European Ombudsman
Related documents
(Tehty Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti[1])
1. Oikeusasiamies katsoo, että käsiteltävänä olevassa tapauksessa tulee esiin tärkeä periaatekysymys. Hän katsoo, että se, ettei komissio ota missään tapauksessa palvelukseensa 65 vuotta täyttäneitä ylimääräisiä freelancekonferenssitulkkeja, rikkoo ikään perustuvan syrjinnän kieltävää periaatetta. Tämä on niin merkittävä hallinnollinen epäkohta, että sen vuoksi on perusteltua esittää Euroopan parlamentille erityiskertomus.
2. Kantelija työskenteli EU:n toimielinten palveluksessa yli 35 vuoden ajan ylimääräisenä freelancekonferenssitulkkina. Hän tulkkasi hollannista, englannista, saksasta, italiasta ja espanjasta ranskaan. Freelancetulkkeja palkataan yksittäisiin konferensseihin ja kokouksiin. Kukin yksittäinen toimeksianto kestää lyhyen ajan, tavallisesti enintään muutaman päivän.
3. Euroopan parlamentin puhemiehistö otti 13. heinäkuuta 1999 käyttöön ylimääräisten konferenssitulkkien palvelukseen ottamista koskevat säännöt (jäljempänä "vuoden 1999 säännöt"). Komissio ja parlamentti tekivät 28. heinäkuuta 1999 sopimuksen ylimääräisten konferenssitulkkien työ- ja palkkausehdoista (jäljempänä "vuoden 1999 sopimus"). Tämän jälkeen neuvoston asetuksessa (EY, EHTY, Euratom) N:o 628/2000[2] säädettiin ylimääräisten konferenssitulkkien ottamisesta palvelukseen "ylimääräisinä toimihenkilöinä".
4. Tältä pohjalta Euroopan komissio ja Euroopan parlamentti päättivät lopettaa 65 vuotta täyttäneiden ylimääräisten konferenssitulkkien ottamisen palvelukseensa. Niiden päätökset perustuivat yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 74 artiklaan.[3] Tämän seurauksena eräät ylimääräiset konferenssitulkit[4] käynnistivät komission ja parlamentin vastaiset oikeustoimet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa (yhdistetyt asiat T-153/01 ja T-323/01,[5] asia T-275/01[6] ja asia T-276/01[7]).
5. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi yhdistetyissä asioissa T-153/01 ja T-323/01 antamassaan tuomiossa muun muassa seuraavaa:
"(...) konferenssitulkkien työsopimuksille (...) on ominaista se, että ne tehdään tietyiksi päiviksi, jolloin sopimuksen alkamis- ja päättymispäivä ovat ylimääräisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamisen kannalta keskeisiä tekijöitä.
(...) koska sopimuksen päättyminen perustuu aina sopimuksessa olevaan tiettyjä työpäiviä koskevaan määräykseen, työsuhteen päättymistä ei ole tarpeen määritellä yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 74 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella (...)
Näin ollen yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 74 artikla on yksi niistä kyseisten ehtojen III osaston määräyksistä, joista parlamentti poikkesi hyväksyessään vuoden 1999 säännöt.
Siispä komissio on väärässä katsoessaan, että kantelijaan sovelletaan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 74 artiklan 1 kohdan b alakohtaa (...)
(...) tulkin ikä ei ole keskeinen seikka kyseisten tehtävien hoitamisen kannalta. Siksi ikäraja ei ole keskeinen osa tulkin sopimusta, joka edellyttäisi yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 74 artiklan soveltamista."[8] (alleviivaukset lisätty)
6. Komissio nosti 27. elokuuta 2004 yhteisöjen tuomioistuimessa muutoksenhakukanteen (asia C-373/2004 P[9]) tuomiosta, jonka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli antanut yhdistetyissä asioissa T-153/01 ja T-323/01.
7. Kantelija ilmoitti komission kieltäytyneen ottamasta häntä palvelukseen ylimääräiseksi konferenssitulkiksi senkin jälkeen, kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli antanut tuomionsa. Hän katsoi komissio rikkovan perusoikeuskirjan 21 artiklaa[10] ja Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 5 artiklan 3 kohtaa[11], joissa molemmissa kielletään muun muassa ikään perustuva syrjintä.
8. Kantelija katsoi, että komission pitäisi lopettaa häneen kohdistuva syrjintä, joka oli alkanut hänen täyttäessään 65 vuotta. Hän vaati komissiolta 14 619 euron korvausta: 10 932:ta euroa tulojen menetyksestä ja 3 687:ää euroa konferenssitulkkien sosiaalihuoltokassaan suoritettavia maksuja varten (Caisse de prévoyance des interprètes de conférence). Lisäksi hän vaati 20 000 euron korvausta henkisestä kärsimyksestä.
9. Kantelija väitti myös komission rikkoneen Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 19 artiklaa (jossa määrätään valitusmahdollisuuksien osoittamisesta). Koska tässä asiassa ei ole kyse periaatekysymyksestä, oikeusasiamies käsittelee sitä kantelua koskevassa päätöksessään, joka lähetetään kantelijalle.
