FOR PREVIEWING & TESTING PURPOSES ONLY.
This notification will disappear once the page will be published.
This link is available for less than 30 minutes.
  • Helppolukuinen aineisto
  • Tekstin koko

Haluatko tehdä kantelun EU:n toimielimestä tai elimestä?

Nykyinen kieli: 
  • Suomi
Lähdekieli: 
Saatavilla olevat kieliversiot: 
Tämä sivu on konekäännetty.
Konekäännökset voivat sisältää virheitä, jotka saattavat heikentää selkeyttä ja tarkkuutta. Oikeusasiamies ei vastaa mahdollisista epäjohdonmukaisuuksista. Tietojen luotettavuus ja oikeusvarmuus varmistuvat lukemalla edellä linkitetty lähdekielinen versio (englanti).
Lisätietoja on kieli- ja käännöskäytännöissämme.

Euroopan oikeusasiamiehen päätös Euroopan komissiota vastaan tehdyn kantelun 1683/2010/(ELB)MMN tutkinnan päättämisestä

Kantelun tausta

1. Asia koskee sitä, että komissio on hylännyt asetuksen (EY) N:o 1049/2001 [1] mukaisen pyynnön saada tutustua asiakirjoihin.

2. Kantelija osallistui avoimeen kilpailuun EPSO/AD/148/09 – RO. Hän esitti 4.5.2010 Euroopan unionin henkilöstövalintatoimistolle (EPSO) pyynnön saada tutustua asiakirjoihin, jotka koskivat i) tietyt tilastotiedot ehdokkaiden määrästä; ja ii) kirjallisuusluettelo, jota valintalautakunnan jäsenet käyttävät kokeiden merkitsemiseen.

3. EPSO hylkäsi pyynnön 7. toukokuuta 2010 lähettämässään sähköpostiviestissä. EPSO vastasi erityisesti, että tilastoja voidaan tuottaa yksikön edun mukaisesti mutta ei hakijoiden pyynnöstä. Kirjallisuusluettelon osalta EPSO perusteli kieltäytymistään valintalautakunnan työskentelyn salassapidon periaatteella.

4. Samana päivänä kantelija lähetti EPSOlle toisen sähköpostiviestin, jossa hän selitti pyytäneensä oikeutta tutustua olemassa oleviin asiakirjoihin. Valituksen tekijä selvensi, ettei hän pyytänyt uusien tilastojen tuottamista. Lisäksi hän väitti, että EPSO ei voinut vedota valintalautakunnan työskentelyn salaisuuden periaatteeseen perustellakseen kieltäytymistään myöntämästä oikeutta tutustua kirjallisuusluetteloon.

5. Tämän vuoksi EPSO kehotti kantelijaa uusimaan pyyntönsä ja toimittamaan sen tiettyyn osoitteeseen, minkä hän teki 12.5.2010.

6. EPSO hylkäsi 28.5.2010 uuden pyynnön saada tutustua asiakirjoihin. Pyynnön ensimmäisen näkökohdan osalta EPSO totesi, että mikään olemassa oleva asiakirja ei sisältänyt pyydettyjä tietoja sellaisessa muodossa, että ne olisi voitu julkistaa [2].

7. Kantelijan pyynnön toisen näkökohdan osalta EPSO päätteli, että pyydettyyn kirjallisuusluetteloon voitiin soveltaa valintalautakunnan työn salassapidon periaatetta. EPSO väitti lisäksi, että henkilöstösääntöjen liitteessä III olevassa 6 artiklassa, jota on pidettävä erityissäännöksenä (lex specialis), suljetaan pois asetuksen (EY) N:o 1049/2001, joka on oikeuskäytännön [3] mukaan yleissäännös (lex generalis), soveltaminen. EPSO katsoo, että erityissäännöksen (lex specialis) olisi poikettava yleissäännöksen (lex generalis) soveltamisesta nyt käsiteltävän kaltaisessa tapauksessa. EPSO kuitenkin ilmoitti kantelijalle, että tämä voisi tehdä komissiolle uudistetun hakemuksen asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi.

