European Ombudsman
Related documents
(Laadittu Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti[1])
Oikeusasiamies katsoo, että tämän tapauksen myötä esiin nousee tärkeä periaatteellinen kysymys siitä, onko komissiolla oikeus viivyttää rajattomasti sellaisten kantelujen käsittelyä, jotka koskevat jäsenvaltion väitettyä syyllistymistä yhteisön lainsäädännön rikkomiseen, sillä perusteella, ettei se pääse menettelytavasta poliittiseen yhteisymmärrykseen. Oikeusasiamies katsoo, että vaikka komissiolla on rikkomusmenettelyssä harkintavalta, sillä on velvollisuus käsitellä rikkomusta koskeva kantelu kohtuullisessa ajassa. Tässä tapauksessa komissio tyytyi pohjimmiltaan toteamaan, (i) että se pitää kantelua "poliittisesti erittäin arkaluontoisena ja kiistanalaisena", (ii) että päätös rikkomusmenettelyn aloittamisesta edellyttää komission jäsenten kollegion tukea ja ettei komissio ole toistaiseksi kyennyt tekemään tällaista päätöstä. Oikeusasiamiehen näkemyksen mukaan nämä näkökohdat eivät vapauta komissiota sen velvollisuudesta käsitellä tämänkaltaiset kantelut asianmukaisesti. Tämän vuoksi oikeusasiamies katsoo, että asia on annettava Euroopan parlamentin käsiteltäväksi.
Kantelija tarjosi urheiluvedonlyöntipalveluja Ala-Saksin osavaltiossa Saksassa. Kantelussa, jonka kantelijan asianajaja esitti oikeusasiamiehelle tammikuussa 2005, kantelija kertoi Saksan viranomaisten määränneen hänet lopettamaan urheiluvedonlyöntipalvelujen tarjoamisen ja pakottaneen hänet näin lopettamaan liiketoimintansa. Kantelijan näkemyksen mukaan Saksan viranomaiset rikkoivat toimillaan EU:n lainsäädäntöä, erityisesti palvelujen tarjoamisen vapautta.
Kantelijan mukaan hänen asianajajansa toimitti rikkomusta koskevan kantelun Saksaa ja Saksan viranomaisia vastaan Euroopan komission Berliinin edustustoon 20. helmikuuta 2004. Edelleen kantelijan mukaan hänelle kerrottiin myöhemmin vastauksena tiedusteluun, ettei kantelua ollut käsitelty eikä lähetetty Brysseliin. Tämän jälkeen kantelijan asianajaja lähetti kantelun suoraan komissiolle, jossa se kirjattiin viitenumerolla 2004/4463.
30. marraskuuta 2004 päivätyssä kirjeessä kantelijan asianajaja kysyi komissiolta, missä vaiheessa tutkimus oli. Kantelijan mukaan kirjeeseen ei vastattu.
Kantelussaan oikeusasiamiehelle kantelija väitti pohjimmiltaan, ettei komissio ollut käsitellyt hänen rikkomusta koskevaa kanteluaan asianmukaisesti. Hän väitti, että komission nopea reagointi oli kipeästi tarpeen, sillä hänelle aiheutui tappioita siitä, ettei hän voinut jatkaa liiketoimintaansa.
Lausunnossaan komissio esitti yhteenvetona seuraavat huomiot:
Lausunnon toimittamiseen mennessä (kesäkuu 2005) komissio oli vastaanottanut seitsemän uhkapelipalveluja koskevaa kantelua Saksaa vastaan (2003/4350, 2003/5288, 2004/4054, 2004/4463, 2004/4899, 2004/4685 ja 2005/4017). Nämä kantelut koskivat kansallisia rajoituksia uhkapelipalvelujen järjestämiselle, niihin liittyvälle kaupalliselle viestinnälle sekä palvelujen perustamiselle.
Ensimmäinen urheiluvedonlyöntipalvelujen tarjoajan esittämä kantelu oli kirjattu huhtikuussa 2003. Komissio ei ollut tehnyt päätöstä rikkomusmenettelyn aloittamisesta, koska Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätös samanlaisessa, Italiaa koskevassa asiassa oli katsottu ratkaisevaksi kyseisenlaisen rajoittamisen arvioinnin kannalta. Tuomioistuimen 6. marraskuuta 2003 antama tuomio asiassa C-243/01 (Gambelli ym.)[2] oli tarjonnut komissiolle suuntaviivat kyseisen kaltaisten kantelujen käsittelyyn.
