Valitus koski EU:n neuvoston päätöksentekoprosessia, joka johti tiettyjen kalakantojen suurimpia sallittuja saaliita (TACeja) koskevien vuotuisten asetusten hyväksymiseen.

Kantelija oli huolissaan siitä, että neuvosto a) ei kirjaa jäsenvaltioiden hallitusten kantoja sellaisina kuin ne on ilmaistu neuvoston valmisteluelimissä tai ministerineuvoston kokouksissa, b) ei ole antanut ajoissa mahdollisuutta tutustua lainsäädäntöasiakirjoihin ennakoivasti ja pyynnöstä ja c) on ottanut käyttöön epätäydellisen ja epätyydyttävän asiakirjarekisterin.

Oikeusasiamies katsoi, että koska kyseiset asiakirjat ovat ”lainsäädäntöasiakirjoja” ja sisältävät ”ympäristötietoa”, ,-ohjelmalle olisi annettava laajempi ja oikea-aikaisempi oikeus tutustua niihin. Oikeusasiamies suositteli siksi, että neuvosto asettaisi ennakoivasti saataville TAC-asetuksen hyväksymiseen liittyvät asiakirjat, kun ne jaetaan jäsenvaltioille tai mahdollisimman pian sen jälkeen.

Neuvosto päätti olla noudattamatta oikeusasiamiehen suositusta. Oikeusasiamies vahvisti näin ollen hallinnollisen epäkohdan toteamisen ja ilmaisi pettymyksensä siihen, että neuvosto ei noudattanut hänen suositustaan.