8. Kantelija esitti 10 päivänä kesäkuuta 2010 uudistetun pyynnön komissiolle, joka lähetti vastaanottoilmoituksen 15 päivänä kesäkuuta 2010.

9. Komissio ilmoitti kantelijalle 30. kesäkuuta 2010, että se ei ollut kyennyt keräämään kaikkia tietoja, jotka olivat tarpeen päätöksen tekemiseksi hänen pyynnöstään saada tutustua asiakirjoihin. Näin ollen komissio pidensi uudistetun hakemuksen käsittelyn alkuperäistä määräaikaa 15 työpäivällä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Komissio ilmoitti tekevänsä päätöksen uudistetusta hakemuksesta 23. heinäkuuta 2010 mennessä.

10. Komissio ilmoitti kantelijalle 22. heinäkuuta 2010, että se ei valitettavasti pystyisi tekemään päätöstä ennen määräajan päättymistä. Komissio lisäsi, että tätä ei pitäisi tulkita uudistetun hakemuksen implisiittiseksi hylkäämiseksi. Se pahoitteli tätä lisäviivästystä ja ilmoitti pyrkivänsä tekemään päätöksen mahdollisimman pian.

11. Samana päivänä kantelija lähetti komissiolle sähköpostiviestin, jossa hän ilmaisi tyytymättömyytensä siihen, että komissio ei ollut tehnyt päätöstä hänen uudistetusta hakemuksestaan. Lisäksi hän totesi, että 30.6.2010 ja 22.7.2010 päivätyillä komission kirjeillä ei ollut riittäviä perusteluja. Kantelija lisäsi, että määräajan pidentäminen 22. heinäkuuta 2010 päivätyllä kirjeellä oli joka tapauksessa asetuksen (EY) N:o 1049/2001 vastaista.

12. Kantelija teki tämän kantelun oikeusasiamiehelle 28. heinäkuuta 2010.

13. Komissio teki 6.8.2010 päätöksen uudistetusta hakemuksesta. Vaikka se myönsi oikeuden tutustua tiettyihin tilastotietoihin liittyviin asiakirjoihin, se epäsi oikeuden tutustua kaikkiin bibliografiaa koskeviin asiakirjoihin.

Tutkimuksen kohde

14. Kantelija esitti oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa lähinnä seuraavat väitteet ja seuraavan väitteen, jotka sisältyivät oikeusasiamiehen tutkimukseen:

Väitteet:

(1) Komissio ei perustellut 22.7.2010 antamaansa vastausta.

(2) Lähettämällä 22 päivänä heinäkuuta 2010 päivätyn kirjeen komissio pidensi virheellisesti uudistettuun pyyntöön vastaamiselle asetettua määräaikaa.

Väite:

Komission olisi annettava kantelijalle välittömästi oikeus tutustua pyydettyihin asiakirjoihin.

Tiedustelu

15. Oikeusasiamies aloitti 14. syyskuuta 2010 tutkimuksen väitteistä ja väitteestä ja pyysi komissiolta lausuntoa.

16. Samana päivänä oikeusasiamies ilmoitti kantelijalle, että tiettyjä hänen kantelunsa näkökohtia, jotka esitetään jäljempänä 17–19 kohdassa, ei tutkittaisi.

17. Ensinnäkin kantelija väitti, että EPSO oli väärässä pyytäessään häntä toimittamaan pyyntönsä päästä oikeaan yksikköön sen sijaan, että se olisi välittänyt sen suoraan tälle yksikölle. Kantelija ei kuitenkaan näyttänyt ottaneen etukäteen yhteyttä EPSOon tämän väitteen osalta. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että tätä väitettä ei voitu ottaa tutkittavaksi.

18. Toiseksi kantelija väitti, että EPSO oli virheellisesti hylännyt hänen 12.5.2010 päivätyn tutustumishakemuksensa. Kantelija oli kuitenkin käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja pyytänyt päätöksen uudelleentarkastelua tekemällä uudistetun hakemuksen. Näin ollen tämän väitteen tutkimiseen ei ollut riittäviä perusteita.