10. Kantelija esitti kantelunsa 16. tammikuuta 2005. Komissio toimitti 8. kesäkuuta 2005 lausuntonsa, joka lähetettiin eteenpäin kantelijalle huomautusten esittämistä varten. Kantelija lähetti huomautuksensa 13. heinäkuuta 2005.
11. Oikeusasiamies pyysi 13. joulukuuta 2005 komissiolta lisätietoja. Komissio vastasi pyyntöön 20. maaliskuuta 2006. Kantelija lähetti huomautuksensa 2. huhtikuuta 2006 ja 19. toukokuuta 2006.
12. Oikeusasiamies kirjoitti 1. joulukuuta 2006 komission puheenjohtajalle löytääkseen asiaan sovintoratkaisun. Komissio lähetti vastauksensa 16. maaliskuuta 2007, ja kantelija lähetti huomautuksensa 25. toukokuuta 2007.
13. Oikeusasiamies lähetti komissiolle suositusluonnoksen 31. maaliskuuta 2008. Komissio lähetti 26. kesäkuuta 2008 yksityiskohtaisen lausuntonsa suositusluonnoksesta. Kantelija toimitti huomautuksensa komission lausunnosta 31. heinäkuuta 2008.
Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut
14. Komissio totesi, ettei ylimääräisiin konferenssitulkkeihin sovellettu virallista ikärajaa ennen kuin ylimääräisten konferenssitulkkien työ- ja palkkausehdoista vuonna 1999 tehty sopimus tuli voimaan. Tulkkauksen pääosaston (PO) käytäntönä oli kuitenkin ottaa palvelukseensa 65 vuotta täyttäneitä ylimääräisiä konferenssitulkkeja vain erityisen tarpeen sitä vaatiessa. Heitä käytettiin niin sanotuilla kiertävillä virkamatkoilla tai tiettyjen kielten tulkkausvaatimusten noudattamiseksi. Tällä käytännöllä pyrittiin tarjoamaan vasta valmistuneille nuorille tulkeille riittävästi töitä ja turvaamaan näin uusien tulokkaiden saaminen alalle.
15. Komissio totesi, että vuoden 1999 sopimuksen voimaantulon myötä ylimääräisiin konferenssitulkkeihin ryhdyttiin soveltamaan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja. Siispä komissio katsoi, että heihin piti soveltaa kyseisten ehtojen 74 artiklassa vahvistettua sääntömääräistä ikärajaa.[12] Näin ollen 65 vuotta täyttäneiden ylimääräisten konferenssitulkkien palvelukseen ottaminen lopetettiin vähitellen. Lisäksi heiltä evättiin oikeus käyttää verkossa toimivaa Web Calendar -rekrytointijärjestelmää.
16. Tulkinta, jonka mukaan ylimääräisiin konferenssitulkkeihin sovelletaan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja, kyseenalaistettiin yhdistetyissä asioissa T-153/01 ja T-323/01 (Alvarez Moreno vs. komissio) annetussa tuomiossa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, ettei kyseisissä ehdoissa asetettu ikäraja koskenut ylimääräisiä konferenssitulkkeja. Siispä tulkkauksen PO antoi 65 vuotta täyttäneiden ylimääräisten konferenssitulkkien käyttää rekrytointijärjestelmää (erillisestä pyynnöstä) noudattaakseen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiota. Ylimääräiset konferenssitulkit, jotka täyttivät 65 vuotta tuomion antamisen jälkeen, saivat säilyttää oikeutensa käyttää Web Calendar -järjestelmää. Palvelukseen ottamista koskevat käytännöt, jotka otettiin käyttöön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen annettua tuomionsa, olivat samat kuin ennen vuotta 1999 noudatetut käytännöt. Komissio totesi, että se jatkaisi näiden käytäntöjen noudattamista odottaessaan päätöstä yhteisöjen tuomioistuimessa nostamastaan muutoksenhakukanteesta, jolla se pyrki saamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion kumotuksi.
17. Edellä esitetyn seurauksena komissio suositteli, että ylimääräisiä konferenssitulkkeja otettaisiin palvelukseen "yksikön tarpeiden mukaisesti" ottaen huomioon heidän kieliyhdistelmänsä, asuinpaikkansa ja yleinen pätevyytensä. Komission selityksen mukaan tulkkauksen PO:n käytännöillä pyrittiin turvaamaan mahdollisimman tehokkaasti nuorten tulkkien työnsaantimahdollisuudet. Komissio totesi, että koska alan ammattilaisten ikärakenne oli huolestuttava, oli ryhdytty toimenpiteisiin, joilla pyrittiin säilyttämään riittävän suuri joukko ammattitaitoisia freelancetulkkeja, jotta heidän joukostaan voitaisiin ottaa uusia tulkkeja palvelukseen pitkällä aikavälillä. Komissio mainitsi esimerkkinä, että kolmeen suurimpaan kohdekieleen (englanti, ranska ja saksa) tulkkaavien tulkkien keskimääräinen ikä oli noin 50 vuotta. Komissio kertoi, että käytäntöä voitiin puoltaa myös muilla perusteilla, joita olivat muun muassa
a) se, että toimielimet ovat tarjonneet pitkään monipuolista taloudellista tukea nuorten tulkkien kouluttamiseen,
b) se, että nuorten tulkkien on saatava riittävästi kokemusta ja harjoitusta voidakseen osallistua tulevaisuudessa avoimiin virkakilpailuihin niin, että heillä on kohtuulliset mahdollisuudet menestyä niissä ja parantaa tällä tavoin tulkkien ikäjakaumaa,[13]
c) se, että nuoret tulkit lisäävät iäkkäämpiä tulkkeja todennäköisemmin kielivalikoimaansa uusia kieliä, mikä on yksikön tarpeiden mukaista.