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön pohjalta komissio oli arvioinut tiettyjen urheiluvedonlyöntipalveluja koskevien kansallisten kieltojen aiheellisuutta ja kohtuullisuutta. Tanskalle oli lähetetty 30. maaliskuuta 2004 virallinen ilmoitus asiassa, joka liittyi urheiluvedonlyöntipalveluihin.
Kokouksissaan 13. lokakuuta ja 14. joulukuuta 2004 komissio oli kuitenkin päättänyt lykätä päätöksiä rikkomusmenettelyjen aloittamisesta tapauksissa, joissa määrätyt rajoitukset olivat samankaltaisia kuin ne, jotka kantelija toi esiin rikkomusta koskevassa kantelussaan. Nämä tapaukset koskivat Saksaa (2003/4350), Italiaa (2003/4616) ja Alankomaita (2002/5443). Kyseisten kantelujen osalta oli määrä tehdä lisätutkimuksia.
Kantelijan rikkomusta koskeva kantelu oli vastaanotettu 26. huhtikuuta 2004. Komissio oli ilmoittanut kantelun kirjaamisesta kantelijan asianajajalle 27. toukokuuta 2004 päivätyllä kirjeellä.
30. marraskuuta 2004 päivätyssä faksissa kantelija oli pyytänyt kopiota komission kirjeenvaihdosta Saksan viranomaisten kanssa. Komissio ei ollut siihen mennessä ollut yhteydessä Saksan viranomaisiin urheiluvedonlyöntipalvelujen osalta yleensä tai minkään erityisen tapauksen osalta.
Komissio tutki edelleen aktiivisesti tiettyjä kantelijan rikkomusta koskevaan kanteluun liittyviä näkökohtia. 30. toukokuuta 2005 komissio oli lähettänyt kantelijan asianajajalle kirjeen, jossa se oli selittänyt tilanteen ja pyytänyt kantelijaa esittämään kopion vedonvälittäjän toimiluvastaan.
Kantelijan vaatimuksesta, jonka mukaan komission olisi toimittava nopeasti, oli todettava, ettei komissiolla ollut toimivaltaa sen paremmin puuttua jäsenvaltion toimiin ja keskeyttää niitä kuin estää jäsenvaltion käynnistämää rikostutkintaa.
Antamassaan asiakirjassa "Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle kantelijan asemasta yhteisön oikeuden rikkomista koskevissa asioissa" (KOM(2002) 141 lopull., EYVL 2002 C 244, s. 5) komissio oli esittänyt pyrkivänsä yleensä tekemään päätöksen virallisen ilmoituksen lähettämisestä tai asian käsittelyn lopettamisesta viimeistään vuoden kuluessa kantelun kirjaamisesta. Komissio jätti kuitenkin avoimeksi sen mahdollisuuden, ettei tätä sääntöä pystyttäisi noudattamaan. Näin olisi erityisesti, jos komission käsiteltävänä olisi tapauksia, joissa kansallisen toimen aiheellisuuden ja kohtuullisuuden arviointi on yleistä järjestystä koskevien näkökohtien perusteella vaikeaa. Tässä tapauksessa oli kyse tällaisesta tilanteesta. Komissio oli sitoutunut ilmoittamaan tällaisista tilanteista "kirjallisesti kantelijalle". Näin oli tässä tapauksessa tehty kirjeitse 30. toukokuuta 2005.
Komissio esitti kopion 30. toukokuuta 2005 päivätystä kirjeestään. Tässä kirjeessä komissio viittasi kantelijan – komission mukaan – 5. huhtikuuta 2004 esittämään rikkomusta koskevaan kanteluun sekä muihin kantelijan tai hänen asianajajansa lähettämiin kirjeisiin, jotka oli päivätty 15. kesäkuuta 2004, 30. marraskuuta 2004 ja 18. huhtikuuta 2005. Komissio totesi, että se käsitteli parhaillaan "tiiviisti" kantelijan kantelua ja muita Saksassa tarjottavia urheiluvedonlyöntipalveluja koskevia kanteluja. Aikataulun osalta kirjeessä todettiin, että komission perustamissopimuksen rikkomuksista esittämiin erityisiin tiedusteluihin liittyi menettelytapaan liittyviä määräaikoja, joiden vuoksi komissio ei todennäköisesti pystyisi muodostamaan asiassa kantaa lähiaikoina.