19. Kolmanneksi kantelija väitti, että komissio ei perustellut 30 päivänä kesäkuuta 2010 päivättyä kirjettään ja pidensi tällä kirjeellä virheellisesti alkuperäistä määräaikaa, johon mennessä hänen uudistettua hakemustaan koskeva päätös oli tehtävä. Mainitussa 30.6.2010 päivätyssä kirjeessä komissio ilmoitti, ettei se ollut kyennyt kokoamaan kaikkia päätöksen tekemiseen tarvittavia seikkoja. Lisäksi komissio nojautui asetuksen 1049/2001 8 artiklan 2 kohtaan pidentääkseen päätöksen tekemiselle asetettua 15 työpäivän määräaikaa. Tämän vuoksi oikeusasiamies päätteli, että tämän väitteen tutkimiseen ei ollut riittäviä perusteita.

20. Komissio ilmoitti 17. joulukuuta 2010 oikeusasiamiehelle, että se ei pystyisi toimittamaan lausuntoaan 31. joulukuuta 2010 mennessä, kuten oikeusasiamies oli alun perin pyytänyt. Oikeusasiamies ilmoitti asiasta kantelijalle.

21. Komissio lähetti 1. helmikuuta 2011 oikeusasiamiehelle lausuntonsa, joka toimitettiin kantelijalle 8. helmikuuta 2011 hänen huomautuksiaan varten.

22. Kantelija ei esittänyt huomautuksia.

Oikeusasiamiehen analyysi ja päätelmät

A. Väite, jonka mukaan komissio on jättänyt esittämättä perustelut ja pidentänyt virheellisesti uudistettuun pyyntöön vastaamiselle asetettua määräaikaa 22.7.2010 antamassaan vastauksessa

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

23. Ensinnäkin kantelija väitti, että komissio ei perustellut 22. heinäkuuta 2010 antamaansa vastausta, jolla se pidensi toista kertaa määräaikaa, johon mennessä hänen uudistettua hakemustaan koskeva päätös oli tehtävä.

24. Oikeusasiamiehen tutkimusta koskevassa lausunnossaan komissio selitti, että lisäajan pidentäminen oli tarpeen EPSOn hallussa oleviin asiakirjoihin liittyvien tutkimusten tekemiseksi ja kilpailuun osallistuneita hakijoita koskevia tilastotietoja sisältävien asiakirjojen anonymisoimiseksi. Komissio lisäsi, että uudistettu hakemus osui samaan aikaan kuin EPSOn muutto muihin tiloihin, minkä vuoksi EPSOn hallussa olevat asiakirjat eivät olleet käytettävissä tietyn ajan. Uudistettu hakemus tehtiin lisäksi kesäkaudella, jolloin sekä EPSOlla että komissiolla oli vähemmän henkilöstöä niiden palveluksessa.

25. Toiseksi kantelija väitti, että komission 22 päivänä heinäkuuta 2010 antamassa vastauksessa pidennettiin virheellisesti uudistettua hakemusta koskevan päätöksen tekemisen määräaikaa. Hän totesi, että määräajan pidentäminen oli vastoin asetusta 1049/2001.

26. Komissio myönsi lausunnossaan, että asetuksen 1049/2001 8 artiklan 2 kohdan nojalla sillä ei ollut oikeutta pidentää toista kertaa määräaikaa, johon mennessä uudistettua hakemusta koskeva päätös on tehtävä. Se totesi, että se oli jo pyytänyt anteeksi 22. heinäkuuta 2010 antamassaan vastauksessa, ja toisti pahoittelunsa tästä viivästyksestä lausunnossa, jonka se antoi tämän tutkimuksen yhteydessä.

Oikeusasiamiehen arviointi

27. Kantelijan ensimmäisen väitteen osalta oikeusasiamies toteaa, että SEUT-sopimuksen 296 artiklan mukaan "[o]ikeudelliset säädökset on perusteltava". Lisäksi SEUT 296 artiklaa koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan "tässä määräyksessä edellytettyjen perustelujen on oltava kyseessä olevan toimen luonteen mukaisia, ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että unionin tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa sitä, täyttävätkö päätöksen perustelut [SEUT 296 artiklan] vaatimukset, on otettava huomioon päätöksen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt.