18. Komissio vastasi oikeusasiamiehen tietopyyntöön toimittamalla vuosilta 1987–2006 tilastotiedot, joista ilmeni vuosikohtaisesti 65 vuotta täyttäneiden ylimääräisten konferenssitulkkien sopimuspäivien absoluuttinen määrä sekä niiden määrä suhteessa kaikkiin ylimääräisten konferenssitulkkien sopimuspäiviin.
Sovintoratkaisuehdotukseen johtaneet oikeusasiamiehen alustavat huomiot
19. Oikeusasiamies pani ensinnäkin merkille, että tuomioistuin on todennut, että ikään perustuvan syrjinnän kielto, josta määrätään perusoikeuskirjan 21 artiklassa, on yhteisön oikeuden yleinen periaate.[14] Tästä periaatteesta seuraa, että kun komissio ottaa palvelukseensa ylimääräisiä konferenssitulkkeja, se ei saa kohdella hakijoita eri tavalla heidän ikänsä perusteella, ellei se osoita, että eriävään kohteluun on asianmukainen syy ja että sen nimenomaisena tarkoituksena on palvella perusteltua ja riittävän tärkeää yhteisön etua.
20. Oikeusasiamiehen tutkiessa kantelua komissio myönsi selvästi, että kun se tarjoaa ylimääräisille konferenssitulkeille sopimuksia, se tarjoaa niitä viimeiseksi 65 vuotta täyttäneille tulkeille eli kohtelee heitä eri tavalla. Kohtelussa ilmenevä ikään perustuva ero katsotaan ikään perustuvaksi syrjinnäksi, ellei ero ole objektiivisesti perusteltu. Siispä komissiota pyydettiin osoittamaan, että kohtelussa ilmenevään eroon oli asianmukainen syy.
21. Oikeusasiamies pani merkille, että komissio korosti oikeusasiamiehelle lähettämässään vastauksessa alan ammattilaisten ikärakenteen olevan huolestuttava. Siispä komissio esitti eriävän kohtelun perustuvan sen tarpeeseen ottaa palvelukseensa ja kouluttaa nuoria tulkkeja, jotta alalla säilyisi riittävän suuri joukko ammattitaitoisia freelancetulkkeja, joiden joukosta komissio voisi ottaa uusia tulkkeja palvelukseensa pitkällä aikavälillä. Eriävällä kohtelulla parannettiin virkamiestulkkien ikäjakaumaa. Lisäksi nuoret tulkit saivat näin mahdollisuuden saada riittävästi kokemusta ja harjoitusta voidakseen menestyä tulevissa avoimissa virkakilpailuissa.
Oikeusasiamies katsoi tältä osin, että komission esiin tuoma etu eli uuden ammattitaitoisen tulkkisukupolven luominen ja kouluttaminen oli yhteisön perusteltu etu. Hän kuitenkin huomautti, ettei komissio ollut toimittanut riittäviä tietoja ja todisteita tämän perustelun tueksi.[15] Komissio ei ollut myöskään onnistunut tasapainottamaan 65 vuotta täyttäneiden tulkkien etuja ja edellä esitettyä etua keskenään. Oikeusasiamies huomautti, että uuden ammattitaitoisen tulkkisukupolven luomista ja kouluttamista koskeva tavoite, johon käytännöllä pyrittiin, olisi saavutettavissa keinoin, joista aiheutuisi huomattavasti vähemmän haittaa 65 vuotta täyttäneille tulkeille. Yksi tällainen keino voisi olla vähentää tasapainoisesti kaikille "muille kuin nuorille" hakijoille myönnettävien sopimuspäivien määrää riippumatta siitä, ovatko nämä täyttäneet 65 vuotta vai eivät, ja luoda tällä tavoin mahdollisuus tarjota "nuorille" hakijoille työtä.
22. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoi, ettei komissio ollut perustellut asianmukaisesti tapaansa kohdella 65 vuotta täyttäneitä tulkkeja, kuten kantelijaa. Tämä saattaisi olla hallinnollinen epäkohta. Siksi oikeusasiamies esitti tapauksen tästä näkökohdasta seuraavan sovintoratkaisuehdotuksen:
Oikeusasiamies totesi, että komissio voisi
Sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut
23. Vastauksessaan sovintoratkaisuehdotukseen komissio ilmoitti, että asiassa oli tapahtunut uusi käänne, joka oli otettava huomioon. Komissio kertoi, että yhteisöjen tuomioistuin oli mitätöinyt hiljattain tuomion, jonka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli antanut yhdistetyissä asioissa T-153/01 ja T-323/01, Alvarez Moreno vs. komissio.[16] Siispä komissio katsoi, että sääntöjen alkuperäinen tulkintatapa, jonka perusteella komissio ei tarjonnut mitään työtä kenellekään 65 vuotta täyttäneelle ylimääräiselle konferenssitulkille, oli oikea ja että se olisi oikea, kunnes yhteisöjen tuomioistuin antaisi tuomion, jolla mitätöisiin tähän tulkintaan perustuva päätös. Näin ollen komissio totesi, ettei se voinut hyväksyä oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotusta.
24. Lisäksi komissio huomautti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen todenneen seuraavaa:
"komissio ei ollut velvollinen ottamaan [kantajaa] uudelleen palvelukseensa. Toimielin voi vapaasti olla tarjoamatta uutta ylimääräisen toimihenkilön sopimusta tulkille, jonka se on ottanut aiemmin palvelukseensa, riippumatta tulkin iästä ja tämän päätöksen syistä."[17]
25. Lisäksi komissio korosti, että sen käytännöillä pyrittiin varmistamaan tulkkien ammattikunnan uusiutuminen. Kyseisillä käytännöillä edistettiin nuorten tulkkien koulutusta ja turvattiin heidän työllistymismahdollisuutensa.
26. Komission vastausta koskevissa huomautuksissaan kantelija toi esiin, että muutama päivä sen jälkeen, kun komissio oli hylännyt oikeusasiamiehen ehdotuksen, komissio julkaisi 29. maaliskuuta 2007 päivätyn tiedotteen 65 vuotta täyttäneiden freelancetulkkien palvelukseen ottamisesta. Tiedotteessa todettiin seuraavaa:
"Siispä komissio palaa alkuperäiseen kantaansa eikä ota enää palvelukseensa 65 vuotta täyttäneitä ylimääräisiä konferenssitulkkeja."
Suositusluonnokseen johtanut oikeusasiamiehen arvio
27. Komission päätös hylätä oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotus perustui yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-373/04 P antamaan tuomioon. Oikeusasiamies panee merkille, että tuomioistuin mitätöi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antaman tuomion sillä perusteella, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi pitänyt jättää kanne tutkimatta. Tuomioistuin ei antanut asiassa asiaratkaisua eikä siten ottanut kantaa ensimmäisen asteen tuomioistuimen tuomiossa esitettyyn tulkintaan laista.
28. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli katsonut, ettei yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 74 artiklaa voitu soveltaa ylimääräisiin konferenssitulkkeihin pohjimmiltaan siksi, että ylimääräisiin konferenssitulkkeihin sovellettavat säännöt vahvistettiin Euroopan parlamentin puhemiehistön 13. heinäkuuta 1999 hyväksymissä erityisissä säännöissä ja 28. heinäkuuta 1999 tehdyssä sopimuksessa (katso tämän erityiskertomuksen 3 kohta). Vaikka komissio olikin oikeassa todetessaan, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mitätöity tuomio asettanut sille enää oikeudellista velvoitetta, oikeusasiamies katsoo, ettei komissio ollut selvittänyt, miksei olennaisten tosiseikkojen ja sovellettavien säännösten perusteella olisi pitänyt päätyä samaan johtopäätökseen, johon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli päätynyt yhdistettyjen asioiden varsinaisen asiasisällön osalta.
29. Olennaisten tosiseikkojen osalta oikeusasiamies pani merkille, että komissio perusti päätöksensä yhteisöjen tuomioistuimen tuomioon ja selitti uudelleen vastauksessaan oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen, että käytännön tarkoituksena oli varmistaa komission käytettävissä olevien tulkkien "uusiutuminen". Komissio totesi myös, että ylimääräisten konferenssitulkkien palvelukseen ottamista koskeva käytäntö tarjosi sen yksiköille mahdollisuuden reagoida työmäärän vaihteluun. Oikeusasiamies tunnusti tältä osin, että komissiolla oli laaja päätösvalta toimihenkilöiden palvelukseen ottamiseen liittyvissä asioissa. Komissiota ei varsinkaan voitaisi vaatia jatkamaan sopimusten tekemistä tiettyjen ylimääräisten konferenssitulkkien kanssa vain siksi, että se oli tehnyt niiden kanssa sopimuksia aikaisemmin. Laajaa päätösvaltaansa käyttäessään komissio ei saa kuitenkaan rikkoa syrjinnän kieltävää periaatetta, jonka mukaan keskenään samanlaisia tilanteita ei saa käsitellä eri tavalla, paitsi jos ero on objektiivisesti perusteltu.
30. Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan ikään perustuvan syrjinnän kielto, josta määrätään perusoikeuskirjan 21 artiklassa, on yhteisön oikeuden yleinen periaate.[18] Tästä periaatteesta seuraa, että kun komissio ottaa palvelukseensa ylimääräisiä konferenssitulkkeja, se ei saa kohdella heitä eri tavalla heidän ikänsä perusteella, ellei se osoita, että eriävä kohtelu on objektiivisesti perusteltu.[19] Oikeusasiamies huomautti, että yhteisöjen tuomioistuin on myös todennut pakollisesta eläkeiästä, joka johtaa työsopimuksen automaattiseen päättymiseen, seuraavaa:
"(...) [nuorten henkilöiden] uusien työpaikkojen luomisen edistäminen on kiistatta jäsenvaltioiden (...) sosiaali- tai työllisyyspoliittinen oikeutettu tavoite (...) Näin ollen [tällaisella] tavoitteella (...) on lähtökohtaisesti katsottava voitavan perustella (...) 'objektiivisesti ja asianmukaisesti' (...) ikään perustuvaa erilaista kohtelua (...). (...) on vielä tarkastettava, ovatko tällaisen oikeutetun tavoitteen toteuttamiskeinot 'asianmukaiset ja tarpeen'."[20]
31. Etu, jonka komissio toi esiin oikeusasiamiehelle toimittamassaan lausunnossa, eli tarve luoda uusille tulokkaille työllistymismahdollisuuksia ja kouluttaa heitä vaikutti olevan "oikeutettu tavoite". Oikeusasiamies ei ollut kuitenkaan vakuuttunut siitä, että käytäntö, jonka mukaan komissio ei ottanut lainkaan palvelukseensa 65 vuotta täyttäneitä ylimääräisiä konferenssitulkkeja, oli asianmukainen ja tarpeellinen keino saavuttaa tämä oikeutettu tavoite. Jotta käytäntö voitaisiin katsoa asianmukaiseksi ja tarpeelliseksi keinoksi saavuttaa kyseinen tavoite, komission pitäisi ainakin osoittaa tarkoin tiedoin ja todistein, että osa tulkkaustyöstä on varattava uusille tulokkaille. Tällaisten tarkkojen tietojen ja todisteiden pitäisi koskea esimerkiksi sitä, kuinka paljon työtunteja uusille tulokkaille oli varattava, jotta "uusien tulokkaiden järjestelmä" olisi toimiva. Lisäksi komission pitäisi osoittaa, ettei samaa tavoitetta voitaisi saavuttaa vähemmän rajoittavilla keinoilla, kuten keinoilla, jotka vaikuttaisivat kaikenikäisiin koulutettuihin tulkkeihin eivätkä ainoastaan 65 vuotta täyttäneisiin koulutettuihin tulkkeihin.
32. Näin ollen oikeusasiamies katsoi, ettei komissio ollut perustellut asianmukaisesti käytäntöään olla ottamatta palvelukseensa 65 vuotta täyttäneitä tulkkeja. Oikeusasiamies katsoi tämän olevan hallinnollinen epäkohta ja laati tämän seurauksena suositusluonnoksen.
33. Suositusluonnoksessaan oikeusasiamies muistutti, että jos tutkimuksessa paljastuu hallinnollinen epäkohta, hän saattaa kehottaa kyseistä toimielintä maksamaan taloudellista korvausta kantelijalle, joka on kärsinyt vahinkoa hallinnollisen epäkohdan vuoksi.
34. Kantelija vaati yhteensä 34 619 euron korvausta. Oikeusasiamies kuitenkin huomautti, ettei voitu olettaa, että kantelijalle olisi tarjottu sama määrä työtä kuin aikaisemminkin. Oikeusasiamies katsoi, että kantelijalle aiheutuneet tarkat tappiot riippuivat monista tekijöistä, mahdollisesti muun muassa siitä, miten hyvin kantelijan työkielet vastasivat yksikön tarpeita asiaankuuluvana ajanjaksona, siitä, miten paljon asiaankuuluvana ajanjaksona oli tehty sopimuksia tulkkaustyöstä sellaisten ylimääräisten konferenssitulkkien kanssa, joilla oli samat työkielet kuin kantelijalla, siitä, miten paljon kantelijan työkieliä vastaavaan työhön oli tarjolla tulkkeja asiaankuuluvana ajanjaksona, ja tällaisten tulkkien tekemän työn suhteellisesta laadusta. Oikeusasiamies tunnusti myös, että komissiolla on laaja päätösvalta toimihenkilöiden palvelukseen ottamiseen liittyvissä asioissa. Komissiota ei varsinkaan voitaisi vaatia jatkamaan sopimusten tekemistä tiettyjen ylimääräisten konferenssitulkkien kanssa vain siksi, että se oli tehnyt niiden kanssa sopimuksia aikaisemmin. Päätösvaltaansa käyttäessään komissio ei saa kuitenkaan rikkoa syrjinnän kieltävää periaatetta. Koska komissio ei ollut esittänyt asianmukaisia perusteita käytännölleen syrjiä 65 vuotta täyttäneitä tulkkeja, oikeusasiamies katsoi, että komission pitäisi ottaa yhteyttä kantelijaan, jotta komissio ja kantelija voisivat sopia sopivasta korvauksesta, jota komissio maksaisi tappioista, joita komission syrjivä käytäntö oli aiheuttanut kantelijalle.
