Kantelija, toimittaja, pyysi Euroopan komissiota myöntämään yleisölle oikeuden tutustua asiakirjoihin, jotka koskevat EU:n Libyassa toteuttamien toimien ihmisoikeusseurantaa. Komissio yksilöi kuusi asiakirjaa, jotka kuuluvat pyynnön soveltamisalaan. Se antoi oikeuden tutustua osaan yksilöidyistä asiakirjoista ja epäsi oikeuden tutustua muihin asiakirjoihin. Näin tehdessään se vetosi asiakirjoihin tutustumista koskevan EU:n lainsäädännön mukaisiin poikkeuksiin ja väitti lähinnä, että tietojen ilmaiseminen voisi vahingoittaa yleisen turvallisuuden suojelua.

Tutkinnan ja asiakirjojen tarkastuksen perusteella oikeusasiamies totesi, että komissiolla ei ollut perusteita poistaa olennaisia osia poistamistaan tiedoista. Tämän hallinnollisen epäkohdan korjaamiseksi hän suositteli, että komissio harkitsisi laajemman tutustumisoikeuden myöntämistä kyseisiin asiakirjoihin. Oikeusasiamies totesi myös, että komissio ei ollut yksilöinyt kaikkia asiaankuuluvia asiakirjoja, jotka kuuluvat kantelijan pyynnön soveltamisalaan. Tämän vuoksi hän suositteli, että komissio tekee uuden asiakirjahaun ja arvioi, voisiko se myöntää oikeuden tutustua muihin yksilöimiinsä asiakirjoihin.

Vastauksena tähän komissio teki uuden tutkimuksen, mutta ei yksilöinyt muita asiakirjoja, koska se katsoi, että pyyntö ei kattanut oikeusasiamiehen mainitsemia aineellisia kertomuksia. Se väitti myös, että mahdollisimman laaja oikeus tutustua sen yksilöimiin asiakirjoihin oli jo myönnetty, ja lisäsi, että (laajempi) osittainen oikeus tutustua asiakirjoihin aiheuttaisi suhteettoman hallinnollisen rasitteen.

Oikeusasiamies katsoi, että komission tulkinta pyynnön laajuudesta oli kohtuuttoman rajoittava. Hän ei myöskään ollut vakuuttunut siitä, että yksilöityihin asiakirjoihin ei voitaisi enää tutustua, ja piti perusteettomana väitettä, jonka mukaan tämä aiheuttaisi suhteettoman hallinnollisen taakan.

Oikeusasiamies päätti näin ollen asian käsittelyn ja vahvisti hallinnollisen epäkohdan ja teki ehdotuksen.