28. Komissio ilmoitti kantelijalle 22 päivänä heinäkuuta 2010 päivätyssä kirjeessään, että se ei ollut onnistunut saattamaan päätökseen uudistettua hakemusta koskevaa arviointiaan ja että se ei näin ollen voisi tehdä päätöstä ennen määräajan päättymistä. Komissio on näin ollen tyytynyt toteamaan, ettei se voi vastata uudistettuun pyyntöön pidennetyssä määräajassa. Kantelijan komissiolle esittämä moite perustelujen puuttumisesta on näin ollen perusteltu.

29. Komissio selitti tästä kantelusta antamassaan lausunnossa, että se ei ollut voinut noudattaa määräaikaa 23.7.2010, koska i) sen oli tutkittava EPSOn hallussa olevia asiakirjoja ja anonymisoitava ne, ii) EPSOn muutto muihin tiloihin esti asiakirjojen saatavuuden tietyksi ajaksi ja iii) uudistettu hakemus tehtiin kesäaikana, jolloin sekä EPSOlla että komissiolla oli vähemmän henkilöstöä niiden palveluksessa.

30. Oikeusasiamies huomauttaa, että edellä mainitut selitykset määräajan toisen pidentämisen syistä toimitettiin vasta sen jälkeen, kun asiakirjoihin tutustumista koskevasta pyynnöstä oli tehty riidanalainen päätös.

31. Oikeusasiamies toteaa joka tapauksessa, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan 15 työpäivän määräaikaa asiakirjoihin tutustumista koskevan uudistetun hakemuksen arvioimiseksi voidaan pidentää vielä 15 työpäivällä. Lisäksi oikeuskäytännön mukaan ”asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetty 15 työpäivän – jota voidaan pidentää – määräaika, jonka kuluessa toimielimen on vastattava uudistettuun hakemukseen, on pakollinen.”[5] Näin ollen on selvää, että asetuksessa 1049/2001 sallitaan vain yksi uudistettuun hakemukseen vastaamiselle asetetun määräajan pidentäminen.

32. Kun otetaan huomioon asetuksen 1049/2001 yksiselitteinen sanamuoto, sellaisena kuin sitä on tulkittu oikeuskäytännössä, oikeusasiamies katsoo, että komissio ei saanut jatkaa määräaikaa toistamiseen 23. heinäkuuta 2010 jälkeen, kuten se teki 22. heinäkuuta 2010 päivätyssä kirjeessään. Kuten edellä todettiin, komissio ei kiistä tätä päätelmää.

33. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että komissio on pyytänyt kantelijalta anteeksi. Hän toteaa lisäksi, että kantelija ei ole esittänyt huomautuksia komission lausunnosta. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies päättelee, että kantelijan väitteiden lisätutkimuksille ei ole perusteita.

B. Vaatimus, jonka mukaan komission olisi annettava kantelijalle välittömästi oikeus tutustua pyydettyihin asiakirjoihin

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

34. Kantelija vaati, että komission olisi annettava hänelle välitön pääsy i) asiakirjat, jotka sisältävät tiettyjä tilastotietoja kilpailun EPSO/AD/148/09 - RO hakijoista; ja ii) asiakirjat, jotka sisältävät kirjallisuusluettelon, jota valintalautakunnan jäsenet käyttävät kirjallisten kokeiden merkitsemiseen.

35. Vastauksessaan uudistettuun pyyntöön komissio myönsi oikeuden tutustua joihinkin tilastotietoihin liittyviin asiakirjoihin, joista kantelija oli kiinnostunut. Se totesi kuitenkin myös, että pyydettyjä asiakirjoja ei joko ollut olemassa tai niitä ei voitu luovuttaa.