Suositusluonnoksen jälkeen oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut
35. Komissio oli eri mieltä oikeusasiamiehen kannasta, jonka mukaan komissio rikkoi syrjinnän kieltävää periaatetta kieltäytyessään ottamasta palvelukseensa 65 vuotta täyttäneitä ylimääräisiä konferenssitulkkeja. Komissio katsoi, että ylimääräisiin konferenssitulkkeihin pitäisi soveltaa yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja. Se huomautti, että kyseisten ehtojen 119 artiklan mukaan[21] sopimussuhteisen toimihenkilön työsuhde päättyy toimihenkilön täyttäessä 65 vuotta. Näin ollen ja puhtaasti oikeudellisista syistä komissio ei voisi muuttaa palvelukseen ottamista koskevia käytäntöjään eikä voisi maksaa kantelijalle korvausta.
Oikeusasiamiehen arvio suositusluonnoksen jälkeen
36. Perusoikeuskirjan 21 artiklassa kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu ikään tai muuhun vastaavaan seikkaan. Lisäksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen mukaan ikään perustuvan syrjinnän kielto, josta määrätään perusoikeuskirjan 21 artiklassa, on yhteisön oikeuden yleinen periaate.[22] Syrjinnän kieltävän periaatteen mukaan komissio ei saa kohdella kansalaisia eri tavalla heidän ikänsä perusteella, ellei se kykene osoittamaan, että eriävällä kohtelulla on objektiivisesti perusteltavissa oleva tavoite ja että tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia.[23] Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on myös todennut pakollisesta eläkeiästä, joka johtaa työsopimuksen automaattiseen päättymiseen, seuraavaa:
"(...) [nuorten henkilöiden] uusien työpaikkojen luomisen edistäminen on kiistatta jäsenvaltioiden (...) sosiaali- tai työllisyyspoliittinen oikeutettu tavoite (...) Näin ollen [tällaisella] tavoitteella (...) on lähtökohtaisesti katsottava voitavan perustella (...) 'objektiivisesti ja asianmukaisesti' (...) ikään perustuvaa erilaista kohtelua (...). (...) on vielä tarkastettava, ovatko tällaisen oikeutetun tavoitteen toteuttamiskeinot 'asianmukaiset ja tarpeen'."[24]
37. Komissio pitää kiinni kannastaan, jonka mukaan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen mukainen ikäraja koskee myös ylimääräisiä konferenssitulkkeja. Lisäksi, kuten suositusluonnoksessa kerrottiin, komissio yritti perustella 65 vuotta täyttäneiden ylimääräisten konferenssitulkkien eriävää kohtelua tarpeella luoda uusille tulokkaille työllistymismahdollisuuksia ja kouluttaa heitä. Vaikka oikeusasiamies ei kiistänytkään sitä mahdollisuutta, että tämä tavoite saattoi olla "oikeutettu tavoite", hän epäili, oliko komission käytäntö olla ottamatta palvelukseensa lainkaan 65 vuotta täyttäneitä konferenssitulkkeja asianmukainen ja tarpeellinen keino saavuttaa tämä tavoite.
38. Oikeusasiamies ei ole samaa mieltä komission esittämästä väitteestä, jonka mukaan oikeudellisista syistä sen ainoana vaihtoehtona oli lopettaa 65 vuotta täyttäneiden ylimääräisten konferenssitulkkien ottaminen palvelukseensa. Hän katsoo, että se, ettei komissio ota palvelukseensa 65 vuotta täyttäneitä ylimääräisiä konferenssitulkkeja, johtuu komission päätöksestä.
39. Oikeusasiamies haluaa korostaa, ettei hän kyseenalaista yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota. Hän painottaa tältä osin, että yhteisöjen tuomioistuin kumosi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion[25] menettelyä koskevan kysymyksen vuoksi eikä asian Alvarez Moreno vs. komissio sisällön perusteella. Siispä tätä tapausta koskevat oikeusasiamiehen havainnot vastaavat täysin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ja yhteisöjen tuomioistuimen tuomioita.
40. Lisäksi oikeusasiamies haluaa korostaa, ettei hän kyseenalaista lainsäätäjän hyväksymiä sääntöjä (kuten henkilöstösääntöjä ja yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja). Oikeusasiamiehen tehtäviin ei kuulu kyseenalaistaa lainsäätäjän oikeutta vahvistaa palvelukseen ottamista koskevia käytäntöjä, joissa ikä saattaa olla huomioon otettava tekijä. Oikeusasiamies ottaa tältä osin asianmukaisesti huomioon sen, että henkilöstösäännöt ja yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot sisältävät sääntöjä, joiden mukaan virkamiesten (henkilöstösääntöjen 52 artikla) ja muiden toimihenkilöiden (yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47, 74 ja 119 artikla) on jäätävä eläkkeelle 65 vuoden iässä (tai virkamiehiä koskevissa poikkeustapauksissa 67 vuoden iässä). Oikeusasiamies korostaa, ettei käsiteltävänä olevassa tapauksessa sivuuteta yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 74 artiklaa, vaan oikeusasiamies perustaa kantansa samaan näkemykseen kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin, kun tämä antoi asiaratkaisun asiassa Alvarez Moreno vs. komissio. Tämän näkemyksen mukaan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 74 artikla ei koske ylimääräisiä konferenssitulkkeja.