Huomautuksissaan kantelija esitti, että komission lausunto oli päivämäärien osalta virheellinen ja puutteellinen, kun otetaan huomioon, että hän oli toimittanut kantelunsa komission Berliinin edustustoon jo 20. helmikuuta 2004. Kantelijan mukaan tätä kantelua ei ollut käsitelty eikä toimitettu eteenpäin. Kantelijan asianajaja oli saanut tietää vasta edustuston kanssa käymässään puhelinkeskustelussa, että kantelu oli edelleen Berliinissä. Kantelijan mukaan näin oli hukattu kallista aikaa. Kantelija esitti lisäksi, että hän ei osannut sanoa, miten komissio aikoi jatkaa asiassa ja milloin se lopultakin pyytäisi Saksalta lausuntoa.
Kantelija esitti kopiot kahdesta komissiolle osoitetusta kirjeestä, jotka oli päivätty 5. huhtikuuta 2004 ja 4. heinäkuuta 2005. Komissiolle 5. huhtikuuta 2004 lähettämässään kirjeessä kantelijan asianajaja viittasi siihen, että hän oli toimittanut kantelun komission Berliinin edustustoon jo 20. helmikuuta 2004.
Oikeusasiamies osoitti 27. heinäkuuta 2005 seuraavan suositusluonnoksen komissiolle Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti:
"Komission pitäisi käsitellä kantelijan esittämä rikkomusta koskeva kantelu huolellisesti ja ilman kohtuutonta viivettä."
Tämä suositusluonnos perustui seuraaviin näkökohtiin:
1.1 Oikeusasiamiehelle esittämässään kantelussa kantelija ilmoitti, että hänen asianajajansa oli lähettänyt rikkomusta koskevan kantelun komission Berliinin edustustoon jo 20. helmikuuta 2004. Kantelijan mukaan hänelle kerrottiin myöhemmin vastauksena tiedusteluun, ettei kantelua ollut käsitelty eikä lähetetty Brysseliin. Tämän jälkeen kantelija esitti kantelunsa suoraan komissiolle 5. huhtikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä.
1.2 Lausunnossaan komissio ei ottanut kantaa kantelijan väitteeseen, että hänen rikkomusta koskeva kantelunsa oli esitetty jo 20. helmikuuta 2004 mutta jäänyt siinä vaiheessa käsittelemättä.
1.3 Oikeusasiamies huomautti, että kantelussa, jonka kantelija esitti oikeusasiamiehelle tammikuussa 2005, väitettiin selkeästi, ettei komissio ollut käsitellyt asianmukaisesti kirjettä, jonka kantelija väitti osoittaneensa komission edustustolle. Tässä tilanteessa oikeusasiamies ei ymmärtänyt, miksei komissio käsitellyt tätä kysymystä lausunnossaan. Tämän kysymyksen selvittäminen olisi kuitenkin edellyttänyt lisätutkimuksia. Tällaiset lisätutkimukset olisivat väistämättä aiheuttaneet lisäviivettä asiassa, joka oli kantelijan mukaan kiireellinen. Ottaen huomioon tapauksen muita näkökohtia koskevat päätelmät (katso kohta 2 alla) oikeusasiamies piti tämän vuoksi parhaana jättää edellä mainitun kysymyksen silloisen tutkimuksen ulkopuolelle, jotta hän voisi käsitellä varsinaisen asian mahdollisimman nopeasti. Kantelijalle jäi kuitenkin mahdollisuus esittää mainittu kysymys oikeusasiamiehelle uudelleen erillisessä kantelussa.
