU:n jäsenvaltioiden tason ja siten maahantuotujen käytettyjen ajoneuvojen määrä vähenee merkittävästi eikä ole enää massaluonteinen, ja lisäksi kun tieinfrastruktuurin kunto takaa korkean turvallisuustason sen kehittämisen ja nykyaikaistamisen seurauksena, ne ovat valmiita poistamaan mainitut rajoitukset, jotka koskevat vasemmanpuoleiseen liikenteeseen mukautettujen ajoneuvojen rekisteröintiä."

[9] Asiat C-317/92, komissio v. Saksa, Kok. 1994, s. I-2039, 2 ja 4 kohta, ja C-333/99, komissio v. Ranska, Kok. 2001, s. I-1025.

[10] Julkisasiamies Alberin ratkaisuehdotus asiassa C-358/97, komissio v. Irlanti, Kok. 2000, s. I-6301, 83 kohta: ”Koska komissiolla on [SEUT 258 artiklan] nojalla velvollisuus nostaa kanne kaikista tietoonsa tulleista jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisistä, sillä on perustavanlaatuinen velvollisuus nostaa kanne. Sillä on kuitenkin tiettyä harkintavaltaa erityisesti [SEUT 258] artiklan mukaisen menettelyn eri vaiheiden täytäntöönpanoajan ja -tavan osalta … Unionin tuomioistuimessa nostettavalle kanteelle ei ole asetettu yleistä preklusiivista määräaikaa. Näin ollen komission tehtävänä on arvioida asetetun määräajan päättyessä, milloin kanne on nostettava perustellun lausunnon … johdosta.”

[11] Edellä mainitun lausunnon 83 kohdan viimeinen virke kuuluu seuraavasti: "Äärimmäisissä tapauksissa, joissa komissio odottaa kauan ennen kanteen nostamista eikä ryhdy muihin toimenpiteisiin jäsenvaltiota vastaan, ei kuitenkaan voida täysin sulkea pois mahdollisuutta, että kanneoikeus on menetetty ja että kannetta ei näin ollen voida ottaa tutkittavaksi. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä pyritään kuitenkin hylkäämään ajatus komission kanneoikeuden menettämisestä"(kursivointi tässä).

[12] EYVL 2002, C 244, s. 5.

[13] Perusoikeuskirjan 41 artiklassa, jonka otsikko on "Oikeus hyvään hallintoon", määrätään seuraavaa: ”1. Jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa …".

[14] Asia T-394/03, Angeletti v. komissio, Kok. H. 2006, s. I-A-2-95 ja II-A-2-441, 61 kohta.

[15] Ks. esim. asia C-246/00, komissio v. Alankomaat, Kok. 2003, s. I-7485.

[16] Komissio ilmoitti kantelijalle 5 päivänä heinäkuuta 2011 lähettämässään sähköpostiviestissä, että se"arvioi edelleen"Puolan viranomaisten vastausta.