Kantelija pyysi Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastoa (Europol) antamaan yleisön saataville Euroopan komission kanssa käymänsä keskustelut ehdotuksesta asetukseksi verkkovälitteisen lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta. Kantelija pyysi myös pääsyä sähköpostiviesteihin, joita Europol vaihtoi verkkovälitteisen lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan torjunnan parissa toimivan organisaation kanssa.

Europol katsoi, että useat asiakirjat kuuluivat pyynnön soveltamisalaan, ja myönsi oikeuden tutustua osaan niistä. Evätessään oikeuden tutustua muihin asiakirjoihin ja asiakirjojen osiin se vetosi asiakirjoihin tutustumista koskevan unionin lainsäädännön mukaisiin poikkeuksiin ja väitti, että tietojen ilmaiseminen voisi vahingoittaa yksilöiden yksityisyyttä, yleistä turvallisuutta, päätöksentekomenettelyä ja taloudellisten etujen suojaa.

Oikeusasiamies tarkasti asiakirjat ja katsoi, että lisätietojen antaminen oli mahdollista. Hän pyysi Europolia harkitsemaan uudelleen aiempaa kantaansa ja myöntämään mahdollisimman laajan pääsyn. Hän ehdotti myös, että jos Europol katsoo, että pääsyä ei voida myöntää, se selittäisi paremmin, miten tietojen paljastaminen vahingoittaisi suojattuja etuja.

Vastauksena tähän Europol antoi laajemman yleisön tutustuttavaksi osan asiakirjoista, jotka koskivat sen yhteydenpitoa komission ja organisaation kanssa. Oikeusasiamies suhtautui tähän myönteisesti, mutta pahoitteli, että Europol ei käyttänyt tilaisuutta hyväkseen selittääkseen paremmin, miksi täysimääräistä tutustumisoikeutta ei voitu myöntää. Hän päätti tutkimuksen todeten, että Europol oli osittain hyväksynyt hänen ratkaisuehdotuksensa.