41. Oikeusasiamies tunnustaa, ettei komissiolla ole oikeudellista velvoitetta noudattaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antamaa mitätöityä tuomiota. Oikeusasiamies kuitenkin korostaa, ettei tuomion mitätöinti menettelyä koskevan seikan vuoksi tarkoita sitä, että komission tulkinta asian asiasisällöstä olisi automaattisesti oikea. Hän huomauttaa, ettei komissio ole esittänyt tämän tutkimuksen yhteydessä minkäänlaisia perusteita, jotka liittyisivät tapauksen asiasisältöä koskeviin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perusteluihin.
42. Oikeusasiamies toteaa pitävänsä valitettavana sitä, että vaikka hän on tehnyt kaikkensa auttaakseen komissiota välttämään nykyisen käytäntönsä aiheuttaman hallinnollisen epäkohdan, komissio ei ole vastannut hänen pyrkimyksiinsä myönteisellä tavalla.
43. Oikeusasiamies katsoo, että hallinnollinen epäkohta on niin merkittävä, että sen vuoksi on perusteltua esittää Euroopan parlamentille erityiskertomus.
44. Lopuksi oikeusasiamies huomauttaa, että tehtyään samanlaisen tutkimuksen Euroopan parlamentin käytännöistä, jotka koskivat 65 vuotta täyttäneiden ylimääräisten konferenssitulkkien palvelukseen ottamista, hän laati parlamentille samanlaisen suositusluonnoksen, jonka seurauksena parlamentti hyväksyi hänen kantansa ja muutti 65 vuotta täyttäneiden ylimääräisten konferenssitulkkien palvelukseen ottamista koskevia käytäntöjään. Parlamentti päätyi tähän kantaan tulkitsemalla asiaankuuluvia sääntöjä siten, etteivät säännöt kieltäneet sitä ottamasta palvelukseensa 65 vuotta täyttäneitä ylimääräisiä konferenssitulkkeja. On korostettava, että nämä säännöt ovat samat kuin ne, joiden nojalla komissio pitää velvollisuutenaan olla ottamatta ottamatta palvelukseensa 65 vuotta täyttäneitä ylimääräisiä konferenssitulkkeja. Näin parlamentti korjasi oikeusasiamiehen havaitseman mahdollisen hallinnollisen epäkohdan.
Kantelua koskevan tutkimuksensa pohjalta oikeusasiamies esittää suositusluonnoksensa uudelleen suosituksena komissiolle.
Komission pitäisi muuttaa nykyistä käytäntöään olla ottamatta palvelukseensa 65 vuotta täyttäneitä ylimääräisiä konferenssitulkkeja, ja sen pitäisi maksaa kantelijalle korvausta tappioista, joita kyseisen käytännön soveltaminen on hänen tapauksessaan aiheuttanut.
Euroopan parlamentin pitäisi harkita asiaa koskevan päätöslauselman hyväksymistä.
P. Nikiforos DIAMANDOUROS
Tehty Strasbourgissa 4. joulukuuta 2008
[1] Euroopan parlamentin päätös 94/262/EHTY, EY, Euratom, tehty 9. maaliskuuta 1994, oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista, EYVL 1994 L 113, s. 15.
[2] Neuvoston asetus (EY, EHTY, Euratom) N:o 628/2000, annettu 20 päivänä maaliskuuta 2000, Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta annetun asetuksen (EY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 muuttamisesta, EYVL 2000 L 76, s. 1. Asetuksessa todetaan seuraavaa:
"(...) (2) Sen vuoksi kaikki konferenssitulkit olisi otettava palvelukseen ylimääräisinä toimihenkilöinä Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen III osaston mukaisesti (...)
Lisätään Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 78 artiklaan kohta seuraavasti:
Niihin ylimääräisiin toimihenkilöihin, joita komissio ottaa konferenssitulkeiksi yhteisön toimielinten ja virastojen palvelukseen, sovelletaan Euroopan parlamentin palveluksessa oleviin konferenssitulkkeihin sovellettavia palvelukseen ottamista ja palkkausta koskevia edellytyksiä."
[3] Yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 74 artiklassa (kyseisenä ajankohtana voimassa olleessa versiossa) määrätään seuraavaa: "Väliaikaisen toimihenkilön palvelussuhde päättyy hänen kuollessaan mutta myös seuraavissa tapauksissa: 1. Kun kyseessä on määräaikainen työsopimus: (...) b) sen kuukauden viimeisenä päivänä, jonka kuluessa toimihenkilö täyttää 65 vuotta (...)"
[4] Kantelija ei ollut osapuolena näissä oikeustoimissa.
[5] Yhdistetyt asiat T-153/01 ja T-323/01, Alvarez Moreno vs. komissio, [2004] kok. SC I-A-161 ja II-719.
[6] Asia T-275/01, Alvarez Moreno vs. parlamentti, [2004] kok. SC I-A-171 ja II-765.
