Kantelija pyysi Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastoa (Europol) antamaan yleisön tutustuttavaksi asiakirjat, jotka koskevat salakuljetuksen vastaisia toimia Englannin kanaalissa, mukaan lukien asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten kanssa pidettyjen kokousten pöytäkirjat, tietojenvaihto Euroopan raja- ja merivartioviraston (Frontex) kanssa sekä asiaankuuluvat Europolin tiedustelu- ja tutkinta-asiakirjat. Europol katsoi, että 197 asiakirjaa kuului pyynnön soveltamisalaan, mutta epäsi oikeuden tutustua niihin kaikkiin. Näin tehdessään se vetosi useisiin asiakirjoihin tutustumista koskevan EU:n lainsäädännön mukaisiin poikkeuksiin ja väitti, että tietojen ilmaiseminen voisi heikentää yleistä turvallisuutta, meneillään olevaa tutkintaa, kansainvälisiä suhteita sekä asiakirjoissa mainittujen henkilöiden yksityisyyttä ja koskemattomuutta.

Oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen ja tarkasti näytteitä kyseisistä asiakirjoista. Hänen tutkintaryhmänsä tapasi myös Europolin edustajia.

Koska EU:n elimillä on laaja harkintavalta sen määrittämisessä, vaarantaako yleinen etu yleisen turvallisuuden ja kansainväliset suhteet, oikeusasiamies katsoi, että Europolin päätös evätä pääsy tietoihin ei ollut ilmeisen virheellinen, ja päätti tutkimuksen.