Kantelija pyysi Euroopan komissiota tutustumaan tekstiviesteihin ja muihin asiakirjoihin, jotka koskivat komission puheenjohtajan ja lääkeyhtiön toimitusjohtajan välisiä keskusteluja covid-19-rokotteiden ostamisesta. Komissio vastasi, ettei se tunnistanut pyynnön piiriin kuuluvia tekstiviestejä.

Oikeusasiamiehen tutkimuksen yhteydessä kävi ilmi, että komissio ei katso, että tekstiviestit yleensä kuuluisivat sen asiakirjarekisteriin kirjaamista koskevien sisäisten kriteerien piiriin niiden sisällön ”lyhytikäisyyden” vuoksi. Pyyntöä käsitellessään komissio oli pyytänyt komission puheenjohtajan kabinettia yksilöimään ainoastaan asiakirjat, jotka täyttävät sen kirjaamiskriteerit. Näin ollen komission puheenjohtajan henkilökohtaisen toimiston ei tarvinnut tunnistaa tekstiviestejä, minkä vuoksi komissio ei arvioinut, olisiko tällaiset viestit julkistettava.

Oikeusasiamies katsoi, että kyseessä oli hallinnollinen epäkohta. Tämän vuoksi hän suositti, että komissio pyytäisi komission puheenjohtajan henkilökohtaista toimistoa etsimään uudelleen asiaankuuluvia tekstiviestejä, ja teki selväksi, että hakua ei pitäisi rajoittaa rekisteröityihin asiakirjoihin tai asiakirjoihin, jotka täyttävät sen tallennuskriteerit. Jos myöhemmin havaitaan tekstiviestejä, hän kehotti komissiota arvioimaan, voidaanko ne antaa yleisön tutustuttavaksi.

Vastauksena komissio ei ilmoittanut oikeusasiamiehelle, oliko se etsinyt uudelleen tekstiviestejä, joita ei ollut kirjattu sen rekisteriin, eikä perustellut, miksi se ei etsinyt tällaisia viestejä. Tätä taustaa vasten oikeusasiamies vahvisti toteamuksensa hallinnollisesta epäkohdasta.