2.1 Kantelija väitti, ettei komissio ollut käsitellyt asianmukaisesti hänen rikkomusta koskevaa kanteluaan 2004/4463. Hän korosti, että hän oli tiedustellut tilannetta 30. marraskuuta 2004 lähettämässään kirjeessä, johon ei kuitenkaan vastattu.
2.2 Lausunnossaan komissio huomautti, että se oli vastaanottanut lausunnon toimittamiseen mennessä (kesäkuu 2005) seitsemän uhkapelipalveluja koskevaa kantelua Saksaa vastaan (2003/4350, 2003/5288, 2004/4054, 2004/4463, 2004/4899, 2004/4685 ja 2005/4017). Komissio selitti, että se oli kirjannut ensimmäisen kantelun huhtikuussa 2003 ja ettei se ollut tehnyt päätöstä rikkomusmenettelyn aloittamisesta, koska Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätös samanlaisessa, Italiaa koskevassa asiassa oli katsottu ratkaisevaksi kyseisen rajoittamisen arvioinnin kannalta. Komission mukaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 6. marraskuuta 2003 antama tuomio asiassa C-243/01 (Gambelli ym.) oli tarjonnut komissiolle suuntaviivat kyseisen kaltaisten kantelujen käsittelyyn.
Komissio lisäsi, että se oli arvioinut tiettyjen urheiluvedonlyöntipalveluja koskevien kansallisten kieltojen aiheellisuutta ja kohtuullisuutta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa ja että Tanskalle oli lähetetty 30. maaliskuuta 2004 virallinen ilmoitus asiassa, joka liittyi urheiluvedonlyöntipalveluihin.
Kokouksissaan 13. lokakuuta ja 14. joulukuuta 2004 komissio oli kuitenkin päättänyt lykätä päätöksiä rikkomusmenettelyjen aloittamisesta tapauksissa, joissa määrätyt rajoitukset olivat samankaltaisia kuin ne, jotka kantelija toi esiin rikkomusta koskevassa kantelussaan. Nämä tapaukset koskivat Saksaa (2003/4350), Italiaa (2003/4616) ja Alankomaita (2002/5443). Kyseisiä kanteluja koskevia lisätutkimuksia suoritettiin parhaillaan.
Komissio selitti, että kantelija oli pyytänyt 30. marraskuuta 2004 päivätyssä faksissa kopiota komission kirjeenvaihdosta Saksan viranomaisten kanssa. Komissio korosti, ettei se ollut siihen mennessä ollut yhteydessä Saksan viranomaisiin urheiluvedonlyöntipalvelujen yleensä tai minkään erityisen tapauksen osalta.
Komission mukaan se tutki edelleen aktiivisesti tiettyjä kantelijan rikkomusta koskevaan kanteluun liittyviä näkökohtia. 30. toukokuuta 2005 komissio oli lähettänyt kantelijan asianajajalle kirjeen, jossa se oli selittänyt tilanteen ja pyytänyt kantelijaa esittämään kopion vedonvälittäjän toimiluvastaan.
Komissio huomautti, että antamassaan asiakirjassa "Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle kantelijan asemasta yhteisön oikeuden rikkomista koskevissa asioissa" (KOM(2002) 141 lopull., EYVL 2002 C 244, s. 5) komissio oli esittänyt pyrkivänsä yleensä tekemään päätöksen virallisen ilmoituksen lähettämisestä tai asian käsittelyn lopettamisesta viimeistään vuoden kuluessa kantelun kirjaamisesta. Komission mukaan tällä ei kuitenkaan suljettu pois sitä mahdollisuutta, että komission suorittama tutkimus kestäisi pidempään. Komissio esitti, että näin olisi erityisesti, jos sen käsiteltävänä olisi tapauksia, joissa kansallisen toimen aiheellisuuden ja kohtuullisuuden arviointi on yleistä järjestystä koskevien näkökohtien perusteella vaikeaa. Komission mukaan näin oli tässä tapauksessa. Komissio korosti sitoutuneensa ilmoittamaan tällaisista tilanteista "kirjallisesti kantelijalle". Komission mukaan näin oli tässä tapauksessa tehty kirjeitse 30. toukokuuta 2005.