[7] Asia T-276/01 Garroni vs. parlamentti, [2004] kok. SC I-A-177 ja II-795.
[8] Tässä asiassa annettu tuomio on julkaistu vain ranskan kielellä. Tämän kohdan käännökset ovat oikeusasiamiehen yksikköjen tuottamia. Yhdistetyissä asioissa T-153/01 ja T-323/01 annetun tuomion 84–89 kohdassa todetaan ranskaksi seuraavaa:
"84. Or, les contrats d'engagement des interprètes de conférence conclus en application du troisième alinéa, comme du premier alinéa, de l'article 78 du RAA se caractérisent par le fait qu'ils sont conclus pour certains jours spécifiques, de sorte que tant la date du début que celle de la fin de l'engagement constituent des éléments indispensables du recrutement des agents auxiliaires en question.
85. En effet, d'une part, étant donné que le terme du contrat d'engagement est toujours fixé par l'indication dans celui-ci, des jours spécifiques des prestations, aucun recours à l'article 74, paragraphe 1, sous b), du RAA n'est nécessaire pour déterminer la fin de l'engagement. D'autre part, dans le contexte de ce type de contrat, la prescription de cet article constitue une des "conditions de recrutement" visées à l'article 78 du RAA, dès lors que la durée précise de l'engagement est fixée, conformément à l'article 56 du RAA, en tant que condition d'engagement. En d'autres termes, s'agissant d'un contrat limité à des jours spécifiques, la fin de l'engagement constitue une condition caractéristique et indispensable du recrutement de l'interprète, inhérente à celui-ci.
86. Il s'ensuit que l'article 74 du RAA constitue une des dispositions du titre III du RAA auxquelles le Parlement a dérogé lorsqu'il a adopté la réglementation de 1999.
87. Par conséquent, c'est à tort que la Commission a considéré que l'article 74, paragraphe 1, sous b), du RAA était applicable à la requérante et qu'il ne s'agissait pas d'une condition de recrutement au sens de l'article 78 du RAA (...)
89. Il est vrai que l'article 8 de la réglementation de 1999 renvoie aux dispositions du RAA et aux règles applicables à l'ensemble du personnel pour toute question non prévue par ladite réglementation ou par la convention de 1999. Toutefois, étant donné que la raison d'être de la réglementation de 1999 est de permettre au Parlement d'engager les interprètes auxiliaires de session pour des jours spécifiques, la "fin de l'engagement" au sens de l'article 74 ne constitue par une question non prévue par la réglementation de 1999. En outre, au vu du caractère occasionnel de tels engagements et du fait que les institutions n'ont pas l'obligation d'engager un interprète particulier à un moment donné pour une période minimale, l'âge de l'interprète ne saurait constituer un élément pertinent pour ce qui est de l'exécution des services en question. Il s'ensuit que la stipulation d'une limite d'âge ne constitue pas une clause indispensable dans un contrat d'engagement d'un interprète et rend nécessaire le recours à l'article 74 du RAA."
[9] Asia C-373/04 P, komissio vs. Alvarez Moreno, [2006] kok. I-1.
[10] Perusoikeuskirjan 21 artiklassa määrätään seuraavaa: "Kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun sellaiseen seikkaan."
[11] Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 5 artiklan 3 kohdassa määrätään seuraavaa: "Virkamiehen on erityisesti vältettävä kaikkea yleisön jäsenten välistä epäoikeudenmukaista syrjintää, joka perustuu kansalaisuuteen, sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen."
[12] Katso alaviite 3.
[13] Tulkkauksen PO otti tätä varten käyttöön uusien tulokkaiden järjestelmän, joka takasi nuorille ylimääräisille konferenssitulkeille tietyn määrän peräkkäisiä työpäiviä.
[14] Katso asia C-144/04, Mangold, [2005] kok. I-9981, 75 kohta.
[15] Tällaisiin todisteisiin olisi voinut sisältyä tarkkoja tietoja "nuorille tulkeille" varattujen työpäivien määrästä.
[16] Asia C-373/04 P, komissio vs. Alvarez Moreno, [2006] kok. I-1.
[17] Yhdistetyt asiat T-153/01 ja T-323/01, Alvarez Moreno vs. komissio, [2004] kok. SC I-A-161 ja II-719. Tuomion 105 kohdassa todetaan ranskaksi seuraavaa: "la Commission n'avait, en tout été de cause, pas l'obligation de faire appel à nouveau à ses services. Il demeure en effet toujours loisible à l'administration de ne pas conclure de nouveau contrat d'agent auxiliaire avec un interprète auquel elle avait précédemment fait appel, et cela quels que soient l'âge de ce dernier et les motifs qui la conduisent à cette décision."
[18] Katso alaviite 14.
[19] Asia C-344/04, International Air Transport ym., [2006] kok. I-403, 95 kohta.
[20] Asia C-411/05, Palacios de la Villa, [2007] kok. I-8531, 64–67 kohta.
[21] Toukokuun 1. päivästä 2004 lähtien sovellettu versio.
[22] Katso alaviite 14.
[23] Katso alaviite 20.
[24] Katso alaviite 20.
[25] Katso 27 kohta edellä.
