Saksalainen lääkäri kanteli vuonna 2001 Euroopan komissioon siitä, ettei Saksa hänen mukaansa noudattanut EU:n työaikalainsäädäntöä ja että ongelma koski erityisesti sairaalalääkärien päivystysaikaa. Asiaankuuluvat säännöt annettiin direktiivissä 93/104/EY, ja ne olivat voimassa, kunnes mainittu direktiivi korvattiin direktiivillä 2003/88. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin totesi vuosina 2000 ja 2003 antamissaan kahdessa tuomiossa, että päivystysaika katsotaan näiden sääntöjen mukaisesti työajaksi.

Kantelija väitti oikeusasiamiehelle joulukuussa 2003 esittämässään kantelussa (2333/2003/GG), ettei komissio ollut käsitellyt hänen Saksan rikkomusta koskevaa kanteluaan asianmukaisessa ajassa. Asiaa tutkittuaan oikeusasiamies katsoi, että kantelijan väite oli perusteltu. Hän pani kuitenkin merkille Saksan saattaneen tällä alalla hiljattain voimaan uutta lainsäädäntöä, jota komission oli vielä arvioitava, ja komission kaikesta päätellen tunnustavan, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätökset olivat selkeyttäneet asiaankuuluvia oikeudellisia kysymyksiä. Oikeusasiamies oletti, ettei komissio enää viivyttelisi kantelijan tekemän rikkomusta koskevan kantelun käsittelyssä, ja päätti tutkimuksensa.

Marraskuussa 2005 kantelija kääntyi uudelleen oikeusasiamiehen puoleen. Uudessa kantelussaan (3453/2005/GG) kantelija pohjimmiltaan toisti väitteen, jonka hän oli jo esittänyt aiemmassa kantelussaan ja jonka mukaan komissio ei ollut käsitellyt hänen rikkomusta koskevaa kanteluaan asianmukaisessa ajassa. Oikeusasiamies päätti aloittaa uuden tutkimuksen.

Lausunnossaan komissio totesi, että se oli esittänyt syyskuussa 2004 yhteisön lainsäätäjälle ehdotuksen direktiivin 2003/88 muuttamisesta. Komissio korosti, että se tarkastelisi kantelijan rikkomusta koskevaa kantelua tämän ehdotuksen valossa ja yhteisön muiden toimielinten kanssa parhaillaan käymiensä keskustelujen perusteella.

Oikeusasiamies katsoi, ettei direktiivin muuttamista koskevan ehdotuksen esittäminen oikeuttanut komissiota sivuuttamaan velvollisuuttaan varmistaa voimassa olevan direktiivin noudattaminen jäsenvaltioissa. Hän totesi edelleen, ettei komission kiistaton päätösvalta kysymyksissä, jotka liittyvät jäsenvaltioiden väitettyihin yhteisön lainsäädännön noudattamatta jättämisiin, oikeuttanut sitä lykkäämään kantelua koskevan päätöksen antamista loputtomasti sillä perusteella, että sovellettavaa lainsäädäntöä saatettaisiin muuttaa joskus tulevaisuudessa.

Tämän vuoksi oikeusasiamies esitti 12. syyskuuta 2006 suositusluonnoksen, jossa se kehotti komissiota käsittelemään kantelijan rikkomusta koskevan kantelun mahdollisimman nopeasti ja huolellisesti.

Yksityiskohtaisessa lausunnossaan komissio piti kiinni kannastaan.

Tästä syystä oikeusasiamies toimitti 10. syyskuuta 2007 parlamentille tapausta koskevan erityiskertomuksen.