2.3 On hyvän hallintotavan mukaista vastata kansalaisten kirjeisiin kohtuullisessa ajassa. Tässä tapauksessa komissio oli vastannut kantelijan 30. marraskuuta 2004 päivättyyn kirjeeseen 30. toukokuuta 2005 eli kuuden kuukauden kuluttua sen lähettämisestä. Oikeusasiamies huomautti, ettei tämän huomattavan viiveen osalta ollut esitetty selitystä tai pahoittelua. Komissio ei ollut vastannut kantelijan 30. marraskuuta 2004 päivättyyn kirjeeseen kohtuullisessa ajassa, joten kyseessä oli hallinnollinen epäkohta.
2.4 Oikeusasiamies huomautti, että komissio oli sitoutunut vuonna 2002 antamassaan tiedonannossa tutkimaan kantelut niin, että päätös virallisen ilmoituksen lähettämisestä tai asian käsittelyn lopettamisesta tehdään viimeistään vuoden kuluessa kantelun kirjaamisesta. Tiedonannon sanamuodosta ("yleensä") kävi selväksi, ettei sillä suljettu pois sitä mahdollisuutta, että tutkimus voisi perustelluista syistä kestää pidempään kuin yhden vuoden – erityisesti tapauksissa, joissa kantelija tuo esiin vaikeita ja monimutkaisia ongelmia. Kuten komissio oli asianmukaisesti todennut, vuoden 2002 tiedonannossa edellytettiin tällaisissa tapauksissa kirjallista ilmoitusta kantelijalle.
Oikeusasiamies kuitenkin katsoi, että jotta kantelijalle näissä tapauksissa annettava ilmoitus olisi mielekäs, siinä olisi vähintäänkin selitettävä syyt, joiden perusteella kantelun käsittely kestää pidempään kuin vuoden.
Kantelijalle 30. toukokuuta 2005 lähettämässään kirjeessä komissio oli kuitenkin todennut vain, että komission perustamissopimuksen rikkomuksista esittämiin erityisiin tiedusteluihin liittyi menettelytapaan liittyviä määräaikoja, joiden vuoksi komissio ei todennäköisesti pystyisi muodostamaan asiassa kantaa lähiaikoina.
Oikeusasiamiehen mielestä tämä "selitys" oli ilmeisen riittämätön, kun otetaan huomioon, ettei siinä viitattu mihinkään erityisiin olosuhteisiin, joilla voitaisiin perustella komission tutkimuksen jatkuminen yli vuoden ajan; vuoden 2002 tiedonannon mukaan yhden vuoden määräaikaa on noudatettava "yleensä". Komissio ei ollut esittänyt riittäviä perusteluja sille, ettei se kyennyt saattamaan rikkomusta koskevaan kanteluun liittyvää tutkimustaan päätökseen vuoden kuluessa kantelun kirjaamisesta, joten kyseessä oli hallinnollinen epäkohta.
2.5 Mitä tulee rikkomusta koskevan kantelun käsittelyyn sinänsä, on hyvän hallintotavan mukaista tutkia tämänkaltaiset kantelut huolellisesti ja ilman kohtuutonta viivettä. Oikeusasiamies huomautti, että komissio oli lausunnossaan väittänyt tutkivansa edelleen aktiivisesti tiettyjä kantelijan rikkomusta koskevan kantelun näkökohtia. Hän huomautti edelleen, että kantelijalle 30. toukokuuta 2005 lähettämässään kirjeessä komissio oli todennut käsittelevänsä parhaillaan "tiiviisti" sekä kantelijan kantelua että muita Saksassa tarjottavia urheiluvedonlyöntipalveluja koskevia kanteluja.
Oikeusasiamiehen mielestä hänelle esitetyt tiedot eivät kuitenkaan näyttäneet tukevan näitä väitteitä.