36. Mitä tulee i) uudistetun hakemuksen ensimmäiseen näkökohtaan, komissio toimitti kantelijalle kolme anonymisoitua asiakirjaa, joiden avulla kantelija voisi sen mielestä saada suurimman osan pyytämistään tilastotiedoista. Komissio ilmoitti kuitenkin kantelijalle myös, että EPSOlla ei ollut asiakirjoja esivalintakokeisiin kutsuttujen hakijoiden määrästä, joka olisi esitetty sen mukaan, mikä heidän valitsemansa toinen kieli on.

37. Uudistetun hakemuksen toisen näkökohdan osalta komissio totesi, että EPSOlla ei ole taipumusta säilyttää ”bibliografiaa” sellaisenaan eli luetteloa asiakirjoista, joita valintalautakunnan jäsenten on käytettävä kirjallisten kokeiden arvioinnissa. EPSO laatii a) sisäiset muistiot valintalautakunnan jäsenten käyttöön ja b) kunkin kysymyksen arviointitaulukon. Komissio katsoo kuitenkin, että nämä kaksi asiakirjaa kuuluivat valintalautakunnan työskentelyn salassapidon periaatteen piiriin. Tältä osin komissio viittasi henkilöstösääntöjen liitteessä III olevaan 6 artiklaan, jonka mukaan "valintalautakunnan työskentely on salaista."

38. Oikeusasiamiehen tutkimuksen yhteydessä esittämässään lausunnossa komissio totesi, että kantelijan esittämä väite oli menettänyt tarkoituksensa, koska komissio oli tällä välin hyväksynyt kantelijan pyynnön siltä osin kuin se voitiin täyttää.

39. Kantelija ei esittänyt huomautuksia komission lausunnosta.

Oikeusasiamiehen arviointi

40. Oikeusasiamies huomauttaa, että komissio on selittänyt, että asiakirjoja, joihin kantelija halusi tutustua, ei ollut olemassa. Nämä selitykset vaikuttavat uskottavilta. Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että kantelija ei kiistänyt komission lausuntoja. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies päättelee, että kantelijan väitteeseen ei liittynyt hallinnollista epäkohtaa.

41. Oikeusasiamies panee tyytyväisenä merkille, että komissio ei rajoittunut edellä mainittuihin lausuntoihin vaan myönsi oikeuden tutustua joihinkin asiakirjoihin, jotka liittyivät kantelijaa kiinnostaviin tilastotietoihin. Hän panee myös merkille, että komissio kiinnitti kantelijan huomion kahteen asiakirjaan, jotka koskivat valintalautakunnan työtä, ja selitti, että nämä asiakirjat olivat luottamuksellisia. Koska kantelija ei kuitenkaan ole ilmoittanut haluavansa tutustua näihin asiakirjoihin, oikeusasiamies katsoo, ettei hänen tarvitse tässä tapauksessa arvioida, onko komission näkemys oikea.

C. Päätelmät

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella seuraavat päätelmät:

Kantelijan väitteessä ei ilmennyt hallinnollista epäkohtaa. Mitä tulee kantelun muihin osiin, lisätutkimuksille ei ole perusteita.

Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.

 

P. Nikiforos Diamandouros

Tehty Strasbourgissa 18 päivänä tammikuuta 2012.


[1] Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43).

[2] Kantelija pyysi saada tietää a) esivalintakokeisiin kutsuttujen hakijoiden määrän heidän valitsemansa toisen kielen mukaan, b) kirjallisiin kokeisiin kutsuttujen hakijoiden määrän heidän valitsemansa toisen kielen mukaan ja c) suullisiin kokeisiin kutsuttujen hakijoiden määrän heidän valitsemansa toisen kielen mukaan.

[3] Asia T-371/03, Le Voci v. neuvosto, Kok. H. 2005, s. I-A-209 ja II-957.

[4] Asia C-501/00, Espanja v. komissio, Kok. 2004, s. I-6721, 73 kohta.

[5] Yhdistetyt asiat T-355/04 ja T-446/04, Co-Frutta v. komissio, tuomio 19.1.2010 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), 56 kohta.

Mitä mieltä olet tästä konekäännöksestä? Anna meille palautetta