Oikeusasiamies teki oma-aloitteisen tutkimuksen siitä, miten Euroopan parlamentti, EU:n neuvosto ja Euroopan komissio käsittelevät pyyntöjä saada tutustua lainsäädäntöasiakirjoihin, joihin sovelletaan tiukempia avoimuusvelvoitteita. Tutkimuksen tarkoituksena oli tehdä järjestelmällinen arviointi, mutta siinä keskityttiin kolmeen äskettäin hyväksyttyyn säädökseen liittyviin asiakirjoihin tutustumista koskeviin pyyntöihin.

Oikeusasiamies totesi, että parlamentti sai tämän tutkimuksen puitteissa liian vähän yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevia pyyntöjä, jotta hän olisi voinut tehdä johtopäätöksiä sen käytännöstä.

Neuvoston ja komission osalta tutkimuksessa kävi ilmi, että pyynnöissä nämä kaksi toimielintä paljastivat suuren määrän lainsäädäntöasiakirjoja. Monissa tapauksissa ne kuitenkin sovelsivat edelleen liian laajasti asiakirjoihin tutustumista koskevan EU:n lainsäädännön mukaisia poikkeuksia. Ne eivät etenkään esitä konkreettista näyttöä todellisista riskeistä, joita pyydettyjen lainsäädäntöasiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen aiheuttaisi.

Oikeusasiamies totesi myös, että komissiolla on edelleen merkittäviä viiveitä asiakirjoihin tutustumista koskevien pyyntöjen käsittelyssä, lainsäädäntöasiakirjoja koskevat pyynnöt mukaan luettuina. Oikeusasiamies antoi jo asiasta erityiskertomuksen Euroopan parlamentille ja toisti näiden viivästysten vakavat seuraukset lainsäädäntöasiakirjojen osalta.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen, jossa hän esitti havaintonsa ja toisti kantansa, jonka mukaan toimielinten on pantava lainsäädäntöasiakirjojen julkisuutta koskeva EU:n oikeuskäytäntö täysimääräisesti täytäntöön. Auttaakseen toimielimiä parantamaan käytäntöjään oikeusasiamies teki joukon ehdotuksia.