On syytä ensinnäkin huomata komission korostaneen, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 6. marraskuuta 2003 antama tuomio asiassa C-243/01 (Gambelli ym.) oli tarjonnut komissiolle suuntaviivat kantelijan esittämän kaltaisten kantelujen käsittelyyn. Tämä tuomio oli kuitenkin annettu yli puolitoista vuotta ennen lausunnon esittämistä. Lisäksi on huomattava, että komissio oli väittänyt kantelijan rikkomusta koskevan kantelun olevan tapaus, jossa kansallisen toimen aiheellisuuden ja kohtuullisuuden arviointi on yleistä järjestystä koskevien näkökohtien perusteella vaikeaa. Oikeusasiamies kuitenkin huomautti, että komissio oli itse tunnustanut lausunnossaan, ettei se ollut siihen mennessä ollut yhteydessä Saksan viranomaisiin urheiluvedonlyöntipalvelujen yleensä tai minkään erityisen tapauksen osalta. Oli vaikea ymmärtää, miten komissio voisi arvioida Saksan lainsäädännön asiaa koskevien säännösten aiheellisuutta ja kohtuullisuutta ilman, että se vähintäänkin pyytäisi Saksan viranomaisilta tietoja ja selityksiä niistä "yleistä järjestystä koskevista näkökohdista", joihin nämä säännökset perustuivat.
2.6 Edellä todetun perusteella oikeusasiamies katsoi, ettei komissio ollut käsitellyt kantelijan rikkomusta koskevaa kantelua asianmukaisesti.
Saatuaan suositusluonnoksen komissio lähetti 5. tammikuuta 2006 Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti yksityiskohtaisen lausunnon.
Yksityiskohtaisessa lausunnossaan komissio esitti seuraavat huomautukset:
Kantelijalla ei ollut minkäänlaista vaadittavaa toimilupaa Saksassa, vaan hän halusi tarjota palvelujaan verkkopalvelujen tarjoajille, joilla on toimilupa toisessa jäsenvaltiossa (toimia ja tarjota palveluja välittäjänä). Huhtikuusta 2003 tammikuuhun 2005 komissio oli kirjannut seitsemän uhkapelipalveluja koskevaa kantelua Saksaa vastaan (mukaan lukien kantelijan esittämä kantelu). Nämä kantelut liittyivät samoihin rajoituksiin. Tämän vuoksi komissio oli päättänyt (16. maaliskuuta ja 2. syyskuuta 2005) käsitellä kaikkia näitä kanteluja yhdessä.
Urheiluvedonlyöntipalveluihin liittyvät kantelut olivat "poliittisesti erittäin arkaluontoisia ja kiistanalaisia" (huolimatta alan oikeuskäytännöstä). Saksaa vastaan esitettyjä kanteluja, jotka liittyivät sen urheiluvedonlyöntipalveluille asettamiin rajoituksiin, oli käsitelty neljässä sisäisessä rikkomismenettelykokouksessa (13. lokakuuta 2004, 14. joulukuuta 2004, 16. maaliskuuta 2005 ja 5. heinäkuuta 2005). Lausunnon laatimiseen mennessä komissio ei ollut pystynyt tekemään tarvittavaa päätöstä.
Komissio tunnusti ja pahoitteli, ettei se ollut vastannut kantelijan 30. marraskuuta 2004 päivättyyn kirjeeseen. Se tunnusti myös, että "selitys", jonka se antoi 30. toukokuuta 2005 päivätyssä kirjeessään, oli riittämätön. Komissio olisi voinut viitata siihen, että se tutki parhaillaan useita Saksaa vastaan esitettyjä kanteluja ja että näitä kanteluja oli käsitelty kolmessa sisäisessä rikkomismenettelykokouksessa (13. lokakuuta 2004, 14. joulukuuta 2004, 16. maaliskuuta 2005). Se pahoitteli, ettei ollut kyennyt tekemään päätöstä tässä poliittisesti arkaluontoisessa asiassa vuoden kuluessa kantelun kirjaamisesta. Komissio kuitenkin katsoi, ettei kantelun nopea käsittely olisi eduksi, sillä samalla jäisi ottamatta huomioon sisäisiin keskusteluihin liittyviä lisätietoja.
Komissio oli kuitenkin lähettänyt kantelijalle uuden kirjeen, jossa annettiin lisätietoja tilanteesta. Tässä 10. lokakuuta 2005 päivätyssä kirjeessä komission sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosasto oli ilmoittanut kantelijalle päättäneensä käsitellä tiettyjä asiaa koskeviin kysymyksiin liittyviä kanteluja yhdessä ja selittänyt, että päätös rikkomusmenettelyn aloittamisesta Saksaa vastaan edellytti komission jäsenten kollegion tukea. Sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosasto oli myös todennut, ettei komissio ollut siihen mennessä kyennyt tekemään tällaista päätöstä ja että kantelujen osalta oli määrä tehdä lisätutkimuksia.
Kantelijalta ei saatu huomautuksia.
Oikeusasiamies katsoo, ettei komission yksityiskohtainen lausunto merkitse hänen suositusluonnoksensa hyväksymistä. Komissio tunnustaa, ettei se ollut vastannut kantelijan 30. marraskuuta 2004 päivättyyn kirjeeseen kohtuullisessa ajassa ja ettei se ollut esittänyt pätevää selitystä sille, miksi tapauksen tutkinta kesti yli vuoden, mutta komissio ei ole osoittanut, että rikkomusta koskeva kantelu käsitellään huolellisesti ja ilman kohtuutonta viivettä, kuten oikeusasiamies suosittaa.
Tämän sijaan komissio on viitannut siihen, että se pitää urheiluvedonlyöntipalveluihin liittyviä kanteluja poliittisesti erittäin arkaluontoisina ja kiistanalaisina. Komissio on selittänyt myös, että asiaa oli käsitelty neljässä sisäisessä rikkomismenettelykokouksessa (13. lokakuuta 2004, 14. joulukuuta 2004, 16. maaliskuuta 2005 ja 5. heinäkuuta 2005) mutta että päätöstä ei ollut kyetty vielä tekemään.. Kantelijalle 10. lokakuuta 2005 lähetetyssä kirjeessä, johon yksityiskohtaisessa lausunnossa viitattiin, sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosasto selitti lisäksi, että päätös rikkomusmenettelyn aloittamisesta Saksaa vastaan edellyttää komission jäsenten kollegion tukea ja ettei komissio ollut toistaiseksi kyennyt tekemään tällaista päätöstä.
Oikeusasiamies pitää myönteisenä, että komissio myöntää avoimesti viiveen kantelijan rikkomusta koskevan kantelun käsittelyssä johtuvan siitä, ettei komissio näytä pystyvän poliittisista syistä päättämään, miten tässä tapauksessa (ja useissa muissa siihen liittyvissä tapauksissa) pitäisi edetä. Hän kuitenkin katsoo, ettei tämä ole pätevä syy olla käsittelemättä tätä rikkomusta koskevaa kantelua kohtuullisessa ajassa.
Oikeusasiamies on tietoinen siitä, että komissiolla on rikkomusmenettelyssä harkintavalta. On kuitenkin huomattava, että tässä tapauksessa on kyse menettelyn hallinnollisesta vaiheesta. Oikeusasiamies katsoo, että komission on hyvän hallintotavan mukaista käsitellä rikkomusta koskevat kantelut kohtuullisessa ajassa ja ettei komissiolla näin ollen ole oikeutta viivytellä rajattomasti tietyn rikkomusta koskevan kantelun käsittelyssä. Tässä tapauksessa komissio on ilmeisesti käsitellyt asiaa neljässä sisäisessä rikkomismenettelykokouksessa (13. lokakuuta 2004, 14. joulukuuta 2004, 16. maaliskuuta 2005 ja 5. heinäkuuta 2005) kykenemättä päättämään, miten siinä pitäisi edetä. Komissio ei ole antanut 5. tammikuuta 2006 esittämässään yksityiskohtaisessa lausunnossa myöskään mitään tietoa siitä, milloin päätöstä voidaan odottaa.
Edellä todetun perusteella oikeusasiamies esittää suositusluonnoksensa uudelleen suosituksena komissiolle seuraavasti:
Komission pitäisi käsitellä kantelijan esittämä rikkomusta koskeva kantelu huolellisesti ja ilman kohtuutonta viivettä.
Euroopan parlamentti voisi harkita suosituksen hyväksymistä päätöslauselmaksi.
Strasbourg,
P. Nikiforos DIAMANDOUROS
[1] Euroopan parlamentin päätös 94/262, tehty 9 päivänä maaliskuuta 1994, oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista, EYVL L 113, 4.5.1994 s. 15.
[2] Asia C-243/01 Gambelli ym., Kok. 2003, s. I-13031.
